Kamalin ikäluokka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäiset miehet. Luulevat omistavansa maailman ja kaikki sen ihmiset, oikeus tehdä mitä haluavat. Nuoret naiset ovat heille lihaa ja keski-ikäiset naiset näkymättömiä, muut keski-ikäiset miehet taas hyviä äijiä.

Saat toki olla sitä mieltä.

Kuitenkin kehottaisin välttämään näin rankkoja yleistyksiä.

Kysyttiin kamalinta ikäluokkaa. Ei kai siihen voi vastata kuin rankasti yleistämällä.

Oletko itse keski- ikäinen mies? Vai miksi et älähtänyt jo aikaisemmin jonkun muun yleistyksen kohdalla?

Seitsemänkymppiset. Elämä ei ole ollut helppoa ja valitettavasti se on jättänyt jälkensä. Olen kuullut juttuja kun opettajat koulussa alistivat jne. pakkohan sen on vaikuttaa.

Onneksi useimmat ihmiset kaikista ikäluokista ovat ihan ok, myös niistä seitsemänkymppisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla syntyneet.

Ovat kohta kolmekymmentä, mutta eivät tajua elämästä mitään. Nämä jennikat, janniket, aleksit ja eemilit. Kärsimättömiä, laiskoja, aloitekyvyttömiä ja ennen kaikkea täysin itsekkäitä (mä haluun kaiken nyt heti!! )😫😦😤. Luulevat olevansa maailman viisaimpia, koska ovat syntyneet kännykkä kädessä. Eivät osaa yksinkertaisiakaan askareita (ommella nappia, vaihtaa fillarin rengas, puhdistaa lattiakaivo, perata kala, leipoa kakku). Nämä lutumutturat on jo synnytyslaitoksella kietaistu pumpuliin, he osasivat olla yksin kotona 14- vuotiaana, ja he tarvitsevat sääntöjä, kieltoja, turvakaiteen, kypärän, otsalampun, polii.sin ja viranomaisen joka asian hoitamiseen). Jos tältä reppanalta loppuu puhelimesta akku, hän hyperventiloi keskellä katua eikä löydä kotiin. Kun on appsit pimeenä.

Hirveintä on, että näillä nössyköillä alkaa olla jo omia lapsia. Niillä on luultavasti neliön muotoinen pää ja vain yksi sormi: sehän riittää puhelimen lääppimiseen.

No en kyllä voi millään samaistua. Kun olimme lapsia, oli lama. Kun valmistuimme työelämään, oli lama. Ei olla saatu kaikkea helpolla ja itse olin vuonna -99 vai -00 luokaltani ensimmäinen, jolla oli kännykkä. Olen syntynyt 1990. Meidän ikäisillä suurimmalla osalla on asuntolaina, vakituinen työ, lapsia, jne. Eli ollaan tehty muutakin kuin lääpitty sitä puhelinta.

Siis olet 28, sulla on vakituinen työ, omistusasunto ja lapsia. Kuten suurimmalla osalla ikätovereistasi? Mitä valitat? Unohdit kai mainita, että perheelläsi on kaksi autoa ja ulkomailla käydään kolme krt vuodessa. Asunnossa ei ole uima-allasta, on vaan 120 neliötä ja tietysti kaikilla omat puhelimet, tabletit ja tauluteevee. Siis tottakai jokaisella lapsella pitää olla oma huone 😮.

Olet tyypillinen 90-lukulainen. Mikään ei riitä, vaikka kaikkea on enemmän kuin yhdelläkään aiemmalla ikäluokalla.

Perheellämme on kaksi autoa. Lapsella on oma huone ja ulkomaillakin käydään välillä. Milloin olen sanonut ettei mikään riitä? Kaikki tämä on tehty kovalla työllä, työsopimukset olleet 0-sopimuksia kunnes jostain pääsi talon kirjoille. En tunne ikäluokastani ketään, kuka olisi marssinut firmaan sanoen tulevansa töihin ja hänet on palkattu siltä istumalta. Me tuskin tulemme saamaan euroakaan eläkkeitä, joten nekin rahat on itse säästettävä näistä palkoista. En ole katkera mistään, mutta hieman ärsyttää kun täällä väitetään meidän "syntyneen puhelin käteen" eikä muka osata leipoa kakkua tai tyyliin kuoria perunoita. Ja että kaikki ollaan saatu mitä vaan ollaan keksitty pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla syntyneet.

