Jos voittaisit 90 miljoonaa, käyttäisitkö överikalliita designer-vaatteita, -laukkuja ja muita vastaavia tuotteita?

Mulla on oikeastaan jo nyt sellainen tilanne että rahaa on enemmän kuin keksin mihin käyttää. En välitä autoista enkä veneistä (tai no ne jo on). Talo on ihan normaali, se voisi toki olla hienompi mutta toisaalta se on niin ideaalilla paikalla kaikkien työpaikkojen, koulujen ja päiväkotien suhteen että ei ole järkeä vaihtaa, eikä me oikeastaan edes haluta. En välitä merkkilaukuista, koruista, uusista vaatteista. Matkustellaan toki mutta kun on työt ja koulut niin ei sitäkään enempäänsä voi. Töitä ei haluta lopettaa kun se se vasta tylsää olisi.

Eihän sitä rahaa tietysti ole pakko mihinkään tuhlata, mutta on vähän hämmentävää kun kuitenkaan me lapsiperheenä ei sillä rahallakaan saada oikeastaan sellaisia asioita jotka meidän elämää oikeasti helpottaisi. Lapset kiukuttelee oli meillä rahaa tai ei. Läheisten sairaudet ei parane meidän rahalla. Ihan oikeasti ollaan tultu siihen tulokseen että raha ei tuo onnea, huolta vaan että miten sijoitat jne. Tietty määrähän sitä pitää olla mutta sen jälkeen, oikeasti ei jos ei ole ihan maailmanlopun  materialisti. Aika pian luulisi jokaisen kuitenkin huomaavan että ei se uusi laukku sinun elämääsi paranna, saatika sinua itseäsi yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos noin iso voitto tulisi maksaisin lainat ja yrittäisimme elää aika tavallisesti. Tuskin kertoisimme siitä edes suvulle, sillä siellä on monenlaista porukkaa ja tarina varmaan leviää.

Jos ostaisin viien tonnin käsilaukun, parin tonnin kengät yms, minulta kysyttäisiin kävinkö Tallinnassa Sadamarketissa :)

Suurin osa tavallisista suomalaisista ei tunnista merkkilaukkuja. Jos tunnistaa niin pitää laukun ostajaa hölmönä tai laukkua väärennöksenä.

Kyllä tunnistavat, myös kengät jos ne kalliita merkkejä, päättelen kun tahdoin mukavat jalkineet jotka maksoin osamaksulla.  Nämä huomioitiin.   En itse tosin tunnistaisi kaikkia merkkejä.

Kengät osarilla, heh.

En pitäisi siitä ajatuksesta, että joku kiinnittäisi huomiota ökyvaatteisiini ja muihin tilpehööreihin. En tykkää huomiosta, ja haluaisin pitää rahani muutenkin salassa. Lisäksi tuntuisi epämukavalta käyttää jotain 5000e arvoista asiaa. Pelkäisin että se jotenkin tuhoutuu kuitenkin. En myöskään usko, että minulla olisi rikkaana yhtään sen enempää menoa minnekään hienostotilaisuuksiin kuin nytkään. Naurettava ajatus, että siinä sitten jossain prisman kassajonossa pitäisi pönöttää jossain desingner kuteissa.

Varmaan hankkisin kyllä jotain hieman kalliimpaa, mutta kuitenkin sellaista mihin periaatteessa kaikilla voisi olla varaa hieman säästäen, ( tyyliin 500e maksava laukku) ja lisäksi halpoja vaatteita kokonaishintaa miettimättä.

En. Mä käyttäisin ison osan hyväntekeväisyyteen, kohteet on jo mietty ja osaan käytän jo nyt pieniä summia. Luultavasti perustaisin oman yrityksen, ideoita on paljon, mutta ei osaamista ja suhteita tarpeeksi. Olisi vara palkata osaajia tai ostaa valmis yritys tekijöineen esim. joltain eläkkeelle jäävältä tyypiltä ja ottaisin myös vastavalmistuneita ja oppisopimuksella porukkaa. En ostaisi mitään vaatteita tai laukkuja, mitä en oikeasti tarvitse. Kiinnittäisin huomiota laatuun, kuten nytkin. Ehkä parit ylimääräiset kengät ja jonkun ylimääräisen takin voisin ostaa, mutta siinä se. Palveluihin käyttäisin aika paljon, eli välilliseen työllistämiseen. Materiaa en juurikaan tarvitse.

Joku edellä mainitsikin ''näkymättömän luksuksen'' ja sitä samaa linjaa noudattaisin: luultavasti teettäisin tarvitsemani vaatteet. Kauniita, laadukkaita asusteita saa kolminumeroisilla summilla, sitä kalliimmista maksetaan jo merkistä ja turhasta eksklusiivisuudesta (tyyliin kroko-Birkin). 

Talon rakennuttaisin, mutta en juurikaan isompaa kuin nykyinen 95-neliöinen. Vähän isommat huoneet, plus vierashuone ja työhuone, toinen kylpyhuone, keittiöön ruokakomero. Nyt arkieteinen ja khh ovat samaa tilaa, ne haluaisin erikseen. Aurinkoterassi ja lasiterassi, pihaan kohtuullinen uima-allas (jonka yhteyteen suihkukoppi).

