Lue keskustelun säännöt.
Psykologi suhtautuu skeptisesti ajatukseen aikuisena ystävystymisestä
04.07.2018 |
Hän kertoi, että vaikka hänellä on ollut ihan tosi hyviä tuttavia esimerkiksi työkavereina, joita voisi ajatella pyytävänsä kahville ja näin, niin hänen lähipiirissään oikeastaan kaikki ystävyyssuhteet ovat sellaisia, että ne ovat olleet olemassa lapsuudesta asti.
Tuli aika lannistunut olo. Minulla ei ole yhtään lapsuuden- tai edes nuoruudenystävää. Olen kouluajoista asti ollut hyvin yksinäinen ja sellainen, että kaikilla tutuillani on aina ollut minua parempia kavereita.
Minulla oli joitakin aika vaikeita kaverisuhteita nuoruusiässä ja psykologi kysyi, että olisiko aivan mahdotonta etsiä nyt näitä ihmisiä käsiinsä ja alkaa uudestaan heidän kanssaan rakentaa ystävyyttä. (Esimerkiksi eräs tyttö, jonka kanssa tulin hyvin toimeen ennenkuin eräs kolmas tyttö puhui minusta pahaa hänelle, ja hän jäädytti välit täysin.) Psykologin mukaan minulla olisi näiden ihmisten kanssa jo yhteistä historiaa takana sen verran, että ystävyyden rakentaminen olisi helpompaa kuin tuntemattoman kanssa.
En todellakaan siis aio lähteä kaivelemaan näitä vanhoja ihmissuhteita, kun välit kerran ovat viilenneet emmekä ole olleet missään tekemisissä kymmeneen vuoteen. Tuntuu vaan niin masentavalta, että edes ammattilainen ei juuri näe toivoa uusien sosiaalisten suhteiden solmimisessa aikuisiällä.
Toki olemme keskustelleet siitäkin, mitä minä kaipaisin ystävyydeltä. Omasta mielestäni esimerkiksi kahvittelu kahden kuukauden välein voisi olla riittävä määrä yhteydenpitoa, jos toisella on kiireinen elämä. Voisin toisaalta tavata myös viikon-kahden väleinkin. En siis kaipaa mitään symbioosiystävyyttä.
Kommentit (20)
Ei kaikki psykologit ole mitään ammattilaisia tai tiedä mitään oikeasta elämästä. Älä usko häntä. t psykologian opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älyttömiä ehdotuksia psykologilta!
T. Toinen psykologi
Älä anna psykologin lannistaa itseäsi! Löytäisitköhän jostakin sopivamman?
Aikuisena ystävien saaminen on vaikeampaa muttei mitenkään mahdotonta.
Ammattitaidottomia psykologeja löytyy paljon. Älä kuuntele, tottakai voit köytää kavereita aikuisiällä. tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, uskomatonta. Voin kuvitella, kuinka lannistavaa. Itsekin kamppailen sen kanssa, ettei minulla ole kuin yksi ystävä, joka hänkin asuu muualla, ja ystävien saaminen näin aikuisiällä kyllä tuntuu olevan vaikeaa - varsinkin, kun takana on kipeitä kokemuksia huonoista ihmissuhteista, ja omat suojamuurit korkeat. Tsemppiä siis sinulle!
Tunnen monia psykologeja. En voi kuvitella että kukaan heistä sanoisi mitään noin pöljää!
Monen kanssa olen ystävystynytkin - aikuisena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda psykologia. Tiedäthän sanonnan psykologiaa opiskelevista? "Puolet valmistuu, puolet paranee". Tämän kertoi minulle ystäväni, joka on psykologi. Myös eksäni on psykologi, enkä voi kuvitella hänen koskaan antavansa tuollaista neuvoa minkä sinä olet saanut. Oikeasti, olen itsekin kokenut yksinäisiä aikoja useampaan otteeseen, viimeksi nyt muuttaessani toiseen maahan. Ystävien hankinta on joskus tosi kovaa työtä. Käytä somea, mene juttuihin mukaan, pyydä kivanoloisia ihmisiä kanssasi lenkille/kahville leikkipuistossa tai ihan parinkin sattumalta tapaamisen jälkeen. Tuppaudu, muista olla kiva, positiivinen ja avoin. Se tuppautumisvaihe kestää jopa vuoden verran (näin ulkomailla jossa en tuntenut ketään). Välillä tekee mieli itkeä mutta lopulta sinnikkyys palkitaan ja sua aletaan kutsua mukaan. Olen myös ihan rehellisesti joskus sanonut että sosiaalinen elämä on hiljaista ja kaipaan kavereita. Kukaan ei ole nauranu tai sylkeny päälle. Päinvastoin.
Uskon, että pitää olla joku yhdistävä tekijä, niin aikuisena ystävystyminen on helpompompaa. Kaikilla ei ole hyviä kavereita nuoruudesta lähettyvillä, löydät varmasti jostain samanhenkistä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen saanut aikuisiällä (siis yli 35-vuotiaana) todella hyviä, läheisiä ja lojaaleja ystäviä.
Mitään vanhoja koulukavereita en todellakaan halua tavata, miksi heidän kanssaan olisi enää mitään yhteistä -?
Harrastuksista löytyy samoista asioista kiinnostunutta seuraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin se psykologi haluaisi vain kannustaa ja masentaa sinut. Vaihda psykologia.
Koulukaverit on aikoinaan valikoitunut ihan sattumanvaraisesti, opiskelukaverit vähän vähemmän, mutta aikuisena saa itse valita seuransa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa outo psykologi, jos todella tarkoitti sitä ettei ystäviä voi saada aikuisena eikä kertonut esimerkkiään jossain muussa mielessä. Vähän myös ihmettelen, että ylipäänsä noin kertoi omista ystävyyssuhteistaan. Ei se nyt suoraan kiellettyä ole, mutta tapaamisissa olisi tarkoitus keskittyä puhumaan sinun asioistasi eikä hänen. Kyllä ystäviä aikuisenakin saa. Itse olen saanut nykyisistä parhaista ystävistäni yli kolmekymppisenä. Omasta aktiivisuudesta se mielestäni enemmän on kiinni kuin iästä.
T: psykologi
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksista löytyy samoista asioista kiinnostunutta seuraa
Mutta löytyykö ystäviä? Useimmille ei löydy.
Mä olen löytänyt yhden läheisimmistä ystävistäni nelikymppisenä. Eli toivoa on. :)
t. N45
Yli 60v kokemuksella voin sanoa että kallonkutistajasi on oikeassa. Tuttavia ja kavereita voi saada, mutta oikeita ystäviä joihin voisi luottaa ei saa.
Parhaimmat ja rakkaimmat ystäväni olen saanut aikuisena. Lapsuuden "ystävät" oli lähes aina pohjimmiltaan ilkeitä minulle.
No minä olen löytänyt parhaat ystäväni vasta aikuisena. Outo psykologi, vaihda parempaan. Kokeile vaikka jotain yhdistystoimintaa kavereiden löytämiseen?
Paska psykologi. Vaihda järkevämpään.