Nykyparisuhteista puuttuu jännite ja moni nainen on tyytymätön

Vierailija kirjoitti:

Näistä viesteistä tulee hyvin esille se, kuinka kykenemättömiä monet naiset ovat empatiaan miehiä kohtaan. Peräänkuulutetaan pehneämpiä arvoja kyllä, mutta kun miehet kertovat omista kokemuksistaan, niin näihin vastataan lähes yksinomaan enemmän tai vähemmän suorilla hyökkäyksillä henkilöä tai sukupuolta kohtaan.

Missä ne omat kokemukset ovat? Yksi mies kertoi, että hänen vaimonsa pettyi kun ei saanut salaa haluamaansa kultakorua. Avauskin on nimenomaan yleistys. Nämä keskustelut olisivatkin antoisampia, jos näissä puhuttaisiin omista kokemuksista, omista parisuhteista, omista puolisoista eikä vedettäisi asioita koskemaan kaikkia suomalaisia naisia, aasialaisia naisia, naisia ylipäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että ne ominaisuudet mitä puheissa ja järkitasolla arvostetaan ovat aivan eri kuin ominaisuudet, jotka saavat pikkarit kostumaan

En olisi tyytynyt vähempään kuin mieheen, joka saa pikkarit kostumaan (komea, raamikas, seksikäs) JA on aktiivinen, assertiivinen, huolehtivainen, luotettava, arvostettava ja minua arvostava puoliso. Enkä ole ikinä muuta väittänytkään.

Ymmärrät varmaan, että miehesi kaltaisia ei riitä kaikille. Jommasta kummasta täytyy karsia ja se aiheuttaa ongelmia

Sitten voi olla ihan kokonaan ilman miestä kuin lähteä karsimaan. Jos kunnioittaa itseään, ei tyydy vähempään. Passiivinen sohvalla makaava mies on vain riippakivi. Mitä sellaisella tekee?

No sehän on ihan naisesta kiinni, mitä mies on hänen eteensä valmis tekemään.

Ja sitten kun nainen haluaa miehen, joka arvostaa häntä ja on huomaavainen, rakastava jne. niin se on väärin, koska naisille pitäisi riittää, että mies ei juo eikä lyö. Plussaa jos käy töissä. Kaikki muu on nykynaisten kohtuuttomia vaatimuksia miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että ne ominaisuudet mitä puheissa ja järkitasolla arvostetaan ovat aivan eri kuin ominaisuudet, jotka saavat pikkarit kostumaan

En olisi tyytynyt vähempään kuin mieheen, joka saa pikkarit kostumaan (komea, raamikas, seksikäs) JA on aktiivinen, assertiivinen, huolehtivainen, luotettava, arvostettava ja minua arvostava puoliso. Enkä ole ikinä muuta väittänytkään.

Ymmärrät varmaan, että miehesi kaltaisia ei riitä kaikille. Jommasta kummasta täytyy karsia ja se aiheuttaa ongelmia

Sitten voi olla ihan kokonaan ilman miestä kuin lähteä karsimaan. Jos kunnioittaa itseään, ei tyydy vähempään. Passiivinen sohvalla makaava mies on vain riippakivi. Mitä sellaisella tekee?

Kunpa jokainen ymmärtäisi tämän. Henkisesti läsnäolemattomalla miehellä tekee huomattavasti vähemmän kuin tyhjällä. Sosiaalisen vajeen voi korvata ystävyyssuhteilla. Mies on aika elukka, ja kun lisäöntyminen on hoidettu - tarpeeton ja kykenemätön muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tänään katsoin suomimiestä ja thainaista jossa selkeesti mies sai olla mies eli vahva, maskuliininen, pomo.

Tää varmaan meiltä suominaisilta puuttuu. Ollaan niin tasa-arvoisia että unohdetaan ja hukataan mies miehenä ja yritetään tehdä miehestä nainen. Ja sit mietitään mikä meni pieleen?

Minulla ei ole thainainen, mutta aasiasta kuitenkin. Ei se niin mene, että minä olen suhteessa pomo, vaan kumpaakin kuunnellaan ja tehdään sopiva kompromissi, jos näkemykset jostain asiasta ovat liian kaukana toisistaan. Fiksu vaimoni on pohtinut monia asioita etukäteen ja yleensä vain kohteliaasti kysyy, mitä mieltä minä asiasta olen. Helppo siinä on olla samaa mieltä ihanan vaimoni kanssa.