Ennen kaikkea pistäisin rahaa palveluiden ostamiseen sekä matkailuun. Siivooja saisi käydä viikottain, pyykit pesettäisin, tilaisin kauppahallista esivalmisteltuina ruokia, pihan ja puutarhan hoitaisi joku muu. Koira saisi käydä harjattavana ja pestävänä viikottain (turkkikoira). Kävisin viikottain hieronnassa, ottaisin yksityisiä liikuntatunteja, soittotunteja. Kulkisin taksilla. Tekisin Nuuskamuikkuset, ehkä jouluna voisi tulla Suomeen. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys otsikossa. Tarkennan sen verran, että käyttäisitkö 5000 euron laukkuja, 2000 euron kenkiä tai vaikka 100 000 euron koruja? Itse olen sen verran arkinen ja mukavuudenhaluinen, että en käyttäisi. Ostaisin toki siistejä ja laadukkaita vaatteita, mutta en ikipäivänä maksaisi jostain Guccin t-paidasta tai vastaavasta 500 euroa - tai mitä ikinä ne nyt sitten kalleimmillaan maksaakaan.

Käyttäisin ennemmin rahani matkusteluun, jonka tietenkin taas toteuttaisin mukavasti, eli business- ja 1st class -luokissa, laatuhotelleissa, yksityisvilloissa jne. Mutta niissäkin pitäisin ennemmin 30 euron kuin 1000 euron paitaa. :D

En. Koska siinä  ei ole mitään järkeä. En käytä koruja nytkään enkä  halua 5000 euroan laukkua jonka pöllimistä saa pelätä joka hetki.

Mä  laittaisin tuon  summan tuottamaan mulle lisää rahaa ja matkustelisin sitten osalla tuotoista. Osalla tuotoista kehittelisin keksintöjäni eteenpäin kaupallistamista varten.

Päättömässä tuhlaamisessa ei ole järkeä.Elämyksiinkin turtuu jos niitä  on joka päivä ohjelmassa.

Jos hyväntekeväisyysajatukset jätetään sivuun tästä kommentista, niin

Vaatteet: Olen aina halunnut suunnitella itse. Joten hyödyntäisin jotain alan ammattilaista (ei tarvitsi olla mikään Pariisin muotitalo, vaan ihan perusompelijatar kävisi) ja suunniteltaisiin yhdessä minulle vaatteita. Kerrankin leikkaukset osuisivat oikeille kohdille, mittojen mukaan. Kankaat valittaisiin yhdessä. 

Kengät: Nämä voisi olla jotain vähän kalliimpaa kuin nykyään, nimenomaan kestävyyden takia.

Auto/kuljetus: Hyödyntäisin taksia tai kuljetuspalvelua, koska en pidä autolla ajamisesta.

Asuminen: Muuttaisin Suomesta, mahdollisesti Välimerelle.

Ruoka: Panostaisin puhtaaseen ja tuoreeseen lähiruokaan, missä sitten matkailisinkin. Vieraileva kokki kävisi  kotonani esimerkiksi kerran viikossa tai viikonloppuisin kun tulisi vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on oikeastaan jo nyt sellainen tilanne että rahaa on enemmän kuin keksin mihin käyttää. En välitä autoista enkä veneistä (tai no ne jo on). Talo on ihan normaali, se voisi toki olla hienompi mutta toisaalta se on niin ideaalilla paikalla kaikkien työpaikkojen, koulujen ja päiväkotien suhteen että ei ole järkeä vaihtaa, eikä me oikeastaan edes haluta. En välitä merkkilaukuista, koruista, uusista vaatteista. Matkustellaan toki mutta kun on työt ja koulut niin ei sitäkään enempäänsä voi. Töitä ei haluta lopettaa kun se se vasta tylsää olisi.

Eihän sitä rahaa tietysti ole pakko mihinkään tuhlata, mutta on vähän hämmentävää kun kuitenkaan me lapsiperheenä ei sillä rahallakaan saada oikeastaan sellaisia asioita jotka meidän elämää oikeasti helpottaisi. Lapset kiukuttelee oli meillä rahaa tai ei. Läheisten sairaudet ei parane meidän rahalla. Ihan oikeasti ollaan tultu siihen tulokseen että raha ei tuo onnea, huolta vaan että miten sijoitat jne. Tietty määrähän sitä pitää olla mutta sen jälkeen, oikeasti ei jos ei ole ihan maailmanlopun  materialisti. Aika pian luulisi jokaisen kuitenkin huomaavan että ei se uusi laukku sinun elämääsi paranna, saatika sinua itseäsi yhtään.

Onhan sitä tutkittukin, että tietyn summan jälkeen (en muista mikä, mutta ei se mikään valtava ollut vaan ihan tavallisten tulojen rajoissa) raha ei tuo onnea. Tästäkin näkökulmasta ökypalkat ja -bonukset ovat entistäkin käsittämättömämpiä.

