Tuore tutkimus kertoo huolestuttavasta ilmiöstä: Nuorten naisten perhehaaveet vaarassa miesten takia

Mieshän voi tulla isäksi vaijka 75 v ja naisen hedelmälliset ajat laskee päivä päivältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on viisastuneet. Kukaan järkevä ei halua siihen perinteiseen loukkuun. Naimisiin-lapsia-asuntovelkaa-pirusti töitä-vaimo nalkuttaa kun et "osallistu"- ero-lisää velkaa-jne.

Itse lankesin tuohon, oli elämäni tyhmin veto! Ja tunnen monta muutakin miestä jotka ajattelevat samoin.

paitsi että nykyään tehdään lapset, sitten loppuu seksi ja läheisyys kuin seinään, ero vuoden tai kahden sisään ja siitä sitten makselemaan elareita ja ottamaan lapset kerran kuukaudessa viikonlopuksi hoitoon. Kuka sellaista elämää haluaa? Ei kukaan. 

Ei sitä kukaan halua, mutta se on osa sitä prosessia. Ja ne, jotka on tarpeeksi fiksuja, ymmärtävät sen mitä odottaa näiden vuosien jälkeen - kun tekee työtä parisuhteen eteen.

Se on jotain sellasta mitä ei saa muuten.

Siinä erotellaan jyvät akanoista. Useimmiten se on mies, joka sluibailee siinä ylimääräisenä lapsena, kun äiti ottaa vastuun suuresta osasta. Ja kun vastuunoton päivä tulee miehelle - niin alkaa kummasti ero pyöriä mielessä.

Tätä rataa saatetaan jatkaa muutaman kerran, kunnes todetaan, että hitto ne naiset on viallisia, kun muuttuvat sellaisiksi.

Unohtuu se, että miehen pitäisi kans kasvaa henkisesti sama määrä metrejä kuin naisen. Naiselle vaan vastuu tulee väkisin, miehen pitää ymmärtää itse ottaa sitä.

Ja niinkuin sanoin - tässä ne jyvät alkaa erottua akanoista.. Mikään ei ole niin puoleensavetävää kuin vastuunsa kantava mies. Vauvavuodet ei kestä kauaa, mutta hienosti hoidettu vastuu kantaa lopun elämän ja maksaa osinkoja monessa muodossa. Enkä puhu rahasta.

”Mikään ei ole niin puoleensavetävää kuin vastuunsa kantava mies.”

Älä nyt viitsi, tämä menee jo huonon vitsin puolelle. Joka ainoa äijä on saanut tuta jo teinistä lähtien, että mikään vastuun kantaminen ei naisia kiinnostuneeksi saa.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen tuloksia tai sit kehä3 ulkopuolelta ei ole kysytty. Olen 37 vuotias Itä- Suomalainen mies. Mulla on jo lapsia, kaveripiirissäni on täällä todella paljon miehiä jotka on haaveilleet perheestä tai edes naisesta. Yllättävän monella on itseään niin paljon vanhempi nainen jotta lapsi haaveet jää. Miehet on luopunut haaveista koska nais tarjontaa ei vaan ole ja vielä vähemmäksi äidiksi välttäviä. Voin luotella lähelle sadan miehen nimen jotka haluais lapsen, tähän joukkoon sopii akateemisesti koulutettujakin.

Ei varmaan ole lapsi suunnitelmissa, jos ei edes naisille kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on viisastuneet. Kukaan järkevä ei halua siihen perinteiseen loukkuun. Naimisiin-lapsia-asuntovelkaa-pirusti töitä-vaimo nalkuttaa kun et "osallistu"- ero-lisää velkaa-jne.

Itse lankesin tuohon, oli elämäni tyhmin veto! Ja tunnen monta muutakin miestä jotka ajattelevat samoin.

Ymmärrän muuten, mutta tuo nalkutus. Miehet eivät tunnu käsittävän sitä että siihen perhe-elämään todellakin kuuluu osallistua. Ei se vastuu perheestä lopu siihen kun se lapsi saa alkunsa tai jatku vain taloudellisella puolella. Tässä ei ole kyse vain vaimosta silloin vaan myöskin siitä, että olet lasten elämässä läsnä. Olet auktoriteetti, turvallinen läheinen aikuinen joka huolehtii lapsista. Sellaista suhdetta ei synny, jos et ole mukana. Lisäksi se talokin pitää hoitaa. Mistä se oletus tulee, että se on vain naisen tehtävä ja miehet voivat joskus auttaa? Yleinen tyyli on se, että joutuu aina pyytämään tekemään jotai, koska mikään perusasia ei tapahdu automaattisesti. Oletus on aina että vaimo hoitaa ja pyytää kyllä apua jos tarvitsee, vaikka sen pitäisi automaattisesti olla niin että kaikki työt menevät puoliksi/niin että se on oikeasti tasan.

