Lopetin alkoholin käytön 2 kk. sitten koska tissuttelu oli jo ongelma. Nyt juon toista tölkkiä olutta... Kysy ihmeessä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet?

Olen päälle kolmekymppinen. En halua sanoa ihan tarkkaa ikää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi alkoholi ohjaa elämääsi noin vahvasti? Oletko vastuullinen aikuinen vaiko keskenkasvuinen teini?

Alkoholi ei ole listalla ensimmäisenä, kun alan pakoilemaan päivittäistä tylsyyttä. Kannabis on ehdoton ykkönen, mutta se pahentaa useita oireita. Se esimerkiksi passivoittaa entisestään ja saa mässäämään käsittämättömiä määriä kaikenlaisia herkkuja naamaan, joka taas tuo ruoansulatusvaivoja ja niin poispäin. En pysty miettimään tulevaisuutta hetkeä pidemmälle, sillä minulla on jatkuva tarve voittaa senhetkinen tylsyys. Minua voisi kuvailla kolmekymppiseksi teiniksi. En sovellu tähän maailmaan.

Lapsuustraumat? Vanhemmat edelleen nälvivät ja mitätöivät tai eivät välitä yhtään tai vaativat sinusta jatkettaan? Et ole mitään, vaikka oikeasti oletkin, irrallisena yksin. Otat yhden, kuin et muka ottaisi toista. Kolmannen kohdalla tunnet että olet sittenkin jotain, järkeillen. Se on se hetki, mihin ei oikeastaan tarvisi ottaa ensimmäistäkään, koska et ole oikeasti sitä, millä vanhempasi sinua lapsena nimitteli ja miten kaltoinkohteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomiseen löytyy aina joku selitys, ADD sun muut. Olit kuitenkin ADD:sta huolimatta 2 kk juomatta ja takuulla tylsääkin oli välillä. Valitse alkoholittomuus, ihan sama onko tylsää ja harrastaako kaverisi kanssasi vai ei. Et voi vierittää syytä kenenkään toisen niskaan.

Kaksi kuukautta meni helposti kannabiksen voimin ja satunnaisten harrastusten avulla, mutta addiktioni eivät rajoitu vain noihin. Olen lapsesta asti (karkit ja aina pakko tehdä jotain) hakenut tajuamattani ulkoista stimulanttia jatkuvasti. Nyt aikuisena ja viimein tietoisena ADD:stäni ymmärrän syyn siihen miksi olen elänyt kuten olen elänyt; itselleni tietoisesti haitallisesti. Elämä tuntuu todella hankalalta näin aikuisena kun ei enää saakaan kavereita joka juttuun mukaan. En silti todellakaan syyllistä ketään, sillä eihän minun neurologinen poikkeama olekaan kenenkään syy. Kuitenkin, tämä ainainen tylsyys masentaa. Elämässä on hyvin vähän sellaisia hyödyllisiä asioita, joihin minä kykenen ylläpitämään mielenkiintoa. Monet eri päihteet, sokeri, kahvi, tupakka ovat kuin laastareita tylsyyden tuomiin tuskiini. Ne vain ovat haitallisia, sillä minulle ei riitä mikään.

ADD on näppärä tapa selittää päihteiden aiheuttama levottomuus. Kahvi ja tupakka ovat myrkkyä keskittymiselle ja alkoholin suurkulutus viimeistelee haitan.

Niin on. Vaikeinta onkin kun tajuaa aikuisena syyn kaikelle järjettömyyksille, mitä elämäntapoihin tulee ja yrittää nousta siitä pisteestä vuosikymmeniä jyllänneiden addiktioiden jälkeen "normaalille" tasolle, kun on ADD:n takia ehtinyt koukuttumaan kaikkeen sellaiseen, mikä on överikäytössä ihmiselle haitallista. En jaksa uskoa, että ihminen, jolla ei ole tätä samaa, ymmärtäisi mitä on elää tylsistyneenä koko elämänsä. Sen vuoksi olen tietämättäni lääkinnyt itseäni päihteillä ja muilla stimulanteilla jo vuosikymmeniä. En näe kovinkaan ruusuisia tulevaisuudennäkymiä omalla kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomiseen löytyy aina joku selitys, ADD sun muut. Olit kuitenkin ADD:sta huolimatta 2 kk juomatta ja takuulla tylsääkin oli välillä. Valitse alkoholittomuus, ihan sama onko tylsää ja harrastaako kaverisi kanssasi vai ei. Et voi vierittää syytä kenenkään toisen niskaan.

