Kun mies ei ymmärrä (vaikeaa) raskauspahoinvointia

Älä kuitenkaan ala puolustella noin epäempaattista miestä, kun ei välitä niin ei välitä.

Vierailija kirjoitti:

Oksentelin ihan järkyttävästi. Niin paljon, että sain siitä pahoja traumoja ja sen vuoksi lapsilukumme jää yhteen. Mies oli päivät töissä, mutta laittoi viestiä ja kyseli, kuinka voin. Iltaisin hieroi jalkojani ja yritti tsempata, etten oksentaisi heti ruoan jälkeen. Tosin eihän siitä tsemppaus auttanu, kun en voinu mitään, kun kaaressa kaikki (etenkin kylmät ruoat) tuli ylös. Mutta oli empaattinen, siitä oon kiitollinen <3 

Minäkin pahoin pelkään, että lapsemme jää yhteen. Mutta kaipa se on ihan kohtuullistakin sanoa noin, jos ottaa huomioon mitä on omalle kohdalleen osunut. Jostain syystä tuttavapiiriini kuuluu 99% sellaisia naisia, jotka eivät ole kärsineet raskauspahoinvoinnista. Ironiaako?

Ihana kuitenkin kuulla, että sinullakin on ollut tukena upea mies! :)

AP

Minulla oli alkuraskaudessa niin pahaa pahoinvointia että laihduin kun en pystynyt syömään. Tein abortin, tosin en siitä syystä.

Mun mies oli esikoista odottaessa ihan samanlainen. Töissä meinasin nukahtaa kesken kokouksien/työpöydän ääreen ja kun vihdoin pääsin kotiin niin sammuin samantien sohvalle. Mies siitä sitten aina kiukutteli miten en jaksa tehdä hänen kanssaan mitään saati tehdä kotitöitä.

Jouduin sitten sairaalaan vakavan raskausmyrkytyksen takia, sairaalassa ihmettelivät miten olen enää edes hengissä. Silloin vasta taisi ekan kerran miehelle iskeä tajuntaan, että ei se vaimo tainnutkaan käyttää raskautta tekosyynä ”lorvailuun”.

Seuraavien raskauksien aikana olikin sitten jo huomattavasti huomaavaisempi, kyseli jatkuvasti vointia ja voisiko käydä ostamassa kaupasta jotain yrityistä yms.

Vierailija kirjoitti:

Älä kuitenkaan ala puolustella noin epäempaattista miestä, kun ei välitä niin ei välitä.

Oikeassahan sinä olet. Kai vain odotan sellaista kommenttia, missä joku kertoo miehensä käyttäytyneen kuten omani ja lopulta heränneen toimimaan oikein.

AP

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli esikoista odottaessa ihan samanlainen. Töissä meinasin nukahtaa kesken kokouksien/työpöydän ääreen ja kun vihdoin pääsin kotiin niin sammuin samantien sohvalle. Mies siitä sitten aina kiukutteli miten en jaksa tehdä hänen kanssaan mitään saati tehdä kotitöitä.

Jouduin sitten sairaalaan vakavan raskausmyrkytyksen takia, sairaalassa ihmettelivät miten olen enää edes hengissä. Silloin vasta taisi ekan kerran miehelle iskeä tajuntaan, että ei se vaimo tainnutkaan käyttää raskautta tekosyynä ”lorvailuun”.

Seuraavien raskauksien aikana olikin sitten jo huomattavasti huomaavaisempi, kyseli jatkuvasti vointia ja voisiko käydä ostamassa kaupasta jotain yrityistä yms.

Huhhuh! Kommenttisi kuitenkin helpotti minua, vaikka todella järkyttävä tapahtuma sinulle on pitänyt käydä ennen kuin miehesi on tilanteen vakavuuden ymmärtänyt. :( Minunkin mieheni heitti vitsillään "töihin siitä!" -kommentteja, mutta nyt sentäs ne ovat loppuneet. Rasittavaa joka tapauksessa.

AP

Ei mies ole välttämättä ’paha’ vaikka ei osaakaan oikein tajuta pahoinvointia. Itse yökin juuri samalla tavalla ekat 16 viikkoa aamusta iltaan, nyt olen viikolla 28 ja olo on suorastaan ihana kun voi taas syödä. Toivotaan että sullakin helpottaa pian, olin itse ihan epätoivoinen ja väsynyt kun tuntui ettei ikinä hellitä. Sitten se vaan katosi. Yhtä nopeasti kuin tulikin.

Oma mieheni on rakastava ja vastuuntuntoinen ihminen, mutta ihan kertakaikkinen putkiaivo mitä tulee naisten vaivoihin. Olisin myös toivonut enemmän tukea ja monet kommentit pisti kyllä v*tuttaan. Mutta tällä raskaustaipaleella olen seurannut hänenkin henkistä kasvamistaan isäksi ja oppinut hänestäkin uusia puolia. Ei hän pahaa tarkoita vaikkei aina tiedä mitä sanoa, hänen huolenpitonsa on pieniä tekoja ja ylipäätään kuuntelemista. En tunne miestäsi mutta tilanne ei välttämättä ole niin toivoton kuin nyt heikoimmillaan tuntuu, vaikka se kyrsisikin. Kaikki tuollaiset ”olettepa hyvät miehet valinneet” -kommentit saat päästää toisesta korvasta ulos, raskaus ja vauvanteko ei ole useimmille pareille ruusuilla tanssimista. Tsemppiä loppuraskauteen, kyllä se helpottaa!

