Miten liitossa laiska mies kokee arjen askareet eron jälkeen?

Kyllä ex käsittääkseni välillä siivoaa, mutta hänen käsityksensä siivoamisesta on vähän eri kuin minun ja monen muun. Laittaa välillä tavarat järjestykseen, eli kerää kaikki tasot täyteen siistejä kasoja lehtiä, laskuja yms. ja järjestää muut tavarat siihen suoriin riveihin, se ei haittaa, että esimerkiksi ruokapöydässä ei sovi syömään. Imurointi, pölyjen ja tahrojen pyyhintä sekä lattian pesu on turhaa, ei ole tehnyt noita tietääkseni ikinä. Asunnossa on siis näennäisesti "siistiä", kun romut eivät ole lattioilla, mutta älyttömän likaista siellä on.

Eikä siinä mitään, mies tuntuu varsi tyytyväiseltä järjestelyynsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas, katkerien yh-eukkojen vertaisryhmä. Kyllä ne ukot pärjäävät. Pelko pois.

Eli vihjaat, että miehet ovat oikeasti ihan reippaita, mutta tykkäävät ulkoistaa ikävät hommat kokonaan rakkaalleen?

Pitkälti näin. Toki tuo johtuu hyvin pitkälti siitä, että nainen haluaa kontrolloida nuo toiminnot niin tarkasti omien määritelmiensä mukaan, että homma ajautuu sitten päsmärin itsensä harteille. Muiden kannattaa pysyä vain pois tieltä.

Ei siinä mitään ongelmaa ole ollut minulle ainakaan. Onhan ne hommat pitäneet hoitaa sinkkuaikana ennen naistakin ja siihen samaan palataan sitten suhteen jälkeen.

Eihän ne varmaankaan ihan samalla tarkkuudella tule hoidettua, vaan sellaisella millä itse pärjää. Ei tarvita nitinää eikä natinaa eikä koko arki pyöri sen puunaamisen ympärillä, nykyään se on vain pakollinen sivutoiminto. Rojua on ehkä kolmasosa siitä mitä naisen kanssa oli ja tiskiäkään ei tule juuri mitään, senkin vähän kone pesee. Ruokaakaan kun ei tarvitse kuin itselleen laittaa, niin eineksillä mennään. Joskus vapailla ehkä vähän parempaa, jos sille päälle satun. Nainenkin varmaan kuuraa innoissaan uutta kotiaan, joten molemmat lienevät tyytyväisiä.

Kävin erään keski-ikäisen eronneen miehen luona muutamia kertoja ja hän ei siivonnut ollenkaan. Oli nukkunut esim samoissa lakanoissa jo puoli vuotta. Keittiössä ei yhtään puhdasta astiaa tai kattilaa tms, söi ilmeisesti vain ulkona tai take away. Vessassa ei vessapaperia kertaakaan. Muutama tavara sillälailla epäsiististi nojallaan parissa kummassa kohtaa, että kiinnitin huomiota, että ne eivät koskaan ollewt liikkuneet paikoiltaan siinä. Samat roskat samassa kohtaa sohvaa joka kerta. Huoneen lamppu oli palanut, eikä jaksanut vaihtaa tilalle uutta ja eli hämärässä. Kun lopetin tapailun, hän hankki uuden tyttöystävän, joka siivosi ja hoiti kotia jatkuvasti. Tämä uusi tyttöystävä hoiti myös miehen etälasta isäviikonloppuina. Eli tällä kädettömällä miehellä oli pskaisessa luikussaan myös lapsi asumassa aika ajoin. Hänen liittonsa oli karitunut siihen, että mies petti vaimoaan eli exäänsä. Todella kultakimpale siis.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että joudun itse hoitamaan edelleen hänen hoitamatta jääneitä asioitaan (lähinnä siis koskien lapsia) ja lapset valittavat, että isän koti on "tosi ankea". Ei näe minkäänlaista vaivaa kodin ylläpidon eteen, tekee vain todellakin minimin. Se on hänelle ok, mutta lapset toivoisivat viihtyisää, mukavaa kotia myös hänen luonaan. Mutta kun kaikki velvollisuudet ovat vain rasitteita, ja kaikki aika pitää voida käyttää vain omiin harrastuksiin, kiinnostuksen kohteisiin ja hauskanpitoon... Ihana malli yhteisille poikalapsille :-(.