Ovat kohta kolmekymmentä, mutta eivät tajua elämästä mitään. Nämä jennikat, janniket, aleksit ja eemilit. Kärsimättömiä, laiskoja, aloitekyvyttömiä ja ennen kaikkea täysin itsekkäitä (mä haluun kaiken nyt heti!! )😫😦😤. Luulevat olevansa maailman viisaimpia, koska ovat syntyneet kännykkä kädessä. Eivät osaa yksinkertaisiakaan askareita (ommella nappia, vaihtaa fillarin rengas, puhdistaa lattiakaivo, perata kala, leipoa kakku). Nämä lutumutturat on jo synnytyslaitoksella kietaistu pumpuliin, he osasivat olla yksin kotona 14- vuotiaana, ja he tarvitsevat sääntöjä, kieltoja, turvakaiteen, kypärän, otsalampun, polii.sin ja viranomaisen joka asian hoitamiseen). Jos tältä reppanalta loppuu puhelimesta akku, hän hyperventiloi keskellä katua eikä löydä kotiin. Kun on appsit pimeenä.

Hirveintä on, että näillä nössyköillä alkaa olla jo omia lapsia. Niillä on luultavasti neliön muotoinen pää ja vain yksi sormi: sehän riittää puhelimen lääppimiseen.

No en kyllä voi millään samaistua. Kun olimme lapsia, oli lama. Kun valmistuimme työelämään, oli lama. Ei olla saatu kaikkea helpolla ja itse olin vuonna -99 vai -00 luokaltani ensimmäinen, jolla oli kännykkä. Olen syntynyt 1990. Meidän ikäisillä suurimmalla osalla on asuntolaina, vakituinen työ, lapsia, jne. Eli ollaan tehty muutakin kuin lääpitty sitä puhelinta.

Siis olet 28, sulla on vakituinen työ, omistusasunto ja lapsia. Kuten suurimmalla osalla ikätovereistasi? Mitä valitat? Unohdit kai mainita, että perheelläsi on kaksi autoa ja ulkomailla käydään kolme krt vuodessa. Asunnossa ei ole uima-allasta, on vaan 120 neliötä ja tietysti kaikilla omat puhelimet, tabletit ja tauluteevee. Siis tottakai jokaisella lapsella pitää olla oma huone 😮.

Olet tyypillinen 90-lukulainen. Mikään ei riitä, vaikka kaikkea on enemmän kuin yhdelläkään aiemmalla ikäluokalla.

Oletko itse baby boomeri? Monesti kuvittelevat että onnellisuus on varakkuudesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-luvulla syntynyt ikäpolvi, erityisesti heti sotien jälkeen syntyneet ja naiset. Siinä ikäpolvessa on niin perkeleesti katkeria ihmisiä, joilla koulutus jäänyt kansakouluun ja ajatusmaailma myös. Hirveitä ruikuttajia joille kaikki pitäisi nyt antaa valmiina kun joskus vuonna miekka ja kirves oli rankkaa.

Samaan aikaan heitä 20 vuotta vanhemmat saattavat olla paljon terveempiä eivätkä koko ajan ole vaatimassa jotain vaikka heillä sitä syytä olisi.

Allekirjoitan joka sanan. Työskentelen kotihoidossa ja tuo korostuu päivittäin. Käyt ensin aamulla jonkun melkein 100 vuotiaan luona, joka edelleen haluaa tehdä ison osan asioista itse, ei ruikuta vaikka ikä ja sairaudetkin jo vähän painaan, heille niin mieluusti antaisi aikaansa vaikka kuinka. SItten menet seuraavaks jonku 48 syntyneen monisairaan Ritvan luokse, joka joka päivä jaksaa ruikuttaa kuinka vanha hän on ja kaikki on niin huonosti ja sattuu ja ketään ei kiinnosta hänen vointinsa, lapsetkaan ei käy tervehtimässä. Mitään ei voi enää tehdä itse vaikka vaikka toimintakykyä olisi kun "olen jo kuitenkin 70 vee, en minä jaksa". 

