Mies joka on loukannut niin paljon ettei voi loukata enempää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näitä voi loukata. Eivät yksinkertaisesti välitä. Siirtyvät seuraavaan uhriin kun edellinen ei enää anna tyydytystä.

Kyllä niiden egoa voi loukata, parhaimmillaan paskoa ihan kunnolla

Miten?

En keksi juuri muuta keinoa kuin ignoorata yhteydenpidon, olla kiva kaikille muille hänen tuttavilleen, menestyä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näitä voi loukata. Eivät yksinkertaisesti välitä. Siirtyvät seuraavaan uhriin kun edellinen ei enää anna tyydytystä.

Kyllä niiden egoa voi loukata, parhaimmillaan paskoa ihan kunnolla

Miten?

En keksi juuri muuta keinoa kuin ignoorata yhteydenpidon, olla kiva kaikille muille hänen tuttavilleen, menestyä.

Ap

Aivan turha miettiä miten voisi loukata. Älä ikinä enää vastaa mihinkään viestiin tai puheluun. Näiden kanssa kaikki keskustelu on turhaa. Hyväksy ettet koskaan saa vastauksia ja vilpitöntä anteeksipyyntöä. Aika auttaa ja pääset kyllä yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näitä voi loukata. Eivät yksinkertaisesti välitä. Siirtyvät seuraavaan uhriin kun edellinen ei enää anna tyydytystä.

Kyllä niiden egoa voi loukata, parhaimmillaan paskoa ihan kunnolla

Toki suustaan voi päästää kauheita asioita ja yrittää loukata. Saattavat sitten ”loukkaantua” ja uhriutuvat. Todellisuudessa eivät kuitenkaan välitä paskan vertaa. Siirtyvät vaan seuraavaan kun eivät enää hyödy (tavalla tai toisella) edellisestä.

Oon samoilla linjoilla. Joo, olen itsekin kirjoittanut tähän ketjuun, että sellainen ihan tavallinen elämä tavallisine vastoinkäymisineen ja arkineen loukkaa heitä.

MUTTA se on just sellasta pikkupoikamaista loukkaantumista, kiukuttelua ja mielenosoittamista turhanpäiväisistä asioista. Seuraavassa hetkessä ehkä unohdettukin. Eivät he ole niitä, jotka kyynelsilmiin miettisivät yhtään mitään kuukausitolkulla, vaikka kuinka se olisi meistä mehukasta ajatella niin. Ylipäänsä kaikki takaisinnäpäyttelyt ovat melko turhia, koska eivät ne pure. Minä olen joskus itsekin tehnyt juttuja (en tahallisesti tai jotenkin toista varten, mutta elänyt elämääni ja rapatessa roiskuu), joista jälkikäteen voisi ajatella, että niiden jälkeen olisi voinut täysjärkinen oikeasti todeta, että tää kaveruus-ystävyys-mikäliesuhde oli tässä. Mutta ei, sellainen epävakaa tmv. tyyppi ei tee sitä, koska se ei kolahda häneen samalla tavalla kuin normaaleihin ihmisiin. Henkilö menettäisi myös edut. Tällaisen tyypin kaikki "eroamisepisoditkin" ovat raivokasta huutoa ja mesoamista, mutta se on sisältä ihan tyhjää eikä kerro mitään henkilön tunteista. Koska niitä ei edes ole. Minä olen kuullut monta kertaa, miten henkilö ei vihaa minua - ja itse asiassa se on varmasti täysin totta. Olen vain täysin turhanpäiväinen. 

Joten valitettavasti ap ei kovin helposti pääse suoranaisesti niskan päälle. Mutta jos ap ei pidä toiseen yhteyttä, niin hän voi ehkä parantaa tällä OMAA elämäänsä, ja sillä toki iso arvo. MUTTA todellisuudessa se ei kiinnosta paskaakaan tätä toista, vastaako ap vai ei. Hetkellisesti mies voi kiukustua, kun hänelle ei vastata, mutta ei tyyppi sitä jää suremaan siten, että kyynel, en päässyt nyt kyykyttämään tuota. Näin itse uskon.

