Kamalin ikäluokka?

vihreätukkaisten iiris flinkkilöiden ikäluokka

50-80-vuotiaat miehet. Ovat tukehtumaisillaan mahtailuunsa.

Tästä 50-60-vuotiaat kuvittelevat säälittävästi olevansa täydessä iskussa, jossa eivät ikinä ole olleet, ja hokevat nuorekkuuttaan ja "tasoaan" jokaiselle, joka ei ole nukahtanut heidän jorinoitaan kuullessaan.

Kun tää vanhempi setti alkaa jaaritella 50-luvusta, tarkistakaa oven sijainti ja poistukaa.

Juttua on tulossa näet seuraavat 10 tuntia.

Rankkoja yleistyksiä. Ei mikään sukupolvi voi kokonaan mätä olla.

Raivostuttavimpia ihmisiä ovat sivistymättömät ja omahyväiset.

En tiedä mikä omaa sukupolveani riepoo, mutta oma ikäluokkani. Siis nelikymppiset. Takakireää porukkaa. Huudetaan lapsille, kiillotetaan kulisseja ja arvostetaan materiaa.

Tulen paremmin juttuun joko itseäni nuorempien tai vanhempien kanssa.

90-luvulla syntyneet.

Ovat kohta kolmekymmentä, mutta eivät tajua elämästä mitään. Nämä jennikat, janniket, aleksit ja eemilit. Kärsimättömiä, laiskoja, aloitekyvyttömiä ja ennen kaikkea täysin itsekkäitä (mä haluun kaiken nyt heti!! )😫😦😤. Luulevat olevansa maailman viisaimpia, koska ovat syntyneet kännykkä kädessä. Eivät osaa yksinkertaisiakaan askareita (ommella nappia, vaihtaa fillarin rengas, puhdistaa lattiakaivo, perata kala, leipoa kakku). Nämä lutumutturat on jo synnytyslaitoksella kietaistu pumpuliin, he osasivat olla yksin kotona 14- vuotiaana, ja he tarvitsevat sääntöjä, kieltoja, turvakaiteen, kypärän, otsalampun, polii.sin ja viranomaisen joka asian hoitamiseen). Jos tältä reppanalta loppuu puhelimesta akku, hän hyperventiloi keskellä katua eikä löydä kotiin. Kun on appsit pimeenä.

Hirveintä on, että näillä nössyköillä alkaa olla jo omia lapsia. Niillä on luultavasti neliön muotoinen pää ja vain yksi sormi: sehän riittää puhelimen lääppimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Loppu 60-seitkyt luvulla syntyneet.. Noiden parjattujen nelkyt luvulla syntyneiden lapsia.

Vielä sotatraumaveri kiertää suonissa mutta kaikki on saatu. Ohittivat laman ja pääsivät kaikkeen kiinni nousukaudella. Ovat jo perineet mökit ja talot ja luulevat niitä omiksi saavutuksiksiin.

Ehei! Meille tolkutettiin parikymppisestä asti, että et ole tarpeeksi hyvä vaikka sulla on tutkinto. Siitä asti elämä on ollut jatkuvaa kehittymiskykyä, kilpailua, epävarmuutta, supistusta, säästämistä ja lomautusta. Me olemme ensimmäinen sukupolvi, joka ei voi luottaa pysyvään työpaikkaan.

Ja nuo kesämökit.... ne ovat vaatimattomia pikku röttelöitä, johon nykyajan kermap#rse ei jalallaan astuisi. Tai ne ovat jo lahonneet tai purettu.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla syntyneet.

Ovat kohta kolmekymmentä, mutta eivät tajua elämästä mitään. Nämä jennikat, janniket, aleksit ja eemilit. Kärsimättömiä, laiskoja, aloitekyvyttömiä ja ennen kaikkea täysin itsekkäitä (mä haluun kaiken nyt heti!! )😫😦😤. Luulevat olevansa maailman viisaimpia, koska ovat syntyneet kännykkä kädessä. Eivät osaa yksinkertaisiakaan askareita (ommella nappia, vaihtaa fillarin rengas, puhdistaa lattiakaivo, perata kala, leipoa kakku). Nämä lutumutturat on jo synnytyslaitoksella kietaistu pumpuliin, he osasivat olla yksin kotona 14- vuotiaana, ja he tarvitsevat sääntöjä, kieltoja, turvakaiteen, kypärän, otsalampun, polii.sin ja viranomaisen joka asian hoitamiseen). Jos tältä reppanalta loppuu puhelimesta akku, hän hyperventiloi keskellä katua eikä löydä kotiin. Kun on appsit pimeenä.

