”Välillä käyn nostattamassa itsetuntoa deittisivustoilla”

Käy nostattamassa itsetuntoa.. voi jumaliste näitä tyhjäpäitä joiden elämä ja itsetunto riippuu perseensä tykkäyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Loppuun vielä tunnustus. Vaikken hirveästi suhteeseen enää kaipaakaan, niin käyn välillä nostattamassa itsetuntoa deittisivustoilla. Niiden kehujen ja treffipyyntöjen jälkeen olo on taas ihmeen levollinen ja jatkan tyynempänä sinkkuelämääni. Tämä on lapsellista ja itsekästä, mutten silti saa luovuttua tästä tavasta."

Huh huh, kiva niille miehille jotka innostuvat pitkästä aikaa treffeille pääsemisestä.

Onko mikään ihme että miehet katkeroituu kun on tuollaisia naisia jotka vain leikkivät netissä..?

Luulin, että tässä olisi ollut kyse varatuista naisista. Eihän sillä ole niin paljon väliä, että sinkut ovat nettideittailemassa, mutta varattuja naisia on tekemässä samaa itsetunnon kohotusta pilvinpimein.

Miehiä myös. Eikä niin viatonta, että viesteillä tai treffeillä saatu huomio riittää, vaan seksiä pitää saada. Ilman aikomustakaan seurustella. Se vasta huijausta ja hyväksikäyttöä on.

Miesten mielestä huijausta on treffailu ilman seksiä, naisten mielestä huijausta on treffailu ja seksi ilman parisuhdetta. Jälkimmäisiä miehiä on treffipalstat väärällään, koskas puhuttaisiin näistä huijareista.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää suunnattomasti kaikki deittipalveluiden "väärinkäyttäjät". Deittailu ja kumppanin löytäminen on tarpeeksi hankalaa ilmankin, että siellä on pilvin pimein itsetuntonsa nostattajia, markkina-arvonsa testaajia ja muita hupikäyttäjiä.

N36

Niin, mikä on deittipalvelujen "väärinkäyttämistä", ja mikä toisaalta sitä "oikeaoppista" nettideittailua? Ei kaikille deittailu edusta loppuelämän kumppanin löytämistä, eikä tarvitsekaan edustaa. Ja väitänpä myös, että vaikka jokainen deittailija etsisikin itselleen tulevaa aviomiestä/vaimoa, se olisi ihan yhtä arvaamatonta ja epävarmaa kuin tälläkin hetkellä: eihän keskustelut ja tapailut kaikkien kanssa natsaa. Deittailu on vaikeaa, joten IMO siksi siihen ei kannata asennoituakaan haudanvakavasti. Joskus tulee pettymyksiä vastaan, mutta ei siihen pettymyksen tuottaneeseen ihmiseen tarvitse jumiutua, kun joukossa on helmiäkin. Mikään asia ei tapahdu pakolla. 

Vierailija kirjoitti:

Käy nostattamassa itsetuntoa.. voi jumaliste näitä tyhjäpäitä joiden elämä ja itsetunto riippuu perseensä tykkäyksistä.

Senkin uhalla että saan muutaman tuhat alapeukkua: minä ymmärrän tämän itsetuntoboostin ihmisenä, jonka itsetunto musertui edellisessä parisuhteessa niin, ettei itseään näe lainkaan positiivisessa valossa. Ei itsetunto tietenkään täysin voi rakentua muiden ihmisten kehukommenteille ja tykkäyksille, mutta sanonpa vain, että kyllä se hyvää tekee kun saa edes hieman perspektiiviä siihen aiempaan ja ei-niin-positiiviseen käsitykseen itsestään. Se on kuitenkin ihmisellä aika luontainen tarve tulla pidetyksi ja hyväksytyksi, etenkin niin herkillä osa-alueilla kuin rakkaudessa ja seksuaalisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

"Loppuun vielä tunnustus. Vaikken hirveästi suhteeseen enää kaipaakaan, niin käyn välillä nostattamassa itsetuntoa deittisivustoilla. Niiden kehujen ja treffipyyntöjen jälkeen olo on taas ihmeen levollinen ja jatkan tyynempänä sinkkuelämääni. Tämä on lapsellista ja itsekästä, mutten silti saa luovuttua tästä tavasta."

Huh huh, kiva niille miehille jotka innostuvat pitkästä aikaa treffeille pääsemisestä.

Onko mikään ihme että miehet katkeroituu kun on tuollaisia naisia jotka vain leikkivät netissä..?

Itse olen mies. 

Älykkyysosamääräni on 142 ja minulla on absoluuttinen sävelkorva ja puhun seitsemää kieltä. 

Saavutukset ja itsetunto kulkevat käsi kädessä. Aikaansaamattomuus ja heikko itsetunto kulkevat myös käsi kädessä. Miehenä tavoitteellisuus on omiaan kohottamaan itsetuntoa. Naisen täytyy tulla kehutuksi ja kuulluksi, jotta stressi omasta itsetunnosta laskee. Naisella sitä itsetuntoa siis saattaa olla kosoltikin. Nainen ja mies nyt vain kokevat ja käsittelevät stressin eri tavalla. 

