Miten pakotan itseni harrastamaan liikuntaa? Katastrofaalisen huono kunto :(

Enpä osaa sanoa, jos rahaa ei ole personal traineriin tai vastaavaan niin sisältä sen motivaation on lähettävä

Älä ala harrastamaan liikuntaa. Aloita ensin harrastus, joka saa sinut aktiivisemmaksi mitä tähän mennessä olet ollut. Opettele jokin taito joka on aina kiehtonut. Jokin mikä edellyttää enemmän liikkeellä oloa kuin mitä kotona tulee tehtyä. Sitten alat vaihtamaan harrastusta pikkuhiljaa fyysisempään. Näin pysyy motivaatio, eikä repsahda niin helposti homma läskiksi.

Miksi ihmeessä urtät heti noin rankasti, että alat juosta tai tehdä jotain kovatahtisia jumppavideioita? Liikunta kannattaa aloittaa, jos on nollakunnossa, ihan kevyesti ja helposti, esim. rauhallisesta kävelystä tai uinnista vaikka. Eikä pyrkiä ollenkaan mihinkään hikeenkään ja koviin sykkeisiin, vaan vain siihen että yleensä liikkuu.

Esim. itse kun aloitin ensi kertaa elämässäni liikkumaan ylipainoisena nelikymppisenä, aloitin siitä että kävelin (lyllersin hitaasti, luontoa katsellen) ensin 3 kertaa viikossa puoli tuntia päivässä. Siitä lisäsin muutaman viikon päästä 4 kertaan viikossa. Sitten vähän aikaa lisää, kävely 45 min. Lopulta vähän vauhtiakin lisää. Siinä vaiheessa kunto oli jo niin hyvä että pystyin myös ottamaan intervalleja tai esim. menemään reitille sattuneita portaita ylös alas jalkalihastreeniksi. Mutta aina oman kunnon mukaan, eikä minusta olisi ollut kauheaa vaikka en olisi koskaan pystynyt muuhun kuin siihen 45 min rauhalliseen kävelyyn.

Jos on vaikeuksia liikkua säännöllisesti niin voit ehkä kokeilla keventää liikuntaa sen verran että pystyt ja jaksat tehdä sitä joka päivä? Ota tavotteeksi tapa liikkua.

Itse olen hoikka ja harrastan pelkästään jonkin verran hyötyliikuntaa. Mihinkään en itseäni pakota. Sitten vasta enemmän liikuntaa jos alkaa oikeasti innostaa.

Luulen että motivoidut ihan tuosta kun huono kunto harmittaa. Kävelyllä saat jo kuntoa ylös. Kävele ylämäkiä. Sitten kun se alkaa sujua, hölkkää, pyöräile, kokeile jotain ryhmäjumppaa (niissä käy säännöllisesti huippukuntoisia ja huonokuntoisia. Älä vertaa itseäsi muihin!) Kunnon kasvaessa koet tyydytystä siitä ja se motivoi yhä lisää.

Motivoi vaikka lukemalla miten tärkeää liikunta on, huolestu tulevista sairauksista ja murtumista jos et puutu asiaan ajoissa.

On olemassa ihmisiä jotka ei saa liikunnasta mielihyvää, jos kuulut heihin, älä aseta liikaa tavoitteita.

Tsemppiä!

Vastaus on. Peruskunnon parantaminen.

Eli. Lisäät arkiliikuntaa. Eli pidennät pikkuhiljaa kävelylenkkiä, valitset pyörän autoilun sijaan, kävelet portaita, jäät vaikka aikaisemmalla bussipysäkillä vaikka pois että tulee kävelyä, siivouskin on liikuntaa yms yms. Pysyt aktiivisena. Jos löhöilet paljon, ole enemmän jaloillasi.

Askelmittari voi olla yksi motivaattori. Juoksemisesta tuskin on hyötyä jos et jaksa edes kävellä kovin pitkää matkaa. Kannattaa pikkuhiljaa kasvattaa liikunnan määrää eli ei liikaa kerralla.  Pienelläkin liikuntamäärän lisäämisellä voi olla paljon myönteisiä vaikutuksia terveydelle: https://www.aamulehti.fi/kotimaa/nama-oireet-liikkuessa-kertovat-etta-n…

Sitten myöhemmin sitä lihaskuntoa voi alaa parantaa ihan pikkujutuilla. Eli vaikkapa istumaannousuilla penkiltä, tekemällä pikkuisen kyykkäyksiä kun voimat paranee,  nostelemalla kevyitä käsipainoja vähäsen, jumppapallon päällä jumppailemalla ja paikkoja avaamalla tai keppijumpalla joka voi olla hyödyksi ryhdille. Ei tarvi sitoutua mihinkään "10 minuuttia kovaa kuntoliikuntaa, HIIT, tms mitä siellä Youtubessa nyt onkaan..." Pienelläkin verryttelyllä voi saada tuloksia kun sen tekee säännöllisesti.