Ihan yleisesti tästä viestistä tuli mieleen  nyt otsikkoa sivuten, että MIKSI tällaisten ihmisten kanssa tehdään lapsia, oli kyse sitten miehestä tai naisesta? Onko ehkäisy edelleen tuntematon käsite vai eikö malteta vain odottaa, että toisen tuntee kunnolla jolloin nämä puutteet oppisi huomaamaan? 

Ja itse aiheeseen. Mun exä on sellainen, ettei tee mitään mitä ei lopulta ole pakko. Siivoaa ehkä kahdesti vuodessa (toki sitten kerralla käy kunnolla kaikki paikat läpi). Sen mielestä siivous ja muutkin kotityöt on turhia - pölyt ja paperivuori pöydällä ei vaikuta sen elämänlaatuun millään tapaa. Pyykkiä osaa kuitenkin pestä ja tarkka oli oikeista pesuohjelmista yms. Joku pölypyramidi sohvan alla - so what - ja edelleen sillä linjalla näyttää olevan. Toisaalta itse näin siivoushulluna opin suhteen aikana vähän hölläämään jatkuvaa puunausintoan. 

dsfgsdgsd kirjoitti:

Ei siinä mitään ongelmaa ole ollut minulle ainakaan. Onhan ne hommat pitäneet hoitaa sinkkuaikana ennen naistakin ja siihen samaan palataan sitten suhteen jälkeen.

Eihän ne varmaankaan ihan samalla tarkkuudella tule hoidettua, vaan sellaisella millä itse pärjää. Ei tarvita nitinää eikä natinaa eikä koko arki pyöri sen puunaamisen ympärillä, nykyään se on vain pakollinen sivutoiminto. Rojua on ehkä kolmasosa siitä mitä naisen kanssa oli ja tiskiäkään ei tule juuri mitään, senkin vähän kone pesee. Ruokaakaan kun ei tarvitse kuin itselleen laittaa, niin eineksillä mennään. Joskus vapailla ehkä vähän parempaa, jos sille päälle satun. Nainenkin varmaan kuuraa innoissaan uutta kotiaan, joten molemmat lienevät tyytyväisiä.

Eli ennen suhdetta ja suhteen jälkeen hoidat kotiasi. Mikset sitten siinä välissä?

Kotini on siistimpi kuin yhteinen kotimme oli ja jollain tavalla jopa tykkään kaikista pienistä kodinhoitoon liittyvistä askareista nyt kun ei enää ole kokoajan joku kertomassa minkä kaiken teen väärin. Samasta syystä olen myös innostunut uudestaan ruuanlaitosta.

Mun exä hoiti homman kätevästi muuttamalla suoraan uuden naisen luo. Uusi rouva tekee kaiken miehen puolesta, kuskaa jopa töihin ettei miehen tartte ajaa. Voi juoda bisseä siinä rauhassa. Rouva hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kyllä suomalaisen naisen elämä on vaikeaa. Käykää reppanat joskus ulkomailla niin silmät aukeavat. Ai niin, eihän teillä ole siihen varaa. Sunny Beach tai Tallinna ei avaa silmiä.

Just tänä aamuna luin ketjua, jossa valitettiin, kun naiset haluavat matkustaa. Eihän sinne ulkomaille voi mennä, kun se on miehille nounou.

Vierailija kirjoitti:

Mun exä hoiti homman kätevästi muuttamalla suoraan uuden naisen luo. Uusi rouva tekee kaiken miehen puolesta, kuskaa jopa töihin ettei miehen tartte ajaa. Voi juoda bisseä siinä rauhassa. Rouva hoitaa.