Reippaan ihmisen kotitehtävä 10.7.2018

Stressi ja eustressi, päivän itsetutkiskelua varten. Selvitä tai kertaa niiden tarkoitukset)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä anna niille sitä mahdollisuutta. Se mahdollisuus johtuu MIESTEN TEKEMISTÄ ASIOISTA.

Se, että naiset saavat positiivista huomiota miehiltä, johtuu siitä että miehet antavat sitä huomiota. Miehet valittavat siis itse tekemistään asioista.

Missä miehet valittavat sitä, että antavat naisille huomiota. - Enemmän kai valittavat, jos valittavat sitä, etteivät saa naisilta tai muilta miehiltä, sitä haluamaansa, positiivista huomiota itse.

Esimerkiksi Laasasen seksuaalisen vallan teoria pohjautuu nimenomaan siihen, että se naiset pääsevät aiheettomasti tästä huomiosta hyötymään. Ihan kuin se huomio tulisi tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy nostattamassa itsetuntoa.. voi jumaliste näitä tyhjäpäitä joiden elämä ja itsetunto riippuu perseensä tykkäyksistä.

Senkin uhalla että saan muutaman tuhat alapeukkua: minä ymmärrän tämän itsetuntoboostin ihmisenä, jonka itsetunto musertui edellisessä parisuhteessa niin, ettei itseään näe lainkaan positiivisessa valossa. Ei itsetunto tietenkään täysin voi rakentua muiden ihmisten kehukommenteille ja tykkäyksille, mutta sanonpa vain, että kyllä se hyvää tekee kun saa edes hieman perspektiiviä siihen aiempaan ja ei-niin-positiiviseen käsitykseen itsestään. Se on kuitenkin ihmisellä aika luontainen tarve tulla pidetyksi ja hyväksytyksi, etenkin niin herkillä osa-alueilla kuin rakkaudessa ja seksuaalisuudessa.

Minä taasen rakensin itsevarmuuteni kehittämällä itseäni, menemällä syvälle itseeni ja käsittelin epämukavia asioita, haastamalla itseäni jatkuvasti, keräämällä onnistumisen tunteita ja elämällä omana itsenäni, enkä yritäkään miellyttää ketään tuntemattomia. Löysin uusia mielenkiinnonkohteita joita opiskelen huvikseni, ja tuntuu mahtavalta hoksata uusia asioita.

En voi ymmärtää miten kuvatykkäys voi tehdä sen. Ellei ole vielä keskenkasvuinen teini. Se on aika pirun pinnallinen ja helposti särkyvä itsetunto silloin. Suorastaan valheellinen. Kauneus lähtee sisältä, nimittäin. Ei kannata ulkoistaa ongelmia, vaan tarttua härkää sarvista ja kattoa mikä minussa on mielestäni vialla. Mikä saa minut inhoamaan itseäni. Ne on syvemmällä ne ongelmat. Ken uskaltaakaan kohdata ne, palaa takaisin itsevarmana. Pitkä prosessi, mutta kestävämpää ja kehittävämpää kuin ulkopuolisen tykkäys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy nostattamassa itsetuntoa.. voi jumaliste näitä tyhjäpäitä joiden elämä ja itsetunto riippuu perseensä tykkäyksistä.

Senkin uhalla että saan muutaman tuhat alapeukkua: minä ymmärrän tämän itsetuntoboostin ihmisenä, jonka itsetunto musertui edellisessä parisuhteessa niin, ettei itseään näe lainkaan positiivisessa valossa. Ei itsetunto tietenkään täysin voi rakentua muiden ihmisten kehukommenteille ja tykkäyksille, mutta sanonpa vain, että kyllä se hyvää tekee kun saa edes hieman perspektiiviä siihen aiempaan ja ei-niin-positiiviseen käsitykseen itsestään. Se on kuitenkin ihmisellä aika luontainen tarve tulla pidetyksi ja hyväksytyksi, etenkin niin herkillä osa-alueilla kuin rakkaudessa ja seksuaalisuudessa.

Minä taasen rakensin itsevarmuuteni kehittämällä itseäni, menemällä syvälle itseeni ja käsittelin epämukavia asioita, haastamalla itseäni jatkuvasti, keräämällä onnistumisen tunteita ja elämällä omana itsenäni, enkä yritäkään miellyttää ketään tuntemattomia. Löysin uusia mielenkiinnonkohteita joita opiskelen huvikseni, ja tuntuu mahtavalta hoksata uusia asioita.

En voi ymmärtää miten kuvatykkäys voi tehdä sen. Ellei ole vielä keskenkasvuinen teini. Se on aika pirun pinnallinen ja helposti särkyvä itsetunto silloin. Suorastaan valheellinen. Kauneus lähtee sisältä, nimittäin. Ei kannata ulkoistaa ongelmia, vaan tarttua härkää sarvista ja kattoa mikä minussa on mielestäni vialla. Mikä saa minut inhoamaan itseäni. Ne on syvemmällä ne ongelmat. Ken uskaltaakaan kohdata ne, palaa takaisin itsevarmana. Pitkä prosessi, mutta kestävämpää ja kehittävämpää kuin ulkopuolisen tykkäys.

