Masennuksessa on vaikeinta koettaa olla murtumatta lasten nähden
Kun joka pikkuasia saa itkemään, esim. se kun poika huusi ettei tahdo paahtoleipää vaan kauraleipää! Piti mennä vessaan nyyhkimään käsipyyhettä vasten...
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Jaa että tällainen lorvikatari sairastavan vuodatus
Pidäpä sinä nyt jo se pää kiinni, ketään ei sun parkuminen kiinnosta.
Sitä saa mitä tilaa jos kertoo sairastavansa lorvikataria sen mukaisen vastaisenkin multa saa
Kyllä, lorvikataripa hyvinkin. Sen takia itken 2h polttavan kuumassa suihkussa, tukahdutan äänekkäimmät nyyhkytykseni puremalla kättäni ja revin hiuksiani.
ap
Miksi sitten olet tehnyt lapsia jos noin kamalaa on?
Tämä alkoi vasta lasten synnyttyä..
ap
Kai sossu tai lasten isä tietää ettet ole kykenevä vanhemmaksi. Anna lapset edes hetkeksi sijoitukseen.
Usko pois, sitten ap vasta murtuukin jos ainoa valopilkku elämässä 'viedään ! Ei hän lapsia satuta, itseään vain.
Kyllä tiedän masentuneita joilta on viety ja se on ollut lasten kannalta paras asia.
Jaa, minun ystäväni taas hyppäsi parvekkeelta kun lapset sijoitettiin kiirellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Jaa että tällainen lorvikatari sairastavan vuodatus
Pidäpä sinä nyt jo se pää kiinni, ketään ei sun parkuminen kiinnosta.
Sitä saa mitä tilaa jos kertoo sairastavansa lorvikataria sen mukaisen vastaisenkin multa saa
Kyllä, lorvikataripa hyvinkin. Sen takia itken 2h polttavan kuumassa suihkussa, tukahdutan äänekkäimmät nyyhkytykseni puremalla kättäni ja revin hiuksiani.
ap
Miksi sitten olet tehnyt lapsia jos noin kamalaa on?
Tämä alkoi vasta lasten synnyttyä..
ap
Kai sossu tai lasten isä tietää ettet ole kykenevä vanhemmaksi. Anna lapset edes hetkeksi sijoitukseen.
Usko pois, sitten ap vasta murtuukin jos ainoa valopilkku elämässä 'viedään ! Ei hän lapsia satuta, itseään vain.
Kyllä tiedän masentuneita joilta on viety ja se on ollut lasten kannalta paras asia.
Jaa, minun ystäväni taas hyppäsi parvekkeelta kun lapset sijoitettiin kiirellisesti.
Se oli hänen päätöksensä. Varmasti hän olisi voinut ottaa apua vastaan, hoitaa itsensä kuntoon ja saada lapset takaisin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Lasusta saa kaksi tätiä sohvalle juttelemaan ja neuvomaan miten pestään pyykkiä ja ollaan ihmisiksi.
Ja sitten jos oikein äityy niin saa lapsille huostaanoton.
Mutta eivät ne huostaa vain siksi että äiti itkee.
TÄMÄ. Lapset viedään "parempaan paikkaan", mutta masentunut vanhempi jää ilman apua, ilman lapsiaan.
AP: jos on oikeasti sellainen masennus että sinusta tuntuu siltä että esimerkiksi osastojakso saattaisi olla tarpeen, niin voi olla ihan hyvä jutella lastensuojelun kanssa.
Sieltä saa sellaista apua kuin osaa pyytää. Siivoojaa ei tosiaan saa, mutta voisi olla tosi hyvä jos lapsilla olisi tuttu paikka minne mennä jos sun tarvitsisi lähteä lepuuttamaan, esimerkiksi.
Se että pystyy vielä itkemään kuulostaa kuitenkin mun korvaan aika lupaavalta: tunteet ovat esillä eivätkä täysin jumissa tai tukahdutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Jaa että tällainen lorvikatari sairastavan vuodatus
Pidäpä sinä nyt jo se pää kiinni, ketään ei sun parkuminen kiinnosta.
