Naisia CNC-koneistajina?

Miehenä vastaan.

Tietenkin sopii naiselle.

Pitkissä sarjoissa tylsää koneen tuijottelua.

Ei ole raskasta ja suht siisti sisätyö.

En tiedä tarvitseeko normijantterin tehdä ohjelmia? Monissa paikoissa on ohjelmien tekijät erikseen.

Siskoni oli monta vuotta, ei se muistaakseni valittanut. 

Kiva kuulla!

Oisin alasta kiinnostunut, kun haluaisin suht itsenäisen ja tarkkuutta vaativan työn. Tämä ilmeisesti ois semmoinen työ(?)

Minkälainen palkkaus on?

Meidän työpaikalla yksi nainen koneistajana. Pärjää mielestäni mainiosti.

-Työ ei ole mitenkään erityisen raskasta. (Koneet tekee ja nostimet nostaa.)

-Ohjelmia ei tehdä itse, mutta perus muokkauksia täytyy pystyä tekemään itse tai on suotavaa.

-Työkalujen huoltoa on meillä ainakin paljon. (tarkkuutta tarvitaan)

Tos on ainakin muutamia asioita, on myös lisääkin, en jaksa kaikkee laittaa. :)

Vastaukseni tulee ehkä vähän myöhässä enkä ole edes nainen mutta vastaan silti. Toivottavasti joku saa tästä jotain.

Olen tehnyt koneistushommia nyt yli 30 vuotta muutamassa isossa suomalaisessa konepajayrityksessä ja olen nähnyt kaikenlaista, myös alan kehityksen tänä aikana. En itse tee enää varsinaisia perushommia, vaan ympäripyöreästi sanottuna pikemminkin luon muille työn tekemisen edellytykset ja parantelen niitä. Alalla työtehtäviä on monentasoisia ja kaikkia meitä tarvitaan. Urheilussakin on sunnuntaihölkkääjiä ja olympiavoittajia ja tietysti laaja kirjo niiden välistä. Koneistuksessa sama juttu ja varmaan monessa muussakin ammatissa. (Oli kyllä huono vertaus mutta en nyt keksi parempaakaan). Työn fyysisen raskauden kannalta ei ole väliä onko mies vai nainen. Eikä oikeastaan muidenkaan asioiden kannalta vaan kyvyt ratkaisee. Eikä myöskään senkään pitäisi olla kynnyskysymys, kertooko koneistajan työstä mies vai nainen. Vai miltä kuulostaisi esimerkiksi: "Haluaisin kuulla MIESTEN kokemuksia lääkärin koulutuksesta ja työstä." Alalla on jonkin verran naisia mutta ei paljon. "yksitoikkoista vai onko vaihtelua?" Tämä riippuu täysin itsestäsi, mihin asti haluat kehittyä.

Perustason kysymyksiä:

Pidätkö (mistään) koneista?

Kelpaako sinulle vuorotyö?

Onko ajoittainen käsien likaantuminen sinulle OK?

Oletko tarkka ja huolellinen?

Kiinnostaako tekniikka ylipäätänsä?

Suoriutuisitko jos ptäisi vaikkapa vaihtaa autoon öljyt, renkaat, jarrupalat tai jotain muuta tähän verrattavaa puuhaa?

(Tässä kohtaa joku joka ei tajunnut pointtia, rääkyy että autonasentajan kysymyksiä).

Edistyneen tason kysymyksiä:

Pidätkö ongelmanratkaisuhaasteista?

Onko sinulla hyvä mielikuvitus?

Onko sinulla hyvä avaruudellinen hahmotuskyky?

Pidätkö tietokoneista tai paremminkin niillä työskentelystä?

Pidätkö tai voisitko kuvitella pitäväsi ohjelmoinnista?

Pidätkö matematiikasta edes hiukan?

Oletko sitkeä/pitkäjänteinen?

Mitä useampaan kysymykseen vastasit kyllä, sitä paremmin saatat soveltua alalle. Painottaisin kuitenkin että oikealla asenteella ja normaali järjellä pääsee pitkälle. Koneistajan koulutus toki kannattaa ensin hankkia. On myös sellaisia koneistajia joilla ei ole mitään koulutusta tai täysin eri alan koulutus, mutta en suosittele sitä reittiä. Kukaan meistä ei ole seppä syntyessään. Itse olen käynyt ammattikoulun päälle pari muutakin koulua, mutta pelkän ammattikoulunkin avulla pääsee oikein hyvään vauhtiin. Asenteen lisäksi ainakin jonkinlainen kiinnostus alaa kohtaa täytyisi olla. Olen nähnyt aivan liikaa sellaisia joilla ei ole. Ymmärrän toki että alasta tietämätön ei voi kaikkea etukäteen tietää, varsinkaan kun tämä ei ole samalla tavalla näkyvä ammatti kuin on vaikkapa opettaja tai kaupan kassa, eikä juorulehdissäkään (tietääkseni) käsitellä kenenkään kohukoneistajan toilailuja, eikä TV:ssäkään ole yhtä paljon koneistusohjelmia kuin on vaikkapa kokkausohjelmia.

Jatkuu...