Kun kunto alkaa kohoamaan, kehittää sitä monipuolisesti painottamatta liikaa yhtä osa-aluetta pikkuhiljaa kuntoa kasvattaen. Heikkokuntoisen ei kannata vetää överiksi, into menee ja tulee vammoja. Eli kehittää notkeutta, kestävyyttä, voimaa jne... Muistaa lihashuolto kuten venyttely. Ja ennenkaikkea, muistaa lepo ja uni, että palautuu.

Ota tavoitteeksi kävellä joka päivä. Kävely kuluttaa yllättävän paljon energiaa.

Jos tuntuu tylsältä, ota mukaan musiikkia. Tai soita kaverille  pitkä puhelu - näin matka kuluu huomaamatta.

Tutustu uusiin kaupunginosiin, ota vaikka bussi johonkin ja kävele takaisin.

Helppo keino, jos asut palvelujen lähellä: kävele joka paikkaan. Nouse usein portaat.

Kotona voit nostaa painoja vaikka täyttämällä vesipulloja vedellä.

Kun joka päivä teet jotain, niin kuntosi kasvaa.

t. Testattu useita kertoja :)

Jos oot ihan nolla kunnossa niin et sä tätä motivaatiolla ratkase, tarvis itsekuria sen aikaa et saat kroppas siihen kuntoon kevyellä liikunnalla että se on edes teoriassa siinä kunnossa että ei meinaa henki mennä joka kerta kun koittaa rasittaa sitä. Sittten kun perus oleminen ja pykiminen sujuu voi alkaa miettiä liikuntaa tai kunnon tasoa, jos sä olet vuosia maannu ja laiskotellu niin et sä liikunnalla saa kun pahan mielen ja paikat kipeiks, sä tarvii fysioterapiaan verrattavaa toimintaa notta sun lihasmuisti alkais palautuun, nivelet pysyis perässä ja että sun kroppa tajuis taas et siltä odotetaan taas jotain. Kaikki tästä on jotain mitä pystyy tekeen kotona sillä että ottaa ahkerasti selvää, mut oikoteitä ei ole ja se on ihan sama vaikka työntösit sata tonnia tuhannelle eri personal trainerille, ne ei sua tästä suosta kisko ylös, sä teet sen joko tai sitten et.

Motivaatio lähtee itsestä. Kannattaa kirjoittaa vaikka ylös miksi haluaa liikkua ja parantaa kuntoaan eli mitä hyötyjä siitä saa jne. Syitähän on paljon terveyteen, ulkonäköön, yleiseen jaksamiseen sun muuhun liittyen. Motivaatiolistansa pariin voi palata sitten kun iskee se päivä, jolloin motivaatio tuntuu olevan ihan kateissa. Pieniä välitavoitteitakin voi itselleen asettaa ja kirjata ylös ja sitten palkita itsens jotenkin aina, kun saavuttaa sen. Ja jos käytät somea, siis esim. instagramia, sieltä voi löytyä seurattavia keistä saa inspiraatiota ja se auttaa pitämään motivaatiota yllä. Läheisten tuki ja tsemppikin on aina hyväksi eli jos vain sellaista on mahdollista saada edes jossain muodossa niin hyvä :)

Onko sulla rahaa laittaa johonkin halpaan liikuntaharrastukseen? Joidenkin opistojen ryhmät esimerkiksi saattavat olla oikeasti edullisia, alkavat syksyllä taas. Tai sitten esim. kaupungin uimahalliin voi päästä melko halvalla. Jos elää toimeentulotuella, on myös mahdollista saada avustussumma, jolla voi käydä uimahallissa, kaupungin kuntosalilla yms. Been there, done that, kun olin työttömänä pari vuotta sitten noin 10-11 kk. 