Omassa eroprosessissani nämä asiat ovat käyneet käsi kädessä. Tietenkin on opittava tulemaan toimeen itsensä kanssa, opeteltava ns. tuntemaan itsensä uudelleen ja rakentamaan elämänsä sellaiseksi, että pärjää siinä itsekseenkin. Mutta omassa tapauksessani olisi vale väittää, etteikö myös ulkopuolisella, vaikkapa sitten virtuaalisella hyväksynnällä, olisi merkitystä. Itselleni on merkinnyt todella paljon se, että olen saanut käydä miesten kanssa hyviä ja antoisia keskusteluja ja kokenut, että olen pidetty ja että minut myös koetaan viehättävänä - mitä pahaa siinä on, jos on aikaisemmassa suhteessaan kokenut pahimmillaan päinvastaista? Se tuo perspektiiviä asioihin ja ruokkii myös sitä omaa itsensä hyväksymistä.

Toki tähän on tehtävä tiukka pesäero ihan oikeasti imarteleviin kommentteihin ja törkykommentteihin. Se, että kuka tahansa tulee himoitsemaan arseani instagramissa, ei ole se, mikä imartelee, eikä se peukutusten ja sydänten lukumäärä ole se pointti. Se on, että vieras, itseänikin miellyttävä ihminen viehättyy minusta, haluaa keskustella kanssani ja tutustua minuun paremmin ihan ihmisenä. Vaikka se ei poikisikaan mitään elämää suurempaa rakkaustarinaa, se on kuitenkin tärkeä kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää suunnattomasti kaikki deittipalveluiden "väärinkäyttäjät". Deittailu ja kumppanin löytäminen on tarpeeksi hankalaa ilmankin, että siellä on pilvin pimein itsetuntonsa nostattajia, markkina-arvonsa testaajia ja muita hupikäyttäjiä.

N36

Niin, mikä on deittipalvelujen "väärinkäyttämistä", ja mikä toisaalta sitä "oikeaoppista" nettideittailua? Ei kaikille deittailu edusta loppuelämän kumppanin löytämistä, eikä tarvitsekaan edustaa. Ja väitänpä myös, että vaikka jokainen deittailija etsisikin itselleen tulevaa aviomiestä/vaimoa, se olisi ihan yhtä arvaamatonta ja epävarmaa kuin tälläkin hetkellä: eihän keskustelut ja tapailut kaikkien kanssa natsaa. Deittailu on vaikeaa, joten IMO siksi siihen ei kannata asennoituakaan haudanvakavasti. Joskus tulee pettymyksiä vastaan, mutta ei siihen pettymyksen tuottaneeseen ihmiseen tarvitse jumiutua, kun joukossa on helmiäkin. Mikään asia ei tapahdu pakolla. 

Kuten sanoit, deittailu on joka tapauksessa arvaamatonta ja epävarmaa, joten sekin jo helpottaisi asiaa, ettei tarvitsisi tuhlata aikaansa ihmisiin, jotka ovat siellä vain katselemassa, minka tasoisille ihmisille voisin kelvata tai hakemassa kehuja, ilman pieneintäkään aietta deittailla yhtään ketään.

Itsellä ongelma nettideittailun suhteen koska tunnen huonoa omatuntoa jos viestittelen useamman kanssa samaan aikaan. Tunnen myös huonoa omatuntoa jos en vastaa kun kysellään kuulumisia. Tiedän kuitenkin että kuulumisten kysymisestä ei mene kauaa treffipyyntöön ja koen tas huonoa omatuntoa jos samalle viikolle olisi useammat treffit sovittuna. Tuntuisi että huijaisin toista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy nostattamassa itsetuntoa.. voi jumaliste näitä tyhjäpäitä joiden elämä ja itsetunto riippuu perseensä tykkäyksistä.

Senkin uhalla että saan muutaman tuhat alapeukkua: minä ymmärrän tämän itsetuntoboostin ihmisenä, jonka itsetunto musertui edellisessä parisuhteessa niin, ettei itseään näe lainkaan positiivisessa valossa. Ei itsetunto tietenkään täysin voi rakentua muiden ihmisten kehukommenteille ja tykkäyksille, mutta sanonpa vain, että kyllä se hyvää tekee kun saa edes hieman perspektiiviä siihen aiempaan ja ei-niin-positiiviseen käsitykseen itsestään. Se on kuitenkin ihmisellä aika luontainen tarve tulla pidetyksi ja hyväksytyksi, etenkin niin herkillä osa-alueilla kuin rakkaudessa ja seksuaalisuudessa.

Minä taasen rakensin itsevarmuuteni kehittämällä itseäni, menemällä syvälle itseeni ja käsittelin epämukavia asioita, haastamalla itseäni jatkuvasti, keräämällä onnistumisen tunteita ja elämällä omana itsenäni, enkä yritäkään miellyttää ketään tuntemattomia. Löysin uusia mielenkiinnonkohteita joita opiskelen huvikseni, ja tuntuu mahtavalta hoksata uusia asioita.

En voi ymmärtää miten kuvatykkäys voi tehdä sen. Ellei ole vielä keskenkasvuinen teini. Se on aika pirun pinnallinen ja helposti särkyvä itsetunto silloin. Suorastaan valheellinen. Kauneus lähtee sisältä, nimittäin. Ei kannata ulkoistaa ongelmia, vaan tarttua härkää sarvista ja kattoa mikä minussa on mielestäni vialla. Mikä saa minut inhoamaan itseäni. Ne on syvemmällä ne ongelmat. Ken uskaltaakaan kohdata ne, palaa takaisin itsevarmana. Pitkä prosessi, mutta kestävämpää ja kehittävämpää kuin ulkopuolisen tykkäys.

