Ahdistaa nimiäiset

Hyvä.

Lapsen myötä ulkopuolisten ajatukset ja mielipiteet teistä tulevat koko ajan vain lisääntymään ja monet varmasti täräyttävät nämä ääneen suoraan teillekin, että suosittelen kyllä kasvattamaan vähän paksumman nahan jo tässä vaiheessa.

Liian liberaali linja kirkolla?? Ihanko totta?

Eihän kirkkoon kuulumattomilla ole ristiäisiä. Tolla periaatteella Suomessa on valtavat määrät hippejä.

Kiitos neuvosta! Täytyykin kasvattaa paksumpi nahka. Ehkä voisi myös opetella kiroilemaan, jotta viesti menee urpoille perille!

-AP

Pistätte nimiäisten sisällön tarpeeksi hartaaksi ja tuomitsevaksi niin tulee selväksi, että ette ole hippejä ja kirkkokin on ”liian liberaali”.

Nimiäiset voivat olla mitä tahansa muuta kuin kaste, kunhan niihin liittyy nimi. Kasteen taas ei tarvitse liittyä nimenantoon mitenkään.

No tuota, ettehän te voi tehdä tärkeitä elämänvalintoja sen perusteella että joku saattaisi ihmetellä...?

En itse ole uskovainen lainkaan, mutta voisitteko pyytää jonkun omaa linjaanne vastaavan uskovaisen puhujan nimiäisiin?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos neuvosta! Täytyykin kasvattaa paksumpi nahka. Ehkä voisi myös opetella kiroilemaan, jotta viesti menee urpoille perille!

-AP

Sanot kaikille kyselijöille, ettette te kuulu kirkkoon. Ei sitä enempää tarvi selitellä, eikä ainakaan hipiksi muuttua:)

Kyllä, kirkolla on mielestämme liian liberaali lähestymistapa nykyään asioihin. Miks meidän pitäisi siis olla sen jäseniä? 

Hartaat nimiäiset kyllä, mutta ei tuomitsevaisuus kuulu ihmisille. 

-AP

Vierailija kirjoitti:

Kiitos neuvosta! Täytyykin kasvattaa paksumpi nahka. Ehkä voisi myös opetella kiroilemaan, jotta viesti menee urpoille perille!

-AP

Häh, suutuitko mun viestistä?

Eikö Luther-säätiöstä löytyisi ketään tarpeeksi vanhoillista pappia?

Minä olen eronnut kirkosta jo 33 vuotta sitten. Silloin sitä joku ihmetteli ja kyseli, että miksi ja perusteluja. Oli sen verran outoa silloin. Jouduin käymään kirkkoherran puhuttelussa, että miksi eroan. Kirkkoherra paasasi, että nyt et saa edes kirkkohäitä. Vastasin, että jos joskus erehdyn naimisiin, niin maistraattivihkiminen on yhtä laillinen.

Oudointa monen mielestä on se, että en nyt varsinainen uskovainen ole, mutta olen kasvatettu ns. lapsenuskoon ja se usko on minulla edelleen. Mutta en kokenut tarvitsevani pappeja ja rakennuksia uskooni ja muutenkin olin sukset ristissä jo silloin kirkon arvojen kanssa.

Mutta eipä ole ihmettelyjä ollut enää kahteenkymmeneen vuoteen. Ei edes silloin,kun lapsia saimme. Emme kyllä mitään pelleilynimiäisiä viettäneet. Lapset vain ilmoitettiin maistraattiin ja nimet saman tien ja se oli siinä.

Mun lapset ovat aikuisia eikä ikinä kukaan ole kommentoinut ettemme kuulu kirkkoon tai lapsiamme ei ole kastettu. Ja jos nyt olisikin niin en olisi välittänyt. Olemme kasvattaneet kaksi ajattelevaa ateistia jotka eivät tarvitse satukirjaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eronnut kirkosta jo 33 vuotta sitten. Silloin sitä joku ihmetteli ja kyseli, että miksi ja perusteluja. Oli sen verran outoa silloin. Jouduin käymään kirkkoherran puhuttelussa, että miksi eroan. Kirkkoherra paasasi, että nyt et saa edes kirkkohäitä. Vastasin, että jos joskus erehdyn naimisiin, niin maistraattivihkiminen on yhtä laillinen.

Oudointa monen mielestä on se, että en nyt varsinainen uskovainen ole, mutta olen kasvatettu ns. lapsenuskoon ja se usko on minulla edelleen. Mutta en kokenut tarvitsevani pappeja ja rakennuksia uskooni ja muutenkin olin sukset ristissä jo silloin kirkon arvojen kanssa.