Hirveintä on, että näillä nössyköillä alkaa olla jo omia lapsia. Niillä on luultavasti neliön muotoinen pää ja vain yksi sormi: sehän riittää puhelimen lääppimiseen.

Eiköhän tällaisia ole enemmänkin 2000-luvulla syntyneissä, kuin ysärivauvoissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-luvulla syntynyt ikäpolvi, erityisesti heti sotien jälkeen syntyneet ja naiset. Siinä ikäpolvessa on niin perkeleesti katkeria ihmisiä, joilla koulutus jäänyt kansakouluun ja ajatusmaailma myös. Hirveitä ruikuttajia joille kaikki pitäisi nyt antaa valmiina kun joskus vuonna miekka ja kirves oli rankkaa.

Samaan aikaan heitä 20 vuotta vanhemmat saattavat olla paljon terveempiä eivätkä koko ajan ole vaatimassa jotain vaikka heillä sitä syytä olisi.

Allekirjoitan joka sanan. Työskentelen kotihoidossa ja tuo korostuu päivittäin. Käyt ensin aamulla jonkun melkein 100 vuotiaan luona, joka edelleen haluaa tehdä ison osan asioista itse, ei ruikuta vaikka ikä ja sairaudetkin jo vähän painaan, heille niin mieluusti antaisi aikaansa vaikka kuinka. SItten menet seuraavaks jonku 48 syntyneen monisairaan Ritvan luokse, joka joka päivä jaksaa ruikuttaa kuinka vanha hän on ja kaikki on niin huonosti ja sattuu ja ketään ei kiinnosta hänen vointinsa, lapsetkaan ei käy tervehtimässä. Mitään ei voi enää tehdä itse vaikka vaikka toimintakykyä olisi kun "olen jo kuitenkin 70 vee, en minä jaksa". 

Mitään ei myöskään ole koskaan viitsitty oman terveyden eteen jaksettu tehdä ja nyt sitä satoa niitetään..

En kuulu tuohon ikäluokkaan, mutta voin kertoa sulle, että siihen kuuluvat ihmiset ovat tehneet työtä koko ikänsä, lapsesta alkaen.

He eivät odota valmista, vaan tekevät.

Heillä ei ollut harrastuksia, lomia, telkkareita, puhelimia, autoja. Jääkaappi tuli sit joskus.

Vanhimmat näistä elivät ensimmäiset vuotensa sodan aikana. Sinä pissiliisa et tietysti edes osaa kuvitella sitä eikä sua edes kiinnosta.

50-65-vuotiaat naiset ja miehet, eli työelämän ehtoopuolella olevat. Luullaan olevansa jotain elämää nähneitä euroopanomistajia, joiden mielestä vain he osaavat tehdä kaikki asiat oikein. Varsinkin nuoremmat työkaverit koetaan uhkana joten egoa pitää pönkittää mm. v*ttuilemalla päin naamaa tai juoruilemalla selän takana. Koskeekohan tämä 50-60-luvuilla syntyneitä vai tuleeko meistäkin eli 1990-2000-lukujen lapsista samanlaisia v-päitä... 

Vierailija kirjoitti:

50-65-vuotiaat naiset ja miehet, eli työelämän ehtoopuolella olevat. Luullaan olevansa jotain elämää nähneitä euroopanomistajia, joiden mielestä vain he osaavat tehdä kaikki asiat oikein. Varsinkin nuoremmat työkaverit koetaan uhkana joten egoa pitää pönkittää mm. v*ttuilemalla päin naamaa tai juoruilemalla selän takana. Koskeekohan tämä 50-60-luvuilla syntyneitä vai tuleeko meistäkin eli 1990-2000-lukujen lapsista samanlaisia v-päitä... 