Toki se ylimääräinen nalkutus on oma juttunsa, mutta kyllä nuo yllämainitut asiat ovat sellaisia nalkutuksen aiheita, jotka ovat paikallaan jos homma ei toimi. Ei nainen ole mikään 24/7 pyörivä kone. Sama koskee myös toisin päin. On myös niitä perheitä joissa roolit ovat päinvastoin. Mies hoitaa kaiken yksin ja nainen vain pyydettäessä.

Pitäisi sitten antaa vielä isoa kiitosta isolle lapselle, kun hän nyt hienosti tyhjensi pyykkikoneen 4 pyynnön jälkeen...

Kyllä ne akat nalkuttavat teit mitä tahansa tai vaikka seisoisit käsilläsi. T. Koti-isä.

Tässä vaiheessa ollaan sitten siinä kohdassa, kun pitäisi opetella puhumaan, kommunikoimaan, vuorovaikuttamaan, kertomaan tunteistaan, kuuntelemaan toisen tunteita...

Ei se prosessi lopu siihen, että teet kaikki käsketyt tai käskemättömät työt oma-aloitteisesti. Se on se perustaso. Sen jälkeen täytyisi löytää se henkinen yhteys siihen ihmiseen, jonka on valinnut puolisokseen ja joka on prosessissa (täysin luonnollisesti ja väistämättömästi) muuttunut ja kehittynyt. Seuraavaksi tulee tutustua häneen ja antaa hänen tutustua sinuun sellaisena ihmisenä kuin olet nyt.

Ethän ole enää se, joka olit ennen lapsia.

Tässäkin näköjään taas naisen tarve ja halu määrittelee kaiken, koska kukaan mies ei tuollaisia ehdottele. Miksi sen pitäisi olla aina naisen päätettävissä? Miesten ja naisten tarpeet ovat erilaiset. Miksi aina mennään naisten mukaan?

Niiden naisten, jotka haluavat lapsia, pitää alkaa tehdä niitä yksin. Siten lapsia syntyy yhä, mutta miesten ei tarvitse ryhtyä perheenperustamispuuhaan. Mutta sekään ei kelpaa naisvihaajamiehille. Heillä on vain tarve haukkua ja alistaa naisia sukupuolena, perustelut ovat johdonmukaisen epäjohdonmukaisia.

Vaihtoehtoisesti lapsia haluavien miesten pitää kehittää itseään sellaisiksi kumppaneiksi, joita perhettä haluavat naiset arvostavat. Toisaalta timmeksi ja seksikkäiksi rakastakiksi ja toisaalta tasavertaisiksi ja arkeen yhtä psljon osallisyuviksi nykyaikaisiksi miehiksi, jotka kunnioittavat puolisoaan ihmisinä ja hoitavat osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta.

Ongelma syntyy, jos molemmissa sukupuolissa moni elättää mielessään vanhoja roolimalleja. Elämä ei ole muuttumatonta, ja pitää pysyä mukana kehityksessä. Sellaiset vanhoihin malleihin jämähtäneet yksilöt vähenevät ja kohtaavat epätodennäköisemmin itselleen sopivan kumppanin.

Miehiä on enemmän kuin naisia + yksi mies pystyy helposti siittämään useamman naisen, tämän vuoksi on luonnollista, että naiset ovat nirsoja miesten suhteen, niin toimii jokainen muukin eläin tällä pallolla, naarailla on se valta päättää kuka uroksista pääsee lisääntymään, kun taas muiden kuin ihmisten kohdalla urokset kelpuuttaa melkein minkä tahansa naaraan kumppanikseen. Poikkeuksena yksiavioiset eläimet, mitä ihminen ei luonnostaan ole.

Ja tuosta naisen valta-asetelmasta lisääntymiseen liittyen johtuu myös monien miesten tarve alistaa naisia, heikot miehet eivät kestä sitä, että jäävät ilman, lisääntymisvietti on voimakas, helpommalla pääsevät jos naiset opetetaan lapsesta asti heikommiksi kuin ovatkaan.

Tämäkin ketju hyvin todistaa sen että naiset eivät ymmärrä fantasioiden ja tosielämän eroa. Odotellaan vaan sitä miljonäärihughgranttia ja päkistään että kun on kuuma ja kun on kylmä ja ikinä ei ole mikään hyvin ja sekin on tietenkin sitten myös miesten syytä.

