Lopetin alkoholin käytön 2 kk. sitten koska tissuttelu oli jo ongelma. Nyt juon toista tölkkiä olutta... Kysy ihmeessä jotain.

Nössö! Nyt nopee alkoon hakeen pari pulloa jäykkää. Jos ei ole rahaa, niin voin lainata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomiseen löytyy aina joku selitys, ADD sun muut. Olit kuitenkin ADD:sta huolimatta 2 kk juomatta ja takuulla tylsääkin oli välillä. Valitse alkoholittomuus, ihan sama onko tylsää ja harrastaako kaverisi kanssasi vai ei. Et voi vierittää syytä kenenkään toisen niskaan.

Kaksi kuukautta meni helposti kannabiksen voimin ja satunnaisten harrastusten avulla, mutta addiktioni eivät rajoitu vain noihin. Olen lapsesta asti (karkit ja aina pakko tehdä jotain) hakenut tajuamattani ulkoista stimulanttia jatkuvasti. Nyt aikuisena ja viimein tietoisena ADD:stäni ymmärrän syyn siihen miksi olen elänyt kuten olen elänyt; itselleni tietoisesti haitallisesti. Elämä tuntuu todella hankalalta näin aikuisena kun ei enää saakaan kavereita joka juttuun mukaan. En silti todellakaan syyllistä ketään, sillä eihän minun neurologinen poikkeama olekaan kenenkään syy. Kuitenkin, tämä ainainen tylsyys masentaa. Elämässä on hyvin vähän sellaisia hyödyllisiä asioita, joihin minä kykenen ylläpitämään mielenkiintoa. Monet eri päihteet, sokeri, kahvi, tupakka ovat kuin laastareita tylsyyden tuomiin tuskiini. Ne vain ovat haitallisia, sillä minulle ei riitä mikään.

Sokerii ja viina kumoaa toiseensa?

Miten sait add-diagnoosin ja kuinka vanha olit? Epäilen samaa ja juttusi kuulostaa tutulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sai tänään tarttumaan tölkkiin? Kaunis kesäpäivä vai joku ahdistus?

Tylsyys. Minulla on ADD ja perusoloni on äärimmäisen tylsistynyt. En saanut kavereita mukaan harrastuksiin, joita en voi yksin edes harrastaa. Käppäilin kauniissa ulkoilmassa aikani kun aloin hajoamaan siihen ajatukseen, miten tylsä koko päivästä jälleen tulisi. Olen pystynyt nämä "äärettömän tylsät" päivät ohittamaan juuri harrastusten avulla tai sitten olen polttanut hieman kannabista, mutta nyt en onnistunut saamaan kannabista, enkä ystäviä harrastelemaan ja kas näin.

Mitäs nyt sit meinaat tehdä sellaista, joka tekee loppupäivästä vähemmän tylsän? Siis kaljan juonnin lisäksi? Ymmärrän, että alkoholilla saa aikaan kivemman fiiliksen mutta tiedät kai, että se on harhaa. Kemiallinen reaktio, joka ei ole aito.

No peli on aika selvä. Juon kaljat pois, jonka jälkeen jatkan stimulantin metsästämistä todennäköisesti kahvin,tupakan ja mässäämisen turvin.

Mä oon tosi pitkään yrittänyt lopettaa. Ei oo motivaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Nössö! Nyt nopee alkoon hakeen pari pulloa jäykkää. Jos ei ole rahaa, niin voin lainata.

Alaikäiset vois mennä jo nukkumaan, eikä sekaantua aikuisten asioihin.

Mulle pisti mann.. anteeksi romanit aseen otsalle ja vei kaiken viemisen arvosen. Siihen loppu 5 vuoden juomattomuus. Siitä asti olenkin juonut lähes päivittäin yhteen putkeen eli yli vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tosi pitkään yrittänyt lopettaa. Ei oo motivaatiota.