Harmi, kun tuon vaimon tapaisia miehiä ei ole, minulle kyllä kelpaisi.

Vierailija kirjoitti:

Avioero-ketju pisti miettimään, että miten nämä miehet, jotka avioliiton aikana jättivät kaikki kodin arjen askareet ja metatyöt vaimon kontolle, tulevat toimeen, kun ei enää ole sitä kotiorjaa olemassa?

Jos viikko-viikko-periaatteella mennään, niin lasten arki on väkisin myös miehen vastuulla. Ovatko he ilmaisseet exälle/kaverille/jollekin muulle asiasta ja mitä ovat sanoneet?

Toki yh-isät saavat ihan itsekin kertoa ajatuksensa tässä 😊

Olin vaimoni mielestä juuri tälläinen laiska mies. Voin sanoa että vähemmällä työllä pääsee kuin exän kanssa. Asiat voi tehdä myös järkevästi ja tehokkaasti pikkuhiljaa muiden askareiden ohessa. Tässä ehkä syy miksi vaikutin laiskalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun exä hoiti homman kätevästi muuttamalla suoraan uuden naisen luo. Uusi rouva tekee kaiken miehen puolesta, kuskaa jopa töihin ettei miehen tartte ajaa. Voi juoda bisseä siinä rauhassa. Rouva hoitaa.

Harmi, kun tuon vaimon tapaisia miehiä ei ole, minulle kyllä kelpaisi.

Katkeruuden sijaan mitä jos etsisit. Minäkin teen mielelläni naisen puolesta paljon jos tämä on naiselle ok. Monet kuulemma valittavat silti, ja siitä on syytä ymmärtää että nainen haluaa tehdä asioita itse.

dhdgdfgs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas, katkerien yh-eukkojen vertaisryhmä. Kyllä ne ukot pärjäävät. Pelko pois.

Eli vihjaat, että miehet ovat oikeasti ihan reippaita, mutta tykkäävät ulkoistaa ikävät hommat kokonaan rakkaalleen?

Pitkälti näin. Toki tuo johtuu hyvin pitkälti siitä, että nainen haluaa kontrolloida nuo toiminnot niin tarkasti omien määritelmiensä mukaan, että homma ajautuu sitten päsmärin itsensä harteille. Muiden kannattaa pysyä vain pois tieltä.

Miten musta tuntuu että tarkoitat sellaisia "omia määritelmiä" kuin että imuroidessa hinkataan muutakin kuin keskilattiaa (jonkunhan ne nurkatkin on joskus pakko imuroida) ja että astianpesukoneeseen ei ladota astioita päällekäin että kaikki puhdistuisi. Tai että likaisia vaatteita ei jätetä lojumaan minne sattuu, vaan ne olisi laitettava pyykkikoriin. Tokihan sitä voi siivota niinkin, että imuroi vain kulkureitit, mättää tiskikoneen kukkuroilleen silmät kiinni ja sinnepäin ja ihmettelee sitten rasvaisia astioita pesun jälkeen ja likaiset vaatteet voi kerätä kasalle nojatuoliin. Onko jompikumpi tapa oikein tai väärin, siinäpä tuhannen taalan kysymys. Mutta jos toinen tekee asiat vasemmalla kädellä sinnepäin huitaisten ja toinen säntillisesti, niin ei ole mikään ihme että toisten tavat alkavat ärsyttää kumpaakin.

Ystävämies on niin onnellinen, ettei vaimo ole enää mäkättämässä, että nauttii elostaan, vaikka aina ei olisi niin siistiä. Ei hänellä koskaan ole kaaosta, mutta pölyjä pyyhkii harvemmin. Lapset viihtyvät erittäin hyvin miehen luona, kun ei tarvitse koko ajan varoa äidin raivoa. Ex-vaimo on yrittänyt päästä takaisin, mutta ystäväni sanoi, hänei halua enää yhtään naista komentamaan miten elämää pitää elää. Harmi, koska minulle hän olisi kelvannut ihan sellaisenaan.