Edelleen odottelen sellaista naista joka on sen verta aikuinen että ymmärtää että elämässä on paljon asioita jotka ei ole mukavia mutta joihin ei voi vaikuttaa. Fiksu ymmärtää tuon ja elää parhaansa mukaan, nauttien niistä parhaista paloista mitä eteen tulee sen sijaan että odottaa loputonta euforiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on viisastuneet. Kukaan järkevä ei halua siihen perinteiseen loukkuun. Naimisiin-lapsia-asuntovelkaa-pirusti töitä-vaimo nalkuttaa kun et "osallistu"- ero-lisää velkaa-jne.

Itse lankesin tuohon, oli elämäni tyhmin veto! Ja tunnen monta muutakin miestä jotka ajattelevat samoin.

Ymmärrän muuten, mutta tuo nalkutus. Miehet eivät tunnu käsittävän sitä että siihen perhe-elämään todellakin kuuluu osallistua. Ei se vastuu perheestä lopu siihen kun se lapsi saa alkunsa tai jatku vain taloudellisella puolella. Tässä ei ole kyse vain vaimosta silloin vaan myöskin siitä, että olet lasten elämässä läsnä. Olet auktoriteetti, turvallinen läheinen aikuinen joka huolehtii lapsista. Sellaista suhdetta ei synny, jos et ole mukana. Lisäksi se talokin pitää hoitaa. Mistä se oletus tulee, että se on vain naisen tehtävä ja miehet voivat joskus auttaa? Yleinen tyyli on se, että joutuu aina pyytämään tekemään jotai, koska mikään perusasia ei tapahdu automaattisesti. Oletus on aina että vaimo hoitaa ja pyytää kyllä apua jos tarvitsee, vaikka sen pitäisi automaattisesti olla niin että kaikki työt menevät puoliksi/niin että se on oikeasti tasan.

Toki se ylimääräinen nalkutus on oma juttunsa, mutta kyllä nuo yllämainitut asiat ovat sellaisia nalkutuksen aiheita, jotka ovat paikallaan jos homma ei toimi. Ei nainen ole mikään 24/7 pyörivä kone. Sama koskee myös toisin päin. On myös niitä perheitä joissa roolit ovat päinvastoin. Mies hoitaa kaiken yksin ja nainen vain pyydettäessä.

Pitäisi sitten antaa vielä isoa kiitosta isolle lapselle, kun hän nyt hienosti tyhjensi pyykkikoneen 4 pyynnön jälkeen...

Kyllä ne akat nalkuttavat teit mitä tahansa tai vaikka seisoisit käsilläsi. T. Koti-isä.

Tässä vaiheessa ollaan sitten siinä kohdassa, kun pitäisi opetella puhumaan, kommunikoimaan, vuorovaikuttamaan, kertomaan tunteistaan, kuuntelemaan toisen tunteita...

Ei se prosessi lopu siihen, että teet kaikki käsketyt tai käskemättömät työt oma-aloitteisesti. Se on se perustaso. Sen jälkeen täytyisi löytää se henkinen yhteys siihen ihmiseen, jonka on valinnut puolisokseen ja joka on prosessissa (täysin luonnollisesti ja väistämättömästi) muuttunut ja kehittynyt. Seuraavaksi tulee tutustua häneen ja antaa hänen tutustua sinuun sellaisena ihmisenä kuin olet nyt.

Ethän ole enää se, joka olit ennen lapsia.

Tässäkin näköjään taas naisen tarve ja halu määrittelee kaiken, koska kukaan mies ei tuollaisia ehdottele. Miksi sen pitäisi olla aina naisen päätettävissä? Miesten ja naisten tarpeet ovat erilaiset. Miksi aina mennään naisten mukaan?

Sinulta on jäänyt naisvihassasi huomaamatta, että parisuhteeseen osallistuminen on vapaaehtoista naisillekin. Tuossa yksi kuvasi, mitä hän haluaa mieheltä, jottei ota eroa. Miehellä on omia vastaavia kriteereitään. Kuka tahansa on täysin vapaa eroamaan huonosta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ylilaudan pojilta kysytty. Oikea mies haluaa perheen.

En ymmärrä miksi miesten täytyisi alistua myyttiin "oikeasta miehestä", joka mitä milloinkin... Ei meidän naisteenkaan ole enää pitkään aikaa tarvinnut vastavaa kuulla omaan sukupuoleemme liittyen.

Oikeat mies on tosiaan vain naisten keksimä tekosyy, jolla yritetään oikeuttaa omaa ahneutta ja miehen esineellistämistä.