Kesällä toki tuota vesiliikuntaa voi ihan järvessä/meressä harrastaa ja jos sulla on pyörä niin pyöräily on myös hyvä vaihtoehto. Tai ihan vaan kävely ulkona mukavissa, mieluisissa maisemissa. Ei tarvitse kerralla tehdä mitään todella pitkiä tai rajuja liikuntasuorituksia, voi aloittaa rauhallisemminkin. Itse aloitin aikanaan elämäntaparemonttini ohessa siitä, että koitin lisätä arkiliikuntaa eli rappuset hissin sijaan jos ei nyt ihan 10.kerrokseen ole kiivettävä, auto parkkiin pikkusen kauemmaksi eikä ihan lähimpään parkkiruutuun oven eteen, koneelta välillä jaloittelemaan ja pyörittelemään hartioita ja niskaa niin töissä kuin kotonakin, bussista pois jääminen yhtä aiemmalla pysäkillä ja kävely siitä kotiin yms. Sen lisäksi kävin 3-4 krt/vko melko rauhallisella, 20-30 min kestävällä kävelyllä. Peruskunto alkoi siitä pikkuhiljaa kohota, muutamassa viikossa jo huomasi pientä edistystä, ja se motivoi jatkamaan. Aloin käydä myös uimahallissa kerran viikossa, sitten lisäsin vähän vauhtia kävelylenkkeihini tai pidensin matkaa, seuraavaksi aloin kokeilla kotona youtube-videoiden avulla erilaisia jumppia/tansseja ja jossain vaiheessa innostuin liittymään salille, jossa nykyään käyn sekä salitreeniä tekemässä että osallistumassa ryhmäliikuntatunteihin. Mutta tosiaan, pienin askelin eteenpäin. Tosin se täytyy muistaa, että jos kunto on oikeasti aivan surkea kuten mulla oli, mukavuusalueeltaan on pakko hieman poistua sen parantamiseksi. Ei saa tulla mikään järjetön huono olo ja heikotus niin, että tyyliin pyörtyy ja oksentaa ja sydän hyppää ulos rinnasta, mutta väsymystä, kuumaa/hikoilua ja pientä sellaista kurjaa, nuutunutta oloa on vain kestettävä. Se helpottuu ajan mittaan onneksi ja jossain vaiheessa se liikunta alkaa tuottaa myös sitä mielihyvää :)

Ja tuosta jumppavideojutustasi vielä niin lämmitteletkö ja venytteletkö asianmukaisesti? Se voisi auttaa, ettei tulisi niin pahoja kipuja, vaikka pienet lihaskivutkin liikunnan jälkeen kuuluu silloin tällöin asiaan. Entä onko se jumppa varmasti tasollesi sopiva? Kannattaa ehkä kokeilla erilaisia jumppia, joku voisi sopia paremmin. Tai sitten vaan yksinkertaisesti tehdä hitaammin tai vaikka vain puolet siitä määrästä jotain liikettä, jota siinä käsketään. Hitaasti hyvä tulee, pääasia, että suunta on oikea :)

Tästä tuli todella pitkä kommentti, joten toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi. Toivotan paljon tsemppiä, olen ollut samassa tilanteessa niin ymmärrän, ettei ole helppoa, mutta tiedän, ettei onneksi mahdotontakaan! ;) You can do it!

No ei noi mtn auta et rappuset hissin sijaan, ellet oo ihan rapakunnossa, siis jostain jalan murtumasta tai pyörätuolista kuntoutuminen.

Ite tilasin uudet treenivaatteet. Ni ehkä ne motivoisi. Ei nyt oo motivaatiota, kun treenikamat niin rumat ja vanhat, oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä urtät heti noin rankasti, että alat juosta tai tehdä jotain kovatahtisia jumppavideioita? Liikunta kannattaa aloittaa, jos on nollakunnossa, ihan kevyesti ja helposti, esim. rauhallisesta kävelystä tai uinnista vaikka. Eikä pyrkiä ollenkaan mihinkään hikeenkään ja koviin sykkeisiin, vaan vain siihen että yleensä liikkuu....

Tämä. Jos on rapakunnossa niin peruskunto täytyy rakentaa pidemmän ajan kanssa. Kun lähtee tuossa tilanteessa jonkun jumppavideon perään tekemään niin homma tyssää yleensä hyvin nopeasti.

Suosittelen samaa kuin edellä kirjoittanut että aloittaa kävelyllä. Kalenteriin/kännykkään kolmelle päivälle viikossa 30 min kävelylenkki, säästä riippumatta. Kun se ei enää tunnu raskaalta niin useampi/pidempi lenkki työn alle.

Ainoa este (olettaen ettei ole vammoja tms) on korvien välissä, joten liikkumisesta on saatava "mukava harrastus" että sitä jaksaa/haluaa tehdä. Uskallan väittää että yleinen laiskuus vähenee samalla kun kunto kohenee, joten homma helpottuu ajan kanssa. Jotenkin sinun on vain päätettävä että teet vähintään lenkin kolme kertaa viikossa vaikka miten tekisi mieli jättää väliin. Tähän auttaa rutiini, esim tiistai, torstai, lauantai ja lauantaina lenkin jälkeen sauna.

Tsemppiä.