En ole kyllä koskaan ymmärtänyt näiden luksustuotteiden vetoa. Niitä käyttämällä näyttää aina joltain ankkahuuliselta seiska-tierin julkkikselta, oli sitten naamalla dioria tai chanelia.

Vierailija kirjoitti:

Jos te, jotka niin jalomielisesti nyt lupaatte jakaa rahoja sinne ja tänne, nyt voittaisitte, ei olisi rahat ehtinyt tilille asti, kun nuo lupaukset olisivat unohtuneet.

Eix me kaikki? Terveisin kokoomus. En minä mutku muutkin. Ihmisethän kaikki eikö niin? Sano kokoomus.

Minä palkkaisin ensimmäiseksi henkilön, jolla olisi kyky opettaa minulle, miten olla rikas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos noin iso voitto tulisi maksaisin lainat ja yrittäisimme elää aika tavallisesti. Tuskin kertoisimme siitä edes suvulle, sillä siellä on monenlaista porukkaa ja tarina varmaan leviää.

Jos ostaisin viien tonnin käsilaukun, parin tonnin kengät yms, minulta kysyttäisiin kävinkö Tallinnassa Sadamarketissa :)

Suurin osa tavallisista suomalaisista ei tunnista merkkilaukkuja. Jos tunnistaa niin pitää laukun ostajaa hölmönä tai laukkua väärennöksenä.

Just joo, ettäkö sitä suomalaisten tusinapissisten suosimaa LV:n Klarnalla ostettua peruskuosia ei "suurin osa suomalaisista" tunnista?

Älä unohda MK:ta! Se vasta pikkupissisten lempimerkki onkin. :)

N18

Ette tarvii mitään lottovoittoja,koska ette ole valmiita käyttämään rahaa. Hautaanko meinasitte ne viedä mukana?

En käyttäisi luxusmerkkejä, vaan sellaisia jotka miellyttävät silmää. Esim Max Mara, More & More, Campomaggi laukkuja, By Pia´s vaatteita eli omaa tyyliäni mutta sellaista johon nyt ei ole varaa. Korut turkoosia/hopeaa tai käsityönä tehtyjä artesaanituotteita. Voi olla etten ostaisi edes ökymersua, vaan jonkun tavallisemman merkin uuden auton. (Mukavahan mesellä on kyllä ollut ajella.) Ja pari vintage-autoa talliin, joku 50-luvun jenkki ja vanha punainen avo-Triumph jolla ajella ympäri tiluksia :) 

Vierailija kirjoitti:

pääomaan ei kosketa, koskaan, ellei ehdoton pakko.  

Miksi ihmeessä 90 miljoonan pääomaan ei voisi lainkaan koskea? Eikö ole riittävästi? Kuulostaa vähän neuroottiselta. Mihin se raha menee kuoltuanne, vai ettekö aio kuolla?

Kyseessähän on niin valtava summa, että 5000 euron laukku vastaa nykyistä 20 euron henkkamaukka-laukkua. Jos se hukkuu tai pöllitään, niin mennään vaan ostaan uusi.

Nyt kaikki tuhansien eurojen asusteet kuulostavat mielettömiltä ja uskomattomilta, mutta kun tilillä makaa 90 000 000 euroa, ei siinä parin tonnin pussilakana missään tunnu.

Vertaa vaikka opiskelijavuosiin, silloin köyhänä makaroni kelpasi ja tavarat oli kaikki käytettyinä hankittuina. Nyt kun ollaan työelämässä, pitää saada autot, omakotitalot, naudanlihaa, käydä kampaajalla ja ostaa yli 50e juoksukengät. Taso ja vaatimus nousevat sitä mukaan, mitä enemmän ja parempaa pystyy hankkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos te, jotka niin jalomielisesti nyt lupaatte jakaa rahoja sinne ja tänne, nyt voittaisitte, ei olisi rahat ehtinyt tilille asti, kun nuo lupaukset olisivat unohtuneet.

Nautin tuulesta kasvoillani, saunomisesta ja hyvästä ruuasta. Rahalla voisi sitten rahoittaa tutkimusta ja lobata eettistä ja ekologista politiikkaa. Saattaisin teettää vanhan ja lörpähtäneen korvaajaksi uuden mekon ompelijalla.

Ostaisin. Tosin en merkin takia tai varsinkaan näkyviä logoja. Ostaisin käsintehtyjä, laadukkaita ja huolella valittuja kauniita kappaleita. Mahdollisimman ajattomia, mutta persoonallisia. Vihaan sitä kun rahat riittävät vain rättikauppojen alennusmyynteihin ja ne vaatteet kestävät vain pari pesua. Lisäksi rättikauppojen kivoimmatkaan vaatteet eivät ole niin kivoja kuin parhaimmat designereiden suunnittelemat timantit. Ostaisin vain ehdottomia suosikkeja ja pitäisin niitä vuosia ja vuosia.

Käyttäisin.

Oi, saisinpa tuon voiton kupongillani tänään. Menisi elämä ihan uusiksi. Ja kyllä, käyttäisin designvaatteita mielin määrin. Olisi myös ihanaa muokata vartalo vaatteisiin sopivaksi oman personal trainerin kanssa.