Onko ikäsyrjintä sulle tuttu sana?

Vinkki: se liittyy siihen, miksi 20-30-vuotiaat koetaan uhkana. Palataan asiaan sitten, kun sinä menetät työpaikkasi (tuotanto siirtyi puolaan ja kiinaan, sori) 50-60-vuotiaana.

Et ole kyllin vanha eläkkeelle mutta aivan liian vanha työllistettäväksi. Mut hei, perusta yritys!

Vierailija kirjoitti:

Loppu 60-seitkyt luvulla syntyneet.. Noiden parjattujen nelkyt luvulla syntyneiden lapsia.

Vielä sotatraumaveri kiertää suonissa mutta kaikki on saatu. Ohittivat laman ja pääsivät kaikkeen kiinni nousukaudella. Ovat jo perineet mökit ja talot ja luulevat niitä omiksi saavutuksiksiin.

Myönnän että 80-luvulla oli kivaa olla nuori. Eihän sen jälkeen ole tehty kunnon musiikkiakaan. Mutta ette te pikkupissikset olisi viihtyneet. Kato ku ei ollu nettiä ja telkkaristakin ohjelma loppui klo 24. Mitäs sitten? Ei ollu geelikynsiä, napanastoja eikä irtoripsiä käyttäneet kuin varieteetaiteilijat.

50 ja 60-luvulla syntyneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-luvulla syntynyt ikäpolvi, erityisesti heti sotien jälkeen syntyneet ja naiset. Siinä ikäpolvessa on niin perkeleesti katkeria ihmisiä, joilla koulutus jäänyt kansakouluun ja ajatusmaailma myös. Hirveitä ruikuttajia joille kaikki pitäisi nyt antaa valmiina kun joskus vuonna miekka ja kirves oli rankkaa.

Samaan aikaan heitä 20 vuotta vanhemmat saattavat olla paljon terveempiä eivätkä koko ajan ole vaatimassa jotain vaikka heillä sitä syytä olisi.

Allekirjoitan joka sanan. Työskentelen kotihoidossa ja tuo korostuu päivittäin. Käyt ensin aamulla jonkun melkein 100 vuotiaan luona, joka edelleen haluaa tehdä ison osan asioista itse, ei ruikuta vaikka ikä ja sairaudetkin jo vähän painaan, heille niin mieluusti antaisi aikaansa vaikka kuinka. SItten menet seuraavaks jonku 48 syntyneen monisairaan Ritvan luokse, joka joka päivä jaksaa ruikuttaa kuinka vanha hän on ja kaikki on niin huonosti ja sattuu ja ketään ei kiinnosta hänen vointinsa, lapsetkaan ei käy tervehtimässä. Mitään ei voi enää tehdä itse vaikka vaikka toimintakykyä olisi kun "olen jo kuitenkin 70 vee, en minä jaksa". 

Mitään ei myöskään ole koskaan viitsitty oman terveyden eteen jaksettu tehdä ja nyt sitä satoa niitetään..

Hmm. Ehkä Ritva on ruikuttaja, koska on ikäisekseen huonossa kunnossa, kun taas se 100-vuotias on ollut aina reipas ja elänyt siksikin pitkään. Ts. yhtä hyvin noiden 100-vuotiaiden ikäluokasta vuodepotilaina seitsemänkymppisenä olleet on hankalia.

Minua kategorisesti ärsyttää nuoremmat ikäluokat. Tuollaiset 20-30 -vuotiaat. JA nekin ainoastaan sen takia, että kuvittelevat keksineensä pyörän uudelleen ja kuvittelevat, että heidän ikäluokassaan olisi jotain erityistä. Ei ole. Kaikki ikäluokat menee samaa virtaa ja samoja ketjuja. Jokainen elämänvaihe pitää elää ja ainoa varma on, että kaikki vanhenemme, tulemme sairaammiksi ja kaikista nuorista naisista tulee "kateellisia keski-ikäisiä tanttoja" (parikymppisenä kuvittelin omahyväisyydessäni vanhojen naisten kadehtivan, todellisuudessa suurin osa ihmisistä tajuaa jokaisen elämänvaiheen arvon ja miksi tasapainoinen ihminen haluaisi palata nuoruuden epävarmuuteen sen takia, että olisi fyysisesti  hehkeämpi. Aikansa kutakin...).