Omassa eroprosessissani nämä asiat ovat käyneet käsi kädessä. Tietenkin on opittava tulemaan toimeen itsensä kanssa, opeteltava ns. tuntemaan itsensä uudelleen ja rakentamaan elämänsä sellaiseksi, että pärjää siinä itsekseenkin. Mutta omassa tapauksessani olisi vale väittää, etteikö myös ulkopuolisella, vaikkapa sitten virtuaalisella hyväksynnällä, olisi merkitystä. Itselleni on merkinnyt todella paljon se, että olen saanut käydä miesten kanssa hyviä ja antoisia keskusteluja ja kokenut, että olen pidetty ja että minut myös koetaan viehättävänä - mitä pahaa siinä on, jos on aikaisemmassa suhteessaan kokenut pahimmillaan päinvastaista? Se tuo perspektiiviä asioihin ja ruokkii myös sitä omaa itsensä hyväksymistä.

Toki tähän on tehtävä tiukka pesäero ihan oikeasti imarteleviin kommentteihin ja törkykommentteihin. Se, että kuka tahansa tulee himoitsemaan arseani instagramissa, ei ole se, mikä imartelee, eikä se peukutusten ja sydänten lukumäärä ole se pointti. Se on, että vieras, itseänikin miellyttävä ihminen viehättyy minusta, haluaa keskustella kanssani ja tutustua minuun paremmin ihan ihmisenä. Vaikka se ei poikisikaan mitään elämää suurempaa rakkaustarinaa, se on kuitenkin tärkeä kokemus. 

En ymmärrä, miten tai miksi se parantaa itsetuntoa, kun joku on kiinnostunut sinusta? Ei tarvitse välttämättä vastata, olkoon näin että se on sinun juttusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää suunnattomasti kaikki deittipalveluiden "väärinkäyttäjät". Deittailu ja kumppanin löytäminen on tarpeeksi hankalaa ilmankin, että siellä on pilvin pimein itsetuntonsa nostattajia, markkina-arvonsa testaajia ja muita hupikäyttäjiä.

N36

Niin, mikä on deittipalvelujen "väärinkäyttämistä", ja mikä toisaalta sitä "oikeaoppista" nettideittailua? Ei kaikille deittailu edusta loppuelämän kumppanin löytämistä, eikä tarvitsekaan edustaa. Ja väitänpä myös, että vaikka jokainen deittailija etsisikin itselleen tulevaa aviomiestä/vaimoa, se olisi ihan yhtä arvaamatonta ja epävarmaa kuin tälläkin hetkellä: eihän keskustelut ja tapailut kaikkien kanssa natsaa. Deittailu on vaikeaa, joten IMO siksi siihen ei kannata asennoituakaan haudanvakavasti. Joskus tulee pettymyksiä vastaan, mutta ei siihen pettymyksen tuottaneeseen ihmiseen tarvitse jumiutua, kun joukossa on helmiäkin. Mikään asia ei tapahdu pakolla. 

Kuten sanoit, deittailu on joka tapauksessa arvaamatonta ja epävarmaa, joten sekin jo helpottaisi asiaa, ettei tarvitsisi tuhlata aikaansa ihmisiin, jotka ovat siellä vain katselemassa, minka tasoisille ihmisille voisin kelvata tai hakemassa kehuja, ilman pieneintäkään aietta deittailla yhtään ketään.

Vähiten mykät ja treffeille lähtemättömät tuolla toisten aikaa vievät. Enemmän ketuttaa varatut ja muut seksinvonkaajat, jotka antavat ymmärtää, että parisuhdetta ollaan etsimässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy nostattamassa itsetuntoa.. voi jumaliste näitä tyhjäpäitä joiden elämä ja itsetunto riippuu perseensä tykkäyksistä.

Senkin uhalla että saan muutaman tuhat alapeukkua: minä ymmärrän tämän itsetuntoboostin ihmisenä, jonka itsetunto musertui edellisessä parisuhteessa niin, ettei itseään näe lainkaan positiivisessa valossa. Ei itsetunto tietenkään täysin voi rakentua muiden ihmisten kehukommenteille ja tykkäyksille, mutta sanonpa vain, että kyllä se hyvää tekee kun saa edes hieman perspektiiviä siihen aiempaan ja ei-niin-positiiviseen käsitykseen itsestään. Se on kuitenkin ihmisellä aika luontainen tarve tulla pidetyksi ja hyväksytyksi, etenkin niin herkillä osa-alueilla kuin rakkaudessa ja seksuaalisuudessa.

Minä taasen rakensin itsevarmuuteni kehittämällä itseäni, menemällä syvälle itseeni ja käsittelin epämukavia asioita, haastamalla itseäni jatkuvasti, keräämällä onnistumisen tunteita ja elämällä omana itsenäni, enkä yritäkään miellyttää ketään tuntemattomia. Löysin uusia mielenkiinnonkohteita joita opiskelen huvikseni, ja tuntuu mahtavalta hoksata uusia asioita.

