Mitä eroa teidän mielestä on paljon vaikeuksia kokeneilla/kokevilla ihmisillä ja niillä, jotka ovat päässeet helpolla?

Joku totesi joskus taakan antavan nöyryyttä. Ehkä hän on oikeassa. 

Up

Minusta tuntuu että ne, joilla on ollut paljon vastoinkäymisiä elämässään, osaavat arvostaa pieniä asioita.

Olen myös välillä ihmetellyt kun joillakin ihmisillä on tosi materiaaliset arvot, nämä tuttavani ovat päässeet aika helpolla elämässään.

Usein ne jotka ovat selvinneet vähin kolhuin ovat kovia ihmisiä. Tarkoitan, eivät ihan tajua sitä että joku on oikeasti "antanut itsensä musertua". Uskovat että "itselleni ei kävisi noin".

Tulee mieleen tyypit jotka jo nuorena löytävät hyvän kumppanin tai päätyvät just oikeeseen duuniin ja jatkavat siitä suoraa putkea ilman pahempia pettymyksiä. Näiltä ihmisltä aina kuulee että se on se lenkkeily ja asenne ja niin edelleen.

Uskon omaan vastuuseen, mutta kaikkea ei voi tosiaan ennustaa.

Ensinnä mainitut ovat realisteja, toisena mainitut optimisteja.

Asettuminen toisen asemaan on helpompaa. Ei kävisi mielessäkään sanoa kenellekään mitään "ota itseäsi niskasta kiinni" latteuksia.

Olen samaa mieltä, eli kyky asettua toisten asemaan, on isompi. Se, että tajuaa että elämä on aika paljon tuurista kiinni

Olen itse huomannut, että ne joille kaikki on aina ollut helppoa tai jotka ovat aina saaneet kaiken ilman mitään suurempia ponnisteluja, (kuten vaikka opiskelu- tai työpaikat, parisuhteet, perhe-elämä) eivät monesti osaa ymmärtää, että kaikille muille se tie ei ole niin helppo, vaan heiltä saa kommenttia luokkaa "joooo tosi kurjaa, eiköhän se siitä" tai jotenkin sellaisia tyhjiä sanoja ja liirumlaarumia tai latteuksia, mutta oikeasti ymmärtämättä miltä siitä toisesta tuntuu. Reaktio on sellainen hiukan säälivä "no voi" mistä paistaa ettei oikeasti edes kiinnosta ajatella toisen tilannetta. 

Usein näillä samoilla henkilöillä on myös ollut lapsuudestaan asti hyvin (porukoidensa) rahaa, joten eivät usein ymmärrä, että joiltakin muilta voi mennä useampi kuukausi johonkin lomareissuun/festareille/kalliiseen konserttiin tms. säästämiseen, eikä lippuja vaan ostella silleen että hei, ostinpa tässä jonkun vip-lipun Shakiran konserttiin (toisella paikkakunnalla) ja maksoi 275 euroa, tuu hei säkin. Ai miten niin ei oo varaa, no ei tää oo ees niiin kallis, vähän ku säästät niin ihan hyvin voi ostaa! Elät sit makaroonilla seuravaan kuukauden hehheh (ja nämä ihmiset ei siis itse todennäköisesti koskaan joudu miettimään kaupassa, mitä ostavat ja laskemaan euroja saati elämään sillä makaroonilla.)

Vaikutus on selvä. Pumpulissa eläneet ovat pääsääntöisesti turhasta valittajia, eivät osaa arvostaa sitä mitä heillä elämässään on, vaativat lisää sitä ja tätä. Tai sitten vaihtoehtoisesti ovat ylimielisiä tai järkyttyvät pienistä vastoinkäymisistä lähes psykoosin tasolle. Heti masennutaan jos jokin pieni juttu ei mennyt ihan mielen mukaan.

Ei muut jalompaan suuntaan. Topeliaanista potaskaa.

usein ihminen joka ei ole päässyt helpolla elämässä ymmärtää vähän paremmin muita joilla on vaikeuksia.  yleensä ne joilla on aina ollut helppoa pitävät omia saavutuksiaan täysin omasta ansiosta saatuina ja kaikille muillekin helposti mahdollisina. ihminen elää omassa kuplassaan.

riippuu siitä muuttuuko ihminen katkeraksi kun on kokenut vaikeuksia

Minä olen kokenut paljon vaikeuksia ja sietokyky kaiken maailman uhreille ja ajelehtijoille ja ”ei elämää voi suunnitella” -sössöttäjiä kohtaan on kyllä karissut kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

riippuu siitä muuttuuko ihminen katkeraksi kun on kokenut vaikeuksia

Kyllä, näin juuri. Kovat kokemukset voi ottaa elämänoppina, jolloin ne eivät ole turhia. Lyhyen aikaa täällä kumminkin vain palloillaan.

Olen käynyt pitkän tien. En enää tarvitse paljoa. Oikeastaan tavoitteeni onkin olla kiitollinen ja tyytyväinen, mitä vähemmän minulla on. Kivuista luopuisin mielelläni, mutta kai tämäkin lisää kärsivällisyyttä. Rauha ja hiljaisuus on parasta elämässä.