Kaksi kuukautta meni helposti kannabiksen voimin ja satunnaisten harrastusten avulla, mutta addiktioni eivät rajoitu vain noihin. Olen lapsesta asti (karkit ja aina pakko tehdä jotain) hakenut tajuamattani ulkoista stimulanttia jatkuvasti. Nyt aikuisena ja viimein tietoisena ADD:stäni ymmärrän syyn siihen miksi olen elänyt kuten olen elänyt; itselleni tietoisesti haitallisesti. Elämä tuntuu todella hankalalta näin aikuisena kun ei enää saakaan kavereita joka juttuun mukaan. En silti todellakaan syyllistä ketään, sillä eihän minun neurologinen poikkeama olekaan kenenkään syy. Kuitenkin, tämä ainainen tylsyys masentaa. Elämässä on hyvin vähän sellaisia hyödyllisiä asioita, joihin minä kykenen ylläpitämään mielenkiintoa. Monet eri päihteet, sokeri, kahvi, tupakka ovat kuin laastareita tylsyyden tuomiin tuskiini. Ne vain ovat haitallisia, sillä minulle ei riitä mikään.

ADD on näppärä tapa selittää päihteiden aiheuttama levottomuus. Kahvi ja tupakka ovat myrkkyä keskittymiselle ja alkoholin suurkulutus viimeistelee haitan.

Niin on. Vaikeinta onkin kun tajuaa aikuisena syyn kaikelle järjettömyyksille, mitä elämäntapoihin tulee ja yrittää nousta siitä pisteestä vuosikymmeniä jyllänneiden addiktioiden jälkeen "normaalille" tasolle, kun on ADD:n takia ehtinyt koukuttumaan kaikkeen sellaiseen, mikä on överikäytössä ihmiselle haitallista. En jaksa uskoa, että ihminen, jolla ei ole tätä samaa, ymmärtäisi mitä on elää tylsistyneenä koko elämänsä. Sen vuoksi olen tietämättäni lääkinnyt itseäni päihteillä ja muilla stimulanteilla jo vuosikymmeniä. En näe kovinkaan ruusuisia tulevaisuudennäkymiä omalla kohdallani.

Mikä se syy oli? Ja oliko se oikeasti syy vai seuraus?

Joko joit kaikki?

Niin siis sinähän olet addikti, joka jaksaa vielä huijata itseään ja luulee huijaavansa muita.

Olet pikkunäppärä tavis, ihan tavallinen sekakäyttäjä. Ei auta aakkossoppa.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla pyörää? Tee pitkä pyörälenkki jonnekin.

Vaikka ojaan. Tankojuopot sitä kautta usein keikahtaa...

Onko näin, että päihdeaddikteja yhdistää vanhempien rakkaudettomuus, jota aihetta addiktit välttelevät, paitsi luotettavan kumppanin tavatessaan sitten avautuvat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomiseen löytyy aina joku selitys, ADD sun muut. Olit kuitenkin ADD:sta huolimatta 2 kk juomatta ja takuulla tylsääkin oli välillä. Valitse alkoholittomuus, ihan sama onko tylsää ja harrastaako kaverisi kanssasi vai ei. Et voi vierittää syytä kenenkään toisen niskaan.

Kaksi kuukautta meni helposti kannabiksen voimin ja satunnaisten harrastusten avulla, mutta addiktioni eivät rajoitu vain noihin. Olen lapsesta asti (karkit ja aina pakko tehdä jotain) hakenut tajuamattani ulkoista stimulanttia jatkuvasti. Nyt aikuisena ja viimein tietoisena ADD:stäni ymmärrän syyn siihen miksi olen elänyt kuten olen elänyt; itselleni tietoisesti haitallisesti. Elämä tuntuu todella hankalalta näin aikuisena kun ei enää saakaan kavereita joka juttuun mukaan. En silti todellakaan syyllistä ketään, sillä eihän minun neurologinen poikkeama olekaan kenenkään syy. Kuitenkin, tämä ainainen tylsyys masentaa. Elämässä on hyvin vähän sellaisia hyödyllisiä asioita, joihin minä kykenen ylläpitämään mielenkiintoa. Monet eri päihteet, sokeri, kahvi, tupakka ovat kuin laastareita tylsyyden tuomiin tuskiini. Ne vain ovat haitallisia, sillä minulle ei riitä mikään.

