Te joilla nuori voi hakea yliopistoon (v.2020) yo-todistuksella?!

Opoissa on muuten myös ihan hirveitä eroja...

Meillä yläkoulussa kaikki puhe painottu ammattikouluun. Kiroilinkin sitä täällä syksyllä. Kannustus oli ainoastaan kannustamista jäätävään alisuorittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

No tietenkin siihen tähdätään. Meillä esikoinen menossa lukioon nyt ja lukio valittiin huolella. Samaten ne kurssit tullaan valitsemaan huolella.

Lukio ja lukio-opinnot palautuvat nyt siihen asemaan, joka niillä aikoinaan oli eli akateemisuus korostuu, jos todistuksellaan eteenpäin haluaa. Väylien levenemisestä en kyllä menisi takuuseen. Ehkäpä ammatilliset opinnot paranevat ja sieltä saadaan myös parempia käytännön tekijöitä.

Mihin edes tarvitsemme korkeamman asteen nyt synnyttämää koulutusinflaatiota lieveilmiöineen?

Kultainen keskitie on paras. Kyllä lukioikäinenkin on vielä lapsi, joka tarvitsee tukea valinnoilleen, mutta mitään päällepäsmäröintiä se ei silti saisi olla. Tuon ikäiselle on tärkeää, että voi päättää asioista myös itse.

Omat vanhempani eivät puuttuneet valintoihini muuten kuin peruskoulun jälkeen yrittivät ensin painostaa minua menemään kauppikseen ja lukiossa sitten valitsemaan pitkän matematiikan, ja kyllä tuntui pahalta, että vanhemmat niin huonosti tunsivat minua. Vaikka lyhyessä matematiikassa pärjäsin loistavasti, tein siihen ihan hirveästi töitä enkä olisi pitkässä matematiikassa pärjännyt. Tuon painostamisen takia koin, ettei vanhemmillani ollut yhtään tietoa siitä, kuka minä olin ja kai vanhemmatkin kokivat niin, kun eivät enää tuon jälkeen puuttuneet lainkaan valintoihini.

Tärkeintä olisi kuunnella, kannustaa, motivoida mutta silti kunnioittaa nuoren omia päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä lukion opo ei auttanut yhtään jatko-opintojen suhteen. Aivan täysin ilman koulun apua selvitimme eri vaihtoehtoja. Missään vaiheessa, edes peruskoulussa, ei puhuttu siitä, mihin kannattaa panostaa millekkin alalle aikoessa.

Minun, äidin, apu oli todellakin tarpeen.

Eikön lääkis ole vielä ulkona tuosta todistushausta?

Ei ole ulkona uudistuksesta, mistä ihmeestä niin päättelet? Uudistus koskee kaikkia muita paitsi taide,-kulttuuri-ja liikunta-aloja.

Noo kersoilla on kyllä aikaa opiskella ihan mitä vaan mahdollisuudet on nykyään aika rajattomat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhut monikossa 1?

Ei pahalla, mutta eiköhän se nuori viimekädessä ihan itse valitse opinahjonsa ja kurssinsa. Vanhemmat voi toki opastaa, ohjata ja neuvoa, mutta ei se heidän elämänsä tai päätöksensä kuitenkaan loppupeleissä ole.

Mihin lukioon nuorenne nyt menee, saattaapi tulla samaan jossa omani on..

Ap

Kyllä tässä vaiheessa se korkeakoulu-uudistus vaatii myös vanhemman panosta. Ei ysiluokkalainen yksin pystynyt kaikkea tietoa etsimään ja käsittämään.

Kurssivalinnat on myös pakko tehdä se tuleva uudistus huomioiden. Eli ks yllä.

1

Sellainen äiti

Hyvä äiti. Etkö pysty itse samaan?