Oikean miehen pitää tietenkin mennät opiskelemaan ja sitten töihin tienaamaan rahaa. Oikean miehen tietenkin pitää tietenkin haluta oma auto eikä tietenkään mikään amisgloffi saa kelvata. Pitää olla sellainen, että siihen joutuu ottamaan ison lainan. Oikean miehen tietenkin haluaa omakotitalo ja ottaa siihen asuntolaina, vuokrakämppää kerrostalosta oikea mies ei tietenkään kelpuuta. Oikean miehen pitää myös pitää myös käyttää tarpeeksi rahaa naiseen, mm. ostamalla kaikkea turhaa krääsää naisen hetken mielijohteista. Oikean pitää tietenkin viedä myös nainen ulkomaille. Eikä mikään ruotsinlaiva tietenkään kelpaa, pitää olla kalliimpi ja pitempi loma kauempana, että nainen "tietää arvonsa".

Kaikki tämä opetetaan Amerikassa. Sitten et ole oikea mies, jos et yritä ostaa ja lahjoa naista tätä etikettiä noudattaen.

Uskon myös, että yksiaivoisuus aiheuttaa paljon ongelmia lisääntymisasioihin, kun sen yhden hyvät geenit omaavan miehen varaa yksi nainen, niin tottakai se näkyy syntyvyyden alenemisena. Geneettisesti heikon miehen kanssa ei kannata lisääntyä, koska lapset ei selviä heikoilla geeneillään. Kaikki tämä ajatusprosessi tapahtuu tietenkin tiedostamatta, vaistonvaraisesti, kaikkien aistien avulla ja sitten lopulta myös intuitiolla.

Itse en aio lisääntyä enkä koe tarvetta edes parisuhteelle, joten pystyn katsomaan näitä pariutumisrituaaleja ja lisääntymisviettejä varsin objektiivisesti, ikäänkuin tarkkailisin minkä tahansa eläimen tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on viisastuneet. Kukaan järkevä ei halua siihen perinteiseen loukkuun. Naimisiin-lapsia-asuntovelkaa-pirusti töitä-vaimo nalkuttaa kun et "osallistu"- ero-lisää velkaa-jne.

Itse lankesin tuohon, oli elämäni tyhmin veto! Ja tunnen monta muutakin miestä jotka ajattelevat samoin.

paitsi että nykyään tehdään lapset, sitten loppuu seksi ja läheisyys kuin seinään, ero vuoden tai kahden sisään ja siitä sitten makselemaan elareita ja ottamaan lapset kerran kuukaudessa viikonlopuksi hoitoon. Kuka sellaista elämää haluaa? Ei kukaan. 

Ei todellakaan. Itseäni ei kiinnosta avioliitto ja perhe yhtään. Sen tein alkumetreillä tyttöystävälle selväksi aikoinaan. Jos haluat perheen ja avioliiton, niin en ole hakemasi mies. Testamentin olen tehnyt, että jos lähden ennen aikoja, niin hän saa varani, mutta se raukee jos erotetaan. Eikä tyttöystäväkään ole halunnut ikinä perhettä. Molemmilla hyvä ja palkitseva duuni ja voidaan tehdä oikeastaa mitä vaan. Yli puolet kavereistani on eronnut ja makselee kovia summia elatuksia ja riitelee exiensä kanssa miten lapset hoidetaan. Niiden elämä on pelkkää aikatauluttamista ja suorittamista viikosta toiseen. Nämä eronneet miehet on aika loppu kaikkeen. Jokainen kaveri on sanonut ettei miehillä ole mitään oikeuksia erotilanteessa mikä liittyy lapsiin. Kukaan ei ole miehen puolella. Näin jokainen on sanonut. Ketään ei kiinnosta isän taloudellinen tilanne, kun aletaan jakelee summia elatuksista jne.

Kysäisepä niiltä kavereiltasi, että mikseivät ottaneet viikko viikko huoltajuutta ilman mitään elareita. Sen nimittäin saa nykyään käytännössä automaattisesti, jos on normaali eikä väkivaltsinen tai alkoholisti tms. Mikseivät mieskaverisi halunneet kantaa isänvastuutaan arjessa elämällä lastensa kanssa 50/50 huoltajina, vaan ovat valinneet mahdollisimman vähän lapsiaikaa ja mieluummin elarit? Se nimittäin on heidän oma vaöinyansa oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuohonhan on helppo ratkaisu; lapsia haluavan ja muutenkin perinteisempää (onnellisempaa ja yhteisöllisempää) perheyhteisöä ja kulttuuria arvostavan naisen kannattaa tietenkin pariutua esim. venäläisen, Keski- tai Etelä-Eurooppalaisen tms. kanssa ja Suomesta huomioida pääväestön sijaan suomenruotsalaiset, uskovaisten perheiden pojat ja muut kuin pääväestön ikävän ja rakkaudettoman kulttuurin egoistiset hedelmät.