Aasilainen nainen on oikeasti nainen miehelle ja äiti lapsilleen. Heille tuo roolijako on täysin luonnollista, eli he kyllä hellivät miestään, mutta eivät pidä kuin lapsinaan.

Itselläkin kokemusta aasialaisen naisen kanssa tapailusta ja jollain tavalla hienotunteisesti hän esitti mielipiteensä ja "vaatimuksensa". Kertoi myös hänen äitinsä aina halailleen, suukotelleen ja kehuneen miestään muiden nähden, ja tämä nainen halusi jatkaa samaa tapaa myös itse. En sano, etteikö moni suomalainenkin nainen olisi tuollainen, mutta täytyy myöntää, että oli kyllä miehinen ja arvostettu olo hänen seurassaan.

Noin lapsia ja nykyisin koiriakin kasvatetaan, positiivisella palautteella.

Haluan, että kumppanini on älykäs ja valmiiksi kasvatettu.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia kuitenkin on se, että miehen passivoituminen, maskuliinisuuden katoaminen ja se että mies jatkuvasti joutuu myötäilemään naista on naisen syy.

Naiset voivat siis miettiä, mitä voivat itse tehdä että mies ei passivoituisi kotisohvalle ja kokisi itseään tarpeettomaksi tai että häntä vähätellään.

Miten sä voit pelkästään naisia syyttää, jos miehet eivät ole miehiä? Kyllä miehen pitäisi uskaltaa olla mies, vaikka nainen olisi aluksi eri mieltä. Ei ole miehekästä vedota: no kun nainen!

Mutta muuten olet oikeassa, me naiset loppujen lopuksi ovat tyytymättömiä tassukoihin lassukoihin, vaikka toisaalta haluamme itse olla pomoja. Mut pitääkö antaa naisen jyrätä?

Ei kyllä mitään uutta auringon alla, muistatteko, mitä Adam sanoi Jumalalle ompun syömisen jälkeen? "Nainen jonka sinä minulle annoit, antoi siitä puusta." Tuossa on kaksi syytöstä, eka menee naiselle, toka Jumalalle itselle. Sehän oli Jumala, joka oli katalan naisen miehelle antanut avuksi. Eli syy syntiin saatiin lopulta Jumalan kontolle. Kuulostaako tutulta? Näin se meillä ihmisillä on, ei tykätä ottaa syyllisyyttä itsellemme silloinkaan, kun se meille kuuluisi.

Voitais myöntää, et kyllä, miesten vika et suostuvat lassukoiksi, ja naisten vika, et yrittämme pomottaa miehiä. Molemmat sukupuolet on syyllisiä, ei vain jompi kumpi.

Miehet taitaa saada estrogeenia juomavedestä tai jostain ja se on kastroinut heidät kemiallisesti. Sellaisia vätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tänään katsoin suomimiestä ja thainaista jossa selkeesti mies sai olla mies eli vahva, maskuliininen, pomo.

Tää varmaan meiltä suominaisilta puuttuu. Ollaan niin tasa-arvoisia että unohdetaan ja hukataan mies miehenä ja yritetään tehdä miehestä nainen. Ja sit mietitään mikä meni pieleen?

Miten tämän miehen selkeä maskuliinisuus ja pomous ilmenee? Ja miksi parisuhteessa toisen edes pitäisi olla pomo?

Lynkatkaa vaan mutta kyllä naisena ajattelen perheen suojelemisen kuuluvan miehelle. Toki nainen tekee oman osuutensa joka on eri asioita kuin mies.

Nykypäivänä kaikista miehistä halutaan pullan tuoksuisia äityliineja ja maskuliinisuus miehissä halutaan poistaa. Ja tuota en ymmärrä.

Äitinä koen vastuuta kuinka poikani kasvatan tähän yhteiskuntaan jossa kivikirveillä ei enää tarvii majaa puolustaa tai ruokaa hankkia, miettiä mikä oikeasti on miehen rooli parisuhteessa ja perheessä?

