Kumpaa tulen katumaan enemmän -lähtemistä vai jäämistä?
Olen sotkenut elämäni täysin ja mennyt rakastumaan toiseen mieheen. Tämä toinen mies haluaisi elää minun kanssani loppuelämänsä ja olen luvannut hänelle, että elokuussa teen ratkaisuni. Olen naimisissa hyvän miehen kanssa, mutta en kykene enää rakastamaan häntä, vaikka olen yrittänyt. Meillä on pieniä lapsia, joiden takia olen tehnyt kaikkeni, että saisin tämän toisen miehen unohdettua. Se ei kuitenkaan vaan onnistu. Olen lomaillut nyt kaksi viikkoa pitämättä mitään yhteyttä tähän toiseen mieheen ja ikävä on järkyttävä. Onko minulla oikeus luovuttaa ja lähteä elämäni rakkauden perään? Jos jään avioliittooni, minusta tuntuu, että en kykene enää olemaan onnellinen niin kuin ennen olin. Jos taas lähden, rikon perheeni ja aiheutan tuskaa monelle.
Kommentit (42)
Itsellä ollut vastaavanlainen tilanne. Lähdin, ja elämäni suurin virhe olikin. Tästä on nyt 6-7 vuotta ja edelleenkin kaduttaa. Niin, olen eronnut siitä "toisesta miehestä". Jos vasn saisin nyt valita, valitsisin toisin.
Lähtemällä sen huomaa minkä menettää.Uuden kanssahan et tiedä miksi se vielä saattaa muuttua.Lapset kyllä joutuu kärsimään.
Vaikea sanoa ennen kuin kaiken kokee. Jotkut ihmiset ovat saaneet onnensa ja rakkaudensa menemällä uuden rakkautensa kanssa yhteen ja suhde on kestänyt vuosia, vuosikymmeniä. Jotkut eivät ole onnistuneet ja suhde ei kestänyt kuin ehkä vuoden-pari.
Mä luulen että kaikissa suhteissa on omat ongelmansa ja haasteensa. Ne asiat, jotka mietittyvät jo heti alussa, yleensä ovat niitä samoja ongelmia ja haasteita suhteen edetessäkin.
Joskus ne haasteet ja ongelmat tulevat vasta sitten kun suhde "etenee", kun eletään arkea.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan tilanne on ollut päällä? Jos kyse on muutamasta kuukaudesta, ei kannata lähteä vielä. Jos taas on mennyt jo monta vuotta, tunne taitaa olla aika kestävällä pohjalla, ja lähtökin voi olla hyvä ratkaisu.
Olemme olleet vuoden rakastuneita toisiimme ja yrittäneet monin eri keinoin kuolettaa tunteemme.
Ap
Onko mieskin varattu? Pieniä lapsia ja vaimo? Siinäpä rikkoisitte sitten kaksi perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ollut vastaavanlainen tilanne. Lähdin, ja elämäni suurin virhe olikin. Tästä on nyt 6-7 vuotta ja edelleenkin kaduttaa. Niin, olen eronnut siitä "toisesta miehestä". Jos vasn saisin nyt valita, valitsisin toisin.
Miksi kadut? Me uskomme vakaasti tämän toisen miehen kanssa, että olisimme onnellisia yhdessä. Olemme puhuneet myös siitä, että me emme sitten koskaan eroaisi ja tämä mies puhuu kauniisti kuinka rakastaa minua vielä 50 vuoden päästäkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että kaikissa suhteissa on omat ongelmansa ja haasteensa. Ne asiat, jotka mietittyvät jo heti alussa, yleensä ovat niitä samoja ongelmia ja haasteita suhteen edetessäkin.
Joskus ne haasteet ja ongelmat tulevat vasta sitten kun suhde "etenee", kun eletään arkea.
Olemme puhuneet tämän toisen miehen kaikesta mahdollisesta ja ainut mikä minua mietityttää on mahdollinen mustasukkaisuus toisen elettyä elämää ja exiä kohtaan. Tykkäämme samoista asioista, joten uskomme vakaasti että juuri perusarkemme olisi onnellista. Jos nyt päästän tämän toisen miehen menemään, niin minusta jotenkin tuntuu että yritän sitten lasten takia, mutta eroamme joka tapauksessa sitten myöhemmin. Ja tällöin useita vuosia olisi valunut hukkaan. Nyt olen vielä siinä iässä, että voisin saada yhteisen lapsenkin vielä tämän rakastamani miehen kanssa.
Ap
Jos et rakasta miestäsi niin reilua sanoa se hänelle ja lähteä. Itse lähdin, kun tajusin rakastuneeni toiseen mieheen. Exää en enää rakastanut ja eipä hänkään minua.
Rakkaani kanssa olemme onnellisia. Yhdessä ei asuta eikä ole tarkoitus muuttaakaan. Mihinkään uusperhesotkuun ankkurilapsineen en ikinä lähtisi.
