Mies tekee tyhjiä lupauksia, kuittaa ne että minkä sille voi kun unohti.... Jatkuvasti ja kaikesta

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelenpä, miten nämä täydelliset ja viisaat naiset ovat menneet naimisiin noin urpojen miesten kanssa.

Rakkaus on sokea?

Sama ongelma on ollut meilläkin. Mutta nyt jo helpottaa. Keksin antaa hänelle muistilapun mukaan. Kirjoitan siihen max. 3 asiaa päivää kohden. Miehen on muistettava aika ajoin katsoa listaa.

Kun erosin ex miehestä, niin hän teki mitä sanoi ja ei ollut selittelijä/ haaveilija. Minä siis nyt myönnän, että hairahduin toiseen mieheen joka vei jalat alta, vaikka entisessä suhteessa ei ollut mitään vikaa. Jotain vaan piti löytää ja olen täysi idiootti. Nykyisen kanssa olen reilu vuoden ollut ja pelkkää selittelyä ja haaveiluja. Mennään sinne tänne tonne. EIKÄ ikinä mennä. Ei tee yhtään mitään mitä lupaa. Olen monta kertaa miettinyt,  että miten tyhmä ihminen voi olla kun pitää lähtee toisen matkaan jos ei ole mitään syytä.

On riittänyt mietittävää. Exän kanssa ollaan facebookissa edelleen kavereita, mutta ei me jutella siellä mitään. Tajuaakohan, että olen edelleen kaverilistassa. Vähän ottaa päähän kun päivittää reissuistaan uuden kumppanin kanssa ja näkee kuinka hyvin sillä on kaikki asiat ja se uusi nainen tietää, että sillä on mies joka tekee mitä sanoo. Eräs valokuvan texti vähän loukkasi, kun oli päivittänyt kuvan missä olivat Grand Canyonilla. Yhteinen kaveri oli kommentoinut sitä kuvaa, että kaikki eivät osaa arvostaa tollasta.

Tämä nykyinen selittelijä saa lähtee tämän kesän jälkeen ja rupean sinkuksi. Olen niin täynnä tätä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelenpä, miten nämä täydelliset ja viisaat naiset ovat menneet naimisiin noin urpojen miesten kanssa.

Joo se  on nihkeetä huudella, kun itse on syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Ärtymys kirjoitti:

Olen jo aivan loppu kun miehen kanssa sovitaan jotain niin hän unohtaa kaiken....

Tällä hetkellä se tarkoittaa kaikkia arkisia asioita, missä pitäisi pystyä luottamaan että toinen tekee oman osansa. On tosi hankalaa kun ei voi koskaan tietää mikä pitää paikkansa tai jos sovitaan että mies hoitaa jonkun asian niin kaikkein useiten kuuluu että ai hitto mä unohdin. Ja vähättelee vielä asioita että eipä minun maailma tuohon kaatunut... No eipä, mutta minun maailma kaatuu kun ei voi IKINÄ luottaa.

Tätä on jatkunut vuosia, ollaan puhuttu miehen kanssa ja hän on ymmärtänyt miten tämä rasittaa minua ja miten väärin se on häneltä. Mutta usein esim tänään reagointi oli että olen hiton niskaan hengittäjä kun suutun tuollaisesta vaikka unohti tärkeän asian mistä vannoi kymmenen kertaa että hän varmasti sen hoitaa... Ei ymmärrä miksi mua ärsyttää. Ja oli unohtanut asian täysin kun se piti vajaan tunnin päästä hoitaa... Minä kun näytin miehelle että ärsyttää kun taas näin niin suuttui mulle ja tokaisi että vituttaa kun vittuillaan kun kiireessä unohtaa...

Eikä käsitä miksi mua vituttaa vaikka näitä on monta kertaa päivässä kaikissa aiheissa enkä voi luottaa enää häneen yhtään. Kaikki pitäisi jaksaa muistuttaa perässä ja jos ei jaksa niin saan vihat niskoille kun valitan epäreiluutta. Olen niin väsynyt saamaan vihat niskoille kun tunnen jotain tuollaisesta, en pysty yhtään luottamaan mieheen, mun pitää muistaa kaikki hänellekin sovitut asiat tai sitten hoidan ja muistan kaiken vaan yksin... Ja toinen sanoo kerta toisensa jälkeen ai hitto unohdin...