Pystyn. Annoin lapseni tehdä itse rauhassa yhden elämänsä suurimmista päätöksistä. Saa myös rauhassa miettiä mitkä kurssit on hyödyllisiä. Multa voi kysyä neuvoa, mutta en hääly takana tunkemassa ohjeita ja neuvoja ja ahdistamassa nuorta. Se on nuoreni elämä, koulutus ja ura ei minun.

Eli jätit hänet yksin. Koska et osaa auttaa.

15/16-vuotias ei voi mitenkään tietää veilä mitä haluaa ja voi hölmöillä valinnoilla silti poissulkea uramahdollisuuksia.

Tämä on totta. Toinen puoli tässä tuessa ja kannustuksessa on se, että jos nuori itse ei ole hyvin motivoitunut ja sitoutunut samoihin tavoitteisiin voi tulla voimakaskin vastareaktio jossain teiniangstin vaiheessa. Meidän esikoiselle kävi näin lukiossa. Yhtäkkiä opiskelumotivaatio hävisi ja hyvä kun saatiin käymään lukio loppuun. Keskiarvo romahti ysistä seiskaan ja kirjoitukset meni penkin alle. Kertakaikkiaan ei kiinnostanut. Ennen ja jälkeen armeijaa tuli välivuosia ja viimein aikuistui sen verran, että pääsi opiskelemaan teknistä alaa. Jos lapsi ei koe syystä tai toisesta suunnitelmianne omakseen niin eipä siinä paljoa ole tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Kultainen keskitie on paras. Kyllä lukioikäinenkin on vielä lapsi, joka tarvitsee tukea valinnoilleen, mutta mitään päällepäsmäröintiä se ei silti saisi olla. Tuon ikäiselle on tärkeää, että voi päättää asioista myös itse.

Omat vanhempani eivät puuttuneet valintoihini muuten kuin peruskoulun jälkeen yrittivät ensin painostaa minua menemään kauppikseen ja lukiossa sitten valitsemaan pitkän matematiikan, ja kyllä tuntui pahalta, että vanhemmat niin huonosti tunsivat minua. Vaikka lyhyessä matematiikassa pärjäsin loistavasti, tein siihen ihan hirveästi töitä enkä olisi pitkässä matematiikassa pärjännyt. Tuon painostamisen takia koin, ettei vanhemmillani ollut yhtään tietoa siitä, kuka minä olin ja kai vanhemmatkin kokivat niin, kun eivät enää tuon jälkeen puuttuneet lainkaan valintoihini.

Tärkeintä olisi kuunnella, kannustaa, motivoida mutta silti kunnioittaa nuoren omia päätöksiä.

Ysiluokkalaisen pitää nyt jo tietää valitseeko esim pitkän matikan vai ei. Ja monia muita juttuja. Ja koska yo-papereilla pyritään, ei pääsykokeilla, nämä valinnat vaikuttavat sitten kauas.

Monella painostus tulee ihan muualta kuin kotoa. On seksistisiä käsityksiä - tytöt ei voi olla hyviä matikassa jne. Kaverit voi painostaa tiettyym suuntaan ja tiettyyn lukioon.

Meillä opoilla oli voimakas tarve kannustaa alisuorittamiseen. Mitä en tajunnut yhtään. Onneksi aineenopet olivat kartalla ja esim matikan ope erikaeen kirjoitti viestin kaikille niille, joilla mielestään on lahjoja matikassa. Ja joiden hänen mielestään ilman muuta kannattaa ottaa pitkä matikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhut monikossa 1?

Ei pahalla, mutta eiköhän se nuori viimekädessä ihan itse valitse opinahjonsa ja kurssinsa. Vanhemmat voi toki opastaa, ohjata ja neuvoa, mutta ei se heidän elämänsä tai päätöksensä kuitenkaan loppupeleissä ole.

Mihin lukioon nuorenne nyt menee, saattaapi tulla samaan jossa omani on..

Ap

Kyllä tässä vaiheessa se korkeakoulu-uudistus vaatii myös vanhemman panosta. Ei ysiluokkalainen yksin pystynyt kaikkea tietoa etsimään ja käsittämään.