Mun exällä on kotonaan sänky, telkkari, läppäri, imuri ja vaatteet. Se mies inhoo siivoomista yli kaiken. Huvittavinta on et siellä käy kerran viikossa siivooja. Maaailman helpoin kohde siivota, kun asunto on tyhjä.

Vierailija kirjoitti:

dhdgdfgs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas, katkerien yh-eukkojen vertaisryhmä. Kyllä ne ukot pärjäävät. Pelko pois.

Eli vihjaat, että miehet ovat oikeasti ihan reippaita, mutta tykkäävät ulkoistaa ikävät hommat kokonaan rakkaalleen?

Pitkälti näin. Toki tuo johtuu hyvin pitkälti siitä, että nainen haluaa kontrolloida nuo toiminnot niin tarkasti omien määritelmiensä mukaan, että homma ajautuu sitten päsmärin itsensä harteille. Muiden kannattaa pysyä vain pois tieltä.

Miten musta tuntuu että tarkoitat sellaisia "omia määritelmiä" kuin että imuroidessa hinkataan muutakin kuin keskilattiaa (jonkunhan ne nurkatkin on joskus pakko imuroida) ja että astianpesukoneeseen ei ladota astioita päällekäin että kaikki puhdistuisi. Tai että likaisia vaatteita ei jätetä lojumaan minne sattuu, vaan ne olisi laitettava pyykkikoriin. Tokihan sitä voi siivota niinkin, että imuroi vain kulkureitit, mättää tiskikoneen kukkuroilleen silmät kiinni ja sinnepäin ja ihmettelee sitten rasvaisia astioita pesun jälkeen ja likaiset vaatteet voi kerätä kasalle nojatuoliin. Onko jompikumpi tapa oikein tai väärin, siinäpä tuhannen taalan kysymys. Mutta jos toinen tekee asiat vasemmalla kädellä sinnepäin huitaisten ja toinen säntillisesti, niin ei ole mikään ihme että toisten tavat alkavat ärsyttää kumpaakin.

Nokun se nyt ei vaan aina ole niin että toinen hutiloi ja toinen ei. Meillä saatiin riita aikaiseksi kerran siitäkin että imuroin ensin ja vein vasta sen jälkeen roskat, vain siksi koska exäni oli mielessään suunnitellut että roskat viedään ensin ja vasta sitten imuroidaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että joudun itse hoitamaan edelleen hänen hoitamatta jääneitä asioitaan (lähinnä siis koskien lapsia) ja lapset valittavat, että isän koti on "tosi ankea". Ei näe minkäänlaista vaivaa kodin ylläpidon eteen, tekee vain todellakin minimin. Se on hänelle ok, mutta lapset toivoisivat viihtyisää, mukavaa kotia myös hänen luonaan. Mutta kun kaikki velvollisuudet ovat vain rasitteita, ja kaikki aika pitää voida käyttää vain omiin harrastuksiin, kiinnostuksen kohteisiin ja hauskanpitoon... Ihana malli yhteisille poikalapsille :-(.

Ihan yleisesti tästä viestistä tuli mieleen  nyt otsikkoa sivuten, että MIKSI tällaisten ihmisten kanssa tehdään lapsia, oli kyse sitten miehestä tai naisesta? Onko ehkäisy edelleen tuntematon käsite vai eikö malteta vain odottaa, että toisen tuntee kunnolla jolloin nämä puutteet oppisi huomaamaan? 

Ja itse aiheeseen. Mun exä on sellainen, ettei tee mitään mitä ei lopulta ole pakko. Siivoaa ehkä kahdesti vuodessa (toki sitten kerralla käy kunnolla kaikki paikat läpi). Sen mielestä siivous ja muutkin kotityöt on turhia - pölyt ja paperivuori pöydällä ei vaikuta sen elämänlaatuun millään tapaa. Pyykkiä osaa kuitenkin pestä ja tarkka oli oikeista pesuohjelmista yms. Joku pölypyramidi sohvan alla - so what - ja edelleen sillä linjalla näyttää olevan. Toisaalta itse näin siivoushulluna opin suhteen aikana vähän hölläämään jatkuvaa puunausintoan. 