Mitään ei myöskään ole koskaan viitsitty oman terveyden eteen jaksettu tehdä ja nyt sitä satoa niitetään..

Hmm. Ehkä Ritva on ruikuttaja, koska on ikäisekseen huonossa kunnossa, kun taas se 100-vuotias on ollut aina reipas ja elänyt siksikin pitkään. Ts. yhtä hyvin noiden 100-vuotiaiden ikäluokasta vuodepotilaina seitsemänkymppisenä olleet on hankalia.

Minua kategorisesti ärsyttää nuoremmat ikäluokat. Tuollaiset 20-30 -vuotiaat. JA nekin ainoastaan sen takia, että kuvittelevat keksineensä pyörän uudelleen ja kuvittelevat, että heidän ikäluokassaan olisi jotain erityistä. Ei ole. Kaikki ikäluokat menee samaa virtaa ja samoja ketjuja. Jokainen elämänvaihe pitää elää ja ainoa varma on, että kaikki vanhenemme, tulemme sairaammiksi ja kaikista nuorista naisista tulee "kateellisia keski-ikäisiä tanttoja" (parikymppisenä kuvittelin omahyväisyydessäni vanhojen naisten kadehtivan, todellisuudessa suurin osa ihmisistä tajuaa jokaisen elämänvaiheen arvon ja miksi tasapainoinen ihminen haluaisi palata nuoruuden epävarmuuteen sen takia, että olisi fyysisesti  hehkeämpi. Aikansa kutakin...).

Kolmekymppisenä voin todeta että kun lapsuus meni laman kynsissä ja kun työelämään siirryimme ja piti ruveta tekemään, oli taas nousu ohitse. Ei olla keretty oikein mihinkään. Ei oikein saataisi tehdä mitään kuten aikaisemmat polvet.. Lapset, koti, työ-mikään ei riitä vaan pitäisi tehdä kaikki vähän erikoisemmin.

Lapselle on yks hailee onko lama vai ei. Kouluja ei tietääkseni suljettu. Enintään te jouduitte luopumaan yhdestä harratuksesta niin että jäljelle jäi vain viisi.

Kovilla olivat 60-70-luvuilla syntyneet, jotka valmistuivat maailmaan, jossa ei ollutkaan työpaikkoja. Se hehkutettu automatisaatio ja globalisaatio oli tehnyt juuri sen, minkä fiksuimmat tajusi: koneet tekee työt ja loput ostetaan kiinasta. Siinähän olet papereinesi, tietoinesi ja opintolainoinesi. Sua ei tarvita.

Kyllä mä lapsena 90-luvulla jouduin kulkemaan halvoissa, vanhoissa rumissa vaatteissa. Ja lopettamaan ainoan harrastuksen, koska se maksoi 200e/vuosi. Asuttiin vuokratalossa. Jne. Ulkomailla kävin ekan kerran aikuisena.

Tiiäks mitä? Sua vanhemmat kulkivat vanhoissa, paikatuissa ja isosisaruksilta perityissä vaatteissa. Housuistakin tuli vielä kelvolliset, kun lahkeisiin ommeltiin jatkopalat. Kengät ostettiin pari numeroa liian isot, että kestää pitempään. Harrastukset: koulun kuoro, luovan toiminnan kerho, pihalla käppäily: ilmaisia. Uimahallissa sai käydä. Maksullisia harrastuksia oli vain rikkaiden lapsilla. Meidän luokalla oli yksi joka kävi telinevoikassa, muutama pianotunneilla. Ketään ei kuskattu mihinkään.

Mutta se oli normaalia elämää. Ulkomaille pääsi, kun itse tienasi siihen rahat. Samalla tavalla sai harrastuksia ja vihdoin uuden fillarin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla syntyneet.