Kurssivalinnat on myös pakko tehdä se tuleva uudistus huomioiden. Eli ks yllä.

1

Sellainen äiti

Hyvä äiti. Etkö pysty itse samaan?

Pystyn. Annoin lapseni tehdä itse rauhassa yhden elämänsä suurimmista päätöksistä. Saa myös rauhassa miettiä mitkä kurssit on hyödyllisiä. Multa voi kysyä neuvoa, mutta en hääly takana tunkemassa ohjeita ja neuvoja ja ahdistamassa nuorta. Se on nuoreni elämä, koulutus ja ura ei minun.

Eli jätit hänet yksin. Koska et osaa auttaa.

15/16-vuotias ei voi mitenkään tietää veilä mitä haluaa ja voi hölmöillä valinnoilla silti poissulkea uramahdollisuuksia.

Tämä on totta. Toinen puoli tässä tuessa ja kannustuksessa on se, että jos nuori itse ei ole hyvin motivoitunut ja sitoutunut samoihin tavoitteisiin voi tulla voimakaskin vastareaktio jossain teiniangstin vaiheessa. Meidän esikoiselle kävi näin lukiossa. Yhtäkkiä opiskelumotivaatio hävisi ja hyvä kun saatiin käymään lukio loppuun. Keskiarvo romahti ysistä seiskaan ja kirjoitukset meni penkin alle. Kertakaikkiaan ei kiinnostanut. Ennen ja jälkeen armeijaa tuli välivuosia ja viimein aikuistui sen verran, että pääsi opiskelemaan teknistä alaa. Jos lapsi ei koe syystä tai toisesta suunnitelmianne omakseen niin eipä siinä paljoa ole tehtävissä.

Ei se ole tukea ja kannustusta jos vain päsmäröidään lapselle jokin oma ohjelma. Eikä sellaisesta ole kukaan täällä puhunut.

Minä kävin eri lukioita läpi. Laitoin ne omaan järjestykseen tietyillä kriteereillä. Lapsi teki oman listan. Sitten vertailimme listamme, kävimme läpi asiaa eri kantilta, avasimme omat kriteerimme, juttelimme niistä.

Tämän jälkeen lapsi teki sen yhteishaun.

Hänellä todistus jolla pääsi ihan jokaiseen ja hän on kaksikielinen joten pohdimme myös kielikysymystä. Meneekö minkäkieliseem kouluun ja miksi. Miten se valinta vaikuttaa tulevaisuuteen.

Tietenkään tällaista haarukointia ei edes tarvitse jos todistus juuri ja juuri riittää tai jos paikkakunnalla on vain yksi lukio.

1

Keskieuroopassa on jo pitkään pitänyt tehdä päätös jatkoon suuntautumisesta ja sen mukaisista väylävalinnoista viimeistään 14-vuotiaana. Mutta Suomessahan ollaan lapsukaisia ja ihan hukassa vielä 20-vuotiainakin näissä asioissa.

Sensijaan hpv-rokotteen ottamisesta kyetään päättämään itse jo ihan 12-vuotiaanakin. Ellei aiemmin. Ollaan niin aikuista jo kuitenkin, että.

Vierailija kirjoitti:

Opoissa on muuten myös ihan hirveitä eroja...

Meillä yläkoulussa kaikki puhe painottu ammattikouluun. Kiroilinkin sitä täällä syksyllä. Kannustus oli ainoastaan kannustamista jäätävään alisuorittamiseen.

Täällä on ollut ihan sama. Paikallista amista on tyrkytetty joka vaiheessa, eikä muita vaihtoehtoja juuri edes mainittu. Näin oli jo esikoisen kohdalla. Tänä vuonna olikin sitten jo toinen ääni kellossa kun paikalliseen lukioon oli tosi vähän hakijoita. Lukiolaisille luvattiin omat läppärit antaa lukioajaksi käyttöön, osa kirjoista annetaan ilmaiseksi ilmeisesti e-kirjoina ja opo oli jopa puhunut muutamia kasin oppilaita valitsemaan aiottujen amisopintojen sijaan lukion.

