Normaaliparien avioerot (ei väkivaltaa, alkoa tms.). Mitä järkeä niissä on? Luuletteko että elämä yh:na/viikonloppuisukkina olisi jotenkin helpompaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ihmisillä on todelliset, pätevät syynsä, jotka eivät kuulu minulle pätkän vertaa.

Menettää unelmiensa talo? Viedä lapsilta ydinperhe ja parempi elintaso?

Talojen takiako täällä eletään? Eikö ne talot ole ihmistä varten eikä ihmiset taloja?

Sittenhän se ei enää ole sua varten, kun menee eron myötä muille.

Oletko ikinä edes saanut asua oikein viimeisen päälle sua varten laitetussa kodissa? Niinpä, sitähän minäkin...

Kaikki ydinperheelliset sitten asuvat? Vai mitä väität?

Minusta koko asenteesi on hyvin kylmä ja laskelmoiva. Parisuhde on - tai ainakin sen PITÄISI olla - paljon muutakin kuin rahaa, asunto ja arkinen työnjako.

Jos liitto on kuivahtanut kämppäkaveruudeksi ja lastenhoidon jakamiseksi, miksi pitåisi sinnitellä yhdessä? Elämä on aivan liian lyhyt kärvistellen elettäväksi.

Rakkaudeton avioliitto ei ole hyvä pohja lasten psyykkiselle kehityksellekään. Minusta silloin on parempi erota, jos ei millään yhteisellä panostuksellakaan suhdetta saa enää lämpenemään.

Ja ei, en puhu omakohtaisista lähtökohdista, elän yhä mieheni kanssa, miehen, jonka kanssa menin naimisiin 27 vuotta sitten ja olen saanut kaksi lasta.

Mutta sen olen tähän ikään mennessä oppinut, että muiden avioliitoista ja eroista tietää sivullinen vain hyvin vähän. Kaikkea ei kerrota edes läheisille, ja pariskunta ei välttämättä edes itse tiedä (siis tiedosta) kokonaisuudessa kaikkia syitä sille, miksi heidän liittonsa kariutui.

Siksi minusta on hyvin keskenkasvuista alkaa besserwisseroida tai tuomita.

Du frågar mig vad kärlek är

Men jag vet inget om det där

Bara sånt som man kan mäta kan jag förstå...

Syitä on monia. Nykyään myös se, että kun rakastumisen huuma on mennyt ohi, kyllästytään puolisoon ja aletaan katselemaan muita. Rakastutaan rakastumisen tunteeseen. Ei kestetä arkea, joka tulee huuman jälkeen usein aika pian, vaikka puoliso olisi ystävällinen, fiksu ja vastuuntuntoinen. 

Aika harva käsittää, että rakkaus on päätös. Kun siitä pitää kiinni, tunteet tulevat pitkän suhteen aikana uudestaan ja uudestaan, vaikka jäähtyvätkin välillä jopa vuosiksi niin, ettei isompaa leiskumista tapahdu. 

Tunteet laantuvat aina. Jos kuvittelet, että sen uuden kanssa rakastumisen huuma on pysyvää, petät itseäsi. Joudut vaihtamaan puolisoa uudestaan ja tuon huumankin kokeminen on aina vain vaikeampaa. 

Ei meidän erossa ainakaan ollut järjen häivää minun näkökulmastani enkä itse olisi halunnut erotakaan. Meillä oli minun mielestäni kaikki mitä tarvittiin ja olin onnellinen. Mutta miehen kannalta erossa toki oli järkeä, mikäli oli totta se, mitä hän sanoi: ettei rakastanut minua enää tippaakaan. Rakastui nääs toiseen. Meillä isot lapset ja helppo arki. Uudella naisella aviomies, pikkulapset ja muita hauskoja haasteita. Hah hah!

Yksi eron syy oli, että olin tosi väsynyt. Nyt on kivaa, kun on joka toinen viikko vapaata ja saa elää omaa elämää. Jaksaa olla sen joka toisen viikon sitten taas äiti. Moni kavereista on sanonut, että on kateellinen tästä tilanteesta, kun olen saanut kaikki. Eli olen saanut lapset, mutta silti saan olla joka toinen viikko ns. sinkku ja elää omaa elämää.