Sitä saa mitä tilaa jos kertoo sairastavansa lorvikataria sen mukaisen vastaisenkin multa saa
Kyllä, lorvikataripa hyvinkin. Sen takia itken 2h polttavan kuumassa suihkussa, tukahdutan äänekkäimmät nyyhkytykseni puremalla kättäni ja revin hiuksiani.
ap
Miksi sitten olet tehnyt lapsia jos noin kamalaa on?
Tämä alkoi vasta lasten synnyttyä..
ap
Kai sossu tai lasten isä tietää ettet ole kykenevä vanhemmaksi. Anna lapset edes hetkeksi sijoitukseen.
Usko pois, sitten ap vasta murtuukin jos ainoa valopilkku elämässä 'viedään ! Ei hän lapsia satuta, itseään vain.
Kyllä tiedän masentuneita joilta on viety ja se on ollut lasten kannalta paras asia.
Jaa, minun ystäväni taas hyppäsi parvekkeelta kun lapset sijoitettiin kiirellisesti.
Se oli hänen päätöksensä. Varmasti hän olisi voinut ottaa apua vastaan, hoitaa itsensä kuntoon ja saada lapset takaisin kotiin.
Lähetettiin sairaalan päivystyksestä takaisin kotiin, kun tunsi olevansa siinä kunnossa että tarvitsee osastohoitoa. Sh käski mennä lenkille tai elokuviin. Ainoa ns "apu", minkä sai oli että lapset otettiin kiireellisesti pois ja tämän jälkeen teki sitten lopullisen ratkaisun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasusta saa kaksi tätiä sohvalle juttelemaan ja neuvomaan miten pestään pyykkiä ja ollaan ihmisiksi.
Ja sitten jos oikein äityy niin saa lapsille huostaanoton.
Mutta eivät ne huostaa vain siksi että äiti itkee.
TÄMÄ. Lapset viedään "parempaan paikkaan", mutta masentunut vanhempi jää ilman apua, ilman lapsiaan.
Ai nyt vanhempien masennuskin on lastensuojelun vika? Olette te aikamoisia.
Lastensuojelun työntekijöillä ei ole kykyä ymmärtää aikuisen mielenterveyden ongelmia. Heillä ei ole siihen mitään koulutusta.
He näkevät lapset vanhemmistaan erillisinä yksiköinä joiden elämä on mahdollisesti parempaakin ilman sairasta vanhempaa.
He eivät ole perehtyneet esimerkiksi tutkimustietoon siitä että vanhemman itsemurha on lapsen kehitykselle erittäin haitallinen kokemus.
Minä ymmärrän hyvin sen että he ovat nimenomaan lastensuojelijoita, mutta välillä lasten suojelemisessa ja auttamisessa on kyse myös niiden vanhempien jeesaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Jaa että tällainen lorvikatari sairastavan vuodatus
Pidäpä sinä nyt jo se pää kiinni, ketään ei sun parkuminen kiinnosta.
Sitä saa mitä tilaa jos kertoo sairastavansa lorvikataria sen mukaisen vastaisenkin multa saa
Kyllä, lorvikataripa hyvinkin. Sen takia itken 2h polttavan kuumassa suihkussa, tukahdutan äänekkäimmät nyyhkytykseni puremalla kättäni ja revin hiuksiani.
ap
Miksi sitten olet tehnyt lapsia jos noin kamalaa on?
Tämä alkoi vasta lasten synnyttyä..
ap
Kai sossu tai lasten isä tietää ettet ole kykenevä vanhemmaksi. Anna lapset edes hetkeksi sijoitukseen.
Usko pois, sitten ap vasta murtuukin jos ainoa valopilkku elämässä 'viedään ! Ei hän lapsia satuta, itseään vain.
Kyllä tiedän masentuneita joilta on viety ja se on ollut lasten kannalta paras asia.
Jaa, minun ystäväni taas hyppäsi parvekkeelta kun lapset sijoitettiin kiirellisesti.