Mutta eipä ole ihmettelyjä ollut enää kahteenkymmeneen vuoteen. Ei edes silloin,kun lapsia saimme. Emme kyllä mitään pelleilynimiäisiä viettäneet. Lapset vain ilmoitettiin maistraattiin ja nimet saman tien ja se oli siinä.

Erosin myös noin 30 vuotta sitten. Mitään perusteluja ei tarvittu eikä ihmetelty, paitsi umpiuskovainen hullu serkku. Jätin hänet ihmettelemään.

Onhan se totta, olen itsekin useaan otteeseen miettinyt eroa kirkosta koska se pyrkii liikaa miellyttämään ns. suurta yleisöä, ja tuntuu aikaa sitten unohtaneen oikeasti uskovaiset ihmiset ja jopa oman uskontonsa perustan. Oli hankala löytää jopa miespappia vihkimään,minkä pitäisi olla aika perusjuttu. Naispapit ovat puolestani ok, kunhan omiin kirkollisiin juhliinsa on jokaisella mahdollisuus valita miespappi. Muista asioista nyt puhumattakaan...

Liian liberaali on nykykirkko monelta osin minullekin, mutta toistaiseksi olen siihen vielä päättänyt kuulua silti. Kovin paljon tämän pidemmälle ei tosin tarvitse mennä, että lähden.

Itse erosin kirkosta n 3v sitten. Ei vaikuta ainakaan enää edustavan perinteisiä arvoja, enkä siksi halua rahoittaa kyseistä instituutiota n 800e vuodessa. En saa mitään vastinetta rahoille.

Pidän rahat mielummin itse, sillä tekee jo lähes lomamatkan.

Sukumme on kristitty, kukaan ei ole koskaan eronnut kirkosta ja isoisovanhempi ollut kirkkoherrana isoine pappiloineen. Käymme normaalisti kirkossa Jouluisin, Pääsiäisenä, ristiäis-, konfirmaatio- ja hääjuhlissa sekä kannatamme vanhoja perinteitä kristillisine arvoineen. Sukuun tuli uusi miniä, joka radikaali punaviherajatuksineen, kirkosta eronnut. Saanut aikaan melkoista säpinää suvussa, osa positiivista uudistustakin. Häät oli maistraatissa, ei siinä mitään, jokainen viettää häät kuin haluaa vaikka vanhemmat ja isovanhemmat olisivat miten kauhuissaan tahansa. Lapsensyntymä on saanut perheen ja lähisuvun repeämään liitoksistaan. Tämä vanhempi ei anna ensinnäkään lastaan rokottaa ja hän ilmoitti heti, että lasta ei sitten kasteta eikä mitään ristiäisiä tule. Lapsesta tuli pakana, nimiäiset järjestettiin ilmapalloineen, musiikkiesityksineen, viineineen ja booleineen aikuisten ystävien läsnä ollessa luullen olevan kummeja.  Kukaan lapsen isän sukulainen ei tullut pakanajuhliin, ei myöskään lapsenisän kavereista kuin yksi.  Vanhemmat ja isovanhemmat ovat murheissaan, itkeneet silmät päästään, tädit, sedät, serkut ei kukaan meistä pysty ymmärtämään. Suvun kastepuku, kastemalja, perhepappi, kaikki hylättiin ja heitettiin roskakoriin. Lapsenisä on murtunut, hänestä on tullut hiljainen, eikä hän tule lapsen kanssa omien sukulaisten luo. Olen nähnyt lapsen yhden kerran, en pysty häntä ottamaan syliin,  en suukottamaan, hän on pakana, ei kristitty omine pakanaperinteineen. Meidän mukava suku olisi häntä hoitanut vuorollaan, ottanut perheyhteyteen, hän olisi saanut varmasti omat perintönsä. Isovanhemmat ovat tehneet testamentin uudelleen ja vaikka lapsenisä on lämpimästi tervetullut milloin vaan joukkoomme ja joskus hän käykin, niin onneksi lapsenäiti älyää pysyä kaukana. Edes Joulua ei lapsi saa viettää perinteisesti vaan hänet viedään aina ulkomaille lämpimään ettei jää mitään traumaattisia kokemuksia jouluperinteistä. Kaikki perinteet on haudattu ja ulkoinen viihdyke on se, joka pitää lapsenäidin mielen hyvänä.  Vai onko näin, etteivät nuoret vanhemmat oikein erota tai tiedä mikä on nimiäisten ja ristiäisten ero? kummien ero  aikuisiin ystäviin.

Älä ota itseesi, uskovaiset ovat joskus töykeitä, voitte pitää ihan hyvin jotkut nimijuhlat tai jättää pitämättä, mitään sääntöä näissä ei ole, jokainen toimii niin kuin itse haluaa.