Lue keskustelun säännöt.
Luin tänään lasteni vanhoja päiväkotipapereita...tai vikalistoja paremminkin.
06.07.2018 |
Ei osaa ottaa vastaan yhteisiä ohjeistuksia, keskittyminen huonoa, liikaa omissa maailmoissaan, leikki ei jäsenneltyä ja johdonmukaista, kynäote hyvin hatara, juttelee omiaan kesken jonkun testin, uhmakkuutta, levottomuutta...tässä yhteenvetona mainintoja kahden lapseni papereista.
Nyt tyttö ja poika ovat yläkouluikäisiä, fiksuja nuoria, koulu sujuu, on harrastuksia js hyvät kaverisuhteet.
Minun muistini ja käsitykseni mukaan he ovat olleet ihan tavallisia lapsia, enkä muista tuolloin noita papereita laadittaessa olleeni erityisen huolissani tai mitään.
Kuitenkin kun nyt luin noita papereita, minusta ne olivat tosi ankarasti arvostelevia, tämä puuttuu ja tämä, tätä ei osaa ja tätä.
Ensimmäinen ajatukseni tänään lukiessa oli, että heitän ne menemään, ettei noi lue niitä itse. En ainakaan itse tykkäisi tuollaista ruotimista lukea itsestäni.
Kuitenkin muistan, että lapset ja minä pidimme päiväkodista ja sen henkilökunnasta, muistot ovat lämpimät. Noista papereista pelkästään saa kuitenkin tosi kalsean kuvan kun niitä nyt vuosien päästä lukee!
Kommentit (8)
Lapsen käytös voi hoidossa olla hyvin erilaista kuin kotona, eikä kotona muutenkaan näe sitä miten lapsi toimii isoissa ryhmissä jne. Noita asioita on silloin pantu lapsessa merkille, ja ehkä niissä on silloin osattu sitten paremmin tukea lasta ja lopputulos on ollut toivotunlainen (osaavat toimia ryhmissä, ottaa ohjeita vastaan, kuunnella muita jne).
Nykyään vasut tehdään eri tavalla, tuollaisia "vikalistoja" ei vanhemman eteen enää laiteta, vaikka eihän ne lapsen tukitarpeet sinänsä mihinkään ole kadonneet. Ne vaan tuodaan esille fiksummin ja ratkaisukeskeisemmin. Hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niitä varhaiskasvatuspapereita, joita laadittiin kai joka lapselle kansioonsa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsen käytös voi hoidossa olla hyvin erilaista kuin kotona, eikä kotona muutenkaan näe sitä miten lapsi toimii isoissa ryhmissä jne. Noita asioita on silloin pantu lapsessa merkille, ja ehkä niissä on silloin osattu sitten paremmin tukea lasta ja lopputulos on ollut toivotunlainen (osaavat toimia ryhmissä, ottaa ohjeita vastaan, kuunnella muita jne).
Nykyään vasut tehdään eri tavalla, tuollaisia "vikalistoja" ei vanhemman eteen enää laiteta, vaikka eihän ne lapsen tukitarpeet sinänsä mihinkään ole kadonneet. Ne vaan tuodaan esille fiksummin ja ratkaisukeskeisemmin. Hyvä niin.
No tämä juuri piti pistää alkuperäiseen kirjoitukseeni, että toivottavasti asioiden ilmaisu on kehittynyt vuosien mittaan! Hienoa, jos näin on!
Ymmärrän toki noiden huomioiden tarkoituksen ja tärkeyden, mutta aika kurjaa luettavaa saattaa olla lapselle itselleen nyt myöhemmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen käytös voi hoidossa olla hyvin erilaista kuin kotona, eikä kotona muutenkaan näe sitä miten lapsi toimii isoissa ryhmissä jne. Noita asioita on silloin pantu lapsessa merkille, ja ehkä niissä on silloin osattu sitten paremmin tukea lasta ja lopputulos on ollut toivotunlainen (osaavat toimia ryhmissä, ottaa ohjeita vastaan, kuunnella muita jne).
Nykyään vasut tehdään eri tavalla, tuollaisia "vikalistoja" ei vanhemman eteen enää laiteta, vaikka eihän ne lapsen tukitarpeet sinänsä mihinkään ole kadonneet. Ne vaan tuodaan esille fiksummin ja ratkaisukeskeisemmin. Hyvä niin.