En voi ymmärtää miten kuvatykkäys voi tehdä sen. Ellei ole vielä keskenkasvuinen teini. Se on aika pirun pinnallinen ja helposti särkyvä itsetunto silloin. Suorastaan valheellinen. Kauneus lähtee sisältä, nimittäin. Ei kannata ulkoistaa ongelmia, vaan tarttua härkää sarvista ja kattoa mikä minussa on mielestäni vialla. Mikä saa minut inhoamaan itseäni. Ne on syvemmällä ne ongelmat. Ken uskaltaakaan kohdata ne, palaa takaisin itsevarmana. Pitkä prosessi, mutta kestävämpää ja kehittävämpää kuin ulkopuolisen tykkäys.

Omassa eroprosessissani nämä asiat ovat käyneet käsi kädessä. Tietenkin on opittava tulemaan toimeen itsensä kanssa, opeteltava ns. tuntemaan itsensä uudelleen ja rakentamaan elämänsä sellaiseksi, että pärjää siinä itsekseenkin. Mutta omassa tapauksessani olisi vale väittää, etteikö myös ulkopuolisella, vaikkapa sitten virtuaalisella hyväksynnällä, olisi merkitystä. Itselleni on merkinnyt todella paljon se, että olen saanut käydä miesten kanssa hyviä ja antoisia keskusteluja ja kokenut, että olen pidetty ja että minut myös koetaan viehättävänä - mitä pahaa siinä on, jos on aikaisemmassa suhteessaan kokenut pahimmillaan päinvastaista? Se tuo perspektiiviä asioihin ja ruokkii myös sitä omaa itsensä hyväksymistä.

Toki tähän on tehtävä tiukka pesäero ihan oikeasti imarteleviin kommentteihin ja törkykommentteihin. Se, että kuka tahansa tulee himoitsemaan arseani instagramissa, ei ole se, mikä imartelee, eikä se peukutusten ja sydänten lukumäärä ole se pointti. Se on, että vieras, itseänikin miellyttävä ihminen viehättyy minusta, haluaa keskustella kanssani ja tutustua minuun paremmin ihan ihmisenä. Vaikka se ei poikisikaan mitään elämää suurempaa rakkaustarinaa, se on kuitenkin tärkeä kokemus. 

En ymmärrä, miten tai miksi se parantaa itsetuntoa, kun joku on kiinnostunut sinusta? Ei tarvitse välttämättä vastata, olkoon näin että se on sinun juttusi.

Tämä on kyllä naurettavaa jeesustelua, ettet muka tajua, miten itsetunto tuosta nousee. Tai sitten olet vain tosi tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää suunnattomasti kaikki deittipalveluiden "väärinkäyttäjät". Deittailu ja kumppanin löytäminen on tarpeeksi hankalaa ilmankin, että siellä on pilvin pimein itsetuntonsa nostattajia, markkina-arvonsa testaajia ja muita hupikäyttäjiä.

N36

Niin, mikä on deittipalvelujen "väärinkäyttämistä", ja mikä toisaalta sitä "oikeaoppista" nettideittailua? Ei kaikille deittailu edusta loppuelämän kumppanin löytämistä, eikä tarvitsekaan edustaa. Ja väitänpä myös, että vaikka jokainen deittailija etsisikin itselleen tulevaa aviomiestä/vaimoa, se olisi ihan yhtä arvaamatonta ja epävarmaa kuin tälläkin hetkellä: eihän keskustelut ja tapailut kaikkien kanssa natsaa. Deittailu on vaikeaa, joten IMO siksi siihen ei kannata asennoituakaan haudanvakavasti. Joskus tulee pettymyksiä vastaan, mutta ei siihen pettymyksen tuottaneeseen ihmiseen tarvitse jumiutua, kun joukossa on helmiäkin. Mikään asia ei tapahdu pakolla. 

Kuten sanoit, deittailu on joka tapauksessa arvaamatonta ja epävarmaa, joten sekin jo helpottaisi asiaa, ettei tarvitsisi tuhlata aikaansa ihmisiin, jotka ovat siellä vain katselemassa, minka tasoisille ihmisille voisin kelvata tai hakemassa kehuja, ilman pieneintäkään aietta deittailla yhtään ketään.

Mutta kun epävarmuus kuuluu jo itsessään deittailuun, vaikka olisi kuinka tosimielellä. Et sinä kaikkien kanssa halua parisuhteeseen, ja aloittaessasi keskustelun/matchaamalla jonkun kanssa et todennäköisesti nyt aivan ensi-istumalta oleta perustavasi tämän ihmisen kanssa tuosta vain parisuhdetta. Etkä toisaalta voi tietää sitäkään, että se ei-niin-vakavalla mielellä kehuja kalasteleva löytääkin sattuman oikusta ihmisen, jonka kanssa haluaakin enemmän kuin pelkkää itsetuntoboostia. 

Enkä nyt tiedä, onko se nyt oikeasti ajan tuhlaamista, että heität viestin jollekulle ei-niin-tosimielellä olevalle. Kyllä sen aika äkkiä huomaa, lähteekö juttu oikeasti käyntiin vai ei. 