Tunnistan itseni tuosta, siis miehestäsi. Olen vaativassa ja kiireisessä työssä jossa koko ajan pitää muistaa miljoona asiaa,  parantaa tulosta jne jne. Koska focus on siis työssä kaikki kodin asiat tuntuvat mitättömiltä ja unohtelen niitä ja tästä saan sitten kotona kuulla. Mielestäni asiat pitää kuitenkin laittaa kiireys- ja tärkeysjärjestykseen ja jos se on työasia niin se sitten hoidetaan ensin. Koska haluan todella panostaa uraani ja menestyä työssäni ajetteln niin, että tämänhetkinen kotiasioiden unohtelu pitäisi kumppanin hyväksyä sillä tulevaisuudessa on sitten hyvät mahdollisuudet erinomaiseen toimeentuloon ja aikaa myös sitten enmmän niile kotiaskareille. Ja oikeasti, mitä väliä sillä on jos sen parsakaalin unohtaa normipäivälliseltä, keksii siihen sitten jotain muuta..

Silloin ei lupailla mitään jos ei pysty pitäytymään lupauksissa. Tarpeeksi monta kertaa kun lupaat jotain ja jätät tekemättä se luottamus katoaa myös muilta parisuhteen aloilta. Kyllä varmasti kumppani ymmärtää ettei hänelle tehdyt lupaukset oikeasti merkitse mitään kun keksit parempaa tekemistä ja tulee aina jotain muuta. Kumppani joutuu miettimään jokaiseen lupaukseesi ratkaisu Bn kun tietää että unohdat ja jätät hänet yksin ongelman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho, sori kun ei ole ruoka pöydässä, unohdin!

Hups, vai pääsi puhtaat kalsarit loppumaan, sori kun en millään kiireessä muistanut!

Ai piti jättää se yksi annos ruokaa sulle evääksi, sori söin sen nälkäisenä kun en muistanut.

Niin joo bensatankki on melkein tyhjä ja joudut tankkaamaan sen matkalla töihin, en muistanut mitenkään tankata sitä.

Kävin kaupassa mutta en muistanut tuoda sulle olutta, oli niin kiire ja hässäkkä siellä kaupassa että lipsahti mielestä.

Ymmärsit varmaan yskän. Ja ymmärtää varmaan aika pian mieskin.

Tätä kutsutaan kokemuksen kautta opettamiseksi. Suosittelen!

Kyllä vaan, kaikkein tehokkain menetelmä. Suosittelen minäkin kokeilemaan ja pitkään.

Millaisia asioita mies unohtaa? Ja toisin päin: onko jotain sellaisia asioita, mitä mies muistaa?

Meillä TÄYSIN sama ongelma. Meillä mies ei tosin tuolla tavalla ärsyynny minun suuttumuksestani, mutta hänenkin on hyvin vaikeaa käsittää sitä, että kuinka paljon ärsyttää, että mihinkään mitä hän lupaa, ei voi luottaa.  Kyse ei ole todellakaan mistään sellaisesta, että miehellä olisi kaikki mehut vievä työ (itsellä paljon kuormittavampi) tai ylipäätään mitenkään huono muisti. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että häntä ei vain kiinnosta tarpeeksi. Ei hän ilkeyttään jätä asiota muistamatta, mutta koska usein ne asiat eivät ole hauskoja/mielenkiintoisia hänestä, niin hän ei viitsi nähdä vaivaa muistaakseen ne. Mies siis muistaa kyllä kaikki omiin mielenkiinnon kohteisiinsa liittyvät asiat hyvinkin tarkasti, mutta kun kyse on vaikka oman äitinsä syntymäpäivästä, auton katsastuksesta tai vaikka laskun maksamisesta, ei hommasta tule enää mitään. Olen yrittänyt jankuttaa, että heti kun hänen mieleensä tulee joku asia, joka pitää muistaa tehdä, hän laittaisi kännykkään muistutuksen sille päivälle kun asia pitää hoitaa, mutta ei. Ei viitsi muistutusta laittaa ja sitten unohtaa. Meillähän  siis on myös seinällä  (minun ylläpitämäni) lappu kaikista muistettavista asioista, jonka alunperin miestä varten tein, mutta hän ei viitsi sitä katsoa. Nykyään hyödynnän sitä sitten itse.