Osa muuttuu empaattisemmiksi. Osa kovettuu kokonaan. Osa murtuu ja häviää pois. Vaikeuksiin voi suhtautua monilla tavoilla. Mutta ruusunpunaisten lasien häviäminen on useimmille hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

riippuu siitä muuttuuko ihminen katkeraksi kun on kokenut vaikeuksia

Juuri näin. Osa muuttuu, osa ei.

Katkerat ihmiset luulevat, että mikään ei voi onnistua, turha yrittää. Muilla onnistuu kaikki.

Hmm, eipä tule nyt mieleen ketään yli 30-vuotiasta, joka olisi ilman mitään kolhuja selvinnyt. Toki joillain on lapsesta asti ollut todella rankkaa ja paljon vastoinkäymisiä, toisilla taas ainakin näennäisesti helpompaa, mutta ei kukaan tuntemani aikuinen ihminen täysin ehjänä ole selvinnyt.

Emmekä koskaan voi täysin tietää, mitä jonkun "helpolla selvinneen" päässä liikkuu. Pinnan alla voi olla yksinäisyyttä, ulkopuolisuuden tunnetta, häpeää, liikaa suorittamista, vaativat vanhemmat, onnistumisen ja menestymisen painetta tms., vaikka ulkopuolinen näkisikin vain helpon, täydellisen elämän. Ihminen voi vaikuttaa kylmältä ja epäempaattiselta ulospäin ja sen voi virheellisesti luulla johtuvan helpposta elämästä, mutta oikeasti se voikin olla vain defenssi tai selviytymiskeino.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, eipä tule nyt mieleen ketään yli 30-vuotiasta, joka olisi ilman mitään kolhuja selvinnyt. Toki joillain on lapsesta asti ollut todella rankkaa ja paljon vastoinkäymisiä, toisilla taas ainakin näennäisesti helpompaa, mutta ei kukaan tuntemani aikuinen ihminen täysin ehjänä ole selvinnyt.

Emmekä koskaan voi täysin tietää, mitä jonkun "helpolla selvinneen" päässä liikkuu. Pinnan alla voi olla yksinäisyyttä, ulkopuolisuuden tunnetta, häpeää, liikaa suorittamista, vaativat vanhemmat, onnistumisen ja menestymisen painetta tms., vaikka ulkopuolinen näkisikin vain helpon, täydellisen elämän. Ihminen voi vaikuttaa kylmältä ja epäempaattiselta ulospäin ja sen voi virheellisesti luulla johtuvan helpposta elämästä, mutta oikeasti se voikin olla vain defenssi tai selviytymiskeino.

Juri näin. Vaikea on päästä toisen pään sisään.

On jotenkin alkeellista hyvä-paha ajattelua taas ketjussa. Ajatus että joku on kovin jalostunut vaikeuksien myötä ja toinen on pinnallinen, kun on päässyt niin helpolla

Aivan liian yksinkertaista ajatelua

Tärkein ero on ehkä siinä, että helpolla päässeet kuvittelevat päässeensä helpolla. Voi olla takana vaikka mitä paskaa, mutta asenne on aina se, että elämä on ihanaa, ja helpolla on päästy. Sitten on ihmisiä, jotka jäävät roikkumaan jokaiseen vastoinkäymiseen niin että ne lopulta määrittävät koko ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, eipä tule nyt mieleen ketään yli 30-vuotiasta, joka olisi ilman mitään kolhuja selvinnyt. Toki joillain on lapsesta asti ollut todella rankkaa ja paljon vastoinkäymisiä, toisilla taas ainakin näennäisesti helpompaa, mutta ei kukaan tuntemani aikuinen ihminen täysin ehjänä ole selvinnyt.

Emmekä koskaan voi täysin tietää, mitä jonkun "helpolla selvinneen" päässä liikkuu. Pinnan alla voi olla yksinäisyyttä, ulkopuolisuuden tunnetta, häpeää, liikaa suorittamista, vaativat vanhemmat, onnistumisen ja menestymisen painetta tms., vaikka ulkopuolinen näkisikin vain helpon, täydellisen elämän. Ihminen voi vaikuttaa kylmältä ja epäempaattiselta ulospäin ja sen voi virheellisesti luulla johtuvan helpposta elämästä, mutta oikeasti se voikin olla vain defenssi tai selviytymiskeino.

Juri näin. Vaikea on päästä toisen pään sisään.

On jotenkin alkeellista hyvä-paha ajattelua taas ketjussa. Ajatus että joku on kovin jalostunut vaikeuksien myötä ja toinen on pinnallinen, kun on päässyt niin helpolla

Aivan liian yksinkertaista ajatelua

Tuollainen ajattelu voi tietysti helpottaa oloa, jos on itse joutunut todella koville ja haluaa löytää jonkinlaisen hopeareunuksen kärsimyksistään. Usko siihen, että kärsimykset ovat jalostaneet ja kehittäneet minusta paremman ihmisen on siis sinänsä ymmärrettävää, mutta sen perusteella ei pitäisi tehdä päätelmiä muiden ihmisten kehittyneisyyden tasosta, koska et voi koskaan tietää, mitä kaikkea se toinen on kokenut ja miten siihen suhtautuu.