Oletteko turreja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näitä voi loukata. Eivät yksinkertaisesti välitä. Siirtyvät seuraavaan uhriin kun edellinen ei enää anna tyydytystä.

Kyllä niiden egoa voi loukata, parhaimmillaan paskoa ihan kunnolla

Toki suustaan voi päästää kauheita asioita ja yrittää loukata. Saattavat sitten ”loukkaantua” ja uhriutuvat. Todellisuudessa eivät kuitenkaan välitä paskan vertaa. Siirtyvät vaan seuraavaan kun eivät enää hyödy (tavalla tai toisella) edellisestä.

Oon samoilla linjoilla. Joo, olen itsekin kirjoittanut tähän ketjuun, että sellainen ihan tavallinen elämä tavallisine vastoinkäymisineen ja arkineen loukkaa heitä.

MUTTA se on just sellasta pikkupoikamaista loukkaantumista, kiukuttelua ja mielenosoittamista turhanpäiväisistä asioista. Seuraavassa hetkessä ehkä unohdettukin. Eivät he ole niitä, jotka kyynelsilmiin miettisivät yhtään mitään kuukausitolkulla, vaikka kuinka se olisi meistä mehukasta ajatella niin. Ylipäänsä kaikki takaisinnäpäyttelyt ovat melko turhia, koska eivät ne pure. Minä olen joskus itsekin tehnyt juttuja (en tahallisesti tai jotenkin toista varten, mutta elänyt elämääni ja rapatessa roiskuu), joista jälkikäteen voisi ajatella, että niiden jälkeen olisi voinut täysjärkinen oikeasti todeta, että tää kaveruus-ystävyys-mikäliesuhde oli tässä. Mutta ei, sellainen epävakaa tmv. tyyppi ei tee sitä, koska se ei kolahda häneen samalla tavalla kuin normaaleihin ihmisiin. Henkilö menettäisi myös edut. Tällaisen tyypin kaikki "eroamisepisoditkin" ovat raivokasta huutoa ja mesoamista, mutta se on sisältä ihan tyhjää eikä kerro mitään henkilön tunteista. Koska niitä ei edes ole. Minä olen kuullut monta kertaa, miten henkilö ei vihaa minua - ja itse asiassa se on varmasti täysin totta. Olen vain täysin turhanpäiväinen. 

Joten valitettavasti ap ei kovin helposti pääse suoranaisesti niskan päälle. Mutta jos ap ei pidä toiseen yhteyttä, niin hän voi ehkä parantaa tällä OMAA elämäänsä, ja sillä toki iso arvo. MUTTA todellisuudessa se ei kiinnosta paskaakaan tätä toista, vastaako ap vai ei. Hetkellisesti mies voi kiukustua, kun hänelle ei vastata, mutta ei tyyppi sitä jää suremaan siten, että kyynel, en päässyt nyt kyykyttämään tuota. Näin itse uskon.

Näin minäkin uskon.

Että vaikka luulen, tunnen miten vahvasti ja tiedän että olen tärkeä ja rakas, mutta se ei ole hänen puoleltaan totta.

Hänelle on loppupeleissä sama vaikka kuolisin pois. Niinhän melkein havainnollisesti onneksi vain kävikin - sillä puoli vuotta sitten voi niin pahoin hänen vastaamattomuuteensa ja peleihinsä että iho räjähti, kaunis ulkonäkö muuttui, voin pahoin, fyysisesti niin pahoin etten jaksanut pitää itsestäni huolta!

Näitä on satutettu lapsena niin paljon tai vanhempien suhde on niin huono - että vahinko on jo ehtinyt tapahtua. Tämän takia kyselin että mitkä syyt aiheuttavat persoonallisuushäiriön, kylmyyden ja pettämisen, se tosiaan kiinnostaa tieteellisesti myös - ei cain oman kokemuksen kautta, miksi??

Näille merkkaa perustarpeet, wc käynnit, some, seksuaalisuus; ruoka ja joku hyypiö —— yleensä itseään vielä tyhmempi rinnalla tuomassa jonkinlaista turvaa. Itseään viisaampia nämä eivät kestä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletteko turreja?