Pojan yläasteella opo keskittyy ohjaamaan ammattikouluun. Yliopistoon aikovat saavat pärjätä ilman. Ilmeisesti politiikka on, että herrojen pennut ovat niin muutenkin paremmassa asemassa, että heihin resurssejs ei tuhlata. Unohtuu, että monella duunarin lapsella olisi päätä vaikka mihin, mutta kukaan ei sitä hänelle kerro, eikä hän osaa hakeutua, kun ei ole ohjausta, tukea ja esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhut monikossa 1?

Ei pahalla, mutta eiköhän se nuori viimekädessä ihan itse valitse opinahjonsa ja kurssinsa. Vanhemmat voi toki opastaa, ohjata ja neuvoa, mutta ei se heidän elämänsä tai päätöksensä kuitenkaan loppupeleissä ole.

Mihin lukioon nuorenne nyt menee, saattaapi tulla samaan jossa omani on..

Ap

Kyllä tässä vaiheessa se korkeakoulu-uudistus vaatii myös vanhemman panosta. Ei ysiluokkalainen yksin pystynyt kaikkea tietoa etsimään ja käsittämään.

Kurssivalinnat on myös pakko tehdä se tuleva uudistus huomioiden. Eli ks yllä.

1

Sellainen äiti

Hyvä äiti. Etkö pysty itse samaan?

Pystyn. Annoin lapseni tehdä itse rauhassa yhden elämänsä suurimmista päätöksistä. Saa myös rauhassa miettiä mitkä kurssit on hyödyllisiä. Multa voi kysyä neuvoa, mutta en hääly takana tunkemassa ohjeita ja neuvoja ja ahdistamassa nuorta. Se on nuoreni elämä, koulutus ja ura ei minun.

Eli jätit hänet yksin. Koska et osaa auttaa.

15/16-vuotias ei voi mitenkään tietää veilä mitä haluaa ja voi hölmöillä valinnoilla silti poissulkea uramahdollisuuksia.

Tämä on totta. Toinen puoli tässä tuessa ja kannustuksessa on se, että jos nuori itse ei ole hyvin motivoitunut ja sitoutunut samoihin tavoitteisiin voi tulla voimakaskin vastareaktio jossain teiniangstin vaiheessa. Meidän esikoiselle kävi näin lukiossa. Yhtäkkiä opiskelumotivaatio hävisi ja hyvä kun saatiin käymään lukio loppuun. Keskiarvo romahti ysistä seiskaan ja kirjoitukset meni penkin alle. Kertakaikkiaan ei kiinnostanut. Ennen ja jälkeen armeijaa tuli välivuosia ja viimein aikuistui sen verran, että pääsi opiskelemaan teknistä alaa. Jos lapsi ei koe syystä tai toisesta suunnitelmianne omakseen niin eipä siinä paljoa ole tehtävissä.

Ei se ole tukea ja kannustusta jos vain päsmäröidään lapselle jokin oma ohjelma. Eikä sellaisesta ole kukaan täällä puhunut.

Minä kävin eri lukioita läpi. Laitoin ne omaan järjestykseen tietyillä kriteereillä. Lapsi teki oman listan. Sitten vertailimme listamme, kävimme läpi asiaa eri kantilta, avasimme omat kriteerimme, juttelimme niistä.

Tämän jälkeen lapsi teki sen yhteishaun.

Hänellä todistus jolla pääsi ihan jokaiseen ja hän on kaksikielinen joten pohdimme myös kielikysymystä. Meneekö minkäkieliseem kouluun ja miksi. Miten se valinta vaikuttaa tulevaisuuteen.

Tietenkään tällaista haarukointia ei edes tarvitse jos todistus juuri ja juuri riittää tai jos paikkakunnalla on vain yksi lukio.

