Ei vitsi, oon ihastunut itseäni noin 15 vuotta nuorempaan jäbään!
Oon siis itse päälle nelikymppinen. Mä en kestä, sit vaan mietin, voisko se olla kiinnostunut minusta, ja jos olisikin, niin mitenköhän mahdollisesti mistään voisi tulla mitään!? Siis tuskinpa kumpikaan tulee tekemään aloitetta, pööh.... :(
Kommentit (32)
Minun tyttöystäväni on 17 vuotta nuorempi ja minua ei haittaa yhtään. Ikä on vain numero!
M37
Vierailija kirjoitti:
Minun tyttöystäväni on 17 vuotta nuorempi ja minua ei haittaa yhtään. Ikä on vain numero!
M37
Setämies
"Jäbään"? Kuulostat siltä että nuorempi seura olisikin parempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
"Jäbään"? Kuulostat siltä että nuorempi seura olisikin parempi vaihtoehto.
Pisti kans silmään toi. Ap taitaa olla sellainen omasta mielestään nuorekas ja räväkkä täti, joka allit heiluen bilettää yöelämässä ja kuvittelee olevansa yksi nuorista.
Yli 40 v. ja puhuu jäbistä? Miten olisi aikuistuminen, onnistuuko? Kuulostat teiniltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei! Ymmärrän. Mulle kävi noin. Tapasin työni kautta itseäni paaaaljon nuoremman miehen, joo tai lukiolaisen. Oli sielunkumppani, mun ei tarvinnut yrittää mitään, olin vain oma itseni. Meillä vain juttu sujui ja sähkö oli käsinkosketeltavaa. Mihinkään en ikinä ryhtynyt. Olin onnellinen, usko elämään säilyi. Ehkä seuraavassa elämässä tai ajattelin että etin hänet käsiini sitte joskus. Upea kaveri oli, hienosta (siis olivat kaikesta kulttuurista ja politiikasta kiinnostuneita rentoja tyyppejä, monialainen yliopistokoulutus molemmilla vanhemmilla) perheestä. Selvisin. Kiitos yli tunnin työmatka ajon. Musiikit tuli kuunneltua. Oon silti ikuisesti kiitollinen kun hänet tapasin. Hitto ku ois tavattu ku molemmat oli 18 tai21
Tässä on se samaa, että kaveri on vähän sellainen sivistyneemmän oloinen.
Ap
Nuoret skarppaa aikuisten seurassa, ovat sitten kovin erilaisia omien kavereidensa kanssa kuin täti-ihmisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei! Ymmärrän. Mulle kävi noin. Tapasin työni kautta itseäni paaaaljon nuoremman miehen, joo tai lukiolaisen. Oli sielunkumppani, mun ei tarvinnut yrittää mitään, olin vain oma itseni. Meillä vain juttu sujui ja sähkö oli käsinkosketeltavaa. Mihinkään en ikinä ryhtynyt. Olin onnellinen, usko elämään säilyi. Ehkä seuraavassa elämässä tai ajattelin että etin hänet käsiini sitte joskus. Upea kaveri oli, hienosta (siis olivat kaikesta kulttuurista ja politiikasta kiinnostuneita rentoja tyyppejä, monialainen yliopistokoulutus molemmilla vanhemmilla) perheestä. Selvisin. Kiitos yli tunnin työmatka ajon. Musiikit tuli kuunneltua. Oon silti ikuisesti kiitollinen kun hänet tapasin. Hitto ku ois tavattu ku molemmat oli 18 tai21
Tässä on se samaa, että kaveri on vähän sellainen sivistyneemmän oloinen.
ApNuoret skarppaa aikuisten seurassa, ovat sitten kovin erilaisia omien kavereidensa kanssa kuin täti-ihmisten.
Kun nyt et tiedä, mistä kaikista seikoista tuo käsitys syntyy, niin olisin sinuna ihan hiljaa vain.
Ap
Mäkin oon ihastunut nuorempaan, tosin vaan 8 vuotta nuorempaan. Oon ite 29. Kiva sitä on katella ja siitä haaveilla, vaikkei mitään koskaan tapahtuiskaan. Ihastuminen on aika kivaa.
Tässä on se samaa, että kaveri on vähän sellainen sivistyneemmän oloinen.
Ap