Se oli hänen päätöksensä. Varmasti hän olisi voinut ottaa apua vastaan, hoitaa itsensä kuntoon ja saada lapset takaisin kotiin.
Jos vanhempi on masentunut, hän saattaa olla itsetuhoinen. Otetaan lapset pois kuviosta ja ei ole enää mitään mikä pysäyttäisi itsetuhon.
Tuossa tilanteessa jos olisin ollut vastuussa lasten huostaamisesta tuntisin vahvaa syyllisyyttä.
Eikö lapsille voi iälle sopivalla tavalla selittää, että äidillä on vaivaa, joka voi joskus ilmetä tavalla x ja y, mutta lasten ei tarvitse huolehtia, äiti saa apua ja hoitaa itseään kuntoon. Mt-ongelmaisen mutsin lapsena musta ainakin se salailu ja peittely tuntui kamalalta, pelottavalta ja häpeää aiheuttavalta. Avoimesti kun olisi asioista kerrottu, siitä olisi voinut oppia, että joskus menee huonosti eikä siinä ole mitään hävettävää, vaan silloin haetaan apua ja tehdään töitä oman olon parantamiseksi. Olisi myös todella auttanut saada jonkinlainen selitys sille, miksi äiti välillä käyttäytyi erikoisesti, jotten olisi syytellyt itseäni, kuten lapset usein tuppaavat tekemään. Kai se olisi masentuneelle vanhemmallekin helpotus, kun ei tarvitsisi peitellä? Jos itku tulee, voi todeta, että tää on taas sitä, mistä puhuttiin, ei hätää. Itkeä tirauttaa, pyyhkiä kyyneleet ja jatkaa päivää eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun työntekijöillä ei ole kykyä ymmärtää aikuisen mielenterveyden ongelmia. Heillä ei ole siihen mitään koulutusta.
He näkevät lapset vanhemmistaan erillisinä yksiköinä joiden elämä on mahdollisesti parempaakin ilman sairasta vanhempaa.
He eivät ole perehtyneet esimerkiksi tutkimustietoon siitä että vanhemman itsemurha on lapsen kehitykselle erittäin haitallinen kokemus.
Minä ymmärrän hyvin sen että he ovat nimenomaan lastensuojelijoita, mutta välillä lasten suojelemisessa ja auttamisessa on kyse myös niiden vanhempien jeesaamisesta.
Joo, ei ole useamman vuoden koulutusta, mutta voin kertoa, että kyllä niistä opinnoissa puhutaan paljonkin. Mutta me emme ole varsinaisesti psykologeja, psykiatreja, psykoterapeutteja (ellei joku sitä koulutusta ole käynyt) tai psykiatrisia sairaanhoitajia. Mutta meillä on myös velvollisuus ohjata mielenterveyden häiriöistä kärsivä (tai jos sellaista epäilemme) edellä mainittujen ammattilaisten puheille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Jaa että tällainen lorvikatari sairastavan vuodatus
Pidäpä sinä nyt jo se pää kiinni, ketään ei sun parkuminen kiinnosta.
Sitä saa mitä tilaa jos kertoo sairastavansa lorvikataria sen mukaisen vastaisenkin multa saa
Kyllä, lorvikataripa hyvinkin. Sen takia itken 2h polttavan kuumassa suihkussa, tukahdutan äänekkäimmät nyyhkytykseni puremalla kättäni ja revin hiuksiani.
ap
Miksi sitten olet tehnyt lapsia jos noin kamalaa on?
Tämä alkoi vasta lasten synnyttyä..
ap
Kai sossu tai lasten isä tietää ettet ole kykenevä vanhemmaksi. Anna lapset edes hetkeksi sijoitukseen.
Usko pois, sitten ap vasta murtuukin jos ainoa valopilkku elämässä 'viedään ! Ei hän lapsia satuta, itseään vain.
Kyllä tiedän masentuneita joilta on viety ja se on ollut lasten kannalta paras asia.