1

Meillä esikoinen valitsi oman kunnan lukion. Tämän kokemuksen jälkeen molemmat nuoremmat hakeutui naapurikunnan lukioon, jolla on paremmat resurssit ja esim. Se kuuluisa digitalisaatio pitemmällä. Hieman hankalampi koulumatka heillä on, mutta ainakin keskimmäinen ,joka kävi siellä jo viime vuoden , on tyytyväinen opetukseen ym. Myös koulurakennus on siellä pari vuotta vanha ja sisäilmaongelmia ei ole, mikä taas on kuopuksen kannalta tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Keskieuroopassa on jo pitkään pitänyt tehdä päätös jatkoon suuntautumisesta ja sen mukaisista väylävalinnoista viimeistään 14-vuotiaana. Mutta Suomessahan ollaan lapsukaisia ja ihan hukassa vielä 20-vuotiainakin näissä asioissa.

Sensijaan hpv-rokotteen ottamisesta kyetään päättämään itse jo ihan 12-vuotiaanakin. Ellei aiemmin. Ollaan niin aikuista jo kuitenkin, että.

Ei missään sanota, että valta valinta pitäisi tehdä keskustelematta kenenkään kanssa, varsinkaan vanhempien. Euroopassa tuetaan lasta pitkälle parikymppiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Pojan yläasteella opo keskittyy ohjaamaan ammattikouluun. Yliopistoon aikovat saavat pärjätä ilman. Ilmeisesti politiikka on, että herrojen pennut ovat niin muutenkin paremmassa asemassa, että heihin resurssejs ei tuhlata. Unohtuu, että monella duunarin lapsella olisi päätä vaikka mihin, mutta kukaan ei sitä hänelle kerro, eikä hän osaa hakeutua, kun ei ole ohjausta, tukea ja esimerkkiä.

Juurikin näin.

Samalla tavoin se huono opo-ohjaus ja kaverit voi hyydyttää lahjakkaan tytön valitsemaan ”tytölle sopivaa”. Eli huonommin koulutettujen vanhempien tyttö päätyy lähihoitajaksi saadessaan ysillä ”itse valita”. Kun taas korkeakoulutettujen vanhempien poika suuntaa automaattisesti kohti lääkistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhut monikossa 1?

Ei pahalla, mutta eiköhän se nuori viimekädessä ihan itse valitse opinahjonsa ja kurssinsa. Vanhemmat voi toki opastaa, ohjata ja neuvoa, mutta ei se heidän elämänsä tai päätöksensä kuitenkaan loppupeleissä ole.

Mihin lukioon nuorenne nyt menee, saattaapi tulla samaan jossa omani on..

Ap

Kyllä tässä vaiheessa se korkeakoulu-uudistus vaatii myös vanhemman panosta. Ei ysiluokkalainen yksin pystynyt kaikkea tietoa etsimään ja käsittämään.

Kurssivalinnat on myös pakko tehdä se tuleva uudistus huomioiden. Eli ks yllä.

1

Sellainen äiti

Hyvä äiti. Etkö pysty itse samaan?

Pystyn. Annoin lapseni tehdä itse rauhassa yhden elämänsä suurimmista päätöksistä. Saa myös rauhassa miettiä mitkä kurssit on hyödyllisiä. Multa voi kysyä neuvoa, mutta en hääly takana tunkemassa ohjeita ja neuvoja ja ahdistamassa nuorta. Se on nuoreni elämä, koulutus ja ura ei minun.

Eli jätit hänet yksin. Koska et osaa auttaa.

15/16-vuotias ei voi mitenkään tietää veilä mitä haluaa ja voi hölmöillä valinnoilla silti poissulkea uramahdollisuuksia.