Kannattaa yrittää pitää verensokeri tasaisena, eli vaikka pieni hedelmä välipalaksi pitkin päivää + eniten itselläni helpotti kun heräsin aamuyöllä syömään pari suolakeksiä ja juomaan lasin tuoremehua. Siitä jatkoin sitten unia, ja ylösnoustessa oli paljon parempi olo.

Ja joskus miehet ei vasn tajua. Itse sain muutama päivä sitten keskenmenon täysin puskistatulleen raskauden seurauksena (ehkäisyn läpi). Vaikka vuodin paljon verta, niin mies ei oikein tajunnut koko hommaa, vaikka oli positiiviset raskaustestit nähnyt. Vasta kun sähähdin väsyneenä, että olisi mukava jos vointini edes vähän kiinnostaisi tällaisessa tapauksessa, niin vähän herätti miehen. Sen jälkeen kysellyt, miten voin ja mikä fiilis asiasta.

Ja loppuunedenneessä raskaudessa koko homma muuten konkretisoitui miehelle vasta rv 12 ultrassa, kun näki kuvaruudulla voltteja vetelevän pienen poikansa. Sieltä lähtiessä mies röyhisteli rintaansa ja oli selvästi vasta silloin sisäistänyt, että vatsassani on ihan oikeasti hänen lapsensa kasvamassa.

Odotin kaksosia kun pahoinvointi alkoi rv5. Makasin 5kk sairaalassa ravintoletkussa ja nestetipassa.

Kun vauvat syntyi, menetin 2litraa verta.

Koko tänä aikana mies hoki että esitän vaan ja lähes nyt siitä lenkille niin helpottaa.

Mun mies tyhjensi ja pesi oksennusämpäriä :) Kyseli myös kauanko tätä jatkuu ja onko tämä aivan normaalia :D Naamakin oli joskus nurinpäin, jos söi keittiössä ja minä tulin juomaan lasin vettä ja oksensin sen samantien tiskialtaaseen. Mutta en olekkaan helposti loukkaantuvaa sorttia vaan kerroin miten asiat menevät.

Olen huomamnut, että miehet eivät tiedä raskaana olemisesta mitään. Olen valistanut omaa miestäni lukemalla hänelle raskaana olevan kehossa tapahtuvista muutoksista. Vähitellen ymmärrys karttuu ja toivottavasti miehestä tuntuu myös, että hänkin on mukana hommassa ja että se on yhteinen asia. Kokeile valistaa omaa miestäsi?

Eri juttu sitten jos ei ole lainkaan kiinnostunut, se on kyllä sitten huono merkki tulevaisuuden kannalta..

Ekan raskauden ajan oksensin joka päivä 1-5 kertaa. Mies oli hyvin huolehtivainen, muutenkin kohteli kuin kukkaa kämmenellä. Muistan, kun joskus oikein ärsytti sen paapomiset.

No, sitten alkoi uusi toivottu raskaus kun esikoinen oli juuri täyttänyt vuoden. Ei enää tarvinnut ärsyyntyä paapomisista. Olin juuri palannut töihin ja väsynyt ja pahoinvoiva. Miestä ärsytti jos en jaksanut, koska silloin hän joutui huolehtimaan esikoisesta. Tiuski ja haukkui. Nykyään ihmettelee kun olen etäinen häntä kohtaan. Tiedän sen itsekin ja se alkoi juuri tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomamnut, että miehet eivät tiedä raskaana olemisesta mitään. Olen valistanut omaa miestäni lukemalla hänelle raskaana olevan kehossa tapahtuvista muutoksista. Vähitellen ymmärrys karttuu ja toivottavasti miehestä tuntuu myös, että hänkin on mukana hommassa ja että se on yhteinen asia. Kokeile valistaa omaa miestäsi?

Eri juttu sitten jos ei ole lainkaan kiinnostunut, se on kyllä sitten huono merkki tulevaisuuden kannalta..

Ja sitten on miehiä, jotka jo kuullessaan sanan "kuukautiset" -alkavat vinkua "hyi yök älä kerro enempää!!!".

Nämä sitten tosin itse tykkäävät naisia halventavista menkkavitseistä, koska "hehheh ja hyhhyh, menkat!".

Voin vaan kuvitella, minkälaisia nuo tyypit on, jos joku onneton erehtyy heille raskaaksi tulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomamnut, että miehet eivät tiedä raskaana olemisesta mitään. Olen valistanut omaa miestäni lukemalla hänelle raskaana olevan kehossa tapahtuvista muutoksista. Vähitellen ymmärrys karttuu ja toivottavasti miehestä tuntuu myös, että hänkin on mukana hommassa ja että se on yhteinen asia. Kokeile valistaa omaa miestäsi?

Eri juttu sitten jos ei ole lainkaan kiinnostunut, se on kyllä sitten huono merkki tulevaisuuden kannalta..

Ja sitten on miehiä, jotka jo kuullessaan sanan "kuukautiset" -alkavat vinkua "hyi yök älä kerro enempää!!!".

Nämä sitten tosin itse tykkäävät naisia halventavista menkkavitseistä, koska "hehheh ja hyhhyh, menkat!".

Voin vaan kuvitella, minkälaisia nuo tyypit on, jos joku onneton erehtyy heille raskaaksi tulemaan.

Synnytys voi olla sitten melkoinen järkytys näille miehille :D