Kenelle kuuluu lapsen uimaan opettaminen

Meillä on oppineet ihan itsestään kaikki n. nelivuotiaina. 

Puitteet tietysti vanhempien täytyy luoda. Eli paljon rantaelämää mökillä ja kaupugissa kesäisin -- uimahallilla talvisin. Jossain vaiheessa vain hoksaavat. 

Sitten kun jonkinlainen uimataito on saavutettu eli pysyvät hyvin pinnalla, sukeltelevat, niin ollaan opastettu tekniikassa. Ovat olleet myös tekniikkaa kehittävissä uimakouluissa. 

Koulu on minusta aivan liian myöheinen paikka oppia. 

21 jatkaa

Tärkeä on, ettei lapselle anna mitään apuvälineitä: renkaita, näitä kummallisa olkavarteen kiinnitettäviä kellukkeita ym. 

Lapsi turhautuu äkkiä, kun ei pääse etenemään vedessä ja oppii itse. Painostaa ei pidä yhtään, olen nähnyt tapauksia, jotka ovat johtaneet elinikäiseen veden pelkoon. 

Uimaan menoa ei ole syytä odotella johonkin tiettyyn ikävuoteen asti, pikkuvauvana vaan jo veteen niin siitä se uimataito lähtee kehittymään lähes itsestään.

Minäkin opin itsestään. Mutta käytiin äidin kanssa uimassa tosi usein. Sekin oli hyvä, että laitettiin uimakouluun, koska siellä opin teknìkkaa ym. Olin jonkinlaisessa uimataitoisten uimakoulussa. Vastaus on että vanhemmat huolehtii asian.

Suomessa on aika hyvä tilanne kansainvälisesti katsottuna. Silti noin kolmannes suomalaisista on uimataidottomia. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vajoaisivat kuin kivi pohjaan. Uimataidon määräitelmä on 200 metriä yhtäjaksoista uintia, josta 50 metriä selällään. 

Thaimaan luolapojista ilmeisesti kukaan ei osannut uida tai ainakaan suurin osa. 

Suomessa on hyvä tilanne, tuon ikäiset taustaltaan täysin suomalaiset osaavat jonkin verran uida lähes sataprosenttisesti. 

Oli jokin tutkimuskin kuudesluokkalaisten uimataidosta joku vuosi sitten. Vain yksi prosentti on täysin uimataidottomia. Neljäsosa ei kylläkään täytä uimataidon virallista määritelmään eli 200 metriä yhtäjaksoista uimista. 

Vanhemmille ensisijaisesti - joko itse tai uimakoulun kautta. Tietysti, jos koulussa on uimaopetusta, niin hoituuhan se sielläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmille ensisijaisesti - joko itse tai uimakoulun kautta. Tietysti, jos koulussa on uimaopetusta, niin hoituuhan se sielläkin.

Koulun uimaopetus on niin vähäistä, että tuskin kukaan siellä oppii. Lähinnä täysin uimataidottomia laitetaan tottumaan veteen ja hyvin uivien tekniikkaa hiotaan. Varsinainen oppiminen on harvinaista. 

Lapsiaianvaltuutetun hommiahan tuo on.

Vanhemman tehtävä on opettaa lapsi pysymään pinnalla. Tekniikkaopetusta mulla ei ole rahkeita antaa ja yhtä vesipeuhulaviikkoa lukuun ottamatta lapset eivät ole halunnut uimakouluun (koska on muita harrastuksia). Molemmat oppineet uimaan alle 5v ja uimassa käydään pari kertaa kuussa, kesällä monta kertaa viikossa (mökillä lapset elää uikkarit päällä), mutta on se kyllä melkoista räpiköintiä vaikka sillä jaksaakin 50-100 m 😁 Ehkä koulun uimaopetus auttaa.

Thaimaan pojat eivät osaa uida niin kuin ei suurin osa maailman muistakaan ihmisistä, jotka asuvat jossain vuoristossa sisämaassa. Uiminen on täällä tuhansien järvien maassa ihan eri tavalla tärkeä. Suomessa uimataito on oikeasti myös hengen ja terveyden kysymys.

Harmittaa täälläkin ketjussa esiintyvät kommentit siitä, että vanhemmat eivät vie lapsiaan uimaan, koska "se ei ole mun juttu". Paitsi että uimataito on tosiaan tärkeä taito, se tuo valtavasti iloa lapsille. Sehän on ihan huikea liikkumisen muoto! Ulkona tai sisällä!

Tällaisten vanhempien pitäisi mennä itseensä. Jos itsellä on huono uimataito tai pelkoa vettä kohtaan (tai järkyttävää mukavuudenhalua) niin sen ei pitäisi estää lasta pääsemästä uimaan. Sehän ei nimittäin riitä, että lapsi on oppinut joskus uimaan, lapsen pitää myös päästä käyttämään sitä taitoa. Ja siihen tarvitaan yleensä se vanhempi, joka vie uimaan.