Mikä se on?

Ap

Turre??

Vierailija kirjoitti:

Oletteko turreja?

Heh, ihan kiva välikevennys. Tästä ketjusta ei silti taida heitä juuri löytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mietipä asiaa hetki. Miksi mies, joka on onnensa kukkuloilla, yhdessä lastensa äidin kanssa, kohta menossa naimisiin, kokee tarvetta soitella entiselle naisystävälleen? Ja toistella näitä samoja asioita monta kertaa? Miksi sinun täytyy saada tietää yksityiskohtia hänen rakkauselämästään? Koska hän on sadistinen narsisti ja persoonallisuushäiriöinen, ja hän haluaa satuttaa sinua. Hän tietää tasan tarkkalleen, että tuosta kaikesta sinä tulet surulliseksi, koet itsesi riittämättömäksi ja näin hän saa sinusta negatiivisen tunnereaktion irti ja pääsee kokemaan itsensä "voittajaksi". Tuo mies ei ikinä tule muuttumaan, eikä hän luonnehäiriönsä vuoksi kykene olemaan hyvä mies kenellekään. Päästä irti.

Hyvin sanottu. Näille ihmisille sanonta ”kiusa se on pienikin kiusa” elää aivan omaa elämäänsä. Mikä tahansa pieni ele millä saada sinuun kipua kelpaa - ja se käytetään myös. Kaikki sinun rakkautesi on kuin suuri huvipuisto jossa tunteesi käännetään sinua vastaan ja kivustasi tulee toiselle nautintoa. Loukkaaminen tuo tunteen vallasta ja alistamisesta. Sinun rakkautesi on toiselle häpeällistä heikkoutta, ja siitä kuuluukin tehdä pilaa, sinut kuuluukin häpäistä.

Amen ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näitä voi loukata. Eivät yksinkertaisesti välitä. Siirtyvät seuraavaan uhriin kun edellinen ei enää anna tyydytystä.

Kyllä niiden egoa voi loukata, parhaimmillaan paskoa ihan kunnolla

Toki suustaan voi päästää kauheita asioita ja yrittää loukata. Saattavat sitten ”loukkaantua” ja uhriutuvat. Todellisuudessa eivät kuitenkaan välitä paskan vertaa. Siirtyvät vaan seuraavaan kun eivät enää hyödy (tavalla tai toisella) edellisestä.

Oon samoilla linjoilla. Joo, olen itsekin kirjoittanut tähän ketjuun, että sellainen ihan tavallinen elämä tavallisine vastoinkäymisineen ja arkineen loukkaa heitä.

MUTTA se on just sellasta pikkupoikamaista loukkaantumista, kiukuttelua ja mielenosoittamista turhanpäiväisistä asioista. Seuraavassa hetkessä ehkä unohdettukin. Eivät he ole niitä, jotka kyynelsilmiin miettisivät yhtään mitään kuukausitolkulla, vaikka kuinka se olisi meistä mehukasta ajatella niin. Ylipäänsä kaikki takaisinnäpäyttelyt ovat melko turhia, koska eivät ne pure. Minä olen joskus itsekin tehnyt juttuja (en tahallisesti tai jotenkin toista varten, mutta elänyt elämääni ja rapatessa roiskuu), joista jälkikäteen voisi ajatella, että niiden jälkeen olisi voinut täysjärkinen oikeasti todeta, että tää kaveruus-ystävyys-mikäliesuhde oli tässä. Mutta ei, sellainen epävakaa tmv. tyyppi ei tee sitä, koska se ei kolahda häneen samalla tavalla kuin normaaleihin ihmisiin. Henkilö menettäisi myös edut. Tällaisen tyypin kaikki "eroamisepisoditkin" ovat raivokasta huutoa ja mesoamista, mutta se on sisältä ihan tyhjää eikä kerro mitään henkilön tunteista. Koska niitä ei edes ole. Minä olen kuullut monta kertaa, miten henkilö ei vihaa minua - ja itse asiassa se on varmasti täysin totta. Olen vain täysin turhanpäiväinen. 

