Miten 60/70 luvulla rumempikin nainen/mies löysi seurustelukumppanin ja perusti perheen ?

Miten niin perusti? Ainakin omalla kotiseudullani oli vanhojapoikia ja naimattomia naisia, en nyt prosenttilukuja osaa sanoa mutta heittäisin että enemmän kuin 1/10.

Suosikki, tv, mainokset, vetävät muusikot ja elokuvatähdet ym muutti mies/naismaun kertaheitolla.

No nyt on tietoa ja NÄHTÄVÄÄ enemmän, kiitos internetin. Ei tarvi tyytyä naapurin kylän Jamppaan kun netistä selviää kuinka paljon on muita hyvännäköisiä ja rikkaita :)

Monet ei peräkyliltä matkustellut ja nähnyt, nyt ei edes tarvitse

Ei ollut nettiä! Otettiin se luokkakaveri tai muu siitä omalta kylältä. Eivät mitään täydellisiä matchejä nuo parit, mutta halu oli yrittää ja olla yhdessä.

Nyt on rajattomat mahdollisuudet shoppailla kumppania (nettideitit). Haetaan korkeaa tasoa.

Ulkonäkö on keskeisin valintaperuste. Ja helppo siirtä seuraavaan, jos nykyisen kanssa ei onnistu.

Mun isäni perusti perheen jo 50 luvulla. Hän oli köyhä,kouluja käymään,ei komea sekatyömies. Löysi äidin kirjeenvaihto ilmoituksella. Saivat 3 lasta ja olivat 56v naimisissa kunnes äiti kuoli.

Sosiaalinen media on mahdollistanut nirsouden kasvun.

Jos mietitään että jos ennen nainen asui pienellä paikkakunnalla niin hän valitsi miehen pienestä joukosta miehiä. Ei naisella ollut tindereitä josta olisi voinut valita sen mallimiehen kauempaa.

Nykyisin jos nainen menee baariin ja ei näe mallimiehiä niin menee tinderiin ja tilaa mallimiehen baariin tinderistä..

Sosiaalinen paine pariutua oli valtava ja etenkin pienemmillä paikkakunnilla otettiin se kiva naapurinpoika/tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut nettiä! Otettiin se luokkakaveri tai muu siitä omalta kylältä. Eivät mitään täydellisiä matchejä nuo parit, mutta halu oli yrittää ja olla yhdessä.

Nyt on rajattomat mahdollisuudet shoppailla kumppania (nettideitit). Haetaan korkeaa tasoa.

Ulkonäkö on keskeisin valintaperuste. Ja helppo siirtä seuraavaan, jos nykyisen kanssa ei onnistu.

Niin naisilla on tämä tilanne.

Kun oli pakko ottaa joku. Nykyään voi olla sinkku ja se on ihan ok.

Hyvä kysymys. Äitini suvussa kulkee halllitsevina piirteinä pitkä, kyömy noidannenä ja  pienet tihrusilmät, silti äiti ja tämän 5 siskoa jotka ovat kuin samasta puusta veistetyt löysivät kukin aviomiehen, osa miehistä oli nuorempana jopa komeita!

Ps. Perin onneksi isäni nenän.

Vierailija kirjoitti:

Kun oli pakko ottaa joku. Nykyään voi olla sinkku ja se on ihan ok.

Tämä on se syy.

Joku kiltti mies aina väittää, että vika naimattomuuteen on naisissa. Tavallaan, sillä naisten ei ole enää pakko huolia ketä tahansa, kun yksinkin pärjää.

Nykyisin jos nainen menee baariin ja ei näe mallimiehiä niin menee tinderiin ja tilaa mallimiehen baariin tinderistä..

Ei kuulosta tervepäiseltä. : ) Tollasten ei edes kuuluis pariutua. :D jos on noin "kiero" ajattelutapa. Ja eiköhän ne oo enemmän niitä "alemman tason"miehiä, jotka tilailee kotiinsa jtn barbinukkeja. xD

Tansseissa tapasi paljon ihmisiä ja sieltä sitten poimittiin joku sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen paine pariutua oli valtava ja etenkin pienemmillä paikkakunnilla otettiin se kiva naapurinpoika/tyttö.

Myös ne vähemmän kivat kelpasivat koska suomalaiset ovat aina olleet alkoholismiin ja väkivaltaan taipuvia. Aivan sama jos ukko läpsäsi, yhdessä oli pakko pysyä.

60-luvulla ja vielä 70-luvulla hyvin moni pari meni naimisiin vain sen vuoksi, että nainen tuli raskaaksi. Nykyään on kunnon ehkäisyvälineet ja abortinkin saa eikä sinkkuäitejä halveksita kuten ennen. Oli varmaan kiva seisoa papin edessä tietäen, että joutuu olemaan toisen kanssa kuolemaan asti. Oi niitä onnellisia avioliittoja ja lapsia, jotka joutuivat niissä elämään.

Ehkä sosiaaliset normit ja paine perustaa perhe ajoivat ihmiset siihen. Nykyään ei sellaista onneksi niinkään ole.

Äidin pikkusisko otti paikallisen kylähullun, kun tämä oli komea... saivat kolme lasta ja erosivat .

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt sosiaalisen median aikana surullisia sinkkuja on paljon...

Eivät kuule löytäneet yhtään sen helpommin kuin nykyäänkään. Sulla on vaan mutua, ei tietoa.

Siihen aikaan pariutuminen nuorella iällä ja perheen perustaminen oli normi. 

Ei ollut isommin valinnanvaraa: jos ei kotikylältä löytynyt, niin viimeistään naapuripitäjästä. 

Ei seurusteltu vuosikausia ja kyllästytty toiseen ennen virallista sitoutumista. 

Ja jos raskaus sattui saamaan alkunsa, niin useimmiten siitä seurasi avioliitto. 

Joo. Niin se isoäitini siskokin oli naimisissa miehen kuolemaan asti väkivaltaisen, sairaalloisen alkoholistin kanssa. Jatkuvaa huorittelua ja hakkaamista. Onneksi mies kuoli ja hän sai edes rauhallisen vanhuuden ja löysi vielä "poikaystävänkin" vanhoilla päivillään. Ei kukaan enää huolisi tuollaista väkivaltaista hullua.