Muista aina että luuserit lopettaa kesken! Nyt tsemppiä ja korkki auki, siitä se lähtee nousuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomiseen löytyy aina joku selitys, ADD sun muut. Olit kuitenkin ADD:sta huolimatta 2 kk juomatta ja takuulla tylsääkin oli välillä. Valitse alkoholittomuus, ihan sama onko tylsää ja harrastaako kaverisi kanssasi vai ei. Et voi vierittää syytä kenenkään toisen niskaan.

Kaksi kuukautta meni helposti kannabiksen voimin ja satunnaisten harrastusten avulla, mutta addiktioni eivät rajoitu vain noihin. Olen lapsesta asti (karkit ja aina pakko tehdä jotain) hakenut tajuamattani ulkoista stimulanttia jatkuvasti. Nyt aikuisena ja viimein tietoisena ADD:stäni ymmärrän syyn siihen miksi olen elänyt kuten olen elänyt; itselleni tietoisesti haitallisesti. Elämä tuntuu todella hankalalta näin aikuisena kun ei enää saakaan kavereita joka juttuun mukaan. En silti todellakaan syyllistä ketään, sillä eihän minun neurologinen poikkeama olekaan kenenkään syy. Kuitenkin, tämä ainainen tylsyys masentaa. Elämässä on hyvin vähän sellaisia hyödyllisiä asioita, joihin minä kykenen ylläpitämään mielenkiintoa. Monet eri päihteet, sokeri, kahvi, tupakka ovat kuin laastareita tylsyyden tuomiin tuskiini. Ne vain ovat haitallisia, sillä minulle ei riitä mikään.

Sokerii ja viina kumoaa toiseensa?

Siinä on visdiin bähän siitä kyse etttä milllätavoin eri aivoalueeita ajauudutaan stimuloiimaan ja se senn hetkinen stimuulantti on sen hetken valltias suurruhtinas kingi miten vaaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sai tänään tarttumaan tölkkiin? Kaunis kesäpäivä vai joku ahdistus?

Tylsyys. Minulla on ADD ja perusoloni on äärimmäisen tylsistynyt. En saanut kavereita mukaan harrastuksiin, joita en voi yksin edes harrastaa. Käppäilin kauniissa ulkoilmassa aikani kun aloin hajoamaan siihen ajatukseen, miten tylsä koko päivästä jälleen tulisi. Olen pystynyt nämä "äärettömän tylsät" päivät ohittamaan juuri harrastusten avulla tai sitten olen polttanut hieman kannabista, mutta nyt en onnistunut saamaan kannabista, enkä ystäviä harrastelemaan ja kas näin.

Mitäs nyt sit meinaat tehdä sellaista, joka tekee loppupäivästä vähemmän tylsän? Siis kaljan juonnin lisäksi? Ymmärrän, että alkoholilla saa aikaan kivemman fiiliksen mutta tiedät kai, että se on harhaa. Kemiallinen reaktio, joka ei ole aito.

Mitä sä selität? :D Jos sulle tulee hyvä fiilis ilman alkoa niin mikä se sitten on? Se on kemiallinen reaktio sun aivoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomiseen löytyy aina joku selitys, ADD sun muut. Olit kuitenkin ADD:sta huolimatta 2 kk juomatta ja takuulla tylsääkin oli välillä. Valitse alkoholittomuus, ihan sama onko tylsää ja harrastaako kaverisi kanssasi vai ei. Et voi vierittää syytä kenenkään toisen niskaan.

Kaksi kuukautta meni helposti kannabiksen voimin ja satunnaisten harrastusten avulla, mutta addiktioni eivät rajoitu vain noihin. Olen lapsesta asti (karkit ja aina pakko tehdä jotain) hakenut tajuamattani ulkoista stimulanttia jatkuvasti. Nyt aikuisena ja viimein tietoisena ADD:stäni ymmärrän syyn siihen miksi olen elänyt kuten olen elänyt; itselleni tietoisesti haitallisesti. Elämä tuntuu todella hankalalta näin aikuisena kun ei enää saakaan kavereita joka juttuun mukaan. En silti todellakaan syyllistä ketään, sillä eihän minun neurologinen poikkeama olekaan kenenkään syy. Kuitenkin, tämä ainainen tylsyys masentaa. Elämässä on hyvin vähän sellaisia hyödyllisiä asioita, joihin minä kykenen ylläpitämään mielenkiintoa. Monet eri päihteet, sokeri, kahvi, tupakka ovat kuin laastareita tylsyyden tuomiin tuskiini. Ne vain ovat haitallisia, sillä minulle ei riitä mikään.