Rahatkin riittää ihan kivasti.

3 vuotta sitten kysyin tuota samaa mieheltä, jonka mielestä minä en enää tehnyt häntä onnelliseksi. Siksi oli aika erota. Ennen tätä huomiota ei ollut isoja riitoja, ei isoja ongelmia.Yhtäkkiä minä en tehnyt häntä onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän erossa ainakaan ollut järjen häivää minun näkökulmastani enkä itse olisi halunnut erotakaan. Meillä oli minun mielestäni kaikki mitä tarvittiin ja olin onnellinen. Mutta miehen kannalta erossa toki oli järkeä, mikäli oli totta se, mitä hän sanoi: ettei rakastanut minua enää tippaakaan. Rakastui nääs toiseen. Meillä isot lapset ja helppo arki. Uudella naisella aviomies, pikkulapset ja muita hauskoja haasteita. Hah hah!

Olisitko elänyt tyytyväisenä ihmisen kanssa joka ei rakasta sinua?

En ole yh eikä lasten isä ole viikonloppuisukku, vaan lapset ovat meillä vuoroviikoin. Elämä on paljon parempaa ja tasapainoisempaa, myös lapsilla, kuin ennen eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän erossa ainakaan ollut järjen häivää minun näkökulmastani enkä itse olisi halunnut erotakaan. Meillä oli minun mielestäni kaikki mitä tarvittiin ja olin onnellinen. Mutta miehen kannalta erossa toki oli järkeä, mikäli oli totta se, mitä hän sanoi: ettei rakastanut minua enää tippaakaan. Rakastui nääs toiseen. Meillä isot lapset ja helppo arki. Uudella naisella aviomies, pikkulapset ja muita hauskoja haasteita. Hah hah!

Olisitko elänyt tyytyväisenä ihmisen kanssa joka ei rakasta sinua?

No en. Ihan hyvä syy erota tuo tietysti oli, en vaan ole vieläkään varma, oliko se totta. Mutta tällä mennään että oli.

Vierailija kirjoitti:

Syitä on monia. Nykyään myös se, että kun rakastumisen huuma on mennyt ohi, kyllästytään puolisoon ja aletaan katselemaan muita. Rakastutaan rakastumisen tunteeseen. Ei kestetä arkea, joka tulee huuman jälkeen usein aika pian, vaikka puoliso olisi ystävällinen, fiksu ja vastuuntuntoinen. 

Aika harva käsittää, että rakkaus on päätös. Kun siitä pitää kiinni, tunteet tulevat pitkän suhteen aikana uudestaan ja uudestaan, vaikka jäähtyvätkin välillä jopa vuosiksi niin, ettei isompaa leiskumista tapahdu. 

Tunteet laantuvat aina. Jos kuvittelet, että sen uuden kanssa rakastumisen huuma on pysyvää, petät itseäsi. Joudut vaihtamaan puolisoa uudestaan ja tuon huumankin kokeminen on aina vain vaikeampaa. 

Tunteet voi mennä huonommaksikin kuin vaan siihen asti että ei enää ole rakkauden huumaa. Toinen voi tuntua vastenmieliseltä ja halveksittavalta, toista voi alkaa inhota, läheisyys ällöttää.

Naisella on kolme rakkautta. Ensimäinen, se ihanin ja ensirakkaus. Toinen, kenen kanssa tehdään lapset. Kolmas, kenen kanssa sitten kypsänä osataan elää vanhuus nauttien tasapainoisesta rakkaudesta.

On rohkeutta uskaltaa lähteä liitosta ja katsoa, mitä maailmalla on vielä annettavaa. Sääliksi käy niitä ihmisiä, jotka elävät siinä suppeassa elämässä laput silmillään, eivätkä uskalla hypätä näkemään, mitä elämä voisi antaa uuden rakkauden myötä kypsässä iässä.