Olen hetero. En tahdo enkä halua toista naista tähän talouteen. Miehen pitää olla mies, aivan kuten naisen pitää olla nainen.

Kaikkein luonnollisinta kyllä on se, että nimenomaan naaras suojelee perhettään ja lapsiaan. Hyvinkin raivokkaasti.

 

Rudyard Kipling kirjoitti jo 1800-luvulla runon "The Female of the Species", joka alkaa näin:

    When the Himalayan peasant meets the he-bear in his pride, 

    He shouts to scare the monster, who will often turn aside. 

    But the she-bear thus accosted rends the peasant tooth and nail. 

    For the female of the species is more deadly than the male.

    When Nag the basking cobra hears the careless foot of man, 

    He will sometimes wriggle sideways and avoid it if he can. 

    But his mate makes no such motion where she camps beside the trail. 

    For the female of the species is more deadly than the male.

    When the early Jesuit fathers preached to Hurons and Choctaws, 

    They prayed to be delivered from the vengeance of the squaws. 

    'Twas the women, not the warriors, turned those stark enthusiasts pale. 

    For the female of the species is more deadly than the male.

(...)

 

    But the Woman that God gave him, every fibre of her frame 

    Proves her launched for one sole issue, armed and engined for the same; 

    And to serve that single issue, lest the generations fail, 

    The female of the species must be deadlier than the male.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tänään katsoin suomimiestä ja thainaista jossa selkeesti mies sai olla mies eli vahva, maskuliininen, pomo.

Tää varmaan meiltä suominaisilta puuttuu. Ollaan niin tasa-arvoisia että unohdetaan ja hukataan mies miehenä ja yritetään tehdä miehestä nainen. Ja sit mietitään mikä meni pieleen?

Minulla ei ole thainainen, mutta aasiasta kuitenkin. Ei se niin mene, että minä olen suhteessa pomo, vaan kumpaakin kuunnellaan ja tehdään sopiva kompromissi, jos näkemykset jostain asiasta ovat liian kaukana toisistaan. Fiksu vaimoni on pohtinut monia asioita etukäteen ja yleensä vain kohteliaasti kysyy, mitä mieltä minä asiasta olen. Helppo siinä on olla samaa mieltä ihanan vaimoni kanssa.

Aasilainen nainen on oikeasti nainen miehelle ja äiti lapsilleen. Heille tuo roolijako on täysin luonnollista, eli he kyllä hellivät miestään, mutta eivät pidä kuin lapsinaan.

Itselläkin kokemusta aasialaisen naisen kanssa tapailusta ja jollain tavalla hienotunteisesti hän esitti mielipiteensä ja "vaatimuksensa". Kertoi myös hänen äitinsä aina halailleen, suukotelleen ja kehuneen miestään muiden nähden, ja tämä nainen halusi jatkaa samaa tapaa myös itse. En sano, etteikö moni suomalainenkin nainen olisi tuollainen, mutta täytyy myöntää, että oli kyllä miehinen ja arvostettu olo hänen seurassaan.

Noin lapsia ja nykyisin koiriakin kasvatetaan, positiivisella palautteella.

Haluan, että kumppanini on älykäs ja valmiiksi kasvatettu.

Sitähän tuossa tarkoitettiinkin. Ei kukaan halua miestä, jota pitää kasvattaa kuin lasta tai koiraa. Tai manipuloida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tänään katsoin suomimiestä ja thainaista jossa selkeesti mies sai olla mies eli vahva, maskuliininen, pomo.

Tää varmaan meiltä suominaisilta puuttuu. Ollaan niin tasa-arvoisia että unohdetaan ja hukataan mies miehenä ja yritetään tehdä miehestä nainen. Ja sit mietitään mikä meni pieleen?

Miten tämän miehen selkeä maskuliinisuus ja pomous ilmenee? Ja miksi parisuhteessa toisen edes pitäisi olla pomo?

Lynkatkaa vaan mutta kyllä naisena ajattelen perheen suojelemisen kuuluvan miehelle. Toki nainen tekee oman osuutensa joka on eri asioita kuin mies.