Ovat kohta kolmekymmentä, mutta eivät tajua elämästä mitään. Nämä jennikat, janniket, aleksit ja eemilit. Kärsimättömiä, laiskoja, aloitekyvyttömiä ja ennen kaikkea täysin itsekkäitä (mä haluun kaiken nyt heti!! )😫😦😤. Luulevat olevansa maailman viisaimpia, koska ovat syntyneet kännykkä kädessä. Eivät osaa yksinkertaisiakaan askareita (ommella nappia, vaihtaa fillarin rengas, puhdistaa lattiakaivo, perata kala, leipoa kakku). Nämä lutumutturat on jo synnytyslaitoksella kietaistu pumpuliin, he osasivat olla yksin kotona 14- vuotiaana, ja he tarvitsevat sääntöjä, kieltoja, turvakaiteen, kypärän, otsalampun, polii.sin ja viranomaisen joka asian hoitamiseen). Jos tältä reppanalta loppuu puhelimesta akku, hän hyperventiloi keskellä katua eikä löydä kotiin. Kun on appsit pimeenä.

Hirveintä on, että näillä nössyköillä alkaa olla jo omia lapsia. Niillä on luultavasti neliön muotoinen pää ja vain yksi sormi: sehän riittää puhelimen lääppimiseen.

No en kyllä voi millään samaistua. Kun olimme lapsia, oli lama. Kun valmistuimme työelämään, oli lama. Ei olla saatu kaikkea helpolla ja itse olin vuonna -99 vai -00 luokaltani ensimmäinen, jolla oli kännykkä. Olen syntynyt 1990. Meidän ikäisillä suurimmalla osalla on asuntolaina, vakituinen työ, lapsia, jne. Eli ollaan tehty muutakin kuin lääpitty sitä puhelinta.

Siis olet 28, sulla on vakituinen työ, omistusasunto ja lapsia. Kuten suurimmalla osalla ikätovereistasi? Mitä valitat? Unohdit kai mainita, että perheelläsi on kaksi autoa ja ulkomailla käydään kolme krt vuodessa. Asunnossa ei ole uima-allasta, on vaan 120 neliötä ja tietysti kaikilla omat puhelimet, tabletit ja tauluteevee. Siis tottakai jokaisella lapsella pitää olla oma huone 😮.

Olet tyypillinen 90-lukulainen. Mikään ei riitä, vaikka kaikkea on enemmän kuin yhdelläkään aiemmalla ikäluokalla.

Perheellämme on kaksi autoa. Lapsella on oma huone ja ulkomaillakin käydään välillä. Milloin olen sanonut ettei mikään riitä? Kaikki tämä on tehty kovalla työllä, työsopimukset olleet 0-sopimuksia kunnes jostain pääsi talon kirjoille. En tunne ikäluokastani ketään, kuka olisi marssinut firmaan sanoen tulevansa töihin ja hänet on palkattu siltä istumalta. Me tuskin tulemme saamaan euroakaan eläkkeitä, joten nekin rahat on itse säästettävä näistä palkoista. En ole katkera mistään, mutta hieman ärsyttää kun täällä väitetään meidän "syntyneen puhelin käteen" eikä muka osata leipoa kakkua tai tyyliin kuoria perunoita. Ja että kaikki ollaan saatu mitä vaan ollaan keksitty pyytää.

Niin ja lisään vielä, että minulla ja puolisollani molemmilla on 2000e bruttopalkka ja ihan perusduunareita ollaan. Kai tätä varakkuudeksikin voi kutsua. :)

70-luvulla syntyneet. Takana "rankka" lapsuus jonka elämänmakuisuutta jaksetaan aina korostaa, silloin kun ei omistettu turvaistuimia ja C-kasetitkin on jouduttu kelaamaan lyijykynällä. Silti on selvitty!

Värjätään hiukset punaiseksi, irroitellaan karpalolonkeron äärellä kuunnellen Nukkeja tai Yötä ja täytetään some teepussiaforismeilla oman elämän vaikeudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-luvulla syntynyt ikäpolvi, erityisesti heti sotien jälkeen syntyneet ja naiset. Siinä ikäpolvessa on niin perkeleesti katkeria ihmisiä, joilla koulutus jäänyt kansakouluun ja ajatusmaailma myös. Hirveitä ruikuttajia joille kaikki pitäisi nyt antaa valmiina kun joskus vuonna miekka ja kirves oli rankkaa.