Minulle on se ja sama jos mies unohtaa vain itseensä liittyvät asiat, mutta niistä asiosta menee hermo, mitkä vaikuttavat itseenikin.  Monesti käy myös niin, että olen saattanut puhua "vihaavani" jotakin tiettyä tuotetta, esim. greippimehua, ja sitten mies ostaa kaupasta juuri tätä tuotetta. Ja sitten on ihan ymmällään kun kysyn, että vittuiletko vai mikä on homman nimi. 

Ikävä sanoa, mutta emme ole tähän oikein kunnon ratkaisua löytäneet. Mies on aina kovin pahoillaan, mutta eipä se pahoillaan olo paljoa enää kiinnosta. Joissain harvoissa asioissa toimii se, että jos on sovittu, että mies hoitaa vaikka jonkun auton huollon varauksen eikä sitä tee, saan minä päättää milloin ja minne mies vie auton huoltoon eikä miehellä ole tähän sanomista, vaikka päättämäni aika menisi hänen oman menonsa päälle tai olisi muuten hänelle hankala. Tämä siis tilanteessa, jossa ollaan sovittu, että mies hoitaa auton viemisen huoltoon itselleen sopivana aikana, mutta ei ole tehnyt asian eteen mitään. Mutta kuten sanottua, kovin moneen asiaan tätä taktiikkaa ei voi soveltaa plus päätän ylipäätään jo suurimman osan asioista, koska miestä ei kiinnosta osallistua päätöksiin. 

Onko hänellä ADD?

Vierailija kirjoitti:

Meillä TÄYSIN sama ongelma. Meillä mies ei tosin tuolla tavalla ärsyynny minun suuttumuksestani, mutta hänenkin on hyvin vaikeaa käsittää sitä, että kuinka paljon ärsyttää, että mihinkään mitä hän lupaa, ei voi luottaa.  Kyse ei ole todellakaan mistään sellaisesta, että miehellä olisi kaikki mehut vievä työ (itsellä paljon kuormittavampi) tai ylipäätään mitenkään huono muisti. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että häntä ei vain kiinnosta tarpeeksi. Ei hän ilkeyttään jätä asiota muistamatta, mutta koska usein ne asiat eivät ole hauskoja/mielenkiintoisia hänestä, niin hän ei viitsi nähdä vaivaa muistaakseen ne. Mies siis muistaa kyllä kaikki omiin mielenkiinnon kohteisiinsa liittyvät asiat hyvinkin tarkasti, mutta kun kyse on vaikka oman äitinsä syntymäpäivästä, auton katsastuksesta tai vaikka laskun maksamisesta, ei hommasta tule enää mitään. Olen yrittänyt jankuttaa, että heti kun hänen mieleensä tulee joku asia, joka pitää muistaa tehdä, hän laittaisi kännykkään muistutuksen sille päivälle kun asia pitää hoitaa, mutta ei. Ei viitsi muistutusta laittaa ja sitten unohtaa. Meillähän  siis on myös seinällä  (minun ylläpitämäni) lappu kaikista muistettavista asioista, jonka alunperin miestä varten tein, mutta hän ei viitsi sitä katsoa. Nykyään hyödynnän sitä sitten itse.

Minulle on se ja sama jos mies unohtaa vain itseensä liittyvät asiat, mutta niistä asiosta menee hermo, mitkä vaikuttavat itseenikin.  Monesti käy myös niin, että olen saattanut puhua "vihaavani" jotakin tiettyä tuotetta, esim. greippimehua, ja sitten mies ostaa kaupasta juuri tätä tuotetta. Ja sitten on ihan ymmällään kun kysyn, että vittuiletko vai mikä on homman nimi. 