Kun lähtee sutta pakoon tulee karhu vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että kaikissa suhteissa on omat ongelmansa ja haasteensa. Ne asiat, jotka mietittyvät jo heti alussa, yleensä ovat niitä samoja ongelmia ja haasteita suhteen edetessäkin.
Joskus ne haasteet ja ongelmat tulevat vasta sitten kun suhde "etenee", kun eletään arkea.
Olemme puhuneet tämän toisen miehen kaikesta mahdollisesta ja ainut mikä minua mietityttää on mahdollinen mustasukkaisuus toisen elettyä elämää ja exiä kohtaan. Tykkäämme samoista asioista, joten uskomme vakaasti että juuri perusarkemme olisi onnellista. Jos nyt päästän tämän toisen miehen menemään, niin minusta jotenkin tuntuu että yritän sitten lasten takia, mutta eroamme joka tapauksessa sitten myöhemmin. Ja tällöin useita vuosia olisi valunut hukkaan. Nyt olen vielä siinä iässä, että voisin saada yhteisen lapsenkin vielä tämän rakastamani miehen kanssa.
Ap
Jotenkin tämä teksti sai ajattelemaan, ettei ero ole hyvä ajatus. Taas lisää lapsia, mies johon taas kyllästyt kun hän ei olekaan prinssi. Tylsä arki se iskee aina jossain vaiheessa.
Suosittelen salasuhdetta kunnes lapset on isompia.
m39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ollut vastaavanlainen tilanne. Lähdin, ja elämäni suurin virhe olikin. Tästä on nyt 6-7 vuotta ja edelleenkin kaduttaa. Niin, olen eronnut siitä "toisesta miehestä". Jos vasn saisin nyt valita, valitsisin toisin.
Miksi kadut? Me uskomme vakaasti tämän toisen miehen kanssa, että olisimme onnellisia yhdessä. Olemme puhuneet myös siitä, että me emme sitten koskaan eroaisi ja tämä mies puhuu kauniisti kuinka rakastaa minua vielä 50 vuoden päästäkin.
Ap
Ja niin he elivät elämänsä onnellisesti loppuun asti. Oletko nyt vähän naiivi?
Voi voi. Näitä on niin paljon. Teen töitä ero-ja uusperheiden parissa ja kyllä toi kuvio on ihan tuhoontuomittu. Eniten kärsii lapset ja vaikutukset voi olla elinikäisiä. Pystytkö olemaan onnellinen, kun olet tuottanut tuskaa niin monelle. Isoja sotkuja tiedossa ja vaikeita uuusperhekuvioita. Mieti vielä.
No tottakai lähdet jos et enää rakasta, kävi uuden miehen kanssa miten kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ollut vastaavanlainen tilanne. Lähdin, ja elämäni suurin virhe olikin. Tästä on nyt 6-7 vuotta ja edelleenkin kaduttaa. Niin, olen eronnut siitä "toisesta miehestä". Jos vasn saisin nyt valita, valitsisin toisin.
Miksi kadut? Me uskomme vakaasti tämän toisen miehen kanssa, että olisimme onnellisia yhdessä. Olemme puhuneet myös siitä, että me emme sitten koskaan eroaisi ja tämä mies puhuu kauniisti kuinka rakastaa minua vielä 50 vuoden päästäkin.
Ap
Ja niin he elivät elämänsä onnellisesti loppuun asti. Oletko nyt vähän naiivi?
Vai oletko sinä?
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Näitä on niin paljon. Teen töitä ero-ja uusperheiden parissa ja kyllä toi kuvio on ihan tuhoontuomittu. Eniten kärsii lapset ja vaikutukset voi olla elinikäisiä. Pystytkö olemaan onnellinen, kun olet tuottanut tuskaa niin monelle. Isoja sotkuja tiedossa ja vaikeita uuusperhekuvioita. Mieti vielä.
Ei se ole sen onnellisempi elämä hampaat irvessä elää ihmisen kanssa jota ei rakasta ja kaivata kokoajan jotain toista.
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet vuoden rakastuneita toisiimme ja yrittäneet monin eri keinoin kuolettaa tunteemme.
Ap
No mitäs jos nyt kokeilisitte, ettette pidä toisiinne minkäänlaista yhteyttä 10 vuoteen? Voisitte sitten vähän varmemmalta pohjalta tehdä päätöksen, että olette toisillenne tarkoitetut. Ja lapsetkin olisivat jo vähän isompia.
Kuinka kauan tilanne on ollut päällä? Jos kyse on muutamasta kuukaudesta, ei kannata lähteä vielä. Jos taas on mennyt jo monta vuotta, tunne taitaa olla aika kestävällä pohjalla, ja lähtökin voi olla hyvä ratkaisu.