Kolmekymppisenä voin todeta että kun lapsuus meni laman kynsissä ja kun työelämään siirryimme ja piti ruveta tekemään, oli taas nousu ohitse. Ei olla keretty oikein mihinkään. Ei oikein saataisi tehdä mitään kuten aikaisemmat polvet.. Lapset, koti, työ-mikään ei riitä vaan pitäisi tehdä kaikki vähän erikoisemmin.

Lapselle on yks hailee onko lama vai ei. Kouluja ei tietääkseni suljettu. Enintään te jouduitte luopumaan yhdestä harratuksesta niin että jäljelle jäi vain viisi.

Kovilla olivat 60-70-luvuilla syntyneet, jotka valmistuivat maailmaan, jossa ei ollutkaan työpaikkoja. Se hehkutettu automatisaatio ja globalisaatio oli tehnyt juuri sen, minkä fiksuimmat tajusi: koneet tekee työt ja loput ostetaan kiinasta. Siinähän olet papereinesi, tietoinesi ja opintolainoinesi. Sua ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

vihreätukkaisten iiris flinkkilöiden ikäluokka

eli?

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla syntyneet.

Ovat kohta kolmekymmentä, mutta eivät tajua elämästä mitään. Nämä jennikat, janniket, aleksit ja eemilit. Kärsimättömiä, laiskoja, aloitekyvyttömiä ja ennen kaikkea täysin itsekkäitä (mä haluun kaiken nyt heti!! )😫😦😤. Luulevat olevansa maailman viisaimpia, koska ovat syntyneet kännykkä kädessä. Eivät osaa yksinkertaisiakaan askareita (ommella nappia, vaihtaa fillarin rengas, puhdistaa lattiakaivo, perata kala, leipoa kakku). Nämä lutumutturat on jo synnytyslaitoksella kietaistu pumpuliin, he osasivat olla yksin kotona 14- vuotiaana, ja he tarvitsevat sääntöjä, kieltoja, turvakaiteen, kypärän, otsalampun, polii.sin ja viranomaisen joka asian hoitamiseen). Jos tältä reppanalta loppuu puhelimesta akku, hän hyperventiloi keskellä katua eikä löydä kotiin. Kun on appsit pimeenä.

Hirveintä on, että näillä nössyköillä alkaa olla jo omia lapsia. Niillä on luultavasti neliön muotoinen pää ja vain yksi sormi: sehän riittää puhelimen lääppimiseen.

No en kyllä voi millään samaistua. Kun olimme lapsia, oli lama. Kun valmistuimme työelämään, oli lama. Ei olla saatu kaikkea helpolla ja itse olin vuonna -99 vai -00 luokaltani ensimmäinen, jolla oli kännykkä. Olen syntynyt 1990. Meidän ikäisillä suurimmalla osalla on asuntolaina, vakituinen työ, lapsia, jne. Eli ollaan tehty muutakin kuin lääpitty sitä puhelinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-luvulla syntynyt ikäpolvi, erityisesti heti sotien jälkeen syntyneet ja naiset. Siinä ikäpolvessa on niin perkeleesti katkeria ihmisiä, joilla koulutus jäänyt kansakouluun ja ajatusmaailma myös. Hirveitä ruikuttajia joille kaikki pitäisi nyt antaa valmiina kun joskus vuonna miekka ja kirves oli rankkaa.

Samaan aikaan heitä 20 vuotta vanhemmat saattavat olla paljon terveempiä eivätkä koko ajan ole vaatimassa jotain vaikka heillä sitä syytä olisi.