Tämä on totta. Toinen puoli tässä tuessa ja kannustuksessa on se, että jos nuori itse ei ole hyvin motivoitunut ja sitoutunut samoihin tavoitteisiin voi tulla voimakaskin vastareaktio jossain teiniangstin vaiheessa. Meidän esikoiselle kävi näin lukiossa. Yhtäkkiä opiskelumotivaatio hävisi ja hyvä kun saatiin käymään lukio loppuun. Keskiarvo romahti ysistä seiskaan ja kirjoitukset meni penkin alle. Kertakaikkiaan ei kiinnostanut. Ennen ja jälkeen armeijaa tuli välivuosia ja viimein aikuistui sen verran, että pääsi opiskelemaan teknistä alaa. Jos lapsi ei koe syystä tai toisesta suunnitelmianne omakseen niin eipä siinä paljoa ole tehtävissä.

Ei se ole tukea ja kannustusta jos vain päsmäröidään lapselle jokin oma ohjelma. Eikä sellaisesta ole kukaan täällä puhunut.

Minä kävin eri lukioita läpi. Laitoin ne omaan järjestykseen tietyillä kriteereillä. Lapsi teki oman listan. Sitten vertailimme listamme, kävimme läpi asiaa eri kantilta, avasimme omat kriteerimme, juttelimme niistä.

Tämän jälkeen lapsi teki sen yhteishaun.

Hänellä todistus jolla pääsi ihan jokaiseen ja hän on kaksikielinen joten pohdimme myös kielikysymystä. Meneekö minkäkieliseem kouluun ja miksi. Miten se valinta vaikuttaa tulevaisuuteen.

Tietenkään tällaista haarukointia ei edes tarvitse jos todistus juuri ja juuri riittää tai jos paikkakunnalla on vain yksi lukio.

1

Emme mekään päsmäröineet mitään omaa ohjelmaamme , vaan hän oli itse täysillä messissä vielä ykkösen syksyllä. Ihan itse oli kiinnostunut pitkästä matematiikasta ja fykestä. Kielissä hän myös oli ysin/kympin tasoa, eikä mitenkään pakotettu valitsemaan sitä c-kieltä. Jossain vaan sen ekan vuoden aikana hänen mielensä muuttui ja motivaatio romahti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskieuroopassa on jo pitkään pitänyt tehdä päätös jatkoon suuntautumisesta ja sen mukaisista väylävalinnoista viimeistään 14-vuotiaana. Mutta Suomessahan ollaan lapsukaisia ja ihan hukassa vielä 20-vuotiainakin näissä asioissa.

Sensijaan hpv-rokotteen ottamisesta kyetään päättämään itse jo ihan 12-vuotiaanakin. Ellei aiemmin. Ollaan niin aikuista jo kuitenkin, että.

Ei missään sanota, että valta valinta pitäisi tehdä keskustelematta kenenkään kanssa, varsinkaan vanhempien. Euroopassa tuetaan lasta pitkälle parikymppiseksi.

Niin tuetaankin. Valinnat kuitenkin tehdään jo varhain, eikä vedota niiden olevan mahdottomia niin nuorelle. Vanhemmat tuntevat lapsensa ja osaavat heitä myös ohjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan yläasteella opo keskittyy ohjaamaan ammattikouluun. Yliopistoon aikovat saavat pärjätä ilman. Ilmeisesti politiikka on, että herrojen pennut ovat niin muutenkin paremmassa asemassa, että heihin resurssejs ei tuhlata. Unohtuu, että monella duunarin lapsella olisi päätä vaikka mihin, mutta kukaan ei sitä hänelle kerro, eikä hän osaa hakeutua, kun ei ole ohjausta, tukea ja esimerkkiä.

Juurikin näin.

Samalla tavoin se huono opo-ohjaus ja kaverit voi hyydyttää lahjakkaan tytön valitsemaan ”tytölle sopivaa”. Eli huonommin koulutettujen vanhempien tyttö päätyy lähihoitajaksi saadessaan ysillä ”itse valita”. Kun taas korkeakoulutettujen vanhempien poika suuntaa automaattisesti kohti lääkistä.