Jaa, minun ystäväni taas hyppäsi parvekkeelta kun lapset sijoitettiin kiirellisesti.
Se oli hänen päätöksensä. Varmasti hän olisi voinut ottaa apua vastaan, hoitaa itsensä kuntoon ja saada lapset takaisin kotiin.
Jos vanhempi on masentunut, hän saattaa olla itsetuhoinen. Otetaan lapset pois kuviosta ja ei ole enää mitään mikä pysäyttäisi itsetuhon.
Tuossa tilanteessa jos olisin ollut vastuussa lasten huostaamisesta tuntisin vahvaa syyllisyyttä.
Lastensuojelulaissa säädetään, että "Lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos:
1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai
2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään."
Toki huostaanottoon tulee päätyä vasta jos avohuollon keinot eivät sovellu käytettäväksi. Mutta jos sosiaalityöntekijä ei esitä huostaanottoa hallinto-oikeudelle tilanteessa, jossa nuo kriteerit täyttyvät, tekee hän virkavirheen. Ja lopullisen, lainvoimaisen päätöksen huostaanotosta tekee tosiaan hallinto-oikeus, ei sosiaalityöntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasusta saa kaksi tätiä sohvalle juttelemaan ja neuvomaan miten pestään pyykkiä ja ollaan ihmisiksi.
Ja sitten jos oikein äityy niin saa lapsille huostaanoton.
Mutta eivät ne huostaa vain siksi että äiti itkee.
TÄMÄ. Lapset viedään "parempaan paikkaan", mutta masentunut vanhempi jää ilman apua, ilman lapsiaan.
Ai nyt vanhempien masennuskin on lastensuojelun vika? Olette te aikamoisia.
Lastensuojelun toimet eivät vaikuta pelkästään lapsiin, ja monessa tapauksessa se vanhemman auttaminen olisi sitä parasta lastensuojelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasusta saa kaksi tätiä sohvalle juttelemaan ja neuvomaan miten pestään pyykkiä ja ollaan ihmisiksi.
Ja sitten jos oikein äityy niin saa lapsille huostaanoton.
Mutta eivät ne huostaa vain siksi että äiti itkee.
TÄMÄ. Lapset viedään "parempaan paikkaan", mutta masentunut vanhempi jää ilman apua, ilman lapsiaan.
Ai nyt vanhempien masennuskin on lastensuojelun vika? Olette te aikamoisia.
Lastensuojelun toimet eivät vaikuta pelkästään lapsiin, ja monessa tapauksessa se vanhemman auttaminen olisi sitä parasta lastensuojelua.
Lasta ei voi kuitenkaan jättää haitallisiin olosuhteisiin. Mutta jos itsetuhoista äitiä ei ole ohjattu hoitoon, on siinä toimittu väärin. Häntä ei voi kuitenkaan sinne väkisin pakottaa, ellei hänellä ole selkeitä itsetuhosuunnitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Jaa että tällainen lorvikatari sairastavan vuodatus
Pidäpä sinä nyt jo se pää kiinni, ketään ei sun parkuminen kiinnosta.
Sitä saa mitä tilaa jos kertoo sairastavansa lorvikataria sen mukaisen vastaisenkin multa saa
Kyllä, lorvikataripa hyvinkin. Sen takia itken 2h polttavan kuumassa suihkussa, tukahdutan äänekkäimmät nyyhkytykseni puremalla kättäni ja revin hiuksiani.
ap
Miksi sitten olet tehnyt lapsia jos noin kamalaa on?
Tämä alkoi vasta lasten synnyttyä..
ap
Kai sossu tai lasten isä tietää ettet ole kykenevä vanhemmaksi. Anna lapset edes hetkeksi sijoitukseen.
Usko pois, sitten ap vasta murtuukin jos ainoa valopilkku elämässä 'viedään ! Ei hän lapsia satuta, itseään vain.
Kyllä tiedän masentuneita joilta on viety ja se on ollut lasten kannalta paras asia.
Jaa, minun ystäväni taas hyppäsi parvekkeelta kun lapset sijoitettiin kiirellisesti.