Allekirjoitan joka sanan. Työskentelen kotihoidossa ja tuo korostuu päivittäin. Käyt ensin aamulla jonkun melkein 100 vuotiaan luona, joka edelleen haluaa tehdä ison osan asioista itse, ei ruikuta vaikka ikä ja sairaudetkin jo vähän painaan, heille niin mieluusti antaisi aikaansa vaikka kuinka. SItten menet seuraavaks jonku 48 syntyneen monisairaan Ritvan luokse, joka joka päivä jaksaa ruikuttaa kuinka vanha hän on ja kaikki on niin huonosti ja sattuu ja ketään ei kiinnosta hänen vointinsa, lapsetkaan ei käy tervehtimässä. Mitään ei voi enää tehdä itse vaikka vaikka toimintakykyä olisi kun "olen jo kuitenkin 70 vee, en minä jaksa". 

Mitään ei myöskään ole koskaan viitsitty oman terveyden eteen jaksettu tehdä ja nyt sitä satoa niitetään..

Hmm. Ehkä Ritva on ruikuttaja, koska on ikäisekseen huonossa kunnossa, kun taas se 100-vuotias on ollut aina reipas ja elänyt siksikin pitkään. Ts. yhtä hyvin noiden 100-vuotiaiden ikäluokasta vuodepotilaina seitsemänkymppisenä olleet on hankalia.

Minua kategorisesti ärsyttää nuoremmat ikäluokat. Tuollaiset 20-30 -vuotiaat. JA nekin ainoastaan sen takia, että kuvittelevat keksineensä pyörän uudelleen ja kuvittelevat, että heidän ikäluokassaan olisi jotain erityistä. Ei ole. Kaikki ikäluokat menee samaa virtaa ja samoja ketjuja. Jokainen elämänvaihe pitää elää ja ainoa varma on, että kaikki vanhenemme, tulemme sairaammiksi ja kaikista nuorista naisista tulee "kateellisia keski-ikäisiä tanttoja" (parikymppisenä kuvittelin omahyväisyydessäni vanhojen naisten kadehtivan, todellisuudessa suurin osa ihmisistä tajuaa jokaisen elämänvaiheen arvon ja miksi tasapainoinen ihminen haluaisi palata nuoruuden epävarmuuteen sen takia, että olisi fyysisesti  hehkeämpi. Aikansa kutakin...).

Kolmekymppisenä voin todeta että kun lapsuus meni laman kynsissä ja kun työelämään siirryimme ja piti ruveta tekemään, oli taas nousu ohitse. Ei olla keretty oikein mihinkään. Ei oikein saataisi tehdä mitään kuten aikaisemmat polvet.. Lapset, koti, työ-mikään ei riitä vaan pitäisi tehdä kaikki vähän erikoisemmin.

Lapselle on yks hailee onko lama vai ei. Kouluja ei tietääkseni suljettu. Enintään te jouduitte luopumaan yhdestä harratuksesta niin että jäljelle jäi vain viisi.

Kovilla olivat 60-70-luvuilla syntyneet, jotka valmistuivat maailmaan, jossa ei ollutkaan työpaikkoja. Se hehkutettu automatisaatio ja globalisaatio oli tehnyt juuri sen, minkä fiksuimmat tajusi: koneet tekee työt ja loput ostetaan kiinasta. Siinähän olet papereinesi, tietoinesi ja opintolainoinesi. Sua ei tarvita.

Kyllä mä lapsena 90-luvulla jouduin kulkemaan halvoissa, vanhoissa rumissa vaatteissa. Ja lopettamaan ainoan harrastuksen, koska se maksoi 200e/vuosi. Asuttiin vuokratalossa. Jne. Ulkomailla kävin ekan kerran aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla syntyneet.

Ovat kohta kolmekymmentä, mutta eivät tajua elämästä mitään. Nämä jennikat, janniket, aleksit ja eemilit. Kärsimättömiä, laiskoja, aloitekyvyttömiä ja ennen kaikkea täysin itsekkäitä (mä haluun kaiken nyt heti!! )😫😦😤. Luulevat olevansa maailman viisaimpia, koska ovat syntyneet kännykkä kädessä. Eivät osaa yksinkertaisiakaan askareita (ommella nappia, vaihtaa fillarin rengas, puhdistaa lattiakaivo, perata kala, leipoa kakku). Nämä lutumutturat on jo synnytyslaitoksella kietaistu pumpuliin, he osasivat olla yksin kotona 14- vuotiaana, ja he tarvitsevat sääntöjä, kieltoja, turvakaiteen, kypärän, otsalampun, polii.sin ja viranomaisen joka asian hoitamiseen). Jos tältä reppanalta loppuu puhelimesta akku, hän hyperventiloi keskellä katua eikä löydä kotiin. Kun on appsit pimeenä.