ADD on näppärä tapa selittää päihteiden aiheuttama levottomuus. Kahvi ja tupakka ovat myrkkyä keskittymiselle ja alkoholin suurkulutus viimeistelee haitan.

Niin on. Vaikeinta onkin kun tajuaa aikuisena syyn kaikelle järjettömyyksille, mitä elämäntapoihin tulee ja yrittää nousta siitä pisteestä vuosikymmeniä jyllänneiden addiktioiden jälkeen "normaalille" tasolle, kun on ADD:n takia ehtinyt koukuttumaan kaikkeen sellaiseen, mikä on överikäytössä ihmiselle haitallista. En jaksa uskoa, että ihminen, jolla ei ole tätä samaa, ymmärtäisi mitä on elää tylsistyneenä koko elämänsä. Sen vuoksi olen tietämättäni lääkinnyt itseäni päihteillä ja muilla stimulanteilla jo vuosikymmeniä. En näe kovinkaan ruusuisia tulevaisuudennäkymiä omalla kohdallani.

Mikä se syy oli? Ja oliko se oikeasti syy vai seuraus?

Googleta add ja saatat ynmärtää syyn ja seuraamuksen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Joko joit kaikki?

2 jäljellä, mutta käyn ostamassa lisää ennen yhdeksää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomiseen löytyy aina joku selitys, ADD sun muut. Olit kuitenkin ADD:sta huolimatta 2 kk juomatta ja takuulla tylsääkin oli välillä. Valitse alkoholittomuus, ihan sama onko tylsää ja harrastaako kaverisi kanssasi vai ei. Et voi vierittää syytä kenenkään toisen niskaan.

Kaksi kuukautta meni helposti kannabiksen voimin ja satunnaisten harrastusten avulla, mutta addiktioni eivät rajoitu vain noihin. Olen lapsesta asti (karkit ja aina pakko tehdä jotain) hakenut tajuamattani ulkoista stimulanttia jatkuvasti. Nyt aikuisena ja viimein tietoisena ADD:stäni ymmärrän syyn siihen miksi olen elänyt kuten olen elänyt; itselleni tietoisesti haitallisesti. Elämä tuntuu todella hankalalta näin aikuisena kun ei enää saakaan kavereita joka juttuun mukaan. En silti todellakaan syyllistä ketään, sillä eihän minun neurologinen poikkeama olekaan kenenkään syy. Kuitenkin, tämä ainainen tylsyys masentaa. Elämässä on hyvin vähän sellaisia hyödyllisiä asioita, joihin minä kykenen ylläpitämään mielenkiintoa. Monet eri päihteet, sokeri, kahvi, tupakka ovat kuin laastareita tylsyyden tuomiin tuskiini. Ne vain ovat haitallisia, sillä minulle ei riitä mikään.

ADD on näppärä tapa selittää päihteiden aiheuttama levottomuus. Kahvi ja tupakka ovat myrkkyä keskittymiselle ja alkoholin suurkulutus viimeistelee haitan.

Niin on. Vaikeinta onkin kun tajuaa aikuisena syyn kaikelle järjettömyyksille, mitä elämäntapoihin tulee ja yrittää nousta siitä pisteestä vuosikymmeniä jyllänneiden addiktioiden jälkeen "normaalille" tasolle, kun on ADD:n takia ehtinyt koukuttumaan kaikkeen sellaiseen, mikä on överikäytössä ihmiselle haitallista. En jaksa uskoa, että ihminen, jolla ei ole tätä samaa, ymmärtäisi mitä on elää tylsistyneenä koko elämänsä. Sen vuoksi olen tietämättäni lääkinnyt itseäni päihteillä ja muilla stimulanteilla jo vuosikymmeniä. En näe kovinkaan ruusuisia tulevaisuudennäkymiä omalla kohdallani.

Mikä se syy oli? Ja oliko se oikeasti syy vai seuraus?