Huoh. Yksi nainen on idiootti = kaikki naiset ovat idiootteja = Laasanen on jumala!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy nostattamassa itsetuntoa.. voi jumaliste näitä tyhjäpäitä joiden elämä ja itsetunto riippuu perseensä tykkäyksistä.

Senkin uhalla että saan muutaman tuhat alapeukkua: minä ymmärrän tämän itsetuntoboostin ihmisenä, jonka itsetunto musertui edellisessä parisuhteessa niin, ettei itseään näe lainkaan positiivisessa valossa. Ei itsetunto tietenkään täysin voi rakentua muiden ihmisten kehukommenteille ja tykkäyksille, mutta sanonpa vain, että kyllä se hyvää tekee kun saa edes hieman perspektiiviä siihen aiempaan ja ei-niin-positiiviseen käsitykseen itsestään. Se on kuitenkin ihmisellä aika luontainen tarve tulla pidetyksi ja hyväksytyksi, etenkin niin herkillä osa-alueilla kuin rakkaudessa ja seksuaalisuudessa.

Minä taasen rakensin itsevarmuuteni kehittämällä itseäni, menemällä syvälle itseeni ja käsittelin epämukavia asioita, haastamalla itseäni jatkuvasti, keräämällä onnistumisen tunteita ja elämällä omana itsenäni, enkä yritäkään miellyttää ketään tuntemattomia. Löysin uusia mielenkiinnonkohteita joita opiskelen huvikseni, ja tuntuu mahtavalta hoksata uusia asioita.

En voi ymmärtää miten kuvatykkäys voi tehdä sen. Ellei ole vielä keskenkasvuinen teini. Se on aika pirun pinnallinen ja helposti särkyvä itsetunto silloin. Suorastaan valheellinen. Kauneus lähtee sisältä, nimittäin. Ei kannata ulkoistaa ongelmia, vaan tarttua härkää sarvista ja kattoa mikä minussa on mielestäni vialla. Mikä saa minut inhoamaan itseäni. Ne on syvemmällä ne ongelmat. Ken uskaltaakaan kohdata ne, palaa takaisin itsevarmana. Pitkä prosessi, mutta kestävämpää ja kehittävämpää kuin ulkopuolisen tykkäys.

Omassa eroprosessissani nämä asiat ovat käyneet käsi kädessä. Tietenkin on opittava tulemaan toimeen itsensä kanssa, opeteltava ns. tuntemaan itsensä uudelleen ja rakentamaan elämänsä sellaiseksi, että pärjää siinä itsekseenkin. Mutta omassa tapauksessani olisi vale väittää, etteikö myös ulkopuolisella, vaikkapa sitten virtuaalisella hyväksynnällä, olisi merkitystä. Itselleni on merkinnyt todella paljon se, että olen saanut käydä miesten kanssa hyviä ja antoisia keskusteluja ja kokenut, että olen pidetty ja että minut myös koetaan viehättävänä - mitä pahaa siinä on, jos on aikaisemmassa suhteessaan kokenut pahimmillaan päinvastaista? Se tuo perspektiiviä asioihin ja ruokkii myös sitä omaa itsensä hyväksymistä.

Toki tähän on tehtävä tiukka pesäero ihan oikeasti imarteleviin kommentteihin ja törkykommentteihin. Se, että kuka tahansa tulee himoitsemaan arseani instagramissa, ei ole se, mikä imartelee, eikä se peukutusten ja sydänten lukumäärä ole se pointti. Se on, että vieras, itseänikin miellyttävä ihminen viehättyy minusta, haluaa keskustella kanssani ja tutustua minuun paremmin ihan ihmisenä. Vaikka se ei poikisikaan mitään elämää suurempaa rakkaustarinaa, se on kuitenkin tärkeä kokemus. 

En ymmärrä, miten tai miksi se parantaa itsetuntoa, kun joku on kiinnostunut sinusta? Ei tarvitse välttämättä vastata, olkoon näin että se on sinun juttusi.

Tämä on kyllä naurettavaa jeesustelua, ettet muka tajua, miten itsetunto tuosta nousee. Tai sitten olet vain tosi tyhmä.

Olipas töykeästi.. En minä ole tarkoittanut pahasti sanoa kellekkään, jos se siltä vaikutti, niin olen pahoillani. Nähtävästi olen sitten tosi tyhmä, kun en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy nostattamassa itsetuntoa.. voi jumaliste näitä tyhjäpäitä joiden elämä ja itsetunto riippuu perseensä tykkäyksistä.

Senkin uhalla että saan muutaman tuhat alapeukkua: minä ymmärrän tämän itsetuntoboostin ihmisenä, jonka itsetunto musertui edellisessä parisuhteessa niin, ettei itseään näe lainkaan positiivisessa valossa. Ei itsetunto tietenkään täysin voi rakentua muiden ihmisten kehukommenteille ja tykkäyksille, mutta sanonpa vain, että kyllä se hyvää tekee kun saa edes hieman perspektiiviä siihen aiempaan ja ei-niin-positiiviseen käsitykseen itsestään. Se on kuitenkin ihmisellä aika luontainen tarve tulla pidetyksi ja hyväksytyksi, etenkin niin herkillä osa-alueilla kuin rakkaudessa ja seksuaalisuudessa.