Hirveintä on, että näillä nössyköillä alkaa olla jo omia lapsia. Niillä on luultavasti neliön muotoinen pää ja vain yksi sormi: sehän riittää puhelimen lääppimiseen.

No en kyllä voi millään samaistua. Kun olimme lapsia, oli lama. Kun valmistuimme työelämään, oli lama. Ei olla saatu kaikkea helpolla ja itse olin vuonna -99 vai -00 luokaltani ensimmäinen, jolla oli kännykkä. Olen syntynyt 1990. Meidän ikäisillä suurimmalla osalla on asuntolaina, vakituinen työ, lapsia, jne. Eli ollaan tehty muutakin kuin lääpitty sitä puhelinta.

Tää. Kahden laman "uhreja" mutta tuota vakituista työtä ja asuntolainaa en kyllä miellä meidän ysärillä syntyneiden jutuksi. Työsuhteet pääasiassa vuokraryöfirmojen kautta tapahtuvaa. Lapsia on harvalla, ikäluokan miehistä 90% on lapsettomia ja naisten lapsettomuuslukua ei tiedä mutta korkea sekin.

Minkä ikäinen on tuo, joka tässä ketjussa solvaa meitä muita pikkupissiksiksi? Siinä on vastaukseni.

0-100v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla syntyneet.

Ovat kohta kolmekymmentä, mutta eivät tajua elämästä mitään. Nämä jennikat, janniket, aleksit ja eemilit. Kärsimättömiä, laiskoja, aloitekyvyttömiä ja ennen kaikkea täysin itsekkäitä (mä haluun kaiken nyt heti!! )😫😦😤. Luulevat olevansa maailman viisaimpia, koska ovat syntyneet kännykkä kädessä. Eivät osaa yksinkertaisiakaan askareita (ommella nappia, vaihtaa fillarin rengas, puhdistaa lattiakaivo, perata kala, leipoa kakku). Nämä lutumutturat on jo synnytyslaitoksella kietaistu pumpuliin, he osasivat olla yksin kotona 14- vuotiaana, ja he tarvitsevat sääntöjä, kieltoja, turvakaiteen, kypärän, otsalampun, polii.sin ja viranomaisen joka asian hoitamiseen). Jos tältä reppanalta loppuu puhelimesta akku, hän hyperventiloi keskellä katua eikä löydä kotiin. Kun on appsit pimeenä.

Hirveintä on, että näillä nössyköillä alkaa olla jo omia lapsia. Niillä on luultavasti neliön muotoinen pää ja vain yksi sormi: sehän riittää puhelimen lääppimiseen.

No en kyllä voi millään samaistua. Kun olimme lapsia, oli lama. Kun valmistuimme työelämään, oli lama. Ei olla saatu kaikkea helpolla ja itse olin vuonna -99 vai -00 luokaltani ensimmäinen, jolla oli kännykkä. Olen syntynyt 1990. Meidän ikäisillä suurimmalla osalla on asuntolaina, vakituinen työ, lapsia, jne. Eli ollaan tehty muutakin kuin lääpitty sitä puhelinta.

Siis olet 28, sulla on vakituinen työ, omistusasunto ja lapsia. Kuten suurimmalla osalla ikätovereistasi? Mitä valitat? Unohdit kai mainita, että perheelläsi on kaksi autoa ja ulkomailla käydään kolme krt vuodessa. Asunnossa ei ole uima-allasta, on vaan 120 neliötä ja tietysti kaikilla omat puhelimet, tabletit ja tauluteevee. Siis tottakai jokaisella lapsella pitää olla oma huone 😮.

Olet tyypillinen 90-lukulainen. Mikään ei riitä, vaikka kaikkea on enemmän kuin yhdelläkään aiemmalla ikäluokalla.