Itse en voisi ikinä pariutua suomalaisen pääväestön edustajan kanssa, enkä olekaan koskaan harrastanut edes seksiä sellaisen kanssa.

Vaalin elämässäni kauneutta ja onnellisuutta sekä olen aika naisellinen ja perhearvoiltani konservatiivinen, joten suomalaisen pääväestön miehet eivät sovi minulle.:)

Monikulttuuriset parisuhteet päättyvät huomattavasti useammin eroon (ja yleensä hyvin ikäviin sellaisiin) et se siitä onnellisuudesta.

En ole itsekään pääväestön kasvatti.

Vierestä seurannut miten lähes jokaisen pääväestön miehen kanssa pariutuneen tuttavanaisen pariutuminen on mennyt pieleen, eli tullut ero.

Kulttuurierot ovat niin massiiviset, ja viimeistään lasten saamisen jälkeen tulee ero kun pääväestön miesluuseri laskee pennejä kuka osti mitä ja kenen rahoilla, ei arvosta äitiyttä, levittää ahdistavaa energiaa ympärilleen eikä osaa käyttäytyä, haisee pahalle, on löysä ja vetelä sohvaperuna tai muuten vetäytyvä, patistaa naista töihin vaikka lapsi/lapset olisivat pieniä ja näistä taloudellisen ”tasa-arvon” vaatimuksista huolimatta ei huolehdi lapsista ja kodista lähellekään niin paljon kuin nainen ja sen vähänkin KÄSKETTYNÄ.:D

Eli ei ole avulias, freesi, reipas, kunnioittava, rakastava, huolehtiva jne.

Ja lopulta kumpikin vain halveksuu toista, eikä yhteiselämä onnistu.

Liian suuret kulttuurierot.

Olen nähnyt vierestä aivan hirveitä tapauksia, ja nämä miehet siis olleet aivan ”tavallisia” miehiä, ei mitään Tauskin oloisia jänniksiä tai peräkammarin uiveloita.

Tuohan on ihan älyttömän ristiriitaista sun teksti. :D Haluatko sitä tasa-arvoa vai et? Oot harvinaisen typerä, jos todella odotat, et siellä muualla maailmassa naiset olisivat jossain kuningattaren asemassa. Miehet osallistuvat enemmän ja pyyteettömästi ja kantavat silti rahaa nenän eteen mukisematta. PLEASE. Se on joko tai: vanhoilliset roolit kaikkine piirteineen tai tasa-arvo, jossa molemmat osallistuu ja saa vaatia toiselta. Ei mitään rusinat pullista. Eikä niin edes olekaan missään päin. Hyvä niin.

Taidat olla se puoli-israelilainen, kuulostaa niin älyttömältä suomalaisvihalta.

Vierailija kirjoitti:

Niiden naisten, jotka haluavat lapsia, pitää alkaa tehdä niitä yksin. Siten lapsia syntyy yhä, mutta miesten ei tarvitse ryhtyä perheenperustamispuuhaan. Mutta sekään ei kelpaa naisvihaajamiehille. Heillä on vain tarve haukkua ja alistaa naisia sukupuolena, perustelut ovat johdonmukaisen epäjohdonmukaisia.

Vaihtoehtoisesti lapsia haluavien miesten pitää kehittää itseään sellaisiksi kumppaneiksi, joita perhettä haluavat naiset arvostavat. Toisaalta timmeksi ja seksikkäiksi rakastakiksi ja toisaalta tasavertaisiksi ja arkeen yhtä psljon osallisyuviksi nykyaikaisiksi miehiksi, jotka kunnioittavat puolisoaan ihmisinä ja hoitavat osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta.

Ongelma syntyy, jos molemmissa sukupuolissa moni elättää mielessään vanhoja roolimalleja. Elämä ei ole muuttumatonta, ja pitää pysyä mukana kehityksessä. Sellaiset vanhoihin malleihin jämähtäneet yksilöt vähenevät ja kohtaavat epätodennäköisemmin itselleen sopivan kumppanin.

Mut kuka maksaa elareita ja ottaa viikonlopuksi hoitoon jos haluu lähteä viettämään tyttöjen iltaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on viisastuneet. Kukaan järkevä ei halua siihen perinteiseen loukkuun. Naimisiin-lapsia-asuntovelkaa-pirusti töitä-vaimo nalkuttaa kun et "osallistu"- ero-lisää velkaa-jne.

Itse lankesin tuohon, oli elämäni tyhmin veto! Ja tunnen monta muutakin miestä jotka ajattelevat samoin.

paitsi että nykyään tehdään lapset, sitten loppuu seksi ja läheisyys kuin seinään, ero vuoden tai kahden sisään ja siitä sitten makselemaan elareita ja ottamaan lapset kerran kuukaudessa viikonlopuksi hoitoon. Kuka sellaista elämää haluaa? Ei kukaan. 