Joten valitettavasti ap ei kovin helposti pääse suoranaisesti niskan päälle. Mutta jos ap ei pidä toiseen yhteyttä, niin hän voi ehkä parantaa tällä OMAA elämäänsä, ja sillä toki iso arvo. MUTTA todellisuudessa se ei kiinnosta paskaakaan tätä toista, vastaako ap vai ei. Hetkellisesti mies voi kiukustua, kun hänelle ei vastata, mutta ei tyyppi sitä jää suremaan siten, että kyynel, en päässyt nyt kyykyttämään tuota. Näin itse uskon.

Näin minäkin uskon.

Että vaikka luulen, tunnen miten vahvasti ja tiedän että olen tärkeä ja rakas, mutta se ei ole hänen puoleltaan totta.

Hänelle on loppupeleissä sama vaikka kuolisin pois. Niinhän melkein havainnollisesti onneksi vain kävikin - sillä puoli vuotta sitten voi niin pahoin hänen vastaamattomuuteensa ja peleihinsä että iho räjähti, kaunis ulkonäkö muuttui, voin pahoin, fyysisesti niin pahoin etten jaksanut pitää itsestäni huolta!

Näitä on satutettu lapsena niin paljon tai vanhempien suhde on niin huono - että vahinko on jo ehtinyt tapahtua. Tämän takia kyselin että mitkä syyt aiheuttavat persoonallisuushäiriön, kylmyyden ja pettämisen, se tosiaan kiinnostaa tieteellisesti myös - ei cain oman kokemuksen kautta, miksi??

Näille merkkaa perustarpeet, wc käynnit, some, seksuaalisuus; ruoka ja joku hyypiö —— yleensä itseään vielä tyhmempi rinnalla tuomassa jonkinlaista turvaa. Itseään viisaampia nämä eivät kestä.

Ap

En voi vastata varmuudella, mutta uskoisin että kaltaiseksi voisi kasvaa pieni poika perheessä jossa äiti on tunnekylmä ja isä etäinen. Lapsen ei anneta kasvaa turvallisessa ympäristössä vaan jätetään täysin huomiotta jotta lapsi kokee olevansa kuin ilmaa. Tällaisen henkilön itsetunto voi jäädä kovin hauraaksi niin ettei hän sisimmässään koe olevansa minkään arvoinen. Luultavasti koko loppuelämä on sitten ikäänkuin sen todistamista kuinka upea ja mahtava itse onkaan (suuruuskuvitelmat), täysin kykenemättä tuntemaan empatiaa ketään muuta kuin itseään kohtaan.

Mikäli tämmöistä ihmistä haluisi satuttaa, voisi sen tehdä vain osoittamalla kuinka pieni ja mitätön hän oikeastaan onkaan, suorastaan kuin ilmaa. "Kuka olitkaan? Olemmeko joskus olleet tekemisissä?" En kuitenkaan tiedä haluisinko henkilökohtaisesti murskata edes senlaisen ihmisen itsetuntoa joka on itseäni pahasti loukannut.

Minä olen verbaalisesti loukannut tällaista luonnehäiriöistä miestä. Mitään muuta en siitä saanut kuin pahan olon itselleni. Ei hän niistä sanoista välittänyt. En ole ylpeä itsestäni, mutta kun riittävän monta kertaa loukataan niin pahasti kuin hän teki niin keitti minullakin yli. Uskomatonta on, että Tälläkin viikolla sain häneltä yhteydenoton kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Ikinä enää en hänelle mitään vastaa. Sillä tavalla säilytän mielenterveyteni.

En ole siis ap, mutta kun itselläni tämä toinen osapuoli kärsi mm. PTSD:stä, niin tällä viikolla aloin miettiä, että no ei taida minullakaan enää kaukaa puhaltaa jostain traumasta. On ollut vaikeata muodostaa sellainen tolkullinen kuvio tapahtumista jälkikäteenkin. Tuntuu, että joko koittaa vääristää tapahtunutta liiaksi negatiiviseen tai liiaksi positiiviseen. Välillä tulee tunne, että olen keksinyt suurin piirtein kaiken positiivisen, mikä tavallaan voi olla tottakin, mutta toisaalta sekin horjuttaa entisestään käsitystä omista kokemuksista ja havainnoista eli ehkä kuitenkaan ihan äärimmäisyyksiin vietynä ei ole hyvä kieltää kaikkea sitäkään.

