Tarttuuko masennus lapseen?
Mitä jos vanhempi on pitkiä aikoja masentunut? En usko, että pääsen masennuksesta koskaan eroon, koska johtuu olosuhteista joita en voi muuttaa.
Kommentit (32)
Elämässä tapahtuu välillä kurjia asioita ja niiden kanssa vaan pitää elää.
Olen itse elänyt kuoleman kanssa, yksi perheestä kuoli. Suru on ollut musertava ja sen edetessä tunteet vaihtelee, miten prosessi nyt kulkee. Lisäksi toki muiden perheenjäsenten oman surun käsittely, nämä eivät kulje kaikilla samaan aikaan ja lapsen tunteet pitää käsitellä kun ne tulee kohdalle, vaikka itse olisi väsynyt.
Omaan ja lapsen väsymiseen ja tunteiden hallintaan saa perheet apua. Jos lapsi on alle kouluikäinen niin neuvolassa suoraan väsyminen kannattaa ottaa aiheeksi.
Jos lapsi on vanhempi niin esim. koulun terveydenhoitaja ohjaa eteenpäin perhettä.
Lapsi elää omaa elämää ja sitä kuuluu tukea.
Ei ihminen aina jaksa ja silloin on hyvä esimerkiksi perhetyö tai erilaiset muut palvelut, jotka tukevat lapsen kehitystä ja sinä saat aikaa omaan työskentelyyn surra jne.
Vierailija kirjoitti:
Valkoonen magia!😎
*valkoinen magia!
""""
En olisi ikinä lapsena uskonut että päädyn yhtä masentuneeksi kuin äitini, olin valoisa ja onnellinen lapsi, mutta niin vaan kävi ja tässä ollaan. :(
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tapahtuu välillä kurjia asioita ja niiden kanssa vaan pitää elää.
Olen itse elänyt kuoleman kanssa, yksi perheestä kuoli. Suru on ollut musertava ja sen edetessä tunteet vaihtelee, miten prosessi nyt kulkee. Lisäksi toki muiden perheenjäsenten oman surun käsittely, nämä eivät kulje kaikilla samaan aikaan ja lapsen tunteet pitää käsitellä kun ne tulee kohdalle, vaikka itse olisi väsynyt.Omaan ja lapsen väsymiseen ja tunteiden hallintaan saa perheet apua. Jos lapsi on alle kouluikäinen niin neuvolassa suoraan väsyminen kannattaa ottaa aiheeksi.
Jos lapsi on vanhempi niin esim. koulun terveydenhoitaja ohjaa eteenpäin perhettä.Lapsi elää omaa elämää ja sitä kuuluu tukea.
Ei ihminen aina jaksa ja silloin on hyvä esimerkiksi perhetyö tai erilaiset muut palvelut, jotka tukevat lapsen kehitystä ja sinä saat aikaa omaan työskentelyyn surra jne.
Meillä oli lapsiperheiden kotipalvelua, mikä lopetettiin vaikka en sitä halunnut ja kp:n työntekijä teki meistä lasun, koska jäimme ilman apua. Koin tämän toimintatavan loukkaavana ja sen jälkeen en ole lapsiperheiden kotipalvelua edes halunnut, kun en apuun voi luottaa. Lasusta ei ollut mitään apua, stressasi vain lisää. Perheneuvolajonoon pääsy oli ainoa toimenpide mikä siitä seurasi, ja toissaviikolla sieltä perheneuvolasta tuli kirje jossa sanottiin, että sori mutta joudutte oottelemaan toistaiseksi kun meillä on ruuhkaa.
Olen kokenut läheisen kuoleman ja minulla meni n. vuosi ennenkuin oloni alkoi tuntua aika hyvältä jälleen. Nyt kuitenkin masennuksen aiheuttaja on krooninen sairauteni, joka ei parane, mitään toivoa paremmasta elämästä ei siis ole. Ap
Luulisi, että masennusta voisi lievittää, vaikka syy olisikin krooninen sairaus.