Ei sitä kukaan halua, mutta se on osa sitä prosessia. Ja ne, jotka on tarpeeksi fiksuja, ymmärtävät sen mitä odottaa näiden vuosien jälkeen - kun tekee työtä parisuhteen eteen.

Se on jotain sellasta mitä ei saa muuten.

Siinä erotellaan jyvät akanoista. Useimmiten se on mies, joka sluibailee siinä ylimääräisenä lapsena, kun äiti ottaa vastuun suuresta osasta. Ja kun vastuunoton päivä tulee miehelle - niin alkaa kummasti ero pyöriä mielessä.

Tätä rataa saatetaan jatkaa muutaman kerran, kunnes todetaan, että hitto ne naiset on viallisia, kun muuttuvat sellaisiksi.

Unohtuu se, että miehen pitäisi kans kasvaa henkisesti sama määrä metrejä kuin naisen. Naiselle vaan vastuu tulee väkisin, miehen pitää ymmärtää itse ottaa sitä.

Ja niinkuin sanoin - tässä ne jyvät alkaa erottua akanoista.. Mikään ei ole niin puoleensavetävää kuin vastuunsa kantava mies. Vauvavuodet ei kestä kauaa, mutta hienosti hoidettu vastuu kantaa lopun elämän ja maksaa osinkoja monessa muodossa. Enkä puhu rahasta.

”Mikään ei ole niin puoleensavetävää kuin vastuunsa kantava mies.”

Älä nyt viitsi, tämä menee jo huonon vitsin puolelle. Joka ainoa äijä on saanut tuta jo teinistä lähtien, että mikään vastuun kantaminen ei naisia kiinnostuneeksi saa.

Vastuun kantaminen naisen suusta tarkoittaa työssäkäyntiä eli tarpeeksi suurta ja tasaista tulonlähdettä. Sitä ei vaan suoraan kehdata sanoa, joten puhutaan vastuun kantamisesta.

En ole koskaan halunnut lapsia. Pidän kyllä mokomista, mutta omia en tahdo. Se osa vain musta puuttuu. Mieskään ei halua, onneksi. Minusta lapsien, ovat sitten suunniteltuja tai ei, tulisi aina, AINA olla toivottuja, koska sen jokainen ansaitsee--meillä näin ei olisi. Jos mieli joskus jostakin syystä muuttuu, adoptio on aina ollut se luontainen vaihtoehto, koska noita hyvää kotia tarvitsevia on maailma pullollaan.

Lapsia ei vain voi haluta, jos ei halua. Sama kuin asioihin uskominen: mulle voisi joku pää sinisenä koettaa tolkuttaa vuoden ajan, että maailma on litteä, enkä siltikään saisi itseäni siihen uskomaan. Samalla tavalla en myöskään pysty lapsia haluamaan. Se, miksi tämä asianlaita kiinnostaa koskaan ketään muuta kuin minua, on mulle mysteeri. Kenelläkään ei ole minkään sortin velvollisuutta jatkaa sukuaan. Pätee niin naisiin kuin miehiinkin. Päätös ei ole yhtään vastakohtaansa parempi tai huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on viisastuneet. Kukaan järkevä ei halua siihen perinteiseen loukkuun. Naimisiin-lapsia-asuntovelkaa-pirusti töitä-vaimo nalkuttaa kun et "osallistu"- ero-lisää velkaa-jne.

Itse lankesin tuohon, oli elämäni tyhmin veto! Ja tunnen monta muutakin miestä jotka ajattelevat samoin.

paitsi että nykyään tehdään lapset, sitten loppuu seksi ja läheisyys kuin seinään, ero vuoden tai kahden sisään ja siitä sitten makselemaan elareita ja ottamaan lapset kerran kuukaudessa viikonlopuksi hoitoon. Kuka sellaista elämää haluaa? Ei kukaan. 

Ei todellakaan. Itseäni ei kiinnosta avioliitto ja perhe yhtään. Sen tein alkumetreillä tyttöystävälle selväksi aikoinaan. Jos haluat perheen ja avioliiton, niin en ole hakemasi mies. Testamentin olen tehnyt, että jos lähden ennen aikoja, niin hän saa varani, mutta se raukee jos erotetaan. Eikä tyttöystäväkään ole halunnut ikinä perhettä. Molemmilla hyvä ja palkitseva duuni ja voidaan tehdä oikeastaa mitä vaan. Yli puolet kavereistani on eronnut ja makselee kovia summia elatuksia ja riitelee exiensä kanssa miten lapset hoidetaan. Niiden elämä on pelkkää aikatauluttamista ja suorittamista viikosta toiseen. Nämä eronneet miehet on aika loppu kaikkeen. Jokainen kaveri on sanonut ettei miehillä ole mitään oikeuksia erotilanteessa mikä liittyy lapsiin. Kukaan ei ole miehen puolella. Näin jokainen on sanonut. Ketään ei kiinnosta isän taloudellinen tilanne, kun aletaan jakelee summia elatuksista jne.