Nykypäivänä kaikista miehistä halutaan pullan tuoksuisia äityliineja ja maskuliinisuus miehissä halutaan poistaa. Ja tuota en ymmärrä.

Äitinä koen vastuuta kuinka poikani kasvatan tähän yhteiskuntaan jossa kivikirveillä ei enää tarvii majaa puolustaa tai ruokaa hankkia, miettiä mikä oikeasti on miehen rooli parisuhteessa ja perheessä?

Olen hetero. En tahdo enkä halua toista naista tähän talouteen. Miehen pitää olla mies, aivan kuten naisen pitää olla nainen.

Ehkä annat vain sen poikasi itse päättää mikä hänen roolinsa tulee tulevaisuuden suhteissaan ja perheessään olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tänään katsoin suomimiestä ja thainaista jossa selkeesti mies sai olla mies eli vahva, maskuliininen, pomo.

Tää varmaan meiltä suominaisilta puuttuu. Ollaan niin tasa-arvoisia että unohdetaan ja hukataan mies miehenä ja yritetään tehdä miehestä nainen. Ja sit mietitään mikä meni pieleen?

Miten tämän miehen selkeä maskuliinisuus ja pomous ilmenee? Ja miksi parisuhteessa toisen edes pitäisi olla pomo?

Lynkatkaa vaan mutta kyllä naisena ajattelen perheen suojelemisen kuuluvan miehelle. Toki nainen tekee oman osuutensa joka on eri asioita kuin mies.

Nykypäivänä kaikista miehistä halutaan pullan tuoksuisia äityliineja ja maskuliinisuus miehissä halutaan poistaa. Ja tuota en ymmärrä.

Äitinä koen vastuuta kuinka poikani kasvatan tähän yhteiskuntaan jossa kivikirveillä ei enää tarvii majaa puolustaa tai ruokaa hankkia, miettiä mikä oikeasti on miehen rooli parisuhteessa ja perheessä?

Olen hetero. En tahdo enkä halua toista naista tähän talouteen. Miehen pitää olla mies, aivan kuten naisen pitää olla nainen.

Olen perusluonteeltani sen sorttinen, ettei nöyristely sovi minulle. Voisin äärimmäisen huonosti jos mies latelisi sääntöjä ja komentelisi selän takana. Arvostan ns. pehmeää maskuliinisuutta: miehekästä miestä, jolla arvot ovat kohdillaan ja luonne kiltti, joustava ja sovinnollinen. Sellainen mies saa minussakin nuo piirteet esiin. Jos taas mies pyrkii niskan päälle, hän saa minusta taatusti kovapäisen vastustajan, eikä suinkaan nöyristelevää pompoteltavaa.

Mielestäni sulla on todella surullinen ja kapeakatseinen näkemys hyvästä heteroparisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että ne ominaisuudet mitä puheissa ja järkitasolla arvostetaan ovat aivan eri kuin ominaisuudet, jotka saavat pikkarit kostumaan

En olisi tyytynyt vähempään kuin mieheen, joka saa pikkarit kostumaan (komea, raamikas, seksikäs) JA on aktiivinen, assertiivinen, huolehtivainen, luotettava, arvostettava ja minua arvostava puoliso. Enkä ole ikinä muuta väittänytkään.

Ymmärrät varmaan, että miehesi kaltaisia ei riitä kaikille. Jommasta kummasta täytyy karsia ja se aiheuttaa ongelmia

Sitten voi olla ihan kokonaan ilman miestä kuin lähteä karsimaan. Jos kunnioittaa itseään, ei tyydy vähempään. Passiivinen sohvalla makaava mies on vain riippakivi. Mitä sellaisella tekee?

No sehän on ihan naisesta kiinni, mitä mies on hänen eteensä valmis tekemään.

Ja sitten kun nainen haluaa miehen, joka arvostaa häntä ja on huomaavainen, rakastava jne. niin se on väärin, koska naisille pitäisi riittää, että mies ei juo eikä lyö. Plussaa jos käy töissä. Kaikki muu on nykynaisten kohtuuttomia vaatimuksia miehille.