No tämä juuri piti pistää alkuperäiseen kirjoitukseeni, että toivottavasti asioiden ilmaisu on kehittynyt vuosien mittaan! Hienoa, jos näin on!
Ymmärrän toki noiden huomioiden tarkoituksen ja tärkeyden, mutta aika kurjaa luettavaa saattaa olla lapselle itselleen nyt myöhemmin.
Ap
No harva meistä on noita omia papereitaan päässyt lukemaan, että jos siltä tuntuu niin silppuriin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen käytös voi hoidossa olla hyvin erilaista kuin kotona, eikä kotona muutenkaan näe sitä miten lapsi toimii isoissa ryhmissä jne. Noita asioita on silloin pantu lapsessa merkille, ja ehkä niissä on silloin osattu sitten paremmin tukea lasta ja lopputulos on ollut toivotunlainen (osaavat toimia ryhmissä, ottaa ohjeita vastaan, kuunnella muita jne).
Nykyään vasut tehdään eri tavalla, tuollaisia "vikalistoja" ei vanhemman eteen enää laiteta, vaikka eihän ne lapsen tukitarpeet sinänsä mihinkään ole kadonneet. Ne vaan tuodaan esille fiksummin ja ratkaisukeskeisemmin. Hyvä niin.
Minä olen eri mieltä niiden fiksuudesta ja ratkaisukeskeisyydestä. Ainakin meidän päiväkodista vanhemmat saavat hyvin rankkaa palautetta. Tosin johtuu varmaan siitä, että kaikki lastenhoitajat/lastentarhanopettajat eivät osaa kohdata vanhempia ja antaa rakentavaa kritiikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Only in Finland. Muualla maailmassa ammattilaiset hoitavat omat työnsä ja vanhemmat omat työnsä. Mutta täällä kaikki on jotain vasu-keskustelua, wilmaa, kodin ja koulun yhteistyötä, palaveria jne ja aina nämä ammattikasvattajat tietävät paremmin. Fakta kuitenkin on että varhaiskasvatuksessa heidän tehtävänsä on pääasiassa huolehtia lapsesta vanhempien työpäivän ajan ja koulussa opettajan tehtävä on opettaa. Sen sijaan säädetään kaikenmaailman syväanalyysiä lapsesta (yleensä päin seiniä) ja opetustyö kärsii integraation ja inkluusioon ym höpötyksen takia.
Onneksi ei ole enää noin pieniä lapsia, hommahan menee koko ajan vaan hullummaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen käytös voi hoidossa olla hyvin erilaista kuin kotona, eikä kotona muutenkaan näe sitä miten lapsi toimii isoissa ryhmissä jne. Noita asioita on silloin pantu lapsessa merkille, ja ehkä niissä on silloin osattu sitten paremmin tukea lasta ja lopputulos on ollut toivotunlainen (osaavat toimia ryhmissä, ottaa ohjeita vastaan, kuunnella muita jne).
Nykyään vasut tehdään eri tavalla, tuollaisia "vikalistoja" ei vanhemman eteen enää laiteta, vaikka eihän ne lapsen tukitarpeet sinänsä mihinkään ole kadonneet. Ne vaan tuodaan esille fiksummin ja ratkaisukeskeisemmin. Hyvä niin.
Minä olen eri mieltä niiden fiksuudesta ja ratkaisukeskeisyydestä. Ainakin meidän päiväkodista vanhemmat saavat hyvin rankkaa palautetta. Tosin johtuu varmaan siitä, että kaikki lastenhoitajat/lastentarhanopettajat eivät osaa kohdata vanhempia ja antaa rakentavaa kritiikkiä.
No se on toki totta että kaikki ei osaa ja toisilla on vaan asennevamma. Mätiä omenia mahtuu tähänkin ammattiin.
Toisaalta omasta lapsesta kun puhutaan niin asia on monelle vanhemmalle hyvin herkkä. Joku ottaa todella paljon nokkiinsa, vaikka koittaisit tuoda asiat kuinka kauniisti tahansa esille. Tää on joskus vaikea työ :)
Mitä papereita?