Se oli hänen päätöksensä. Varmasti hän olisi voinut ottaa apua vastaan, hoitaa itsensä kuntoon ja saada lapset takaisin kotiin.
Jos vanhempi on masentunut, hän saattaa olla itsetuhoinen. Otetaan lapset pois kuviosta ja ei ole enää mitään mikä pysäyttäisi itsetuhon.
Tuossa tilanteessa jos olisin ollut vastuussa lasten huostaamisesta tuntisin vahvaa syyllisyyttä.
Lastensuojelulaissa säädetään, että "Lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos:
1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai
2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään."
Toki huostaanottoon tulee päätyä vasta jos avohuollon keinot eivät sovellu käytettäväksi. Mutta jos sosiaalityöntekijä ei esitä huostaanottoa hallinto-oikeudelle tilanteessa, jossa nuo kriteerit täyttyvät, tekee hän virkavirheen. Ja lopullisen, lainvoimaisen päätöksen huostaanotosta tekee tosiaan hallinto-oikeus, ei sosiaalityöntekijä.
Se varmasti sinua lämmittääkin kun olet tehnyt oikein lain kirjaimen mukaan.
Minä en ikinä alkaisi tuollaiseen työhön, mutta jos joutuisin tuollaiseen tilanteeseen jossa lapsi vietäisiin masentuneen vanhemman luota, niin keskustelisin myös sen vanhemman kanssa siitä että miten hän aikoo toimia helpottaakseen omaa asemaansa, ja miten minä voisin häntä siinä auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun työntekijöillä ei ole kykyä ymmärtää aikuisen mielenterveyden ongelmia. Heillä ei ole siihen mitään koulutusta.
He näkevät lapset vanhemmistaan erillisinä yksiköinä joiden elämä on mahdollisesti parempaakin ilman sairasta vanhempaa.
He eivät ole perehtyneet esimerkiksi tutkimustietoon siitä että vanhemman itsemurha on lapsen kehitykselle erittäin haitallinen kokemus.
Minä ymmärrän hyvin sen että he ovat nimenomaan lastensuojelijoita, mutta välillä lasten suojelemisessa ja auttamisessa on kyse myös niiden vanhempien jeesaamisesta.
Joo, ei ole useamman vuoden koulutusta, mutta voin kertoa, että kyllä niistä opinnoissa puhutaan paljonkin. Mutta me emme ole varsinaisesti psykologeja, psykiatreja, psykoterapeutteja (ellei joku sitä koulutusta ole käynyt) tai psykiatrisia sairaanhoitajia. Mutta meillä on myös velvollisuus ohjata mielenterveyden häiriöistä kärsivä (tai jos sellaista epäilemme) edellä mainittujen ammattilaisten puheille.
Ai pelottelemalla ja häpäisemällä?
Tällaista kohtelua minä olen saanut niinä hetkinä kun en ole ollut niin hyvissä mielenterveyden tiloissa.
Vähän lisää vissiin tarvittais sitä koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun työntekijöillä ei ole kykyä ymmärtää aikuisen mielenterveyden ongelmia. Heillä ei ole siihen mitään koulutusta.
He näkevät lapset vanhemmistaan erillisinä yksiköinä joiden elämä on mahdollisesti parempaakin ilman sairasta vanhempaa.
He eivät ole perehtyneet esimerkiksi tutkimustietoon siitä että vanhemman itsemurha on lapsen kehitykselle erittäin haitallinen kokemus.
Minä ymmärrän hyvin sen että he ovat nimenomaan lastensuojelijoita, mutta välillä lasten suojelemisessa ja auttamisessa on kyse myös niiden vanhempien jeesaamisesta.
Joo, ei ole useamman vuoden koulutusta, mutta voin kertoa, että kyllä niistä opinnoissa puhutaan paljonkin. Mutta me emme ole varsinaisesti psykologeja, psykiatreja, psykoterapeutteja (ellei joku sitä koulutusta ole käynyt) tai psykiatrisia sairaanhoitajia. Mutta meillä on myös velvollisuus ohjata mielenterveyden häiriöistä kärsivä (tai jos sellaista epäilemme) edellä mainittujen ammattilaisten puheille.
