Kamalin ikäluokka?

13-16-vuotiaat

50v miehet

40-luvulla syntynyt ikäpolvi, erityisesti heti sotien jälkeen syntyneet ja naiset. Siinä ikäpolvessa on niin perkeleesti katkeria ihmisiä, joilla koulutus jäänyt kansakouluun ja ajatusmaailma myös. Hirveitä ruikuttajia joille kaikki pitäisi nyt antaa valmiina kun joskus vuonna miekka ja kirves oli rankkaa.

Samaan aikaan heitä 20 vuotta vanhemmat saattavat olla paljon terveempiä eivätkä koko ajan ole vaatimassa jotain vaikka heillä sitä syytä olisi.

Eläkeläiset.

En tiedä, mutta parhaat ovat ennen 1910 syntyneet. Eivät kiusaa ketään.

Lampaat.

2000-luvulla syntyneet nörtikkäät.

Vierailija kirjoitti:

40-luvulla syntynyt ikäpolvi, erityisesti heti sotien jälkeen syntyneet ja naiset. Siinä ikäpolvessa on niin perkeleesti katkeria ihmisiä, joilla koulutus jäänyt kansakouluun ja ajatusmaailma myös. Hirveitä ruikuttajia joille kaikki pitäisi nyt antaa valmiina kun joskus vuonna miekka ja kirves oli rankkaa.

Samaan aikaan heitä 20 vuotta vanhemmat saattavat olla paljon terveempiä eivätkä koko ajan ole vaatimassa jotain vaikka heillä sitä syytä olisi.

Allekirjoitan joka sanan. Työskentelen kotihoidossa ja tuo korostuu päivittäin. Käyt ensin aamulla jonkun melkein 100 vuotiaan luona, joka edelleen haluaa tehdä ison osan asioista itse, ei ruikuta vaikka ikä ja sairaudetkin jo vähän painaan, heille niin mieluusti antaisi aikaansa vaikka kuinka. SItten menet seuraavaks jonku 48 syntyneen monisairaan Ritvan luokse, joka joka päivä jaksaa ruikuttaa kuinka vanha hän on ja kaikki on niin huonosti ja sattuu ja ketään ei kiinnosta hänen vointinsa, lapsetkaan ei käy tervehtimässä. Mitään ei voi enää tehdä itse vaikka vaikka toimintakykyä olisi kun "olen jo kuitenkin 70 vee, en minä jaksa". 

Mitään ei myöskään ole koskaan viitsitty oman terveyden eteen jaksettu tehdä ja nyt sitä satoa niitetään..

Eiköhän ne Kamalit Suomessa ole ikäluokkaa 40-75 v.

Suuret ikäluokat. Ahneita paskoja.

12-16 vuotiaat v**tua huutavat ja ympärilleen räkivät lapset.

Katkerat ja "räväkät" n. 49-58v naiset

1950 luvulla syntyneet. Alkupuolisko erityisesti. 

Keski-ikäiset miehet. Luulevat omistavansa maailman ja kaikki sen ihmiset, oikeus tehdä mitä haluavat. Nuoret naiset ovat heille lihaa ja keski-ikäiset naiset näkymättömiä, muut keski-ikäiset miehet taas hyviä äijiä.

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäiset miehet. Luulevat omistavansa maailman ja kaikki sen ihmiset, oikeus tehdä mitä haluavat. Nuoret naiset ovat heille lihaa ja keski-ikäiset naiset näkymättömiä, muut keski-ikäiset miehet taas hyviä äijiä.

Saat toki olla sitä mieltä.

Kuitenkin kehottaisin välttämään näin rankkoja yleistyksiä.

"Elämän kovan koulun" käyneet v*ttua huutavat ympäriinsä tatuoidut

"kouvola" tukkaiset 50-60vuotiaat viidesti eronneet pissikset.

Vierailija kirjoitti:

40-luvulla syntynyt ikäpolvi, erityisesti heti sotien jälkeen syntyneet ja naiset. Siinä ikäpolvessa on niin perkeleesti katkeria ihmisiä, joilla koulutus jäänyt kansakouluun ja ajatusmaailma myös. Hirveitä ruikuttajia joille kaikki pitäisi nyt antaa valmiina kun joskus vuonna miekka ja kirves oli rankkaa.

Samaan aikaan heitä 20 vuotta vanhemmat saattavat olla paljon terveempiä eivätkä koko ajan ole vaatimassa jotain vaikka heillä sitä syytä olisi.

Herrajumala. Siellä on vielä sodan jälkimaininkeihin syntyneitä, isänsä, äitinsä, sisaruksensa menettäneitä.. Hirvittävässä hädässä ja puutteessa eläneitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-luvulla syntynyt ikäpolvi, erityisesti heti sotien jälkeen syntyneet ja naiset. Siinä ikäpolvessa on niin perkeleesti katkeria ihmisiä, joilla koulutus jäänyt kansakouluun ja ajatusmaailma myös. Hirveitä ruikuttajia joille kaikki pitäisi nyt antaa valmiina kun joskus vuonna miekka ja kirves oli rankkaa.

Samaan aikaan heitä 20 vuotta vanhemmat saattavat olla paljon terveempiä eivätkä koko ajan ole vaatimassa jotain vaikka heillä sitä syytä olisi.

