Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako 42-vuotiaana lähteä opiskelemaan?
11.07.2018 |
Olen lopen kyllästynyt nykyiseen työhön ja yritän miettiä vaihtoehtoja. Onko 42- vuotiaalla mitään tulevaisuutta uudelleen kouluttautua ammattikoulussa? Koulutuksen kesto 2-3 vuotta.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan alasta. Kaikki työnantajat eivät valitettavasti suhtaudu suopeasti 40-vuotiaisiin alanvaihtajiin. Ikärasismi on tosiasia.
Niin, että parempi vaan olla kouluttautumatta ja pyrkimättä eteenpäin? Nelikymppiset istumaan keinutuoliin odottamaan kuolemaa.
No, jos sen opiskelun pystyy hoitamaan irtisanoutumatta vanhasta työstään niin mikäs siinä. Mutta muuten on suuri riski, että ei enää opiskelun jälkeen työllistykään uudestaan. Aika ankeaa on nelikymppisen olla työttömänäkään loppuelämäänsä. Olen itse nelikymppinen ja aikuisiällä kouluttautunut, että en ihan tuulesta temmannut mielipidettäni.
Jos on vakinainen työsuhde, voi hakea opintovapaata max. 2 vuotta. Sille ajalle voi hakea aikuiskoulutustukea, joka vastaa ansiosidonnaista päivärahaa.
Tiedän. Kaikilla ei kriteerit täyty sen saamiseksi ja kaikille ei myöskään riitä tuo kaksi vuotta (onko se muuten vieläkin noin paljon, ehdothan tiukentuivat viime vuonna). Kuitenkin vaikka nuo vielä onnistuisivat, niin opiskelun jälkeen JOS onnistut työpaikan saamaan niin se on todennäköisesti määräaikainen. Oletko valmis ottamaan riskin että et saakaan uutta työsopimusta?
Eli kihnuta hautaan saakka surkeassa työssä, josta et saa enää mitään, koska jos jotain yrittää, se on riski.
Sosiaalialalla esim se kaksi vuotta riittää siihen, että saa työpaikan ja opinnot voi hoitaa loppuun työn ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.Se mikä on varmaa on, että tulevaisuudesta emme voi sanoa varmaksi. Näin sanoessani tarkoitan, että uskon vankasti siihen, että tulevaisuudessa(kin) on aloja, joille työllistyminen vanhempana ja "vasta" valmistuneena on täysin mahdollista. Tällä hetkellä tällaisia aloja ovat sosiaalityöntekijä, lääkärit, jotkin tekniikan alat....
Mihin on hävinnyt muistutukset korjaan vaatimukset elinikäisestä oppimisesta?
Totta kai voi opiskella ja oppia muutoinkin kuin vain (muodollisia) tutkintoja suorittamalla.
Toisaalta tutkinto antaa viitearvon jonkin alan osaamisesta. Ja toisinaan, itseasiassa aika usein antaa mm. pätevyyden hakea joitain määrättyä virkaa.
Voit tietysti hyvin täydentää mm. "sosiaalista osaamista" opiskelemalla 100 opintopistettä sosiaalityötä avoimen yo:n puolella, muttei se sinusta vielä tee kelposita sosiaalityöntekijän virkaan.
Tutkinto toki saattaa toimia myös rajoittimena; joihinkin paikkoihin sinut voidaan katsoa ylipäteväksi.
Kannattanee harkita, että lähteekö tavoittelemaan ensi-sijaisesti yleistä kelpoisuutta (moneen paikkaan haetaan "vain" soveltuvan nn. tutkinnon suorittanutta). Toteuttamaan omaa kutsumusta (jos se on hyvin eksoottinen, tai rajattu niin voi olla, että työllistymisesti on sen kautta vaikeampaa, toisaalta voit saavuttaa, jotain todella uniikkia ja löytää ja saada paikan, joista me tavalliset tossun tallaajat emme ole lainkaan tietoisia). Vai yritätkö ennustaa tulevaisuutta ja pyrkiä hankkimaan mahd. työllistävän tutkinnon.
Tietysti nämä kaikki edellä mainittua kolme toteutuvat, mutta ei suinkaan aina. Toisaalta opiskelu voi avata ja mahdollistaa löytämään sellaistakin, jota ei vielä lähtiessään tiennyt tai osannut ennustaa kohtaavansa...
