Olisi ihana mennä rannalle, harmi vaan kun olen ylipainoinen niin en voi

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset naureskelevat kuitenkin.. lapsikin on masentunut kun ei pääse uimaan ja itkee ☹️

Tuskin naureskelevat ja ajattelevat yhtään mitäään. Kävin eilen uimassa ja ranta oli täynnä ihmisiä ja nyt kun mietin, niin en muista yhtään ihmistä sieltä. Noin paljon oikeasti ihmisiä kiinnosta muut siellä.

Mene vaan. Minäkin menen, painan 164 kg. Käyn usein uimassa. Olen henkisesti mukanasi, nyt uimaan! :)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ylipainoa ja kyllä tämä masentaa ja ällöttää. Ja laihdutuskuuri menossa kyllä.  Ei sitä normaalipainoisena osannut ajatella miten masentavaa on olla ylipainoinen :( Vaatteet näyttää kauhealta päällä, puristaa ja kiristää kun yrittää mahtua vanhoihin vaatteisiin. Nyt on kaapit odottamassa vaatteita laihdutuksen onnistumista. Ylipäänsä tosi vaikea löytää ylipainoisena vaatteita ja vaatteet ei tunnu kivalta päällä. Laihdutan tosiaaan nyt ja ensi kesänä aion olla 20 kg kevyempi.

Sama juttu, lisäksi uusia isompiakaan vaatteita ei tee mieli ostaa kun ei ne näytä päällä nätiltä ja siltä miltä niiden pitäisi näyttää. Olen kyllä kokeillut useamminkin kuin kerran omaa normikokoani pari kokoa suurempaa ja näytän sellaisessa ainoastaan valtaisalta läskiltä. Plus se vaate ei näytä enää ollenkaan nätiltä eikä samalta miltä pienemässä koossa.

161/83

No ehkä jos joskus uskaltautuisit rannalle huomaisit, miten monen muotoista ja kokoista vartaloa rannalla on. AIka harva (lasten kanssa liikkuva) on timmissä kunnossa. Usko pois, just aamulla käytiin rannalla.

Minulle se ongelma ei ole toisten ihmisten nauraminen minulle, vaan se että en hyväksy itseäni tällaisena, häpeän siis itseäni enemmän kuin kukaan muu voisi minua hävetä.

Eivät edes av-näädät tuijota ja naura.

Tämä palsta on nimittäin traumatisoinut meidät kaikki painosta riippumatta, joten emme edes huomaa sinua vaan mietimme sinut nähdessäsi kuumeisesti, nauratko meidän ylipainolle/selluliitille/raskausarville/raskaudesta jääneelle vatsaröllykälle/vääränlaisille tisseille/iälle.

Tervetuloa sekaan vain!

Mä en edes ole lihava, mutten silti halua näyttää ihoa. On tosi suojaton olo sillä tavalla lähes alasti. Käyn silti rannalla. Uin vaatteet päällä. T-paita ja pitkät housut on ihan mukavat uidessa.

Aika moni palaa helposti auringossa tai saa ihottumia ja jotkut pelkää ihosyöpää. Ei kukaan ihmettele vaatteet päällä uimista. Viileät ja märät vaatteet on myös mukavat näin helteellä. Tuo kirottu suringonpaistekin tuntuu hyvältä.

Kokeilkaa! Uimahallissa pitää olla tietynlainen uimapuku, mutta ei rannalla ole etikettiä.

Mulle taas on herttaisen yhdentekevää mitä joku muu ajattelee/on ajattelematta kropastani. Minua itseäni häiritsee tämä laardi ja siksi en halua mennä varsinkaan tällaisella helteellä edes ulos saati sitten rannalle. Ulkoisen epämiellyttävyyden oikein kruunaa tämä raskas ja tympeä fiilis, makkarat liimautuu toisiinsa kiinni ja hiki valuu päältä vaikka ei tekisi muuta kuin istuisi.

Ei tätä fiilistä tosiaan tajunnut normaalipainoisena.

En minäkään käy rannalla tai uimahallissa ja meidän kaltaisia ihmisiä on varmasti paljon. Minulla on selluliittia reisissä, tasapaksu pötkylä vartalo ja pienet sojottavat tissit ja lisäksi rumia arpia. Lapsista olisi varmaan mukavaa käydä koko perheen voimin uimareissuilla yms, mutta valitettavasti meidän kulttuurissa rumien naisten ei ole soveliasta esiintyä vähäpukeisena tai nauttia elämästä.

Vierailija kirjoitti:

No ehkä jos joskus uskaltautuisit rannalle huomaisit, miten monen muotoista ja kokoista vartaloa rannalla on. AIka harva (lasten kanssa liikkuva) on timmissä kunnossa. Usko pois, just aamulla käytiin rannalla.

Eikös tässä ketjussa just ole julistettu että kukaan ei kiinnitä kenenkään kroppaan ja kiloihin mitään huomiota?