Hei, onko sinulla mitään lääkitystä tuohon ADD:hen?

Minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomiseen löytyy aina joku selitys, ADD sun muut. Olit kuitenkin ADD:sta huolimatta 2 kk juomatta ja takuulla tylsääkin oli välillä. Valitse alkoholittomuus, ihan sama onko tylsää ja harrastaako kaverisi kanssasi vai ei. Et voi vierittää syytä kenenkään toisen niskaan.

Kaksi kuukautta meni helposti kannabiksen voimin ja satunnaisten harrastusten avulla, mutta addiktioni eivät rajoitu vain noihin. Olen lapsesta asti (karkit ja aina pakko tehdä jotain) hakenut tajuamattani ulkoista stimulanttia jatkuvasti. Nyt aikuisena ja viimein tietoisena ADD:stäni ymmärrän syyn siihen miksi olen elänyt kuten olen elänyt; itselleni tietoisesti haitallisesti. Elämä tuntuu todella hankalalta näin aikuisena kun ei enää saakaan kavereita joka juttuun mukaan. En silti todellakaan syyllistä ketään, sillä eihän minun neurologinen poikkeama olekaan kenenkään syy. Kuitenkin, tämä ainainen tylsyys masentaa. Elämässä on hyvin vähän sellaisia hyödyllisiä asioita, joihin minä kykenen ylläpitämään mielenkiintoa. Monet eri päihteet, sokeri, kahvi, tupakka ovat kuin laastareita tylsyyden tuomiin tuskiini. Ne vain ovat haitallisia, sillä minulle ei riitä mikään.

Sokerii ja viina kumoaa toiseensa?

Siinä on visdiin bähän siitä kyse etttä milllätavoin eri aivoalueeita ajauudutaan stimuloiimaan ja se senn hetkinen stimuulantti on sen hetken valltias suurruhtinas kingi miten vaaan.

Se nöyyrtyminen sille on varmaaan se kohtaalo jota eii soisi tapatuvan.

Siis ki lttimies is back in business ? kirjoitti:

Miltä tuntui pienen tauon jälkeen taas kerran suudella Pirkka oluttölkin kylmää metallista pintaa ?

Päädyin nappaamaan koffia ja maistui taivaalliselle.

Vierailija kirjoitti:

Paljo teillä lämmintä?

Täysi hellekeli. Sen tarkemmin en tiedä.

Miksi alkoholi ohjaa elämääsi noin vahvasti? Oletko vastuullinen aikuinen vaiko keskenkasvuinen teini?

Vierailija kirjoitti:

Miten sait add-diagnoosin ja kuinka vanha olit? Epäilen samaa ja juttusi kuulostaa tutulta.

Olen vähän päälle kolmekymppinen, mutta diagnoosi odottaa vielä itseään. Veljelläni ja hänen lapsellaan on jo todettu ADD ja minä olen meidän perheestä selvin tapaus vaikkei virallista diagnoosia vielä olekaan. Työn alla tosin sekin.

Vierailija kirjoitti:

Siis ki lttimies is back in business ? kirjoitti:

Miltä tuntui pienen tauon jälkeen taas kerran suudella Pirkka oluttölkin kylmää metallista pintaa ?

Päädyin nappaamaan koffia ja maistui taivaalliselle.

Arvostan. Koffin kanssa suosittelen kossua tai Suomi viinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomiseen löytyy aina joku selitys, ADD sun muut. Olit kuitenkin ADD:sta huolimatta 2 kk juomatta ja takuulla tylsääkin oli välillä. Valitse alkoholittomuus, ihan sama onko tylsää ja harrastaako kaverisi kanssasi vai ei. Et voi vierittää syytä kenenkään toisen niskaan.