Kysäisepä niiltä kavereiltasi, että mikseivät ottaneet viikko viikko huoltajuutta ilman mitään elareita. Sen nimittäin saa nykyään käytännössä automaattisesti, jos on normaali eikä väkivaltsinen tai alkoholisti tms. Mikseivät mieskaverisi halunneet kantaa isänvastuutaan arjessa elämällä lastensa kanssa 50/50 huoltajina, vaan ovat valinneet mahdollisimman vähän lapsiaikaa ja mieluummin elarit? Se nimittäin on heidän oma vaöinyansa oikeasti.

Ai vaikka välimatkaa olis 800 km? Ei saa automaattisesti. Älkää uskoko tällaista bullshittia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on viisastuneet. Kukaan järkevä ei halua siihen perinteiseen loukkuun. Naimisiin-lapsia-asuntovelkaa-pirusti töitä-vaimo nalkuttaa kun et "osallistu"- ero-lisää velkaa-jne.

Itse lankesin tuohon, oli elämäni tyhmin veto! Ja tunnen monta muutakin miestä jotka ajattelevat samoin.

paitsi että nykyään tehdään lapset, sitten loppuu seksi ja läheisyys kuin seinään, ero vuoden tai kahden sisään ja siitä sitten makselemaan elareita ja ottamaan lapset kerran kuukaudessa viikonlopuksi hoitoon. Kuka sellaista elämää haluaa? Ei kukaan. 

Ei sitä kukaan halua, mutta se on osa sitä prosessia. Ja ne, jotka on tarpeeksi fiksuja, ymmärtävät sen mitä odottaa näiden vuosien jälkeen - kun tekee työtä parisuhteen eteen.

Se on jotain sellasta mitä ei saa muuten.

Siinä erotellaan jyvät akanoista. Useimmiten se on mies, joka sluibailee siinä ylimääräisenä lapsena, kun äiti ottaa vastuun suuresta osasta. Ja kun vastuunoton päivä tulee miehelle - niin alkaa kummasti ero pyöriä mielessä.

Tätä rataa saatetaan jatkaa muutaman kerran, kunnes todetaan, että hitto ne naiset on viallisia, kun muuttuvat sellaisiksi.

Unohtuu se, että miehen pitäisi kans kasvaa henkisesti sama määrä metrejä kuin naisen. Naiselle vaan vastuu tulee väkisin, miehen pitää ymmärtää itse ottaa sitä.

Ja niinkuin sanoin - tässä ne jyvät alkaa erottua akanoista.. Mikään ei ole niin puoleensavetävää kuin vastuunsa kantava mies. Vauvavuodet ei kestä kauaa, mutta hienosti hoidettu vastuu kantaa lopun elämän ja maksaa osinkoja monessa muodossa. Enkä puhu rahasta.

”Mikään ei ole niin puoleensavetävää kuin vastuunsa kantava mies.”

Älä nyt viitsi, tämä menee jo huonon vitsin puolelle. Joka ainoa äijä on saanut tuta jo teinistä lähtien, että mikään vastuun kantaminen ei naisia kiinnostuneeksi saa.

Mies valitaan pituuden, komeuden, assertiivisuuden ja muiden klassisten maskuliinisten piirteiden perusteella. Suhteen arkistuttua taas pitääkin olla hyvin kommunikoiva vastuunkantaja. Valitettavasti nämä eivät kovin usein kohtaa. Itsekin kuulun vain tuohon jälkimmäiseen joukkoon, jolloin mahdollisuudet päästä näyttämään kynteni parisuhteeseessa tai lapsiperhearjessa ovat häviävän pienet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on viisastuneet. Kukaan järkevä ei halua siihen perinteiseen loukkuun. Naimisiin-lapsia-asuntovelkaa-pirusti töitä-vaimo nalkuttaa kun et "osallistu"- ero-lisää velkaa-jne.

Itse lankesin tuohon, oli elämäni tyhmin veto! Ja tunnen monta muutakin miestä jotka ajattelevat samoin.

paitsi että nykyään tehdään lapset, sitten loppuu seksi ja läheisyys kuin seinään, ero vuoden tai kahden sisään ja siitä sitten makselemaan elareita ja ottamaan lapset kerran kuukaudessa viikonlopuksi hoitoon. Kuka sellaista elämää haluaa? Ei kukaan. 