Googleta add ja saatat ynmärtää syyn ja seuraamuksen suhteen.

Olen kvgtutkinut paljon. Mielestäni add:n pohjalla on vanhempien ongelmat, lähinnä äidin.

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Niin siis sinähän olet addikti, joka jaksaa vielä huijata itseään ja luulee huijaavansa muita.

Olet pikkunäppärä tavis, ihan tavallinen sekakäyttäjä. Ei auta aakkossoppa.

Olen nimenomaan addiktoitunut kaikkeen mahdolliseen, joka toimii tähän pääni sisällä myllertävään pyörremyrsyyn. En todellakaan huijaa itseäni, enkä varsinkaan ympäristöäni vaan olen todella avoin stimulanttien metsästyksistäni. Sekakäyttäjä olen kyllä, jos alkoholi, kannabis, sokeri, kofeiini ja nikotiini yhdessä nautittuna tekee sekakäyttäjän. Anna vähän armoa kuitenkin, pliis.

Vierailija kirjoitti:

Onko näin, että päihdeaddikteja yhdistää vanhempien rakkaudettomuus, jota aihetta addiktit välttelevät, paitsi luotettavan kumppanin tavatessaan sitten avautuvat?

Ei ainakaan minun kohdallani. Minulla on rakastavat vanhemmat ja rakastava ja huolehtiva puoliso. Minulla vain sattuu olemaan ADD ja sen vuoksi minulla on jatkuva tarve ulkoisille stimulanteille. Avoin olen kaikille läheisilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomiseen löytyy aina joku selitys, ADD sun muut. Olit kuitenkin ADD:sta huolimatta 2 kk juomatta ja takuulla tylsääkin oli välillä. Valitse alkoholittomuus, ihan sama onko tylsää ja harrastaako kaverisi kanssasi vai ei. Et voi vierittää syytä kenenkään toisen niskaan.

Kaksi kuukautta meni helposti kannabiksen voimin ja satunnaisten harrastusten avulla, mutta addiktioni eivät rajoitu vain noihin. Olen lapsesta asti (karkit ja aina pakko tehdä jotain) hakenut tajuamattani ulkoista stimulanttia jatkuvasti. Nyt aikuisena ja viimein tietoisena ADD:stäni ymmärrän syyn siihen miksi olen elänyt kuten olen elänyt; itselleni tietoisesti haitallisesti. Elämä tuntuu todella hankalalta näin aikuisena kun ei enää saakaan kavereita joka juttuun mukaan. En silti todellakaan syyllistä ketään, sillä eihän minun neurologinen poikkeama olekaan kenenkään syy. Kuitenkin, tämä ainainen tylsyys masentaa. Elämässä on hyvin vähän sellaisia hyödyllisiä asioita, joihin minä kykenen ylläpitämään mielenkiintoa. Monet eri päihteet, sokeri, kahvi, tupakka ovat kuin laastareita tylsyyden tuomiin tuskiini. Ne vain ovat haitallisia, sillä minulle ei riitä mikään.

ADD on näppärä tapa selittää päihteiden aiheuttama levottomuus. Kahvi ja tupakka ovat myrkkyä keskittymiselle ja alkoholin suurkulutus viimeistelee haitan.

Niin on. Vaikeinta onkin kun tajuaa aikuisena syyn kaikelle järjettömyyksille, mitä elämäntapoihin tulee ja yrittää nousta siitä pisteestä vuosikymmeniä jyllänneiden addiktioiden jälkeen "normaalille" tasolle, kun on ADD:n takia ehtinyt koukuttumaan kaikkeen sellaiseen, mikä on överikäytössä ihmiselle haitallista. En jaksa uskoa, että ihminen, jolla ei ole tätä samaa, ymmärtäisi mitä on elää tylsistyneenä koko elämänsä. Sen vuoksi olen tietämättäni lääkinnyt itseäni päihteillä ja muilla stimulanteilla jo vuosikymmeniä. En näe kovinkaan ruusuisia tulevaisuudennäkymiä omalla kohdallani.

Mikä se syy oli? Ja oliko se oikeasti syy vai seuraus?

Googleta add ja saatat ynmärtää syyn ja seuraamuksen suhteen.

Olen kvgtutkinut paljon. Mielestäni add:n pohjalla on vanhempien ongelmat, lähinnä äidin.