Silloin kun ihmisiä on vain kaksi on tilanne kotitöiden suhteen todella eri kuin sitten kun lapsia tulee. Siksi niitä miesten laiskoja ominaisuuksia ei vielä ole tullut kokonaan nähdyksi, koska ne eivät ole vielä häiritseviä. Kahdestaan ei tule sotkua, eikä niitä hoidettavia asioitakaan ole juuri ollenkaan. Kumpikin voi hoitaa omansa tai olla hoitamatta. Mutta lasten myötä tehtävien määrä lisääntyy valtavasti. Usein ne tehtävät kasaantuu huomaamattaan sille, kuka jää pientä hoitamaan kotiin, kunnes lapsi menee hoitoon. Sitten ku molemmat vanhemmat ovat töissä ja jos mies edelleen jatkaa sillä linjalla, ettei hänelle kuulu siivous, ruuanlaitto, lasten asiat, juoksevat hoidettavat joka päivä muistettavat jutut niin siihen se suhde usein kaatuu.

Mutta eihän tätä asiaa useinkaan osaa sillä silmällä katsoa tai ennustaa kun uuden ihmisen tapaa. Aika moni ihminen antaa itsestään hieman paremman kuvan mitä onkaan. Skarppaa ja siivoaa kun uusi tyttis saapuu kylään. Pitäisi tuntea ihminen pidempään ja asua yhdessä, jotta tietäisi onko mies hyvä. Sittenkin voi arvioida väärin, koska rakkaus sokaisee. Miten moni ihminen lupaileekaan itselleen ja toiselle, että "sitten kun... blablaa... niin minä muutun"

Niin monet kerrat minäkin koitin saada miestä tekemään hommia ja jakamaan työt. En onnistunut. Nyt itkee, että miksi ei tajunnut aikaisemmin. Myöhäistä. Nyt hänen on pakko tehdä töitä kotona, koska kukaan muukaan ei niitä tee. Jos minulla olisi parta, niin nauraisin siihen.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ongelmaa. Ruokaa olen tehnyt kautta historiani (myös liitossa), pyykit hoituu sekä siivoaminen. Aina olen osallistunut mutta väärin ;) Enää ei ole astioilla nimettyjä paikkoja koneessa, nyt saan pestä vaatteet, petivaatteet ja muut täysin siinä järjestyksessä kuin haluan, ja siivoaminenkin on ihan kivaa kun saa päättää mistä aloittaa ja mihin lopettaa. Ero tuli pari vuotta sitten ja elämänlaatu kohentunut potenssiin 10. Vuoroviikoin lapset olleet aina ja näin mennään loppuun saakka. Talous tietysti erosta vähän notkahti, mutta ruokaa, vaatteita ja harrastuksia ei ole tarvinnut karsia ja yksi ulkomaan reissukin muksujen kanssa vuosittan tehdään. Kaiken kruunaa uusi ihana nainen, ja yhteen muutetaan kun lapset lähtee maailmalle, eli noin 7 vuoden kuluttua. Nyt on kaikki palaset kohdillaan.

Minäkin olen laiska ja osaamaton, kun laitan kaikki pyykit samaan koneeseen ja käytän kuivausrumpua, kun se pila pyykit ja luonnon.