Ikävä sanoa, mutta emme ole tähän oikein kunnon ratkaisua löytäneet. Mies on aina kovin pahoillaan, mutta eipä se pahoillaan olo paljoa enää kiinnosta. Joissain harvoissa asioissa toimii se, että jos on sovittu, että mies hoitaa vaikka jonkun auton huollon varauksen eikä sitä tee, saan minä päättää milloin ja minne mies vie auton huoltoon eikä miehellä ole tähän sanomista, vaikka päättämäni aika menisi hänen oman menonsa päälle tai olisi muuten hänelle hankala. Tämä siis tilanteessa, jossa ollaan sovittu, että mies hoitaa auton viemisen huoltoon itselleen sopivana aikana, mutta ei ole tehnyt asian eteen mitään. Mutta kuten sanottua, kovin moneen asiaan tätä taktiikkaa ei voi soveltaa plus päätän ylipäätään jo suurimman osan asioista, koska miestä ei kiinnosta osallistua päätöksiin. 

Kuulostaa kamalalle. En jaksaisi.

Se lupaa kaiken siksi, että pääsee senhetkisestä tilanteesta ja keskustelusta eroon, ja unohtaa koko jutun saman tien. Ex oli juuri tällainen - kaikki kävi aina, mutta mitään ei ikinä muistettu tehdä, ja asiasta sanominen oli aina nalkutusta. Takaisin antaminen ei toiminut, siitä tuli vain hirveitä riitoja kun aloin ”unohdella” pestä sukkia yms ja mies otti asian todella sairaana tahallisena vittuiluna.

Kaksi vaihtoehtoa: teet teidän taloudessa kaiken itse tai sitten jätät sen epäluotettavan urpon hoitamaan yksin kaikki asiansa. Itse tein molemmat, tässä järjestyksessä, ja jälkimmäinen valinta oli ainoa oikea. Nykyinen mies tekee minkä lupaa ja enemmänkin, eikä voi ymmärtää, miten paljon arvostan tätä piirrettä hänessä.

Mulla oli 8 vuotta tollanen mies. Erottiin. Kuulosti niiiiiiin tutulta, ei se vaan muistanut mitään. Tai muistanut ja muistanut, mutta kumminkin.

Jotain keskittymishäiriötä epäilen sillä olleen. Jos annoit muistilapun kauppaan, ei muistanut katsoa sitä, ei muistanut laittaa ruokia jääkaappiin, kertoa sopimastaan menosta, ja niin edelleen loputtomasti. Ei ikinä enää.

Vierailija kirjoitti:

Kun erosin ex miehestä, niin hän teki mitä sanoi ja ei ollut selittelijä/ haaveilija. Minä siis nyt myönnän, että hairahduin toiseen mieheen joka vei jalat alta, vaikka entisessä suhteessa ei ollut mitään vikaa. Jotain vaan piti löytää ja olen täysi idiootti. Nykyisen kanssa olen reilu vuoden ollut ja pelkkää selittelyä ja haaveiluja. Mennään sinne tänne tonne. EIKÄ ikinä mennä. Ei tee yhtään mitään mitä lupaa. Olen monta kertaa miettinyt,  että miten tyhmä ihminen voi olla kun pitää lähtee toisen matkaan jos ei ole mitään syytä.

On riittänyt mietittävää. Exän kanssa ollaan facebookissa edelleen kavereita, mutta ei me jutella siellä mitään. Tajuaakohan, että olen edelleen kaverilistassa. Vähän ottaa päähän kun päivittää reissuistaan uuden kumppanin kanssa ja näkee kuinka hyvin sillä on kaikki asiat ja se uusi nainen tietää, että sillä on mies joka tekee mitä sanoo. Eräs valokuvan texti vähän loukkasi, kun oli päivittänyt kuvan missä olivat Grand Canyonilla. Yhteinen kaveri oli kommentoinut sitä kuvaa, että kaikki eivät osaa arvostaa tollasta.

Tämä nykyinen selittelijä saa lähtee tämän kesän jälkeen ja rupean sinkuksi. Olen niin täynnä tätä.

Miks vasta kesän jälkeen? Miks ei heti nyt? Taitaa olla vakka valinnut kantensa ja olet samanlainen haihattelija haaveilija - sitä "kesän jälkeen" ei tule koskaan.

Mies ei kuulema näe nuita tyhjiä lupauksia luottamusasiana koska unohtaa asiat eikä valehtele niitä...