Olet mennyt jossain vaiheesa tutkimuksiasi vikaraiteelle, sillä me ADD:t olemme biologisesti erilaisia aivoistamme verrattuna normaaliin ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomiseen löytyy aina joku selitys, ADD sun muut. Olit kuitenkin ADD:sta huolimatta 2 kk juomatta ja takuulla tylsääkin oli välillä. Valitse alkoholittomuus, ihan sama onko tylsää ja harrastaako kaverisi kanssasi vai ei. Et voi vierittää syytä kenenkään toisen niskaan.

Kaksi kuukautta meni helposti kannabiksen voimin ja satunnaisten harrastusten avulla, mutta addiktioni eivät rajoitu vain noihin. Olen lapsesta asti (karkit ja aina pakko tehdä jotain) hakenut tajuamattani ulkoista stimulanttia jatkuvasti. Nyt aikuisena ja viimein tietoisena ADD:stäni ymmärrän syyn siihen miksi olen elänyt kuten olen elänyt; itselleni tietoisesti haitallisesti. Elämä tuntuu todella hankalalta näin aikuisena kun ei enää saakaan kavereita joka juttuun mukaan. En silti todellakaan syyllistä ketään, sillä eihän minun neurologinen poikkeama olekaan kenenkään syy. Kuitenkin, tämä ainainen tylsyys masentaa. Elämässä on hyvin vähän sellaisia hyödyllisiä asioita, joihin minä kykenen ylläpitämään mielenkiintoa. Monet eri päihteet, sokeri, kahvi, tupakka ovat kuin laastareita tylsyyden tuomiin tuskiini. Ne vain ovat haitallisia, sillä minulle ei riitä mikään.

ADD on näppärä tapa selittää päihteiden aiheuttama levottomuus. Kahvi ja tupakka ovat myrkkyä keskittymiselle ja alkoholin suurkulutus viimeistelee haitan.

Niin on. Vaikeinta onkin kun tajuaa aikuisena syyn kaikelle järjettömyyksille, mitä elämäntapoihin tulee ja yrittää nousta siitä pisteestä vuosikymmeniä jyllänneiden addiktioiden jälkeen "normaalille" tasolle, kun on ADD:n takia ehtinyt koukuttumaan kaikkeen sellaiseen, mikä on överikäytössä ihmiselle haitallista. En jaksa uskoa, että ihminen, jolla ei ole tätä samaa, ymmärtäisi mitä on elää tylsistyneenä koko elämänsä. Sen vuoksi olen tietämättäni lääkinnyt itseäni päihteillä ja muilla stimulanteilla jo vuosikymmeniä. En näe kovinkaan ruusuisia tulevaisuudennäkymiä omalla kohdallani.

Mikä se syy oli? Ja oliko se oikeasti syy vai seuraus?

Googleta add ja saatat ynmärtää syyn ja seuraamuksen suhteen.

Olen kvgtutkinut paljon. Mielestäni add:n pohjalla on vanhempien ongelmat, lähinnä äidin.

Jotka äiti siirtää lapseensa, projisoi. Ihmetyttää hieman se, miksi päihdeongelmaiset eivät käsittele julkisesti ongelmiensa syntyjä syviä, kun kaikki muutkin sitä tekevät. Väitän tietäväni, että monen päihdeongelmaisen taustalla on vaikeat perhesuhteet, mutta väitän myös tietäväni että he jotenkin suojelevat ongelmien aiheuttajaa. Haluaisivat olla perheessä hyväksyttyjä ihmisena, kuten terveiden vanhempien kohdalla pitäisikin. Tietysti vanhempien rakkaus tai rakkaudettomuus vaikuttaa jokaisen ihmisen elämään suuntaa sanelevasti äärimmäisen paljon. Mutta kun päideaddiktit eivät ole poikkeavia muista persoonallisuushäiriöisten ym. kasvatuksesta vastuuttomien vanhempien jälkikasvusta. Kaikilla on sama ongelma, mutta vanhempien lapsen mitätöimismetodeissa on eroja, kaikkiin liittyy ainakin vanhempien henkinen väkivalta lastaan kohtaan, useissa tapauksissa fyysinen. Sisaruusvälit pas*kana, yksi on ollut aina syntipukki ja toinen kultalapsi, välissä näkymättömät. Sisarukset haukkuvat toisiaan ja älykkäämmät tukisivat toisiaan, huolimatta menneistä ja seurauksista, jos älyisivät mistä kaikki lähtee. Syy ja seuraus.