Kaksi kuukautta meni helposti kannabiksen voimin ja satunnaisten harrastusten avulla, mutta addiktioni eivät rajoitu vain noihin. Olen lapsesta asti (karkit ja aina pakko tehdä jotain) hakenut tajuamattani ulkoista stimulanttia jatkuvasti. Nyt aikuisena ja viimein tietoisena ADD:stäni ymmärrän syyn siihen miksi olen elänyt kuten olen elänyt; itselleni tietoisesti haitallisesti. Elämä tuntuu todella hankalalta näin aikuisena kun ei enää saakaan kavereita joka juttuun mukaan. En silti todellakaan syyllistä ketään, sillä eihän minun neurologinen poikkeama olekaan kenenkään syy. Kuitenkin, tämä ainainen tylsyys masentaa. Elämässä on hyvin vähän sellaisia hyödyllisiä asioita, joihin minä kykenen ylläpitämään mielenkiintoa. Monet eri päihteet, sokeri, kahvi, tupakka ovat kuin laastareita tylsyyden tuomiin tuskiini. Ne vain ovat haitallisia, sillä minulle ei riitä mikään.

ADD on näppärä tapa selittää päihteiden aiheuttama levottomuus. Kahvi ja tupakka ovat myrkkyä keskittymiselle ja alkoholin suurkulutus viimeistelee haitan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomiseen löytyy aina joku selitys, ADD sun muut. Olit kuitenkin ADD:sta huolimatta 2 kk juomatta ja takuulla tylsääkin oli välillä. Valitse alkoholittomuus, ihan sama onko tylsää ja harrastaako kaverisi kanssasi vai ei. Et voi vierittää syytä kenenkään toisen niskaan.

Kaksi kuukautta meni helposti kannabiksen voimin ja satunnaisten harrastusten avulla, mutta addiktioni eivät rajoitu vain noihin. Olen lapsesta asti (karkit ja aina pakko tehdä jotain) hakenut tajuamattani ulkoista stimulanttia jatkuvasti. Nyt aikuisena ja viimein tietoisena ADD:stäni ymmärrän syyn siihen miksi olen elänyt kuten olen elänyt; itselleni tietoisesti haitallisesti. Elämä tuntuu todella hankalalta näin aikuisena kun ei enää saakaan kavereita joka juttuun mukaan. En silti todellakaan syyllistä ketään, sillä eihän minun neurologinen poikkeama olekaan kenenkään syy. Kuitenkin, tämä ainainen tylsyys masentaa. Elämässä on hyvin vähän sellaisia hyödyllisiä asioita, joihin minä kykenen ylläpitämään mielenkiintoa. Monet eri päihteet, sokeri, kahvi, tupakka ovat kuin laastareita tylsyyden tuomiin tuskiini. Ne vain ovat haitallisia, sillä minulle ei riitä mikään.

Hei, onko sinulla mitään lääkitystä tuohon ADD:hen?

Ei ole kun diagnoosin teko on vielä kesken. Olen kuitenkin ns. selvä tapaus. Olen testannut muutamia katukaupasta hankkimiani adhd-lääkkeitä ja hyvä kun osaan sanoin kuvailla sitä helpotuksen tunnetta, kun joidenkin niiden avulla pystyi ylläpitämään täyttä mielenkiintoa jopa niihin tylsimpiin asioihin ja ei tehnyt mieli mitään muita stimulantteja. En kuitenkaan aio koskaa ruveta syömään niitä sen enempiä, sillä saan liikunnan avullakin itseni suht lähelle normaalia ihmistä. Adhd-lääkkeillä on varmaan hyvä kuitenkin välillä nostattaa se kiinnostus tappiinsa myös niihin tylsiin (eli lähes kaikkeen) asioihin, mutta havaintoni mukaan niiden teho loppuu päivittäiskäytössä hyvinkin pian ja sen lisäksi voi todennäköisesti saada myös haittavaikutuksia. Urheilu on ADD:stä kärsivälle se avainsana onneen.