Lapsille tekee myös hyvää nähdä, että vanhemmat ovat rohkeita ja uskaltavat ajatella itseäänkin ja etsiä aitoa rakkautta sen jälkeen, kun lapset on tehty. Pahinta on, jos vanhemmat kuivuu omassa liitossaan ja jäävät vaille sitä aikuisiän kypsää rakkautta, minkä pohjana on elämänkokemus ja niiden antama arvostus uutta rakkautta kohtaan.

Lapset näkevät näin vahvan vanhemman, joka uskaltaa mennä eteen päin elämässä, eikä jää paikalleen polkemaan yhteen liittoon.

Vierailija kirjoitti:

Naisella on kolme rakkautta. Ensimäinen, se ihanin ja ensirakkaus. Toinen, kenen kanssa tehdään lapset. Kolmas, kenen kanssa sitten kypsänä osataan elää vanhuus nauttien tasapainoisesta rakkaudesta.

On rohkeutta uskaltaa lähteä liitosta ja katsoa, mitä maailmalla on vielä annettavaa. Sääliksi käy niitä ihmisiä, jotka elävät siinä suppeassa elämässä laput silmillään, eivätkä uskalla hypätä näkemään, mitä elämä voisi antaa uuden rakkauden myötä kypsässä iässä.

Lapsille tekee myös hyvää nähdä, että vanhemmat ovat rohkeita ja uskaltavat ajatella itseäänkin ja etsiä aitoa rakkautta sen jälkeen, kun lapset on tehty. Pahinta on, jos vanhemmat kuivuu omassa liitossaan ja jäävät vaille sitä aikuisiän kypsää rakkautta, minkä pohjana on elämänkokemus ja niiden antama arvostus uutta rakkautta kohtaan.

Lapset näkevät näin vahvan vanhemman, joka uskaltaa mennä eteen päin elämässä, eikä jää paikalleen polkemaan yhteen liittoon.

Tulee mieleen Bridget Jonesin äiti.

" 3 vuotta sitten kysyin tuota samaa mieheltä, jonka mielestä minä en enää tehnyt häntä onnelliseksi. Siksi oli aika erota. Ennen tätä huomiota ei ollut isoja riitoja, ei isoja ongelmia.Yhtäkkiä minä en tehnyt häntä onnelliseksi."

Ei sun tehtävä olekaan tehdä häntä onnelliseksi, jokainen on oman onnensa seppä. Parisuhteeseen kuuluu ylä- ja alamäkiä sekä alun kiihkon loppuminen/laimeneminen. Ihan omaa kriisiään poti kun sua syytti.

Vierailija kirjoitti:

Ei se sinkkuelämäsi, jota vietit joskus 23-v. ennen kuin tapasit puolisosi ja perustit perheen, ole enää sinua odottamassa.

Kaikki eivät eroa sinkkuelämän takia. Minä erosin siksi että eksä halusi marinoitua pieneen kotikaupunkiin vailla tietoakaan kouluttautumisesta ja elämässä eteenpäin pyrkimisessä. Minä sitten taas halusin opiskella, nähdä vähän muutakin maailmaa. Niinpä me erottiiin. Sinkkuelämää ehdin viettää rajut 4 kuukautta joista kahtena ensimmäisenä jumiuduin kotiin lasten ollessa isällään kun en enää osannut lähteä mihinkään. Mutta sitten kun lähdin niin löytyikin heti uusi mies, nyksä jonka kanssa tänä vuonna tulee 12 vuotta yhdessäoloa täyteen. Maailmaa on kierretty, on opiskeltu ja tehty töitä, perhettä laajennettu, olen saanut elää sellaista elämää kun haluan ja eksä sellaista kuin itse haluaa. siellä se edelleen marinoituu samoilla kulmilla, välillä töissä ja välillä työttömänä. Lapsilleen on ollut kuitenkin paras isä.

Olen todella kyllästynyt kuulemaan sanan Ydinperhe. Ihmiset joille Ydinperhe on se kaikki ovat typeriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ihmisillä on todelliset, pätevät syynsä, jotka eivät kuulu minulle pätkän vertaa.

