Ovatko muut panneet merkille suomalaisen muotoilun "lapsellisuuden"?
Olen huomannut, että suomalainen muotoilu, kangasprintit, kuvitukset, suomalainen vaatemuotoilukin ovat jotenkin todella lapsekkaan näköisiä. Myös suuri osa taiteesta. Olenko ainoa, jonka mielestä asia on näin ja onko se muiden mielestä hyvä vai huono asia? Itse en välitä ollenkaan, mutta tämä lienee vain makuasia.
Silloin, kun suomalainen muotoilu ja arkkitehtuuri olivat todella tunnettuja, meillä oli hyvin hienostunut ja rohkea ote. Marimekkokin jäänyt ajastaan jälkeen, ja he tehtailevat ihmeellisiä kaapuja laaduttomista materiaaleista. Suomalaiset itsekin haalivat jotain tusina-muumimukeja. Mielestäni olemme taantuneet.
Kommentit (23)
Uusi Länsiterminaali on arkkitehtuurin riemuvoitto Musiikkitalon kaltaisten rimanalitusten joukossa.
Avara, ajatuksella suunniteltu ja hienosti toteutettu. Miksei paraatipaikoille osata loihtia yhtä taidokkaita rakennuksia? Tosiaan, Musiikkitalo näyttää ulospäin Donnerin sanoin Kannelmäen Prismalta. Onneksi uusi keskustakirjasto Oodi näyttää olevan jotenkin pirteä rakennus muotokieleltään, vaikkakin istuu miljööseen kuin Pentik meikäläisen kotiin. Eli ei istu ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Uusi Länsiterminaali on arkkitehtuurin riemuvoitto Musiikkitalon kaltaisten rimanalitusten joukossa.
Avara, ajatuksella suunniteltu ja hienosti toteutettu. Miksei paraatipaikoille osata loihtia yhtä taidokkaita rakennuksia? Tosiaan, Musiikkitalo näyttää ulospäin Donnerin sanoin Kannelmäen Prismalta. Onneksi uusi keskustakirjasto Oodi näyttää olevan jotenkin pirteä rakennus muotokieleltään, vaikkakin istuu miljööseen kuin Pentik meikäläisen kotiin. Eli ei istu ollenkaan.
Mun mielestäni keskuskirjasto taas on virkistävä poikkeus suomalaisen nykyarkkitehtuurin joukossa: vahva muotokieli, laadukas toteutus ja laadukkaat materiaalit. Viime aikoina on liikaa näkynyt sitä, että perus torppa kuorrutetaan joillain riemunkirjavilla ulokkeilla tai muulla harvalla koristuksella, millä yritetään kiinnittää huomio pois halvan toteutuksen paljastavista elementtisaumoista. Tai sitten tyydytään tekemään halvasta laatikosta suoraan halvan laatikon näköinen, kuten surullisenkuuluisasta Musiikkitalosta.
- AP
Muuten olen kanssasi täysin samaa mieltä, mutta muutama poikkeus vahvistaa säännön. Minäkään en ymmärrä esim. Marimekon tai muumimukien päälle, mutta Klaus Haapaniemeä, Katri Niskasta ja Mert Otsamoa fanitan kyllä. Harmi vain, että ovat niin tyyriitä etten toistaiseksi ole raaskinut vielä ostaa (joitakin Haapaniemen astioita lukuun ottamatta).