Onko normaalissa suhteessa välillä toisen tahallista vähättelyä?
Olisitko suhteessa, jossa on välillä sinun vähättelyäsi, mutta ei suinkaan koko ajan, mutta myös paljon hyvää?
Välillä menee niin hyvin, että ajattelen olevani tosi onnekas ja etten voisi ikinä erota.
Välillä taas joku pyyntöni tai joku juttu, vaikea yksilöidä, ärsyttää miestä ja hän reagoi piilopiikittelemällä tai piilovähättelemällä minua.
Mietin, että miten paljon on liikaa ja kannattaa erota.  En ole itsekään täydellinen, mutten oileastaan koskaan arvostele miestä.
En myöskään osaa antaa pottuja pottuina takaisin, koska jostain ihmeen syystä tajuan piilopiikittelyn ja vähättelyn tapahtuneen vasta jälkikäteen. Esim tänään olen tajunnut miehen vähätelleen/arvostelleen minua eilen illalla reaktiona yhteen pyyntööni. Kun yritän analysoida suhdettamme, tuntuu kuin näkisin sen sumun läpi epäselvästi.
Onko normaaleissa ja hyvissäkin suhteissa joskus toisen tahallista vähättelyä?
"Sinä et ikinä laita riskejä koneeseen" on vielä normaalin rajoissa tapahtuvaa riitelyä.
"Kannattaakohan sinun käyttää aikaa harrastukseen/opiskeluun, kun et voi tulla siinä että erityisen hyväksi" on ehdottomasti huono merkki.
Sitten on vielä sellaista vähättelyä, jonka vain sinä ymmärrät, esim. "Jaana se on niin hyvä x:ssä", ja x on asia joka on sinun elämäsi intohimo ja haluat olla siinä hyvä.
Ota asia puheeksi, jos mies ei edes myönnä, että suutuksissaan yritti loukata, niin ei kuulosta hyvältä.