Samaan aikaan heitä 20 vuotta vanhemmat saattavat olla paljon terveempiä eivätkä koko ajan ole vaatimassa jotain vaikka heillä sitä syytä olisi.

Allekirjoitan joka sanan. Työskentelen kotihoidossa ja tuo korostuu päivittäin. Käyt ensin aamulla jonkun melkein 100 vuotiaan luona, joka edelleen haluaa tehdä ison osan asioista itse, ei ruikuta vaikka ikä ja sairaudetkin jo vähän painaan, heille niin mieluusti antaisi aikaansa vaikka kuinka. SItten menet seuraavaks jonku 48 syntyneen monisairaan Ritvan luokse, joka joka päivä jaksaa ruikuttaa kuinka vanha hän on ja kaikki on niin huonosti ja sattuu ja ketään ei kiinnosta hänen vointinsa, lapsetkaan ei käy tervehtimässä. Mitään ei voi enää tehdä itse vaikka vaikka toimintakykyä olisi kun "olen jo kuitenkin 70 vee, en minä jaksa". 

Mitään ei myöskään ole koskaan viitsitty oman terveyden eteen jaksettu tehdä ja nyt sitä satoa niitetään..

Hmm. Ehkä Ritva on ruikuttaja, koska on ikäisekseen huonossa kunnossa, kun taas se 100-vuotias on ollut aina reipas ja elänyt siksikin pitkään. Ts. yhtä hyvin noiden 100-vuotiaiden ikäluokasta vuodepotilaina seitsemänkymppisenä olleet on hankalia.

Minua kategorisesti ärsyttää nuoremmat ikäluokat. Tuollaiset 20-30 -vuotiaat. JA nekin ainoastaan sen takia, että kuvittelevat keksineensä pyörän uudelleen ja kuvittelevat, että heidän ikäluokassaan olisi jotain erityistä. Ei ole. Kaikki ikäluokat menee samaa virtaa ja samoja ketjuja. Jokainen elämänvaihe pitää elää ja ainoa varma on, että kaikki vanhenemme, tulemme sairaammiksi ja kaikista nuorista naisista tulee "kateellisia keski-ikäisiä tanttoja" (parikymppisenä kuvittelin omahyväisyydessäni vanhojen naisten kadehtivan, todellisuudessa suurin osa ihmisistä tajuaa jokaisen elämänvaiheen arvon ja miksi tasapainoinen ihminen haluaisi palata nuoruuden epävarmuuteen sen takia, että olisi fyysisesti  hehkeämpi. Aikansa kutakin...).

Kolmekymppisenä voin todeta että kun lapsuus meni laman kynsissä ja kun työelämään siirryimme ja piti ruveta tekemään, oli taas nousu ohitse. Ei olla keretty oikein mihinkään. Ei oikein saataisi tehdä mitään kuten aikaisemmat polvet.. Lapset, koti, työ-mikään ei riitä vaan pitäisi tehdä kaikki vähän erikoisemmin.

Lapselle on yks hailee onko lama vai ei. Kouluja ei tietääkseni suljettu. Enintään te jouduitte luopumaan yhdestä harratuksesta niin että jäljelle jäi vain viisi.

Kovilla olivat 60-70-luvuilla syntyneet, jotka valmistuivat maailmaan, jossa ei ollutkaan työpaikkoja. Se hehkutettu automatisaatio ja globalisaatio oli tehnyt juuri sen, minkä fiksuimmat tajusi: koneet tekee työt ja loput ostetaan kiinasta. Siinähän olet papereinesi, tietoinesi ja opintolainoinesi. Sua ei tarvita.

Kyllä mä lapsena 90-luvulla jouduin kulkemaan halvoissa, vanhoissa rumissa vaatteissa. Ja lopettamaan ainoan harrastuksen, koska se maksoi 200e/vuosi. Asuttiin vuokratalossa. Jne. Ulkomailla kävin ekan kerran aikuisena.