Minä taasen rakensin itsevarmuuteni kehittämällä itseäni, menemällä syvälle itseeni ja käsittelin epämukavia asioita, haastamalla itseäni jatkuvasti, keräämällä onnistumisen tunteita ja elämällä omana itsenäni, enkä yritäkään miellyttää ketään tuntemattomia. Löysin uusia mielenkiinnonkohteita joita opiskelen huvikseni, ja tuntuu mahtavalta hoksata uusia asioita.

En voi ymmärtää miten kuvatykkäys voi tehdä sen. Ellei ole vielä keskenkasvuinen teini. Se on aika pirun pinnallinen ja helposti särkyvä itsetunto silloin. Suorastaan valheellinen. Kauneus lähtee sisältä, nimittäin. Ei kannata ulkoistaa ongelmia, vaan tarttua härkää sarvista ja kattoa mikä minussa on mielestäni vialla. Mikä saa minut inhoamaan itseäni. Ne on syvemmällä ne ongelmat. Ken uskaltaakaan kohdata ne, palaa takaisin itsevarmana. Pitkä prosessi, mutta kestävämpää ja kehittävämpää kuin ulkopuolisen tykkäys.

Omassa eroprosessissani nämä asiat ovat käyneet käsi kädessä. Tietenkin on opittava tulemaan toimeen itsensä kanssa, opeteltava ns. tuntemaan itsensä uudelleen ja rakentamaan elämänsä sellaiseksi, että pärjää siinä itsekseenkin. Mutta omassa tapauksessani olisi vale väittää, etteikö myös ulkopuolisella, vaikkapa sitten virtuaalisella hyväksynnällä, olisi merkitystä. Itselleni on merkinnyt todella paljon se, että olen saanut käydä miesten kanssa hyviä ja antoisia keskusteluja ja kokenut, että olen pidetty ja että minut myös koetaan viehättävänä - mitä pahaa siinä on, jos on aikaisemmassa suhteessaan kokenut pahimmillaan päinvastaista? Se tuo perspektiiviä asioihin ja ruokkii myös sitä omaa itsensä hyväksymistä.

Toki tähän on tehtävä tiukka pesäero ihan oikeasti imarteleviin kommentteihin ja törkykommentteihin. Se, että kuka tahansa tulee himoitsemaan arseani instagramissa, ei ole se, mikä imartelee, eikä se peukutusten ja sydänten lukumäärä ole se pointti. Se on, että vieras, itseänikin miellyttävä ihminen viehättyy minusta, haluaa keskustella kanssani ja tutustua minuun paremmin ihan ihmisenä. Vaikka se ei poikisikaan mitään elämää suurempaa rakkaustarinaa, se on kuitenkin tärkeä kokemus. 

En ymmärrä, miten tai miksi se parantaa itsetuntoa, kun joku on kiinnostunut sinusta? Ei tarvitse välttämättä vastata, olkoon näin että se on sinun juttusi.

Todellakin parantaa, toki tässä on luonne-eroja. Eräs tuttavani, joka on luonteeltaan hyvin erakkomainen eikä niin seurallinen kuin itse olen, olisi todennäköisesti kanssasi hyvin samaa mieltä. Itse taas olen seurallinen, viihdyn ihmisten kanssa, ja toki haluan, että myös minusta pidetään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä anna niille sitä mahdollisuutta. Se mahdollisuus johtuu MIESTEN TEKEMISTÄ ASIOISTA.

Se, että naiset saavat positiivista huomiota miehiltä, johtuu siitä että miehet antavat sitä huomiota. Miehet valittavat siis itse tekemistään asioista.

Missä miehet valittavat sitä, että antavat naisille huomiota. - Enemmän kai valittavat, jos valittavat sitä, etteivät saa naisilta tai muilta miehiltä, sitä haluamaansa, positiivista huomiota itse.

Kyllä noista miesten kommenteista paistaa aina läpi, että heidän mielestään se on väärin, että naiset voivat nostattaa itsetuntoaan saamalla miehiltä huomiota. Ja kuten joku jo totesi, niin sehän on ihan teidän miesten omien tekojenne ansiota. Lakatkaa antamasta sitä huomiota. Eikä mikään maailman laki edellytä, että koska te annatte naisille huomiota niin naisten kuuluisi antaa sitä teille.

Yksinkertainen muistutus miehille: Jos nainen näyttää sellaiselta, että muutkin miehet kuolaavat häntä, niin ne muutkin miehet kuolaavat häntä. Jos naisella on sata kuolaajaa, niin mahdollisuutesi, että hän kiinnostuisi juuri sinusta, ovat 1/100. Osaat varmaan päätellä itse, mitä mahdollisuutesi ovat silloin, jos naisella on 500 tai 1000 ihailijaa...

eri

Oletko opettanut samat niksit tyttärellesi?

Minulla on poika. Pitkä, komea, naimisissa. Ihan livenä tapasi vaimonsa, ei tarvinnut kumpikaan niksejä.

Kaikilla meillä täällä netissä on pitkä, komea poika, joka on naimisissa livenä tapaamansa vaimonsa kanssa, ei tarvinnut kumpikaan niksejä.

Opetatko mummona pojantyttärellesi niksit? Vai opettaako miniiä? Oletteko jo sopineet kumpi?