Parastahan olisi, kun joku toteaisi, että pim, heräät nyt, olet nähnyt koko jutusta vain unta. 

seireeni

Vierailija kirjoitti:

Minä olen verbaalisesti loukannut tällaista luonnehäiriöistä miestä. Mitään muuta en siitä saanut kuin pahan olon itselleni. Ei hän niistä sanoista välittänyt. En ole ylpeä itsestäni, mutta kun riittävän monta kertaa loukataan niin pahasti kuin hän teki niin keitti minullakin yli. Uskomatonta on, että Tälläkin viikolla sain häneltä yhteydenoton kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Ikinä enää en hänelle mitään vastaa. Sillä tavalla säilytän mielenterveyteni.

Joo, oon tehnyt saman. Suustani kerran syöksyivät sanat, joiden olin tarkoittanut jäävän vain itselleni. Mutta kun viha kasvaa maton alla, se matto voi alkaa äkisti kupruilla. Toisaalta itse seison edelleen niiden sanojen takana, mutta ei niitä hänelle olisi tarvinnut sanoa. 

No, ei me kyllä tuon jälkeen ollakaan oltu pahemmin tekemisissä, mutta lähinnä henkilö sai siitä sellaisen aidanseipään eli taas päästiin syyttämään minua kaikesta pahasta, kun taas hän oli ollut puhdas pulmunen. Kuulemma ei uskonut, että minä sellaista koskaan sanoisin. Ei tietenkään. No, elämä on yllätyksiä täynnä. 

Onko tästä trauma bondingista suomeksi mitään luettavaa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko tästä trauma bondingista suomeksi mitään luettavaa?

Ap

Hmm, enpä tiedä kyllä.

Itse välillä miettinyt, että enpä tiedä, voiko tällaista kokemusta koskaan täysin unohtaa. Terapiaa tai ei. Kun joku kohtelee huonosti ja taas huonosti, niin ne on aika jäätäviä viiltoja, joita tuntee myöhemminkin. Ei sen takia, että ikävöisi jotakuta, vaan ihan vaan niiden kokemusten takia. 

Mulle olisi helpottavaa kuulla, että juu, toinen nyt vaan sattui vihaamaan niin paljon, että päätti tehdä kaikkea pahaa. Jotenkin se toisi tolkkua asioihin. Tolkkua elämään ylipäänsä, ei vain siihen kuvioon. Sehän palauttaisi mun uskoani siihen, että pahat on pahoja, hyvät hyviä eikä asiat mene ristiin siten, että joku mukamas-läheinen raatelee tyytyväisenä rikki.  

Mukamas-läheinen kuvaa tätä ihmistyyppiä niin hyvin.

Oli mukamas niin tärkeä ja rakas mutta satutti tahallisesti ja jatkuvasti eniten.

Ap

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Mukamas-läheinen kuvaa tätä ihmistyyppiä niin hyvin.

Oli mukamas niin tärkeä ja rakas mutta satutti tahallisesti ja jatkuvasti eniten.

Ap

Olen kuullut laillasi vuosia olevani ”tärkeä”. Joka kerta minut kampitettiin, joka kerta _kaikki_ muu oli tärkeämpää. Etenkin silloin, kun olin heikoimmillani. En vieläkään pysty käsittämään, että joku oikeasti jollakin tasolla nautti - nauttii varmasti yhä- kärsimyksestäni. Että ”tärkeää” käytettiin jotta luottaisin ja avautuisin - että minua voisi lyödä yhä uudelleen ja uudelleen, painaa alas, katsoa kuinka sattuu. Häpäistä.

Mutta sellainen narsistinen sadisti on.

Vihreä? Punainen?