Ajatus parisuhteesta ällöttää :(
Tiedän kuitenkin mistä tuo saattaa johtua, minulla on traumataustaa eikä minulle varmaan tuon takia tullut teininä mitään heräämistä asian tiimoilta. Ei ole tullut vieläkään, kai. Olen päälle parikymppinen, mutta tunnen vieläkin olevani liian nuori mihinkään parisuhteeseen tai siihen liittyviin asioihin. Järki sanoo samaan aikaan että onhan vuotta nuorempi kaverinikin jo raskaana, ja että ei nuo asiat vielä kuulu minulle, nehän on aikuisten juttuja.
Nyt olen alkanut oikeasti huolestua siitä, että jäänkin jostain paitsi. Tunnen tuon lisäksi muutenkin itseni paljon ikäistäni nuoremmaksi. Ja tätä kirjoittaessani alan oikeasti harkita terapiaan menoa, kun en ole ikinä keskustellut noista traumoistakaan kenellekään.
Kommentit (3)
Suosittelen sekä terapiaa (tai ainakin itsetutkiskelua) että itseen kohdistuvaa armollisuutta. Olet vielä nuori. Terveisin syksyllä 20-vuotias, kolme kuukautta sitten vakavasta ja rankasta avioliitosta eronnut nuori, joka ajautui parisuhteeseen ja koki henkistä väkivaltaa vain, koska ei antanut itselleen aikaa. Älä mene parisuhteeseen väkisin. Olet ihan normaali noin. Itselläni ei ole niin rankasta suhteesta päästyäni mitään kiirettä aloittaa parisuhdetta, vaan minulla on nyt aikaa hoitaa itseäni ja haavojani. Saan olla viimein nuori kaksikymppinen! Sillä ei ole väliä, mitä muut tekevät tai ajattelevat. Vielä kuukausia sitten tunsin itseni keski-ikäiseksi, eikä sekään ole oikein hyvä.
Et jää mistään paitsi. Täysin onnellinen ja tyytyväinen voi olla ilmankin parisuhteita.
Mene vaan terapiaan, jos tunnet tarvitsevasi apua.
Toisaalta kenenkään ei ole pakko seurustella eikä osa meistä tee niin koskaan erilaisista syistä johtuen.
Voit seurustella vaikka kolme- tai nelikymppisenä, jos haluat tai elää koko elämäsi yksin ja onnellisena. :)