Onhan se nyt ihan kohtuutonta odottaa, että mies osaisi käskemättä osallistua kodin ja lasten asioihin. Ehkä nykyisin miehillä on se oma rooli esim perheessä ja yhteiskunnassa hukassa. Ei ollakkaan sellaisia luomakunnankruunuja, joita jo ihan sukupuolensa takia passataan ja palvellaan. Eikä normaaleissa kotitalouksissa ole enää mitään sellaisia selkeitä miesten töitä, joita nainen ei voi yhtähyvin itse tehdä.

Meillä kotona on aika perinteinen jako yhteisissä asioissa. Miehellä ja minulla on sama koulutus ja pystyn tekemään täysin samat asiat yhtä hyvin kuin hänkin. Pikkuhiljaa äitiyslomien aikana asiat on kuitenkin lipsuneet siihen, että mies tekee pitkää päivää perheyrityksessä ja minä hoitelen kodin, lapset, perheen ja yrityksen talous- ja suunniteluasiat sekä teen yrityksessä kaikki paskahommat, joita kukaan muu ei halua eikä ennätä. Joskus kyllä harmittaa, että mies saa olla kaikessa rauhassa töissä ja tehdä sitä mistä tykkää ja minua taas revitään joka suntaan. Tämän kuitenkin kestän koska mies vastavuoroisesti asettaa lapset ja minut ykköseksi vapaa-aikana ja ihan omasta halustaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehilläkö ei ole mitään vastuuta maskuliinisuudestaan ja aktivisuudestaan?

Naisten pitäisi tarjota nämä ominaisuudet jollakin ihmeellisellä keinolla?

Olen itse aina ollut hyvin itsenäinen persoona, ja pakko myöntää että itsenäisen, aktiivisen miehen löytäminen oli vaikeaa.

Suurin osa tapaaamistani miehistä tuntui etsivän äidin korviketta, naista joka sanoo miten ollaan ja eletään. Koska en pidä kontrolloimisesta millään tasolla, en voinut edes kuvitella suhdetta sellaisen miehen kanssa. En missään nimessä halunnut ryhtyä äidiksi isolle vauvalle. Halusin aikuisen miehen, ja onneksi sellaisen myös lopulta löysin.

Onko se nyt naisten vika että miehet etsivät kontrolloivia äitinaisia?

Minä taas olen kohdannut miehiä jotka etsivät itselleen holhottavaa lasta. Johtui ehkä koostani ja ulkonäöstäni että näitä on kerääntynyt minulle.

Ilmeisesti olisivat halunneet jotain posliininukkea istumaan silkkityynyllä kun naisellisuuttani vähensi se että kannoin kauppakassia.

Yksi pyysi että lopettaisin hänen edessään "äijäilyn" kun tyhjensin suihkun viemäriä. Ei hänkään sitä halunnut tehdä kun ehdotin. En jäänyt ottamaan selvää kuka viemärit hoitaa jos jatkaisimme seurustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehilläkö ei ole mitään vastuuta maskuliinisuudestaan ja aktivisuudestaan?

Naisten pitäisi tarjota nämä ominaisuudet jollakin ihmeellisellä keinolla?

Olen itse aina ollut hyvin itsenäinen persoona, ja pakko myöntää että itsenäisen, aktiivisen miehen löytäminen oli vaikeaa.

Suurin osa tapaaamistani miehistä tuntui etsivän äidin korviketta, naista joka sanoo miten ollaan ja eletään. Koska en pidä kontrolloimisesta millään tasolla, en voinut edes kuvitella suhdetta sellaisen miehen kanssa. En missään nimessä halunnut ryhtyä äidiksi isolle vauvalle. Halusin aikuisen miehen, ja onneksi sellaisen myös lopulta löysin.

Onko se nyt naisten vika että miehet etsivät kontrolloivia äitinaisia?

Ei etsitä kontrolloivaa äitinasta. Se tuli selväksi jo etusivulla ap:n kommenteista, joten turha käyttää sitä lyömäaseen.

Apn kannattaisi valita naisensa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä viesteistä tulee hyvin esille se, kuinka kykenemättömiä monet naiset ovat empatiaan miehiä kohtaan. Peräänkuulutetaan pehneämpiä arvoja kyllä, mutta kun miehet kertovat omista kokemuksistaan, niin näihin vastataan lähes yksinomaan enemmän tai vähemmän suorilla hyökkäyksillä henkilöä tai sukupuolta kohtaan.