Jatkuu

Kokemukseni mukaan koulusta päässyt ei vielä osaa paljonkaan, joten työssä opiskeltavaa riittää. Jos kunnolla haluaa edistyä, kannattaa opiskella hieman myös vapaa-ajalla. (Tässä kohtaa moni vetää herneen). Kaikkeen opiskeluun ei tarvita jatkuvasti työstökonetta, eikä myöskään koulua. Opiskeltavaa riittää koko elämäksi. Opiskelun avulla pääsee todennköisesti eroon vuorotyöstä ja saa kiinnostavampia työtehtäviä. Itse olen näin tehnyt ja opiskelu jatkyy yhä. Vuorotyöt alalla johtuu siitä että työstökoneet ja muut laitteet on todella kalliita ja ne pitää pyöriä mahdollisimman suuren osa ajasta, jotta niihin sijoitetulle pääomalle saadaan tuottoa. Monissa pajoissa on myös halpoja pikkukoneita joiden ei välttämättä tarvi ja niissä voi olla päivätöitäkin tarjolla, mutta jos haluaa päästä isoihin, hienoihin, moderneihin, kalliisiin koneisiin käsiksi, niin se on sitten yleensä vuorotyö. Joitain poikkeuksia löytyy. Vuorotyöjärjestelmiä löytyykin sitten joka lähtöön. On suureksi avuksi jos työpaikalla on joku joka on opetushaluinen ja -kykyinen, joku joka osaa opettaa juuri oikealta, opetettavalle sopivalta tasolta. Olen huomannut että työtehtävien osaaminen ei vielä takaa sitä että osaisi opettaa.

Vielä varoituksen sana: Koneilla on mahdollisuus ajaa todella kalliskin kolari. Syitä on monia miksi niin voi käydä, mutta ainakaan tämän takia koneistustöitä ei kannata alkaa pelkäämään. Siksi kysyin tuon "Oletko tarkka ja huolellinen?" Työturvallisuudesta ollaan nykyään tarkkoja varsinkin isoissa firmoissa ja myös nykyaikaiset CNC-koneet on tehty erittäin turvalliseksi, jopa niin turvallisiksi että se joissain tilanteissa hankaloittaa työntekoa. Edellä kuvaamassani kolarissa yleensä särkyy vain kone, ei koneistaja.

Ellei nyt olisi korona-aika, osaava koneistaja saisi melko nopsaan töitä. Itse asiassa pula OSAAVISTA koneistajista on ollut aina. Osaavan ei tarvitse työttömänä olla, mutta pakkolomia on joskus kaikilla.

Sellainen vinkki vielä työpaikan valintaan että jos on mahdollisuus valita kahden vaihtoehdon välillä: yritys jolla on omat tuotteet tai alihankintakonepaja, laita yritys jolla on omat tuotteet etusijalle, ellei ole nimenomaan jotain syytä valita toisin. On kyllä edistyksellisiäkin alihankintapajoja, mutta keskimäärin niissä on köyhempi meininki ja lama-aikana työt saattaa käydä vähiin. Valitettavasti koneistus on viime vuosikymmeninä enenevässä määrin siirtynt alihankintaan.

Palkkausta kommentoin vain sen verran että niitä löytyy erilaisia.

Jos jaksoit tämän kaiken lukea niin onnittelut:)

Edellinen kirjoittaja summasi hyvin. Työ sopii naiselle siinä missä miehellekin, ja työtä hyvälle koneistajalle löytyy kunhan pitää itse huolta ammattitaidostaan ja sen monipuolisuudesta ja jaksaa itse opetella ja olla aktiivinen.

Aloittelevan koneistajan peruspalkka lähtee noin 14,5€/h. Lisät toki pyörivät, keskituntiansio viiden vuoden kohdilla on noin 17,5-18,5€/h paikkeilla.

Kannattaa tosiaan huomioida, että on vuorotyötä. Vuorot saattavat vaihdella, eli välillä tehdään kahta tai kolmea vuoroa, joskus neljääkin vuoroa. Siinä on unirytmit kovilla ja voi olla hankalaa sovittaa perheen arkea.

Sanotaanko näin: tuokin työ tehdään aivoilla, ei munalla.

Kuka tahansa reipas ihminen oppii cnc-koneistajaksi. Pitää ymmärtää geometriaa ja matematiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Edellinen kirjoittaja summasi hyvin. Työ sopii naiselle siinä missä miehellekin, ja työtä hyvälle koneistajalle löytyy kunhan pitää itse huolta ammattitaidostaan ja sen monipuolisuudesta ja jaksaa itse opetella ja olla aktiivinen.

Aloittelevan koneistajan peruspalkka lähtee noin 14,5€/h. Lisät toki pyörivät, keskituntiansio viiden vuoden kohdilla on noin 17,5-18,5€/h paikkeilla.

Kannattaa tosiaan huomioida, että on vuorotyötä. Vuorot saattavat vaihdella, eli välillä tehdään kahta tai kolmea vuoroa, joskus neljääkin vuoroa. Siinä on unirytmit kovilla ja voi olla hankalaa sovittaa perheen arkea.

Oliskin 14,5€/h. Itä-Suomessa 10,5 €. Suomalaiset vähenee noissa hommissa ja Itä-Euroopan tyypit tulee tekemään tuolla rahalla vuokrafirmojen kautta.

Mieheni oli CNC-koneistajana n. 30 vuotta ja vihasi työtään. Oli katkera, kun ei päässyt aikoinaan opiskelemaan 'parempaa' alaa. Inhosi sitä, kun työ oli likaista, raskasta, kuumat hallit kesällä, huonosti palkattua ja vuorotyötä. Ammattikoulun koneistuspuolen jälkeen mies luki vielä itsensä koneteknikoksi, mutta ei kuitenkaan jostain syystä halunnut siirtyä suunnittelupuolelle ja silti valitti koko ajan työolosuhteistaan. Varsinkin pienemmissä konepajoissa olosuhteet olivat usein epäinhimilliset ja omistajien taholta kohtelu saattoi olla todella epäasiallista. Isoissa firmoissa varmaan harvemmin on sellaista ongelmaa.