Vielä palaan tuohon nimenomaiseen ap:n kysymykseen kannattaako 42 vuoden ikäisenä lähteä opiskelemaan(?) Jos nyt 42 vuotiaana päättää, että haluaa jatkaa opintoja. Hyvä. Koska itselleni läheisintä on tai on viime vuodet ollut päätoiminen tutkintoon johtava opiskelu, niin jatkan siitä.
Ajattelen omaa alaani, niin maisterin tutkinnon suorittaminen kestää alallani keskimäärin noin 5-6 vuotta. - Toki nopeamminkin tutkinnon voi saada aikaan. Mutta jos lähdemme siitä, että Ap:lla menisi tuo 5-6 vuotta ja niin hän olisi valmistuessaan hieman vajaa 50 -vuotias. Näin laskien hänellä olisi, ainakin teoreettinen mahd. toimia ja toteuttaa itseään mahd. kokonaan uudella alalla, ainakin 15-18 vuotta. - Riippuen hieman siitä, että milloin hän haluaisi jäädä tai voisi jäädä eläkkeelle.
Ja voi olla vielä, että tätä pidempäänkin, koska mm. suuret ikäluokat yhdistettynä matalaan syntyvyyteen eivät ainakaan vähennä sitä tosiasiaa, että jonkun olisi myös jaksettava ja pystyttävä olemaan työelämässä. koska pelkästään nuorempien ikäluokkien työpanoksella voi tulla "hieman" haastetta pitää eläkkeet saati muita ns. tulonsiirtoja edes nykyisellä tasolla...
Voinee myös kysyä, että mikä on se vaihtoehto. Jos jäisi työttömäksi 42 vuotiaana, niin totta kai mm. ahkera ja aktiivinen työnhaku ja sitä kautta toivottu alalle, kuin alalle työllistyminen on hyvä juttu. Mutta entä, jollei töitä aktiivisesta työnhausta löydy; ei ainakaan sellaista, josta saisi vielä hieman palkkaakin. ei vaikka tälläkin palstalla säännöllisesti joku kehottaa työttömiä menemään töihin. - Mutta, joka yhtä usein unohtaa, tai muutoin jättää kertomatta, että mitä työtä ja millaisin ehdoin hännella olisi työtä tarjolla.
Te, jotka sanotte, ettei kannata ikärasismin takia: mistä aloista on kyse?
Ehdottomasti kannattaa kouluttautua uuteen ammattiin.
Olen ammatillinen opettaja ja opetan elintarvikealaa, tarkemmin leipomoalaa.
Aikuiset työllistyvät todella hyvin työssäoppimispaikkoihin. Opiskelijoita halutaan palkalliseen työhön, osa siirtyy opiskelemaan oppisopimuksella.
Elintarvikealalla on työvoimapula.
Nyt on meneillään lisähaku, joten koulutukseen voit päästä jo elokuussa.
https://opintopolku.fi/wp/valintojen-tuki/yhteishaku/haku-lukioon-ja-am…
https://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/oppisopimuskou…
Itse kouluttauduin uuteen ammattiin 50-vuotiaana. Nyt jo yli 60 vuotta ja edelleen työelämässä.
Kyllä kannatti vaihtaa alaa, parempi palkka nykyisessä ja työ on mielekkäämpää.
Jos on aiempi koulutus lukio tai joku muu tutkinto, niin ammatillinen koulutus kestää 1,5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai! Jatkossa eläkeikä nousee, joten työelämää on vaikka kuinka paljon jäljellä. Mitä ajattelit opiskella?
Eläkeikä tulee kyllä nousemaan, mutta ei silti tarkoita sitä että kaikki alat palkkaisivat 45-vuotiaan. Kannattaa harkita tarkkaan mitä alkaa opiskelemaan ja mitkä ovat realistiset työllistymismahdollisuudet sen jälkeen. En halua pelotella mutta kuten varmaan niin tiedät monet +40v joutuivat jo kokemaan ikärasismia, ja tämä on totta, vanhemmista puhumattakaan.
On aloja joihin ei haluta palkata yli nelikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai! Jatkossa eläkeikä nousee, joten työelämää on vaikka kuinka paljon jäljellä. Mitä ajattelit opiskella?