Menettää unelmiensa talo? Viedä lapsilta ydinperhe ja parempi elintaso?

Talojen takiako täällä eletään? Eikö ne talot ole ihmistä varten eikä ihmiset taloja?

Pääasia että on tukka hyvin ja kulissit kunnossa. Tulee jostakin syystä mieleen laulun sanat: "Olen kuullut, on kaupunki tuolla..jossa mummot voi ylpeenä kuolla."

Vierailija kirjoitti:

Lapset asuvat siinä kodissa, missä asuivat ennen eroa eli ei muutosta siinä asiassa. Elintaso on noussut, kun exän nykyinen ja minun nykyinen ovat lisäksi maksamassa lasten kuluja esim. molemmilta tulee erikseen synttärilahjat, matkoja tehdään tuplana jne.

Ainoa muutos on, että kenenkään ei tarvitse enää itkeä. Kenenkään ei tarvitse enää riidellä. Ei, en palaisi entiseen elämään vaikka ap sanoisi mitä.

Toivottavasti et oikeasti tarkoita tuota tummennettua. Normaalielämään ja parisuhteeseen kuuluu ilot ja surut, rauha ja välillä myös riitely. Pääasia että elämä ei ole pelkästään tuota ja että riitely sovitaan ja siitä otetaan opiksi.

Olen itse eronnut syystä, että mies rakastui toiseen 20 vuoden jälkeen. Mies sanoi, ettei minussa ollut mitään vikaa tms.

Tuosta on jo vuosia, ja olen itsekin uusissa naimisissa, mutta ei: siinä ei ollut mitään järkeä. Sielu revittiin rikki - uskon että myös miehellä - lapset kärsivät yms. Ja kun tuli murrosikä, niin ei ollut tukea ja kasvattajaa rinnalla.

Kyllä ihminen siitä tokenee, ja olen löytänyt sellaisen elämän, josta nautin, mutta ei siinä koko touhussa ollut järkeä. En yhtään tajua, miksi ihmiset eroavat ilman ”hyvää” syytä. ( Mielestäni hyvä syy on se, että toinen ihminen tuhoaa toisen tavalla tai toisella.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä on monia. Nykyään myös se, että kun rakastumisen huuma on mennyt ohi, kyllästytään puolisoon ja aletaan katselemaan muita. Rakastutaan rakastumisen tunteeseen. Ei kestetä arkea, joka tulee huuman jälkeen usein aika pian, vaikka puoliso olisi ystävällinen, fiksu ja vastuuntuntoinen. 

Aika harva käsittää, että rakkaus on päätös. Kun siitä pitää kiinni, tunteet tulevat pitkän suhteen aikana uudestaan ja uudestaan, vaikka jäähtyvätkin välillä jopa vuosiksi niin, ettei isompaa leiskumista tapahdu. 

Tunteet laantuvat aina. Jos kuvittelet, että sen uuden kanssa rakastumisen huuma on pysyvää, petät itseäsi. Joudut vaihtamaan puolisoa uudestaan ja tuon huumankin kokeminen on aina vain vaikeampaa. 

Tunteet voi mennä huonommaksikin kuin vaan siihen asti että ei enää ole rakkauden huumaa. Toinen voi tuntua vastenmieliseltä ja halveksittavalta, toista voi alkaa inhota, läheisyys ällöttää.

Eikö lojaalisuus ole enää mikään arvo?

Kun erosin ns "hyvästä" liitosta en hakenut ihanaa sinkkuelämää tms. En vain halunnut olla ei-arvostettu ja - rakastettu enää hetkeäkään. Pelkkä vaimo ja äiti. Halusin olla nainen ja ihminen. Mieluummin yksin 3 lapsen kanssa kuin mieheni kanssa. Jälkeenpäin tosin selvisi että oli hän pettänytkin.

Elämä parani 110% ja muutaman vuoden kukuttua perustimme nyk mieheni kanssa uusperheen joka on onnellinen vielä yli 20v myöhemmin.