Poikani ja hänen vaimonsa eivät aio hankkia lapsia. Olen tästä kirjoittanut toisessa ketjussa tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy nostattamassa itsetuntoa.. voi jumaliste näitä tyhjäpäitä joiden elämä ja itsetunto riippuu perseensä tykkäyksistä.

Senkin uhalla että saan muutaman tuhat alapeukkua: minä ymmärrän tämän itsetuntoboostin ihmisenä, jonka itsetunto musertui edellisessä parisuhteessa niin, ettei itseään näe lainkaan positiivisessa valossa. Ei itsetunto tietenkään täysin voi rakentua muiden ihmisten kehukommenteille ja tykkäyksille, mutta sanonpa vain, että kyllä se hyvää tekee kun saa edes hieman perspektiiviä siihen aiempaan ja ei-niin-positiiviseen käsitykseen itsestään. Se on kuitenkin ihmisellä aika luontainen tarve tulla pidetyksi ja hyväksytyksi, etenkin niin herkillä osa-alueilla kuin rakkaudessa ja seksuaalisuudessa.

Minä taasen rakensin itsevarmuuteni kehittämällä itseäni, menemällä syvälle itseeni ja käsittelin epämukavia asioita, haastamalla itseäni jatkuvasti, keräämällä onnistumisen tunteita ja elämällä omana itsenäni, enkä yritäkään miellyttää ketään tuntemattomia. Löysin uusia mielenkiinnonkohteita joita opiskelen huvikseni, ja tuntuu mahtavalta hoksata uusia asioita.

En voi ymmärtää miten kuvatykkäys voi tehdä sen. Ellei ole vielä keskenkasvuinen teini. Se on aika pirun pinnallinen ja helposti särkyvä itsetunto silloin. Suorastaan valheellinen. Kauneus lähtee sisältä, nimittäin. Ei kannata ulkoistaa ongelmia, vaan tarttua härkää sarvista ja kattoa mikä minussa on mielestäni vialla. Mikä saa minut inhoamaan itseäni. Ne on syvemmällä ne ongelmat. Ken uskaltaakaan kohdata ne, palaa takaisin itsevarmana. Pitkä prosessi, mutta kestävämpää ja kehittävämpää kuin ulkopuolisen tykkäys.

Omassa eroprosessissani nämä asiat ovat käyneet käsi kädessä. Tietenkin on opittava tulemaan toimeen itsensä kanssa, opeteltava ns. tuntemaan itsensä uudelleen ja rakentamaan elämänsä sellaiseksi, että pärjää siinä itsekseenkin. Mutta omassa tapauksessani olisi vale väittää, etteikö myös ulkopuolisella, vaikkapa sitten virtuaalisella hyväksynnällä, olisi merkitystä. Itselleni on merkinnyt todella paljon se, että olen saanut käydä miesten kanssa hyviä ja antoisia keskusteluja ja kokenut, että olen pidetty ja että minut myös koetaan viehättävänä - mitä pahaa siinä on, jos on aikaisemmassa suhteessaan kokenut pahimmillaan päinvastaista? Se tuo perspektiiviä asioihin ja ruokkii myös sitä omaa itsensä hyväksymistä.

Toki tähän on tehtävä tiukka pesäero ihan oikeasti imarteleviin kommentteihin ja törkykommentteihin. Se, että kuka tahansa tulee himoitsemaan arseani instagramissa, ei ole se, mikä imartelee, eikä se peukutusten ja sydänten lukumäärä ole se pointti. Se on, että vieras, itseänikin miellyttävä ihminen viehättyy minusta, haluaa keskustella kanssani ja tutustua minuun paremmin ihan ihmisenä. Vaikka se ei poikisikaan mitään elämää suurempaa rakkaustarinaa, se on kuitenkin tärkeä kokemus. 

En ymmärrä, miten tai miksi se parantaa itsetuntoa, kun joku on kiinnostunut sinusta? Ei tarvitse välttämättä vastata, olkoon näin että se on sinun juttusi.

Tämä on kyllä naurettavaa jeesustelua, ettet muka tajua, miten itsetunto tuosta nousee. Tai sitten olet vain tosi tyhmä.

Olipas töykeästi.. En minä ole tarkoittanut pahasti sanoa kellekkään, jos se siltä vaikutti, niin olen pahoillani. Nähtävästi olen sitten tosi tyhmä, kun en tiedä.

Ehkä sinulle itsellesi nyt vain ei sen kummemmin merkitse, mitä muut sinusta ajattelevat, ja pärjäät vallan hyvin itseksesikin? Ei siinä ole mitään väärää. Toisaalta ei siinäkään ole mitään väärää, että reagoi muiden mielipiteeseen omasta itsestä ja kaipaa ihmisten seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ongelma nettideittailun suhteen koska tunnen huonoa omatuntoa jos viestittelen useamman kanssa samaan aikaan. Tunnen myös huonoa omatuntoa jos en vastaa kun kysellään kuulumisia. Tiedän kuitenkin että kuulumisten kysymisestä ei mene kauaa treffipyyntöön ja koen tas huonoa omatuntoa jos samalle viikolle olisi useammat treffit sovittuna. Tuntuisi että huijaisin toista ihmistä.

Tuossa tilanteessa on kyllä vaikea toimia oikein.