Eläkeikä tulee kyllä nousemaan, mutta ei silti tarkoita sitä että kaikki alat palkkaisivat 45-vuotiaan. Kannattaa harkita tarkkaan mitä alkaa opiskelemaan ja mitkä ovat realistiset työllistymismahdollisuudet sen jälkeen. En halua pelotella mutta kuten varmaan niin tiedät monet +40v joutuivat jo kokemaan ikärasismia, ja tämä on totta, vanhemmista puhumattakaan.
On aloja joihin ei haluta palkata yli nelikymppisiä.
En tiedä yhtään tällaista alaa ellei jotain balleriinan uraa lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin työllistävälle alalle tai jos uusi tutkinto ikään kuin täydentää osaamistasi, niin toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
just valmistuin uuteen ammattiin, ikää 46. tein työn ohella iltaisin ja käytin opintovapaan. koulun kautta sain harjoittelupaikan jota kautta löytyi uusi työpaikka. hirvitti mennä ikäloppuna työharjoittelijaksi että kuinkahan tytötellään ja tulee pskahommia, mutta mesta oli yllättävän hyvä ja ne oli itseasiassa iloisia "aikuisesta" harjoittelijasta jotai ei tarvinut kädestä pitää tai soitella aamuherätyksiä :D
eli kannattaa. mun luokan vanhin oli 53.
Riippuu tutkinnosta.
Bussikuskiksi kannattaa, yliopistoon ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 42, hain opiskelemaan tänä keväänä. En tosin päässyt, mutta samoja miettinyt eli onko järkeä ja voiko työllistyä. Toisaalta olen työtön nyt, joten hirveästi ei voi hävitä.
Ensi syksynä ja keväänä ehkä uudestaan.
Tuttu lähti yliopistoon ja on ihan onnensa kukkuloilla, kun pitää siitä opiskelusta niin paljon ja tietää nyt olevansa täysin omalla alalla. Todella nopeaa tahtia opiskelee. Hänellä on jo aiempi yliopistotutkinto ja teki niitä töitä yli 15 vuotta. Ja hyvin ehtii vielä tehdä töitä uudessa ammatissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu lähti yliopistoon ja on ihan onnensa kukkuloilla, kun pitää siitä opiskelusta niin paljon ja tietää nyt olevansa täysin omalla alalla. Todella nopeaa tahtia opiskelee. Hänellä on jo aiempi yliopistotutkinto ja teki niitä töitä yli 15 vuotta. Ja hyvin ehtii vielä tehdä töitä uudessa ammatissakin.
Ei yliopistosta saa ammattia, vaan tutkinnon.
Kyllä lähes 50-vuotias vastavalmistunut on auttamatta liian ikääntynyt työelämään. Työttömänä sitten eläkettä odotellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu lähti yliopistoon ja on ihan onnensa kukkuloilla, kun pitää siitä opiskelusta niin paljon ja tietää nyt olevansa täysin omalla alalla. Todella nopeaa tahtia opiskelee. Hänellä on jo aiempi yliopistotutkinto ja teki niitä töitä yli 15 vuotta. Ja hyvin ehtii vielä tehdä töitä uudessa ammatissakin.
Ei yliopistosta saa ammattia, vaan tutkinnon.
Kyllä lähes 50-vuotias vastavalmistunut on auttamatta liian ikääntynyt työelämään. Työttömänä sitten eläkettä odotellaan.
Monella alalla on ihan ammattitutkinto. Esim. lääkäri, pappi, sosiaalityöntekijä. Opsikelijoina jo viedään töihin nämä kaikki ja vakivirat saadaan kun valmistutaan.
Sairastuin ja nyt vaihdan ammattia ammattikorkeakoulussa, olen viidenkymmenen kun valmistun. Kannattaa ja mieluusti alalle, mikä ei niin katso ikää. Itselläni ala vaihtuu kokonaan ja opiskelu on osittain ollut todella rankkaakin, mutta eteenpäin on menty suunnitellun mukaisesti.
Suosittelen,.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu lähti yliopistoon ja on ihan onnensa kukkuloilla, kun pitää siitä opiskelusta niin paljon ja tietää nyt olevansa täysin omalla alalla. Todella nopeaa tahtia opiskelee. Hänellä on jo aiempi yliopistotutkinto ja teki niitä töitä yli 15 vuotta. Ja hyvin ehtii vielä tehdä töitä uudessa ammatissakin.
Ei yliopistosta saa ammattia, vaan tutkinnon.
