Tarttuuko masennus lapseen?

Lorvikatari ei ole rutto eli ei tartu

Taipumus masennukseen voi ehkä joissakin tapauksissa olla periytyvää. Linkitän alle psykologi Jordan Petersonin kokemuksen, hän on itse ollut kauan masentunut. Hänen isällään ja isoisällään oli masennus ja tyttärelläkin alkoi jo lapsena. Psykologia ja lääketiede ovat edistyneet paljon tässä ajassa. Masennuslääkkeet voivat auttaa joitakin. Heitä on auttanut ruokavalion muuttaminen gluteenittomaan ja maidottomaan.

 

Miten vanha lapsi?

Googlaa still face experiment ja mieti sitten vaikuttaako masennuksesi lapseesi...

Onko lapsesi isä kuvioissa. Tuleeko lastaan.

Asia on niin, että jos äiti on masentunut, lapsi kokee valtavaa turvattomuutta. Äiti on lapselle se tuki ja turva, mutta kun se äiti on masentunut, lapsi alkaa pelätä, että se kuolee. Masentunut ajattelee usein kuolemaa ja kuolemista ja se välittyy lapselle. Lapselle tulee siitä kauhu, koska lapsi on riippuvainen äidistään.

Lapselle voi aikuisena tulla jokin psyykkinen häiriö. Esimerkiksi paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tai sitten masennus.

Onko isänsä lapselle turvallisella tavalla läsnä?

Kyllähän tunteet "tarttuu", myös masennukseen liittyvät tunteet.

Myös muut traumaattiset tapahtumat vaikuttavat lapseen. Jos masentunut vanhempi tekee itsemurhan, lapsi syyttää siitä itseään pitkään, mikä tietenkin vaikuttaa kehitykseen negatiivisesti

Ap, millaista hoitoa saat masennukseen?

Tunnut pitävän jotenkin väistämättömänä masennustasi, kun sinulla on krooninen sairaus. Toki se voi lamata, mutta todellisuudessa silti useimmat pystyvät elämään masentumatta jopa sodan keskellä ja kuolemansairaana.

Sulla on kumminkin syy yrittää hakea apua ja parantua: lapsesi. Yritä, älä ole itsekäs ja ryve kohtalossasi, vaan hae apua. Itsellesi ensin ja lapsellesi kun saat voimia. Ikävä jos perheneuvolassanne on jonoa, mutta pysykää jonossa! Ja jos lapsesi on koulussa, koulupsykologin kanssa kannattaa käydä ilman muuta juttelemassa, hän voi ohjata psykiatriseen kartoitukseen lapsesi.

Anteeksi nyt karu puhe, mutta joskus potku persauksiin kannustaa toimimaan. Sen verran perheessämme on kokemusta masennuksesta, että en elättele harhaluuloja sen parantumisen helppoudesta.

Mutta se on ainakin varmaa, että se EI parane ilman hoitoa.

Minuun on vaikuttanut äidin masennus niin, että olen ehkä vetäytyvämpi ja arempi kuin muuten olisin. Tietenkin tätä on mahdotonta varmuudella tietää. Mutta äidin masentuneesta ajatusmaailmasta on tarttunut sellaisia asenteita, että kaikki muu kuin television katselu sohvalla on jotenkin vaikeaa, väsyttävää, ylimääräistä ja vältettävää. Tällaista tiettyä elämänpelkoa ja passivoitumista vastaan joudun aktiivisesti kamppailemaan vielä näin aikuisenakin.

Masentuneen äidin aikuinen lapsi

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaista hoitoa saat masennukseen?

Tunnut pitävän jotenkin väistämättömänä masennustasi, kun sinulla on krooninen sairaus. Toki se voi lamata, mutta todellisuudessa silti useimmat pystyvät elämään masentumatta jopa sodan keskellä ja kuolemansairaana.

Sulla on kumminkin syy yrittää hakea apua ja parantua: lapsesi. Yritä, älä ole itsekäs ja ryve kohtalossasi, vaan hae apua. Itsellesi ensin ja lapsellesi kun saat voimia. Ikävä jos perheneuvolassanne on jonoa, mutta pysykää jonossa! Ja jos lapsesi on koulussa, koulupsykologin kanssa kannattaa käydä ilman muuta juttelemassa, hän voi ohjata psykiatriseen kartoitukseen lapsesi.

Anteeksi nyt karu puhe, mutta joskus potku persauksiin kannustaa toimimaan. Sen verran perheessämme on kokemusta masennuksesta, että en elättele harhaluuloja sen parantumisen helppoudesta.

Mutta se on ainakin varmaa, että se EI parane ilman hoitoa.

Mun mielestä on aika törkeää sanoa noin, sillä sodassa ja kuolemansairaudessa on sentään joku loppu. Mulla on elinikäinen tuomio tässä sairaudessa, kärsimys joka päivä ikuisesti. En mielestäni ole itsekäs, koska en tunne halua elää tällä tavalla - muuta kuin lapsen takia, mutta mietin kuinka hyvä asia hänenkään kannalta loppujen lopuksi olemassaoloni on. Ja fyysisiin oireisiin olen hakenut apua, olen todella todella yrittänyt elää tämän kanssa ja siitä huolimatta ja yrittänyt parantaa tilannetta, mutta ei siihen oikein auta mikään apu mitä olen saanut eikä vaihtoehtoja enää hirveästi ole. Ap

Vierailija kirjoitti:

Myös muut traumaattiset tapahtumat vaikuttavat lapseen. Jos masentunut vanhempi tekee itsemurhan, lapsi syyttää siitä itseään pitkään, mikä tietenkin vaikuttaa kehitykseen negatiivisesti

Näinhän se on, mutta vaikuttaako onnettoman vanhemman kanssa eläminen vielä pahemmin? Ap

Masennus ei tartu. Jussi Salomaa tarttuu. Ottaa niskasta kiinni ja heittää pihalle.

Tarttuu. Meillä molempiin tarttui, vaikka tarkasti varoin puhumasta heille mitään, en itkenyt lasten nähden ja olin niin hyvä äiti kuin pystyin. Lapset ovat kuin tuntosarvilla varustettuja ilmapuntareita, ne imee lausumattomatkin asiat itseensä.