Missä ne omat kokemukset ovat? Yksi mies kertoi, että hänen vaimonsa pettyi kun ei saanut salaa haluamaansa kultakorua. Avauskin on nimenomaan yleistys. Nämä keskustelut olisivatkin antoisampia, jos näissä puhuttaisiin omista kokemuksista, omista parisuhteista, omista puolisoista eikä vedettäisi asioita koskemaan kaikkia suomalaisia naisia, aasialaisia naisia, naisia ylipäänsä.

Yleistäminen tarkoita sitä, etteikö kyseinen yleistys voisi olla oma kokemus yleistettävästä asiasta.

Anekdootit ovat anekdootteja, valtaosa viesteistä ei ole yleistyksiä yhden naisen pohjalta, eikä aloituskaan sitä ollu, joten miksi niiden pohjalta rakennetaan koko keskustelu. Ei saisi yleistää, mutta jotenkin pitäisi pystyä puhumaan yleisellä tasolla -kuinka tämä toimii?

Yksilöistä keskusteleminen on varmasti viihdyttävämpää, mutta varsin hedelmötöntä, muuten kuin esimerkkinä ilmiöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentyneenä ihmettelen, että onko nykymiehen itsetunto tosiaan niin huono, että he kokevat maskuliinisuutensa uhatuksi tasa-arvoisen naisen rinnalla?

Tässäkin ketjussa joku kertoi tuntevansa itsensä miehekkääksi mieheksi nöyrän aasialaisvaimonsa kanssa. Myös ihailevia kommentteja sai se itsetunto-ongelmaiselta vaikuttava nainen joka "tajusi höllätä ja antaa".

Aika surullista jos näin on, sekä pelottavaa, että tällaiset antavat sitten miehen mallia lapsilleen.

Tämä liittyy myös häiriintyneisyyteen. Tuollainen persoonallisuus toivoo kumppanilta alistuneisuutta ja lapsenomaisuutta. Ilmeisestä niin fyysistä kuin psyykkistäkin.

Tätä minä tavallaan toivonkin, että kyse olisi vain häiriintyneitä yksilöistä, ei keskivertomiehistä. Muuten alkaisin nyt jo rukoilemaan, että oma tytär on tulevaisuudessa naisiin päin.

En minä kyllä tuollaisia miehiä edes onneksi tunne.

Noita miehiä löytyy kyllä mutta ne tunnistaa helposti ja niitä jotka haluavat tasavertaisen parisuhteen on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miehet ovat avuttomia ja aloitekyvyttömiä isoja vauvoja, joita pitää ohjailla ulkoapäin? Mutta sitten toisaalta ei kuitenkaan saisi ohjailla, koska se on nalkuttamista? Mitä perkelettä nyt taas. 

Miehet ovat avuttomia ja aloitekyvyttömiä isoja vauvoja, jos heitä sellaisena kohtelee ja vähättelee. Mies kuitenkin haluaa kokea, että nainen tarvitsee häntä. Ap

Jos miehen oma-aloitteisuus ja toimintakyky katoaa heti, kun joku vähän yrittää päsmäröidä, niin vikaa on yhtälailla miehessä. Minusta kukaan ei ole saanut tehtyä tossukkaa, koska en anna. Miesten pitäisi uskaltaa lähteä suhteesta, joka ei tyydytä, ei jäädä itkemään miten naisten ja muun maailman pitää muuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä viesteistä tulee hyvin esille se, kuinka kykenemättömiä monet naiset ovat empatiaan miehiä kohtaan. Peräänkuulutetaan pehneämpiä arvoja kyllä, mutta kun miehet kertovat omista kokemuksistaan, niin näihin vastataan lähes yksinomaan enemmän tai vähemmän suorilla hyökkäyksillä henkilöä tai sukupuolta kohtaan.

Missä ne omat kokemukset ovat? Yksi mies kertoi, että hänen vaimonsa pettyi kun ei saanut salaa haluamaansa kultakorua. Avauskin on nimenomaan yleistys. Nämä keskustelut olisivatkin antoisampia, jos näissä puhuttaisiin omista kokemuksista, omista parisuhteista, omista puolisoista eikä vedettäisi asioita koskemaan kaikkia suomalaisia naisia, aasialaisia naisia, naisia ylipäänsä.