Kyllä lähes 50-vuotias vastavalmistunut on auttamatta liian ikääntynyt työelämään. Työttömänä sitten eläkettä odotellaan.
Onhan hänellä se aiempi tutkinto, jossa töitä vielä riittää. Sen takia varmaan uskalsi lähteä kokeilemaan sitä unelmatutkintoa lopulta. Hän taisi olla jotain 40-vuotias lähtiessään opiskelemaan uutta alaa, joten valmistunee 44-vuotiaana. Hyvin ehtii vielä painaa töitä parikymmentä vuotta. Ja en usko hänelle olevan vaikeaa löytää työtä, kun on jo paljon kansainvälistä kokemusta aiemmesta työstä, tosin eri alalta. Aina voi kokeilla, eihän tuossa mitään menetä, muuta kuin säästöjä.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, ettei kannata ikärasismin takia: mistä aloista on kyse?
Ei tähän ole yksiselitteistä ratkaisua, koska aina jollain voi käydä tuuri ja niin moni asia vaikuttaa siihen kuinka helposti työllistyvä yksilö yleensä on kyseessä. Onko esim. jotain suhteita millä voisi päästä töihin tms...
Mutta kannattaa tutkia noita listoja joita lehdissä julkaistaan vähän väliä, "näillä aloilla eniten/vähiten työttömyyttä".
Jos valmistuu 50 vuotiaana, niin on potenttiaaisia työvuosia jäljellä ainakin 15. Olisi mielenkkintoista tietää, että millainen tausta heillä on, jotka "alapeukuttavat" (/suhtausuvat nuivasti ja torjuvasti) Ap:n haluun jatkaa opintojaan. Ymmärrän toki heitä, joilla ei ole vielä itsellään yhtään opiskelupaikkaa tai tutkintoa (, kuin ehkä ylioppilastutkinto) itsellä ja kokee jokaisen mahd. "välkymmän" tai motivoituneen hakijan itselleen kilpailijana, joka kisaa kenties samoista paikoista kuin itse.
Vaan kuinka moni on esim katkera kun ei itsellä ole mahdollisuutta tai uskallusta lähteä jatkamaan opintoja. Mieluummin kärvistellään työttömänä, vaikkei sekään ole ainakaan taloudellisesti, kovinkaan tuottoisaa...
Ellei uskalla, niin harvoin voittaa mitään. Ei opiskelu ole automaattisesti lupaus tai tae mistään. mutta toisaalta se voi myös tuoda ja mahdollistaa monta sellaistakin asiaa, joita ei vielä lähtiessään tiennyt tai ei ainakaan osannut ajatella olevan mahdollisia.
Opiskelun aloittaminen uudessa paikassa, tai uudempaan paikkaan muuttamisen kokee osa jo niin isona riskinä, kun sosiaaliset suhteet ja tuttu ja turvallinen ympäristtö on saanut, ehkä liiankin vahvan otteem. Ikäänkuin sitä ei voisi enää koskaan opintojen jälkeen palata, jos sitten enää haluaakaan palata.
Tietysti tällä kohtaa on myös helppo mennä mahd. lasten tai kumppanin selän taakse. - Miten heille kävisi, jos lähtisi opiskelemaan? - Ei tähän kysymykseen ole yhtä oikeaa vastausta.
Toiset sopeutuu paremmin kuin toiset. Joskus minusta tuntuu sille, kuin olisi kahdenlaisia ihmisiä: Heitä, jotka ovat valmiita tekemään ja haastamaan itsensä; myös niissä asioissa, jotka meistä muista vaikuttaisi ainakin aluksi ihan hulluilta. Ja sitten ovat kärjstäen ne, jotka käyttävät mahdottoasti energiaa vain ihmettelyyn ja märehtimiseen ja joille itsenäinen toimeen tarttuminen ja on miltei mahdotonta. Mutta ei sen sijaan lainkaan muiden arvosteleminen.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän. Kaikilla ei kriteerit täyty sen saamiseksi ja kaikille ei myöskään riitä tuo kaksi vuotta (onko se muuten vieläkin noin paljon, ehdothan tiukentuivat viime vuonna). Kuitenkin vaikka nuo vielä onnistuisivat, niin opiskelun jälkeen JOS onnistut työpaikan saamaan niin se on todennäköisesti määräaikainen. Oletko valmis ottamaan riskin että et saakaan uutta työsopimusta?