Ap

Täällä oli pari kirjoitusta kuin suoraan omasta elämästäni. Mieheni on hajamielisin ihminen jonka tiedän, ja mitta alkaa olla aivan täynnä hänen unohtelujaan. Minä pidän melkein kaikkia lankoja käsissäni mitä tulee perheemme käytännön asioiden organisointiin – raha-asioista lapsenhoitoon. Mies kyllä tekee kun häntä pyytää, mutta jos hänen pitäisi oma-aloitteisesti muistaa tai älytä esimerkiksi tarkistaa, onko jääkaapissa ruokaa, laskuja maksettavana, tankissa bensaa kun lähdetään liikkeelle jne. siitä ei kerta kaikkiaan tule mitään. Hän on kiltti ja huomaavainen: tekee tai hankkii minulle ja lapselle kivoja ja omaperäisiä lahjoja ja järjestää yllätyksiä, mutta käytännön asioiden hoito on jäänyt kokonaan minun vastuulleni. Mies ei muista etukäteen sovittuja menoja kuten yhtiökokousta tai syntymäpäiväjuhlia, ei muista viedä päiväkoti-ikäistä lasta jalkapalloharrastukseen tai hankkia ystäväpariskunnalle lahjaa, vaikka on luvannut. Joskus hän on intoa puhkuen ollut lähdössä viemään lasta kavereineen huvipuistoon, kun on saanut sellaisen ajatuksen päähänsä, vaikka samana päivänä on lapsen neuvolakäynti. Ja kaikki etukäteen sovitut menot ovat kyllä ylhäällä yhteisessä kalenterissamme; hän ei vain muista tai viitsi sitä katsoa. Raha-asioissa hän on aivan surkea, ja siitä onkin viime aikoina aiheutunut yhtä ja toista harmia. Miehen älyssä ei ole mitään vikaa, hän on korkeasti koulutettu ja hyvässä virassa. Hän ei ole työssään juurikaan sidottu ulkopuolisten asettamiin aikatauluihin, joten siellä hän kai pärjäilee omalla tyylillään haahuillen, mutta tavallinen arki – varsinkaan kun meillä on pieni lapsi – ei vain toimi sillä tavalla. Minullakin on kuormittava työ, joten alan olla aika loppu tähän tilanteeseen. Saimme lapsen vasta vähän vanhemmalla iällä, ja vaikka lapsi on miehelle kaikki kaikessa, ovat he välillä yhdessä sählätessään kuin kaksi huollettavaa kakaraa. Kotona on kaikki rempallaan, jos he ovat joskus harvoin pitempään kahdestaan: akvaariokaloja ei ole muistettu ruokkia, kukat on kastelematta, pakastimen ovi on jäänyt raolleen ja ruuat on pilalla, astioita on mennyt rikki ja luonnollisesti kaikki hoidettavat menot kuten lääkärikäynnit ja harrastukset on unohdettu. Olen sanonut miehelle varmaan satoja kertoja, että hänen on otettava enemmän vastuuta. Hän myöntelee ja lupailee, mutta mikään ei muutu. Ei se mielestäni ole välinpitämättömyyttä tai arvostuksen puutetta, sillä mies kyllä osoittaa rakkauttaan ja arvostustaan monin tavoin. Ennemmin kallistuisin jonkinlaisen keskittymishäiriön (ADD?) puolelle, en vain tiedä, mitä sellaiselle voi tehdä tai voiko mitään. Olen sanonut, että miehen pitäisi mennä lääkärille juttelemaan, mutta minun kai pitäisi sekin aika varata ja huolehtia, että mies tosiaan muistaa mennä paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan itseni tuosta, siis miehestäsi. Olen vaativassa ja kiireisessä työssä jossa koko ajan pitää muistaa miljoona asiaa,  parantaa tulosta jne jne. Koska focus on siis työssä kaikki kodin asiat tuntuvat mitättömiltä ja unohtelen niitä ja tästä saan sitten kotona kuulla. Mielestäni asiat pitää kuitenkin laittaa kiireys- ja tärkeysjärjestykseen ja jos se on työasia niin se sitten hoidetaan ensin. Koska haluan todella panostaa uraani ja menestyä työssäni ajetteln niin, että tämänhetkinen kotiasioiden unohtelu pitäisi kumppanin hyväksyä sillä tulevaisuudessa on sitten hyvät mahdollisuudet erinomaiseen toimeentuloon ja aikaa myös sitten enmmän niile kotiaskareille. Ja oikeasti, mitä väliä sillä on jos sen parsakaalin unohtaa normipäivälliseltä, keksii siihen sitten jotain muuta..