Ihmetellään, miksi tyttöjä ei saada teknillisille aloille ja johtaville paikoille. Olen tavannut naisia, jotka vasta nelikymppisenä ovat lukeneet itsensä sairaanhoitajasta johtajaksi, toinen kampaajasta insinööriksi, kolmas lähihoitajasta tekniselle puolelle.

Koulu kyllä näyttää siltä kuin olisi tytöille helpompaa, mutta mitä hyötyä siitä on, kun ketään ei kiinnosta ohjata heitä hakeutumaan muihin kuin perinteisiin matalasti koulutettuihin tai huonosti palkattuihin naisten ammatteihin.

Opiskelijavalinta tulee pilaamaan monen nuoren opiskelijan jatkosuunnitelmat.

Kiitokset OKM:lle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan yläasteella opo keskittyy ohjaamaan ammattikouluun. Yliopistoon aikovat saavat pärjätä ilman. Ilmeisesti politiikka on, että herrojen pennut ovat niin muutenkin paremmassa asemassa, että heihin resurssejs ei tuhlata. Unohtuu, että monella duunarin lapsella olisi päätä vaikka mihin, mutta kukaan ei sitä hänelle kerro, eikä hän osaa hakeutua, kun ei ole ohjausta, tukea ja esimerkkiä.

Juurikin näin.

Samalla tavoin se huono opo-ohjaus ja kaverit voi hyydyttää lahjakkaan tytön valitsemaan ”tytölle sopivaa”. Eli huonommin koulutettujen vanhempien tyttö päätyy lähihoitajaksi saadessaan ysillä ”itse valita”. Kun taas korkeakoulutettujen vanhempien poika suuntaa automaattisesti kohti lääkistä.

Tämä on niin totta. Monesti vielä se koulutettujen vanhempien poika on tyhmä kuin saapas, mutta kun tekee ne oikeat jutut pääsee jatkoon ja valmistuu . Ja on edelleen tyhmä kuin saapas.

Itse ihmettelin kyllä lasten yläkouluaikana sitä, miten paljon huonomman tietopohjan nyky peruskoulu antaa nuorille kuin vaikkapa -80-luvulla. Jos kotoa ei ymmärretä sparrata niin ainakin pienempien kuntien kouluissa se yleinen taso on surkea ja oppilas saa sen kympin aineesta kuin aineesta tosi vähin tiedoin. Tytär tämän tajusi ja kunnianhimoisena työskenteli enemmän kuin vaadittiin. Kuopus taas tyytyi lillumaan virran mukana ja panosti vaan muutamiin häntä kiinnostaviin aineisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskieuroopassa on jo pitkään pitänyt tehdä päätös jatkoon suuntautumisesta ja sen mukaisista väylävalinnoista viimeistään 14-vuotiaana. Mutta Suomessahan ollaan lapsukaisia ja ihan hukassa vielä 20-vuotiainakin näissä asioissa.

Sensijaan hpv-rokotteen ottamisesta kyetään päättämään itse jo ihan 12-vuotiaanakin. Ellei aiemmin. Ollaan niin aikuista jo kuitenkin, että.

Ei missään sanota, että valta valinta pitäisi tehdä keskustelematta kenenkään kanssa, varsinkaan vanhempien. Euroopassa tuetaan lasta pitkälle parikymppiseksi.

Niin tuetaankin. Valinnat kuitenkin tehdään jo varhain, eikä vedota niiden olevan mahdottomia niin nuorelle. Vanhemmat tuntevat lapsensa ja osaavat heitä myös ohjata.

Sulla on tuo lukeminen haasteellista.

Juuri nyt Suomessa eletään kaaoksessa tämän asian suhteen. Opoja ei ole vielä koulutettu, kaikenlaista puhutaan, uudistuksia tippuu puskista.

Tilanne on liian vaikea 15-vuotiaan hahmottaa. Kun ei se aukea kunnolla aikuisellekaan.