Hae apua.
Ei se nyt lapeen suoranaisesti "tartu", mutta en voi väittää, etteikö vanhemman masennus valitettavasti lapseen vaikuttaisi.
Olisiko tästä apua? Opas ladattavaksi ja luettavaksi mielenterveysseuran sivuilta.
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt lapeen suoranaisesti "tartu", mutta en voi väittää, etteikö vanhemman masennus valitettavasti lapseen vaikuttaisi.
Olisiko tästä apua? Opas ladattavaksi ja luettavaksi mielenterveysseuran sivuilta.
Sillä olen ajatellut, että kun tiedän että se lapseen vaikuttaa ja tiedän, että en koskaan parane lähelle normaalia, niin kuinka kauan mun pitäisi yrittää? Haluaisin luovuttaa, koska elämänlaadultaan kelvollinen tulevaisuus näyttää niin utopistiselta ajatukselta. Tottakai jos parempi elämä olisi saavutettavissa ja pelkkä masennus olisi ongelma, niin yrittäisin. Mutta kun tiedän, että ongelmat ei poistu mihinkään, niin tuntuu että pitäisi hyväksyä että mun aika alkaa olla jo täynnä, eikä se ole välttämättä kenenkään kannalta hyvä idea yrittää vielä olla olemassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt lapeen suoranaisesti "tartu", mutta en voi väittää, etteikö vanhemman masennus valitettavasti lapseen vaikuttaisi.
Olisiko tästä apua? Opas ladattavaksi ja luettavaksi mielenterveysseuran sivuilta.
Sillä olen ajatellut, että kun tiedän että se lapseen vaikuttaa ja tiedän, että en koskaan parane lähelle normaalia, niin kuinka kauan mun pitäisi yrittää? Haluaisin luovuttaa, koska elämänlaadultaan kelvollinen tulevaisuus näyttää niin utopistiselta ajatukselta. Tottakai jos parempi elämä olisi saavutettavissa ja pelkkä masennus olisi ongelma, niin yrittäisin. Mutta kun tiedän, että ongelmat ei poistu mihinkään, niin tuntuu että pitäisi hyväksyä että mun aika alkaa olla jo täynnä, eikä se ole välttämättä kenenkään kannalta hyvä idea yrittää vielä olla olemassa. Ap
Älä ihmeessä tee sitä, siitä vasta lapset kärsivätkin. Itsekin vähän samanlaisia ajatuksia mulla mutta sinnittelen. Ei luovuteta. Tässä ajassa on monia jotka ovat samassa tilanteessa. Tsemppiä.
Vanhemman masennus ei tartu, mutta voi vaikuttaa negatiivisesti lapseen.
Kokeile...oo jonkin aikaa lapsen seurassa tekemättä mitään, ja katso miten hän reagoi? Varmaan muistaa ainakin vanhempana, että äiti ei tehnyt muuta kuin makasi sängyssä. Tuskin lapsesta kasvaa aikaan kansankynttilää:)
Vierailija kirjoitti:
Kokeile...oo jonkin aikaa lapsen seurassa tekemättä mitään, ja katso miten hän reagoi? Varmaan muistaa ainakin vanhempana, että äiti ei tehnyt muuta kuin makasi sängyssä. Tuskin lapsesta kasvaa aikaan kansankynttilää:)
kerro, miten sun kommenttisi auttaa ap:tä ja kaltaisiaan?
https://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/materials_files/m…
"Miten autan lastani? -opas on suunnattu vanhemmille, joilla on mielenterveyden ongelmia. Esitteessä käydään läpi vanhempia askarruttavia asioita."
Tämä kannattaa lukea!
Surkutteletko oloasi lapsen läsnäollessa, entä huolehditko lapsen perustarpeista? Kaikki nää tarttuuko masennus on varmaan aika yksilöllistä mutta voi vaikuttaa ja varsinkin niin että lapsi normaalia passiivisempi.