Tiiäks mitä? Sua vanhemmat kulkivat vanhoissa, paikatuissa ja isosisaruksilta perityissä vaatteissa. Housuistakin tuli vielä kelvolliset, kun lahkeisiin ommeltiin jatkopalat. Kengät ostettiin pari numeroa liian isot, että kestää pitempään. Harrastukset: koulun kuoro, luovan toiminnan kerho, pihalla käppäily: ilmaisia. Uimahallissa sai käydä. Maksullisia harrastuksia oli vain rikkaiden lapsilla. Meidän luokalla oli yksi joka kävi telinevoikassa, muutama pianotunneilla. Ketään ei kuskattu mihinkään.

Mutta se oli normaalia elämää. Ulkomaille pääsi, kun itse tienasi siihen rahat. Samalla tavalla sai harrastuksia ja vihdoin uuden fillarin.

Niin? Miten tuo erosi oleellisesti minun lapsuudestani? Yh-äidin duunarituloilla ei paljoa juhlittu silloinkaan.

60 vuotta ja ylöspäin. Katsokaapa, ketkä ovat johdossa päättämässä asioista vanhanaikaisine näkökantoineen, täynnä itseään kuin ylitäytetyt vappupallot konsanaan. Kohta tännekin tulee kaksi sellaista jo vanhainkotiin joutavaa ukkelia pönöttämään ja koko Helsinki pysäytetään siksi aikaa.

5c

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla syntyneet.

Ovat kohta kolmekymmentä, mutta eivät tajua elämästä mitään. Nämä jennikat, janniket, aleksit ja eemilit. Kärsimättömiä, laiskoja, aloitekyvyttömiä ja ennen kaikkea täysin itsekkäitä (mä haluun kaiken nyt heti!! )😫😦😤. Luulevat olevansa maailman viisaimpia, koska ovat syntyneet kännykkä kädessä. Eivät osaa yksinkertaisiakaan askareita (ommella nappia, vaihtaa fillarin rengas, puhdistaa lattiakaivo, perata kala, leipoa kakku). Nämä lutumutturat on jo synnytyslaitoksella kietaistu pumpuliin, he osasivat olla yksin kotona 14- vuotiaana, ja he tarvitsevat sääntöjä, kieltoja, turvakaiteen, kypärän, otsalampun, polii.sin ja viranomaisen joka asian hoitamiseen). Jos tältä reppanalta loppuu puhelimesta akku, hän hyperventiloi keskellä katua eikä löydä kotiin. Kun on appsit pimeenä.

Hirveintä on, että näillä nössyköillä alkaa olla jo omia lapsia. Niillä on luultavasti neliön muotoinen pää ja vain yksi sormi: sehän riittää puhelimen lääppimiseen.

Eiköhän tällaisia ole enemmänkin 2000-luvulla syntyneissä, kuin ysärivauvoissa

Oon syntynyt - 90 ja hankin ensimmäisen älypuhelimeni 24-vuotiaana ja osaan nuo kaikki luettelemasi asiat. Yksin olin alle kouluikäisenä ja kasvoin maalla.

Sinulla taitaa olla vähän hakusessa minkälaista elämää mikäkin ikäluokka on elänyt.

Kaikkina vuosikymmeninä on syntynyt onnellisia ja onnettomia ihmisiä.

Osa on pyrkinyt ja saanut mitä on halunnut ja osa on jäänyt valittamaan.

Aina on ollut hauskaa:

-ollaan lähdetty lavalle tansseihin

-on ajettu hevosilla kilpaa

-iltamissa on ollut kivaa

-polkupyörällä on käyty lähimmässä baarissa tai teatterissa

-Amatsonilla on käyty naapurikaupungin Essolla kahvilla

-hippijuhlissa on biletetty

-discossa on jamitettu

-reivit oli jees

Jne jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vihreätukkaisten iiris flinkkilöiden ikäluokka

eli?

about kolmekymppiset ja sitä nuoremmat