Tämän kirjoittaja ei varmaan enää ole palstalla, mutta sanonpa nyt kuitenkin siltä varalta, että joku hänen tavallaan ajattleva on:

Olen samankaltainen ihminen, vaativassa työssä ja haluan panostaa uraani. Todennäköiseti olen kirjotitajaa vanhempi ja jo päässyt etenemäänkin melko pitkälle, toki tuntematonta tulevaisuutta on edessä niin kuin sitä johtohommissa tuppaa olemaan. Tältä pohjalta sanoisin, että edellä kuvattu priorisointiajattelu on erehdys ja se on sitä nimenomaan urakehityksen kannalta. Tämä johtuu kolmesta asiasta:

Endinnäkin, On ihan varma, että urakehityksen myötä hommasi eivät helpotu, vaan päin vastoin. Niinpä aikaa jolloin sinulla olisi varaa panostaa kotiin nykyistä enemmän ei koskaan tule - ellet sitten joskus tulevaisuudessaa aio jämähtää paikoilledi työssä. Näillä mennään loppun asti ja siksi homma on suunniteltava pitkällä tähtäimellä kestäväksi. Kestävää ei ole se, etttä jotakuta ja jonkun tarpeita jatkuvalla syötöllä ohitetaan.

Toinen on, että kilpailuhenkisen urakehityksen varrella tulee hetkiä, jolloin joudut ottamaan isoja riskejä, olemaan eri mieltä ja pitämään pääsi. Tätä integriteettiä lisää se,e ttä elämäsi muilla alueilla on kunnossa. Se ei ole, jos puolisosi on tyytymätön suhteeseenne.

Kolmanneksi myös uraelämässä tarvitaan tiettyä rehellisyyttä ja etiikkaa. Jos totutaa itsensä unohtelemaan lupauksiaan yhdellä elämänalueella, tämä ominaisuus helposti liukuu muille elämänalueille, etkä enää olekaan jämpti ja luotettava töissäkään. Se ei ole hyväksi urallesi.

Ollaanko me saman ihmisen kanssa naimiissa ap?

Mun miehellän on oikeasti todella huono muisti ja puutteita keskittymiskyvyssä. Lääkäri todennut miehen olevan aspergerpiirteinen.

Aikaisemmin tämä ärsytti ja koin samanlaisia tuntemuksia kuin sinäkin. Turhauduin, tuntui, ettei arvosta jne. Juuri tuo, ettei hoida asioita, mitä on luvannut, mutta muistaa ne asiat, joista itse on kiinnostunut. 

Liki 20- vuotta olen tuota katsonut, muttei hän koskaan tule muuttumaan. Olen hyväksynyt tämän asian miehessäni, koska hän ei voi omille erityisille piirteilleen mitään.

Kyllä sinkkuus on ihanaa;) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelenpä, miten nämä täydelliset ja viisaat naiset ovat menneet naimisiin noin urpojen miesten kanssa.

 

Rakkaus on sokea?

Ja avioliitto avaa silmät.

Vierailija kirjoitti:

Oho, sori kun ei ole ruoka pöydässä, unohdin!

Hups, vai pääsi puhtaat kalsarit loppumaan, sori kun en millään kiireessä muistanut!

Ai piti jättää se yksi annos ruokaa sulle evääksi, sori söin sen nälkäisenä kun en muistanut.

Niin joo bensatankki on melkein tyhjä ja joudut tankkaamaan sen matkalla töihin, en muistanut mitenkään tankata sitä.

Kävin kaupassa mutta en muistanut tuoda sulle olutta, oli niin kiire ja hässäkkä siellä kaupassa että lipsahti mielestä.

Ymmärsit varmaan yskän. Ja ymmärtää varmaan aika pian mieskin.

Miehet tuntien tuo vaan yllyttää kostamaan, uusilla tavoilla. Ei miehet opi edes omasta kokemuksesta.