Ei todellakaan. Itseäni ei kiinnosta avioliitto ja perhe yhtään. Sen tein alkumetreillä tyttöystävälle selväksi aikoinaan. Jos haluat perheen ja avioliiton, niin en ole hakemasi mies. Testamentin olen tehnyt, että jos lähden ennen aikoja, niin hän saa varani, mutta se raukee jos erotetaan. Eikä tyttöystäväkään ole halunnut ikinä perhettä. Molemmilla hyvä ja palkitseva duuni ja voidaan tehdä oikeastaa mitä vaan. Yli puolet kavereistani on eronnut ja makselee kovia summia elatuksia ja riitelee exiensä kanssa miten lapset hoidetaan. Niiden elämä on pelkkää aikatauluttamista ja suorittamista viikosta toiseen. Nämä eronneet miehet on aika loppu kaikkeen. Jokainen kaveri on sanonut ettei miehillä ole mitään oikeuksia erotilanteessa mikä liittyy lapsiin. Kukaan ei ole miehen puolella. Näin jokainen on sanonut. Ketään ei kiinnosta isän taloudellinen tilanne, kun aletaan jakelee summia elatuksista jne.

Kysäisepä niiltä kavereiltasi, että mikseivät ottaneet viikko viikko huoltajuutta ilman mitään elareita. Sen nimittäin saa nykyään käytännössä automaattisesti, jos on normaali eikä väkivaltsinen tai alkoholisti tms. Mikseivät mieskaverisi halunneet kantaa isänvastuutaan arjessa elämällä lastensa kanssa 50/50 huoltajina, vaan ovat valinneet mahdollisimman vähän lapsiaikaa ja mieluummin elarit? Se nimittäin on heidän oma vaöinyansa oikeasti.

Viikko-viikko ei ole sallittu esim ihan pienten lasten kanssa. Mitä saat tuosta asioiden vääristelemisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on viisastuneet. Kukaan järkevä ei halua siihen perinteiseen loukkuun. Naimisiin-lapsia-asuntovelkaa-pirusti töitä-vaimo nalkuttaa kun et "osallistu"- ero-lisää velkaa-jne.

Itse lankesin tuohon, oli elämäni tyhmin veto! Ja tunnen monta muutakin miestä jotka ajattelevat samoin.

paitsi että nykyään tehdään lapset, sitten loppuu seksi ja läheisyys kuin seinään, ero vuoden tai kahden sisään ja siitä sitten makselemaan elareita ja ottamaan lapset kerran kuukaudessa viikonlopuksi hoitoon. Kuka sellaista elämää haluaa? Ei kukaan. 

Ei sitä kukaan halua, mutta se on osa sitä prosessia. Ja ne, jotka on tarpeeksi fiksuja, ymmärtävät sen mitä odottaa näiden vuosien jälkeen - kun tekee työtä parisuhteen eteen.

Se on jotain sellasta mitä ei saa muuten.

Siinä erotellaan jyvät akanoista. Useimmiten se on mies, joka sluibailee siinä ylimääräisenä lapsena, kun äiti ottaa vastuun suuresta osasta. Ja kun vastuunoton päivä tulee miehelle - niin alkaa kummasti ero pyöriä mielessä.

Tätä rataa saatetaan jatkaa muutaman kerran, kunnes todetaan, että hitto ne naiset on viallisia, kun muuttuvat sellaisiksi.

Unohtuu se, että miehen pitäisi kans kasvaa henkisesti sama määrä metrejä kuin naisen. Naiselle vaan vastuu tulee väkisin, miehen pitää ymmärtää itse ottaa sitä.

Ja niinkuin sanoin - tässä ne jyvät alkaa erottua akanoista.. Mikään ei ole niin puoleensavetävää kuin vastuunsa kantava mies. Vauvavuodet ei kestä kauaa, mutta hienosti hoidettu vastuu kantaa lopun elämän ja maksaa osinkoja monessa muodossa. Enkä puhu rahasta.

”Mikään ei ole niin puoleensavetävää kuin vastuunsa kantava mies.”

Älä nyt viitsi, tämä menee jo huonon vitsin puolelle. Joka ainoa äijä on saanut tuta jo teinistä lähtien, että mikään vastuun kantaminen ei naisia kiinnostuneeksi saa.

Mies valitaan pituuden, komeuden, assertiivisuuden ja muiden klassisten maskuliinisten piirteiden perusteella.

Kyllä se valitaan pitkälti varallisuuden mukaan. Miehen pitää olla tarpeeksi maksukykyinen ja pitää olla tarpeeksi halua maksaa naisesta. Siitä se lähtee.