Allekirjoitan joka sanan. Työskentelen kotihoidossa ja tuo korostuu päivittäin. Käyt ensin aamulla jonkun melkein 100 vuotiaan luona, joka edelleen haluaa tehdä ison osan asioista itse, ei ruikuta vaikka ikä ja sairaudetkin jo vähän painaan, heille niin mieluusti antaisi aikaansa vaikka kuinka. SItten menet seuraavaks jonku 48 syntyneen monisairaan Ritvan luokse, joka joka päivä jaksaa ruikuttaa kuinka vanha hän on ja kaikki on niin huonosti ja sattuu ja ketään ei kiinnosta hänen vointinsa, lapsetkaan ei käy tervehtimässä. Mitään ei voi enää tehdä itse vaikka vaikka toimintakykyä olisi kun "olen jo kuitenkin 70 vee, en minä jaksa". 

Mitään ei myöskään ole koskaan viitsitty oman terveyden eteen jaksettu tehdä ja nyt sitä satoa niitetään..

Hmm. Ehkä Ritva on ruikuttaja, koska on ikäisekseen huonossa kunnossa, kun taas se 100-vuotias on ollut aina reipas ja elänyt siksikin pitkään. Ts. yhtä hyvin noiden 100-vuotiaiden ikäluokasta vuodepotilaina seitsemänkymppisenä olleet on hankalia.

Minua kategorisesti ärsyttää nuoremmat ikäluokat. Tuollaiset 20-30 -vuotiaat. JA nekin ainoastaan sen takia, että kuvittelevat keksineensä pyörän uudelleen ja kuvittelevat, että heidän ikäluokassaan olisi jotain erityistä. Ei ole. Kaikki ikäluokat menee samaa virtaa ja samoja ketjuja. Jokainen elämänvaihe pitää elää ja ainoa varma on, että kaikki vanhenemme, tulemme sairaammiksi ja kaikista nuorista naisista tulee "kateellisia keski-ikäisiä tanttoja" (parikymppisenä kuvittelin omahyväisyydessäni vanhojen naisten kadehtivan, todellisuudessa suurin osa ihmisistä tajuaa jokaisen elämänvaiheen arvon ja miksi tasapainoinen ihminen haluaisi palata nuoruuden epävarmuuteen sen takia, että olisi fyysisesti  hehkeämpi. Aikansa kutakin...).

Loppu 60-seitkyt luvulla syntyneet.. Noiden parjattujen nelkyt luvulla syntyneiden lapsia.

Vielä sotatraumaveri kiertää suonissa mutta kaikki on saatu. Ohittivat laman ja pääsivät kaikkeen kiinni nousukaudella. Ovat jo perineet mökit ja talot ja luulevat niitä omiksi saavutuksiksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-luvulla syntynyt ikäpolvi, erityisesti heti sotien jälkeen syntyneet ja naiset. Siinä ikäpolvessa on niin perkeleesti katkeria ihmisiä, joilla koulutus jäänyt kansakouluun ja ajatusmaailma myös. Hirveitä ruikuttajia joille kaikki pitäisi nyt antaa valmiina kun joskus vuonna miekka ja kirves oli rankkaa.

Samaan aikaan heitä 20 vuotta vanhemmat saattavat olla paljon terveempiä eivätkä koko ajan ole vaatimassa jotain vaikka heillä sitä syytä olisi.

Allekirjoitan joka sanan. Työskentelen kotihoidossa ja tuo korostuu päivittäin. Käyt ensin aamulla jonkun melkein 100 vuotiaan luona, joka edelleen haluaa tehdä ison osan asioista itse, ei ruikuta vaikka ikä ja sairaudetkin jo vähän painaan, heille niin mieluusti antaisi aikaansa vaikka kuinka. SItten menet seuraavaks jonku 48 syntyneen monisairaan Ritvan luokse, joka joka päivä jaksaa ruikuttaa kuinka vanha hän on ja kaikki on niin huonosti ja sattuu ja ketään ei kiinnosta hänen vointinsa, lapsetkaan ei käy tervehtimässä. Mitään ei voi enää tehdä itse vaikka vaikka toimintakykyä olisi kun "olen jo kuitenkin 70 vee, en minä jaksa". 

Mitään ei myöskään ole koskaan viitsitty oman terveyden eteen jaksettu tehdä ja nyt sitä satoa niitetään..

Hmm. Ehkä Ritva on ruikuttaja, koska on ikäisekseen huonossa kunnossa, kun taas se 100-vuotias on ollut aina reipas ja elänyt siksikin pitkään. Ts. yhtä hyvin noiden 100-vuotiaiden ikäluokasta vuodepotilaina seitsemänkymppisenä olleet on hankalia.

Minua kategorisesti ärsyttää nuoremmat ikäluokat. Tuollaiset 20-30 -vuotiaat. JA nekin ainoastaan sen takia, että kuvittelevat keksineensä pyörän uudelleen ja kuvittelevat, että heidän ikäluokassaan olisi jotain erityistä. Ei ole. Kaikki ikäluokat menee samaa virtaa ja samoja ketjuja. Jokainen elämänvaihe pitää elää ja ainoa varma on, että kaikki vanhenemme, tulemme sairaammiksi ja kaikista nuorista naisista tulee "kateellisia keski-ikäisiä tanttoja" (parikymppisenä kuvittelin omahyväisyydessäni vanhojen naisten kadehtivan, todellisuudessa suurin osa ihmisistä tajuaa jokaisen elämänvaiheen arvon ja miksi tasapainoinen ihminen haluaisi palata nuoruuden epävarmuuteen sen takia, että olisi fyysisesti  hehkeämpi. Aikansa kutakin...).

Kolmekymppisenä voin todeta että kun lapsuus meni laman kynsissä ja kun työelämään siirryimme ja piti ruveta tekemään, oli taas nousu ohitse. Ei olla keretty oikein mihinkään. Ei oikein saataisi tehdä mitään kuten aikaisemmat polvet.. Lapset, koti, työ-mikään ei riitä vaan pitäisi tehdä kaikki vähän erikoisemmin.