Oikeasti menkää ihmeessä, rannat on täynnä kaiken kokoista ihmistä, ei siellä ketään kiinnosta muiden läskit. Ja kun olet vedessä, ei ne edes näy. Sitä paitsi rantoja on erilaisia, lapsiperherantoja joissa kukaan nyt ei ainakaan välitä, sitten enemmän näyttäytymisrantoja esim Hietsu Hkissä.

Kuinka iso ap sinä olet? 150kg? 

Kai sinä hyvä ihminen ymmärrät sen, että jos joku on niin idiootti että naurattaa se että joku on ylipainoinen, niin sitä varmaan naurattaa sitten kaikki muutkin ihmiset jotka on vähänkään erilaisia, eli paljon saa se tyyppi naureskella, varmasti myös katsoessaan peiliin.

Minä esim. olen 130kg eikä mulle ihmiset naura. Tänne laitoin kerran kuvani niin moni luuli minua satakiloiseksi, varmaankin sen takia ettei laihat osaa arvioida lihavasta ihmisestä että onko se läski nyt 80kg. 100kg vai 120kg, kunhan näkevät että joo lihava on. Laihat ihmiset usein ajattelee että kaikki tosi läskit on "satakiloisia". Oikeasti toisille ihmisille on ihan se ja sama mitä sinä painat ja miltä näytät, jos muuten käyttäydyt kuin normaali ihminen niin varmasti saat olla rauhassa myös rannalla.

Harmi että lapsesi joutuu kantamaan osan kiloistasi. Häpeä painaa muuten enemmän kuin se läski koskaan.

Itselleni taas ei nämä läskit ole se suurin ongelma vaan se, että koko oleminen on jotenkin niin tukalaa. Olo ei ole eloisa, ketterä ja reipas vaan jotenkin kömpelö ja raskas eikä edes kävely tunnu mukavalta kun reidet hinkuttaa yhteen. Tulee sellainen lyllertävä olo.

Tästä alotuksesta tuli kurjat fiilikset. Sitten vielä sanotaan, että lihavat on lepposia ja upeita. Onko ne kuitenkaan? On ne jos kantaa kilonsa ylpeydellä ja hyväksyy itsensä.

Ja sitten voi aloittaa laihduttamisen niin ei tarvitse ensi kesänä piilotella läskejä.

Musta olisi ihanaa kun itselläkin olisi sellainen kroppa, ettei sitä tarvitse ottaa huomioon eikä edes ajatella. Vaatteet sujahtaisi päälle, farkut istuisi puristamatta, sortseja voisi pitää ilman että ne hinkkautuu nivusiin yhteen mykkyrään. Mekoissa olisi ihanan ilmavaa liikkua ilman pitkälahkeisia alushousuja ja hihattomuus ei aiheuttaisi villatakki-pakkoa. Olisi kroppa joka jaksaisi juosta, hiihtää, uida. Olisi kroppa jossa olisi hyvä olla niin vaatteet päällä kuin alastikin. Kroppa jonka olemassaoloa ei edes aina muistaisi.

Mä päätin just tänään et en anna enää karvaisten jalkojeni pilata päivää. Musta, kahden viikon sänki nilkasta nivusiin. Menin lapsen kanssa rannalle, kukaan ei kuollut, kaikkein vähiten minä itse. Henkinen voitto itsestäni ✌️

Vierailija kirjoitti:

Musta olisi ihanaa kun itselläkin olisi sellainen kroppa, ettei sitä tarvitse ottaa huomioon eikä edes ajatella. Vaatteet sujahtaisi päälle, farkut istuisi puristamatta, sortseja voisi pitää ilman että ne hinkkautuu nivusiin yhteen mykkyrään. Mekoissa olisi ihanan ilmavaa liikkua ilman pitkälahkeisia alushousuja ja hihattomuus ei aiheuttaisi villatakki-pakkoa. Olisi kroppa joka jaksaisi juosta, hiihtää, uida. Olisi kroppa jossa olisi hyvä olla niin vaatteet päällä kuin alastikin. Kroppa jonka olemassaoloa ei edes aina muistaisi.

Samoja ajatuksia on mullakin. Itseasiassa just luin kalastajanvaimon-blogia ja kiinnitin oikein huomiota siihen, kuinka kuvissa ei koskaan ole ylipainoisia ihmisiä vaan kaikki on hoikkia ja timmejä. Helppohan se tosiaan silloin on viettää tuollaista ulkoilmaelämää kun oma kroppa ei ole jatkuvasti tiellä. 

Tuo ” ei kukaan kiinnitä sinuun huomiota rannalla” on samaa bullsh*ttiä kuin ” ei kukaan katsele yhteissaunassa” . Ihan tasan molemmissa paikoissa katsellaan ja varsinkin naisten kropat arvioidaan päästä varpaisiin. Ikävä kyllä, ja tämä on syy miksi en käy rannalla. En halua tarjoutua kenenkään ilkeän arvostelun ja arvottamisen kohteeksi. Naisen ruumis on jo vuosikymmeniä, ellei satoja, sitten muuttunut ihmisen kehosta arvosteltavaksi ja arvotettavaksi objektiksi.