Omituinen huomiohuoraaja. Meinaat että ihmisiä kiinnostaa, ootko kännissä vai etkö oo tai kuinka monta kaljaa oot tänään korkannu. En välitä pätkääkään, vaan se kertoo tän palstan tasosta just kaiken että tenussa kirjotellaan mitä sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomiseen löytyy aina joku selitys, ADD sun muut. Olit kuitenkin ADD:sta huolimatta 2 kk juomatta ja takuulla tylsääkin oli välillä. Valitse alkoholittomuus, ihan sama onko tylsää ja harrastaako kaverisi kanssasi vai ei. Et voi vierittää syytä kenenkään toisen niskaan.

Kaksi kuukautta meni helposti kannabiksen voimin ja satunnaisten harrastusten avulla, mutta addiktioni eivät rajoitu vain noihin. Olen lapsesta asti (karkit ja aina pakko tehdä jotain) hakenut tajuamattani ulkoista stimulanttia jatkuvasti. Nyt aikuisena ja viimein tietoisena ADD:stäni ymmärrän syyn siihen miksi olen elänyt kuten olen elänyt; itselleni tietoisesti haitallisesti. Elämä tuntuu todella hankalalta näin aikuisena kun ei enää saakaan kavereita joka juttuun mukaan. En silti todellakaan syyllistä ketään, sillä eihän minun neurologinen poikkeama olekaan kenenkään syy. Kuitenkin, tämä ainainen tylsyys masentaa. Elämässä on hyvin vähän sellaisia hyödyllisiä asioita, joihin minä kykenen ylläpitämään mielenkiintoa. Monet eri päihteet, sokeri, kahvi, tupakka ovat kuin laastareita tylsyyden tuomiin tuskiini. Ne vain ovat haitallisia, sillä minulle ei riitä mikään.

ADD on näppärä tapa selittää päihteiden aiheuttama levottomuus. Kahvi ja tupakka ovat myrkkyä keskittymiselle ja alkoholin suurkulutus viimeistelee haitan.

Niin on. Vaikeinta onkin kun tajuaa aikuisena syyn kaikelle järjettömyyksille, mitä elämäntapoihin tulee ja yrittää nousta siitä pisteestä vuosikymmeniä jyllänneiden addiktioiden jälkeen "normaalille" tasolle, kun on ADD:n takia ehtinyt koukuttumaan kaikkeen sellaiseen, mikä on överikäytössä ihmiselle haitallista. En jaksa uskoa, että ihminen, jolla ei ole tätä samaa, ymmärtäisi mitä on elää tylsistyneenä koko elämänsä. Sen vuoksi olen tietämättäni lääkinnyt itseäni päihteillä ja muilla stimulanteilla jo vuosikymmeniä. En näe kovinkaan ruusuisia tulevaisuudennäkymiä omalla kohdallani.

Mikä se syy oli? Ja oliko se oikeasti syy vai seuraus?

Googleta add ja saatat ynmärtää syyn ja seuraamuksen suhteen.

Olen kvgtutkinut paljon. Mielestäni add:n pohjalla on vanhempien ongelmat, lähinnä äidin.

Olet mennyt jossain vaiheesa tutkimuksiasi vikaraiteelle, sillä me ADD:t olemme biologisesti erilaisia aivoistamme verrattuna normaaliin ihmiseen.

Olivatko vanhempasi myös? Todennäköisesti kyllä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko joit kaikki?

2 jäljellä, mutta käyn ostamassa lisää ennen yhdeksää.

Onks sulla pitkä matka kauppaan? Itellä 2 km, taidan lähtee jo käveleen matkajuoman kanssa. Paluumatkalla voi nauttia yhden, kaks :) Hauskaa loppuiltaa!

Vierailija kirjoitti:

Nössö! Nyt nopee alkoon hakeen pari pulloa jäykkää. Jos ei ole rahaa, niin voin lainata.

Lähden kohta ostamaan lisää olutta. Minulle ei riitä mikään stimulantti.