Voit toimia esim. näin:

Lataat puhelimeen vaikkapa Sports Tracker -sovelluksen. Sitten joka päivä otat tavaksi pistää trackeri päälle ja mennä ulos. Kun olet sovelluksen mukaan kävellyt 500 m (yritä kävellä itsellesi semikovaa tahtia, muttei todellakaan mitään himopuristusta), käänny takaisin. Näin tulee käveltyä kilsa päivässä. Jatka tätä kunnes tuntuu naurettavan helpolta, sitten voit pidentää matkaa. Jos haluat parantaa lihaskuntoa, etsi netistä vanhusten jumppaohjeita. Heille on nykyisin saatavilla niitä paljon; itsekin olen niillä aloittanut nelikymppisenä.

Tsemppiä, kyllä sä pystyt siihen! Pitkäjänteisyyttä peliin. :)

Komppaan edellistä kirjoittajaa. Minä en myöskään motivoidu liikunnasta tai treenistä. Latasin matkapuhelimeen hetken mielijohteesta sovelluksen, joka laskee päivittäisiä askeleita, olikohan pedometer tms. Sinne voi itse laittaa tavoitteen - tai olla laittamatta. Yllättävänkin mielenkiintoista seurata, kuinka niitä askelia kertyy. Jostain syystä kävely alkoi maistua :)

Kannattaa muistaa, että huonosta lähtötilanteesta kunto nousee todella nopeasti. Muutamassa kuukaudessa ihmiset ovat kohentaneet kuntoaan huikeasti, vaikka lähtötilanne on ollut surkea. Peli ei siis todellakaan ole millään tapaa menetetty, eikä kunnonkohotus ole mikään mahdoton haaste.

Askelmittari on auttanut minut alkuun. Aloin seuraamaan käveltyjä matkoja joka päivä, ja tuli tavallaan "himo " joka päivä kävellä vähän lisää. Kauppareissusta pelkästään tuli kilometri. Aloin kiertämään pidemmän lenkin kauppaan jne.

Mulla on puhelimessa valmiina ilmainen sovellus.

Hyppäät veneestä järveen niin on pakko uida rantaan.

Kävelylenkkiin voi asennoitua joko niin että voi prkl, pitää lähteä lenkille. Sitten kävelee väkisellä miettien kokoajan kuinka huonokuntoinen on ja kuinka pitäisi liikkua ainakin miljoona tuntia että olisi paremmassa kunnossa. Ja kuinka maisemat vaihtuu hitaasti ja on tylsää kävellä.

Tai niin, että nauttii auringonpaisteesta jos on oikein kiva ilma, katselee mitä ympärillä tapahtuu, tutkii uusia reittejä lähiympäristöstä tai pyöräilee jonnekin ja käy käppäsemässä jossain uudessa paikassa. Miettii mitä terveyshyötyjä pienestäkin reippailusta voi olla. Puhuu puhelimessa vaikka kaverin kanssa tai ottaa kaverin mukaan tai jos haluaa niin kuuntelee musiikkia. Itse tykkään enemmän kylläkin olla läsnä, "mindfulnessmaisesti" hetkessä ja jättää sen musiikinkuuntelun pois. Koira on oikein hyvä motivaattori, koska sen kanssa on pakko liikkua. Voi seurata askelmittarista, montako askelta on tullut. Sitten motivaattori on myös kunnon paraneminen, kun hoksaa että jaksaakin liikkua paremmin ja paremmin ja pitempiä matkoja, nopeammalla tahdilla.

Kun kävelylenkeistä tulee osa arkea, niitä ilman ei osaa olla. Minulle ne on myös jonkinlaista terapiaa. Jos liian kauan löhöää ja on vaikka koneella, tarvitsee niitä kävelylenkkejä. Olen ostanut kävelysauvat ja niistä saa kyllä mukavasti lisätreeniä yläkropalle.

Toki varsinkin alkuun, ennenkuin lenkkeilystä ei ole tullut vielä tapa, niin sinne ei huvittaisi millään välttämättä lähteä ja vaatii se jonkinlaista itsensä lenkille patistamista. Jos liikaa empii ja miettii lähteäkö vai ei, niin lähtemättä sitä jää.

Uskon, että jos vaihtoehto on se löhöäminen tai istuskelu, niin varmasti kunnolle ja terveydelle on hyväksi se että edes tekee kävelylenkkejä vaikkei sitten muuta tekisikään. Ja jos haluaa itsensä parempaan kuntoon, kävely on oikein hyvä tapa aloittaa liikuntaprojekti.

hyötyliikunta! Autoilu pois ja tilalle fillarointi ja kauppaan kävely! Et tarvitse mitään muuta. Ei maksa mitään.