Vanhemmille, jotka voivat viedä lapsen uimakouluun.

Vierailija kirjoitti:

Thaimaan pojat eivät osaa uida niin kuin ei suurin osa maailman muistakaan ihmisistä, jotka asuvat jossain vuoristossa sisämaassa. Uiminen on täällä tuhansien järvien maassa ihan eri tavalla tärkeä. Suomessa uimataito on oikeasti myös hengen ja terveyden kysymys.

Harmittaa täälläkin ketjussa esiintyvät kommentit siitä, että vanhemmat eivät vie lapsiaan uimaan, koska "se ei ole mun juttu". Paitsi että uimataito on tosiaan tärkeä taito, se tuo valtavasti iloa lapsille. Sehän on ihan huikea liikkumisen muoto! Ulkona tai sisällä!

Tällaisten vanhempien pitäisi mennä itseensä. Jos itsellä on huono uimataito tai pelkoa vettä kohtaan (tai järkyttävää mukavuudenhalua) niin sen ei pitäisi estää lasta pääsemästä uimaan. Sehän ei nimittäin riitä, että lapsi on oppinut joskus uimaan, lapsen pitää myös päästä käyttämään sitä taitoa. Ja siihen tarvitaan yleensä se vanhempi, joka vie uimaan.

Ei ole edes maantieteellinen vaan kulttuurijuttu. Esim. S99 maliasta tulleet ikänsä rannikolla asuneet eivät osaa uida juuri kukaan. 

Ja Suomessa kaupunkien asukkaat osaavat enin osa, kun puolestaan uimataidottomus maalla järvien rannoilla eläneillä on huomattavasti yleisempää. 

Kyllä minä ja kuusi sisarustani aikoinamme opittiin uimaan ihan itse. Ei siinä vanhempia eikä uimakouluja kaivattu. Me opimme kaikki yhtä lukuun ottamatta uimaan jo ennen kouluikää.

Samoin omat lapseni joita on kaksi, oppivat itse. Mitä ihmeen opettamista siinä tarvitaan!!??

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ja kuusi sisarustani aikoinamme opittiin uimaan ihan itse. Ei siinä vanhempia eikä uimakouluja kaivattu. Me opimme kaikki yhtä lukuun ottamatta uimaan jo ennen kouluikää.

Samoin omat lapseni joita on kaksi, oppivat itse. Mitä ihmeen opettamista siinä tarvitaan!!??

Sama kanta asiaan. 

Kuka opettaa lapsensa kävelemään tai juoksemaan? Uiminen on aivan yhtä luontaista, jos vedessä ollaan vauvasta asti. 

Herkkyysikä uimisen kanssa on varmaan siinä 3-5 -vuotiaana eli tietysti myöhemmin kuin kävely. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että todella oppivat ihan itse, jos ei omalla toiminnallaan tätä ehkäise. 

Eli istuttaa veden pelon hysteerisyydellään ja ei anna lapsen olla itsenäisesti vedessä mahdollisimman paljon. 

Toki uimataidoton tarvitsee jatkuvan valvonnan eli itsenäisyydellä en tosiaankaan tarkoita yksin jättämistä veteen. 

Tyttöni oppi juuri tänä kesänä. Paljon ollaan käyty uimahalleissa ja kesäisin luonnonvesissä. 

Huomattiin vain yhtäkkiä, että siinähän se ui :D Ei nyt tietenkään täytä vielä tätä 200 metrin kriteeriä, mutta ei veteen pudotessa ole akuuttia hukkumisen vaaraa. 

Tyttö tulee ensi kuussa neljä. 

Vanhemmille.

Klassinen helpoin tapa on lähteä usein etwlänmatkalle hotelliin, jossa on hyvät lastenaltaat. Kun ne pulikoivat siellä, voi ajan mittaan opettaa tekniikkaa joko itse tai laittaa uimakouluun. Oma lapseni oli sellaisessa matkatoimiston uimakoulussa eskarin jälkeen ennen koulin alkua.

Lapsi uimakouluun jos sellainen on mahdollista. Siellä on hauskaa ja saa uusia kavereita 👍

Uimakoulussa meidän lapset ovat oppineet. En pidä kunnan/ kaupungin järjestämää opetusta edes kalliina 40-50€/ 10 krt. Jatkouimakoulussa oppivat mhös tekniikan.

Sitten ollaan käyty talvisin 1-2 kertaa/ viikossa uimahallissa. Kesäisin uidaan lähes päivittäin.

Meidän 6-vuotiaalla on jo hyvä uimataito ja kyllä se on uimakoulun ja vanhempien yhteistyössä saatu.

Koulussa uintia tuskin voidaan opettaa, kun on vain yksi aikuinen ja melkein kaksikymmentä lasta, eikä opettaja saa edes mennä veteen toisin kuin uimaopettaja.