Se on juuri niin kuin joku tuossa jo sanoikin. Kyllä hän omat asiansa jaksoi hoitaa, mutta yllätyksenä tuli se, että vastuun kantaminen muiden (lapset, ikääntyvät vanhemmat) asioista ei enää onnistunutkaan. Ei kiinnostanut. Liikaa vaivaa. Lisää siihen vielä lapsi, jolla paljon hoitoa vaativa perussairaus. Lemmikkejäkin piti ottaa, mutta kun tajusi, että niiden hoitoonkin pitäisi jollain lailla osallistua, niin ei enää kiinnostanutkaan. Kaikki hoituu niin kauan kuin se on helppoa ja vaivatonta, muu jätetään KYSYMÄTTÄ muille (=mulle). Tajusinhan tuon, mutta hieman liian myöhään. Tai sinänsä en, koska lapset ja lemmikit ja molemman suvun ikääntyneet isovanhemmat on kuitenkin tärkeintä mun elämässä. Hän saa nyt sitten elää omaa elämäänsä omilla spekseillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että joudun itse hoitamaan edelleen hänen hoitamatta jääneitä asioitaan (lähinnä siis koskien lapsia) ja lapset valittavat, että isän koti on "tosi ankea". Ei näe minkäänlaista vaivaa kodin ylläpidon eteen, tekee vain todellakin minimin. Se on hänelle ok, mutta lapset toivoisivat viihtyisää, mukavaa kotia myös hänen luonaan. Mutta kun kaikki velvollisuudet ovat vain rasitteita, ja kaikki aika pitää voida käyttää vain omiin harrastuksiin, kiinnostuksen kohteisiin ja hauskanpitoon... Ihana malli yhteisille poikalapsille :-(.

Ihan yleisesti tästä viestistä tuli mieleen  nyt otsikkoa sivuten, että MIKSI tällaisten ihmisten kanssa tehdään lapsia, oli kyse sitten miehestä tai naisesta? Onko ehkäisy edelleen tuntematon käsite vai eikö malteta vain odottaa, että toisen tuntee kunnolla jolloin nämä puutteet oppisi huomaamaan? 

Ja itse aiheeseen. Mun exä on sellainen, ettei tee mitään mitä ei lopulta ole pakko. Siivoaa ehkä kahdesti vuodessa (toki sitten kerralla käy kunnolla kaikki paikat läpi). Sen mielestä siivous ja muutkin kotityöt on turhia - pölyt ja paperivuori pöydällä ei vaikuta sen elämänlaatuun millään tapaa. Pyykkiä osaa kuitenkin pestä ja tarkka oli oikeista pesuohjelmista yms. Joku pölypyramidi sohvan alla - so what - ja edelleen sillä linjalla näyttää olevan. Toisaalta itse näin siivoushulluna opin suhteen aikana vähän hölläämään jatkuvaa puunausintoan. 

Vierailija kirjoitti:

dhdgdfgs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas, katkerien yh-eukkojen vertaisryhmä. Kyllä ne ukot pärjäävät. Pelko pois.

Eli vihjaat, että miehet ovat oikeasti ihan reippaita, mutta tykkäävät ulkoistaa ikävät hommat kokonaan rakkaalleen?

Pitkälti näin. Toki tuo johtuu hyvin pitkälti siitä, että nainen haluaa kontrolloida nuo toiminnot niin tarkasti omien määritelmiensä mukaan, että homma ajautuu sitten päsmärin itsensä harteille. Muiden kannattaa pysyä vain pois tieltä.

Miten musta tuntuu että tarkoitat sellaisia "omia määritelmiä" kuin että imuroidessa hinkataan muutakin kuin keskilattiaa (jonkunhan ne nurkatkin on joskus pakko imuroida) ja että astianpesukoneeseen ei ladota astioita päällekäin että kaikki puhdistuisi. Tai että likaisia vaatteita ei jätetä lojumaan minne sattuu, vaan ne olisi laitettava pyykkikoriin. Tokihan sitä voi siivota niinkin, että imuroi vain kulkureitit, mättää tiskikoneen kukkuroilleen silmät kiinni ja sinnepäin ja ihmettelee sitten rasvaisia astioita pesun jälkeen ja likaiset vaatteet voi kerätä kasalle nojatuoliin. Onko jompikumpi tapa oikein tai väärin, siinäpä tuhannen taalan kysymys. Mutta jos toinen tekee asiat vasemmalla kädellä sinnepäin huitaisten ja toinen säntillisesti, niin ei ole mikään ihme että toisten tavat alkavat ärsyttää kumpaakin.

Miksi pitää kärjistää kaikki? Tyypillistä vääntelyä..