Yleistäminen tarkoita sitä, etteikö kyseinen yleistys voisi olla oma kokemus yleistettävästä asiasta.

Anekdootit ovat anekdootteja, valtaosa viesteistä ei ole yleistyksiä yhden naisen pohjalta, eikä aloituskaan sitä ollu, joten miksi niiden pohjalta rakennetaan koko keskustelu. Ei saisi yleistää, mutta jotenkin pitäisi pystyä puhumaan yleisellä tasolla -kuinka tämä toimii?

Yksilöistä keskusteleminen on varmasti viihdyttävämpää, mutta varsin hedelmötöntä, muuten kuin esimerkkinä ilmiöistä.

Mikä yleisellä tasolla keskustelemisessa on hedelmällistä, kun se joka kerta joka tapauksessa jumittuu tasolle "kaikki suominaiset sitä kun taas ulkomaalaiset ihanat naiset tätä"? Tässäkään keskustelussa me emme edes tiedä, onko ap:llä minkäänlaista kokemusta parisuhteesta vai heittääkö hän vain väitteen trollatakseen. Keskustelu olisi paljon, paljon mielekkäämpää, jos se käytäisiin kokemustasolla tyyliin "Omassa parisuhteessani tuntuu siltä, että jännite on kadonnut, koska..."

Vierailija kirjoitti:

Näistä viesteistä tulee hyvin esille se, kuinka kykenemättömiä monet naiset ovat empatiaan miehiä kohtaan. Peräänkuulutetaan pehneämpiä arvoja kyllä, mutta kun miehet kertovat omista kokemuksistaan, niin näihin vastataan lähes yksinomaan enemmän tai vähemmän suorilla hyökkäyksillä henkilöä tai sukupuolta kohtaan.

Lue aloitus uudelleen ja mieti kuka aloitti hyökkäämään ja ketä kohtaan niin ehkä tajuat reaktiot täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehilläkö ei ole mitään vastuuta maskuliinisuudestaan ja aktivisuudestaan?

Naisten pitäisi tarjota nämä ominaisuudet jollakin ihmeellisellä keinolla?

Olen itse aina ollut hyvin itsenäinen persoona, ja pakko myöntää että itsenäisen, aktiivisen miehen löytäminen oli vaikeaa.

Suurin osa tapaaamistani miehistä tuntui etsivän äidin korviketta, naista joka sanoo miten ollaan ja eletään. Koska en pidä kontrolloimisesta millään tasolla, en voinut edes kuvitella suhdetta sellaisen miehen kanssa. En missään nimessä halunnut ryhtyä äidiksi isolle vauvalle. Halusin aikuisen miehen, ja onneksi sellaisen myös lopulta löysin.

Onko se nyt naisten vika että miehet etsivät kontrolloivia äitinaisia?

Ei etsitä kontrolloivaa äitinasta. Se tuli selväksi jo etusivulla ap:n kommenteista, joten turha käyttää sitä lyömäaseen.

Apn kannattaisi valita naisensa paremmin.

Millainen se ap:n nainen mielestäsi olisi? Keskusteluun osallistuneet eivät ainakaan täytä kriteerejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä viesteistä tulee hyvin esille se, kuinka kykenemättömiä monet naiset ovat empatiaan miehiä kohtaan. Peräänkuulutetaan pehneämpiä arvoja kyllä, mutta kun miehet kertovat omista kokemuksistaan, niin näihin vastataan lähes yksinomaan enemmän tai vähemmän suorilla hyökkäyksillä henkilöä tai sukupuolta kohtaan.

Lue aloitus uudelleen ja mieti kuka aloitti hyökkäämään ja ketä kohtaan niin ehkä tajuat reaktiot täällä.

Arvostelua ja nevoja. Ap peräänkuuluttaa asennemuutosta, te (reagoivat) olette esittäneet pyrkineet loukkaamaan hyökkäämällä henkilöitä, tai miehisyyttä vastaan. Kuinka itse uudelleen muotoilisit loituksen kättämättä pois mitään oleellista?