Ai pelottelemalla ja häpäisemällä?
Tällaista kohtelua minä olen saanut niinä hetkinä kun en ole ollut niin hyvissä mielenterveyden tiloissa.
Vähän lisää vissiin tarvittais sitä koulutusta.
Ikävää, että olet kokenut asian noin. En voi kuitenkaan ottaa kantaa asiaan, koska en ole ollut paikalla.
Ja kyllä, sosiaalityöntekijän (ihan niinkuin kenen tahansa viranomaisen) tulee toimia lain mukaisesti.
Onhan tässä nähty, että masentunut vanhempi on vienyt itsemurhansa mukana myös lapsensa. Sitten syytätte sossuja etteivät he ole tehneet mitään. Eihän teille mikään kelpaa, kun ei mene oman mielen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Jaa että tällainen lorvikatari sairastavan vuodatus
Pidäpä sinä nyt jo se pää kiinni, ketään ei sun parkuminen kiinnosta.
Sitä saa mitä tilaa jos kertoo sairastavansa lorvikataria sen mukaisen vastaisenkin multa saa
Kyllä, lorvikataripa hyvinkin. Sen takia itken 2h polttavan kuumassa suihkussa, tukahdutan äänekkäimmät nyyhkytykseni puremalla kättäni ja revin hiuksiani.
ap
Miksi sitten olet tehnyt lapsia jos noin kamalaa on?
Tämä alkoi vasta lasten synnyttyä..
ap
Kai sossu tai lasten isä tietää ettet ole kykenevä vanhemmaksi. Anna lapset edes hetkeksi sijoitukseen.
Usko pois, sitten ap vasta murtuukin jos ainoa valopilkku elämässä 'viedään ! Ei hän lapsia satuta, itseään vain.
Kyllä tiedän masentuneita joilta on viety ja se on ollut lasten kannalta paras asia.
Jaa, minun ystäväni taas hyppäsi parvekkeelta kun lapset sijoitettiin kiirellisesti.
Se oli hänen päätöksensä. Varmasti hän olisi voinut ottaa apua vastaan, hoitaa itsensä kuntoon ja saada lapset takaisin kotiin.
Jos vanhempi on masentunut, hän saattaa olla itsetuhoinen. Otetaan lapset pois kuviosta ja ei ole enää mitään mikä pysäyttäisi itsetuhon.
Tuossa tilanteessa jos olisin ollut vastuussa lasten huostaamisesta tuntisin vahvaa syyllisyyttä.
Lastensuojelulaissa säädetään, että "Lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos:
1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai
2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään."
Toki huostaanottoon tulee päätyä vasta jos avohuollon keinot eivät sovellu käytettäväksi. Mutta jos sosiaalityöntekijä ei esitä huostaanottoa hallinto-oikeudelle tilanteessa, jossa nuo kriteerit täyttyvät, tekee hän virkavirheen. Ja lopullisen, lainvoimaisen päätöksen huostaanotosta tekee tosiaan hallinto-oikeus, ei sosiaalityöntekijä.
Se varmasti sinua lämmittääkin kun olet tehnyt oikein lain kirjaimen mukaan.
Minä en ikinä alkaisi tuollaiseen työhön, mutta jos joutuisin tuollaiseen tilanteeseen jossa lapsi vietäisiin masentuneen vanhemman luota, niin keskustelisin myös sen vanhemman kanssa siitä että miten hän aikoo toimia helpottaakseen omaa asemaansa, ja miten minä voisin häntä siinä auttaa.
Juu pidä vaan huolta siitä, että sossuissa on vika.
Lasusta saa kaksi tätiä sohvalle juttelemaan ja neuvomaan miten pestään pyykkiä ja ollaan ihmisiksi.
Ja sitten jos oikein äityy niin saa lapsille huostaanoton.
Mutta eivät ne huostaa vain siksi että äiti itkee.