4-henkinen perhe 2-3 vuotta yhden aikuisen tuloilla unelmatalon takia, kannattaako?

Olette hulluja. Ero tulee ennekuin talo pystyssä.

Miksi ei? Kun tietää että kyseessä on ohimenevä vaihe ja suurinpiirtein kuinka kauan tuo tavoitteeseen pääseminen vie niin en näe miksette voisi tuolla summalla selvitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei? Kun tietää että kyseessä on ohimenevä vaihe ja suurinpiirtein kuinka kauan tuo tavoitteeseen pääseminen vie niin en näe miksette voisi tuolla summalla selvitä.

3v on pitkä aika

Ja sen jälkeen vasta alkaa rakentaminen. Klyhät jat lainaa maksaen

Ihan älytöntä mitoittaa elämänsä noin köyhäksi

Typerää

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei? Kun tietää että kyseessä on ohimenevä vaihe ja suurinpiirtein kuinka kauan tuo tavoitteeseen pääseminen vie niin en näe miksette voisi tuolla summalla selvitä.

Niin, minunkin laskelmien mukaan kyllä hengissä pitäisi pysyä ja voisimme syödä terveellistä ruokaa jatkossakin. Vuoden päästä helpottaa, kun vanhempi lapsi menee esikouluun ja on vain puolikas päivähoitomaksu maksettavana. Mietin vaan, että onko se paperilla helppo sitten enää arjessa helppo, kun on luvattu sadetta ja pitäisi lähteä töihin polkemaan pyörällä, tai rankan työpäivän jälkeen haluaisi hakea ruuat Prisman palvelutiskiltä... Mutta ehkä mä tapetoin nykykodin unelmakodin kuvilla, niin se muistuttaa sitten koko ajan mitä kohti ollaan menossa. :)

Kokeilkaa :) ei minusta mahdottomalta kuulosta. Pienet lapset eivät suuria vaadi. Teinien kanssa olisi vaikeampi neuvotella miksi ei oo "mihinkääan" varaa.

Me vedämme seuraavat kaksi vuotta melkein noin tiukasti, koska haluamme hoitaa kuopuksen kotona kolmivuotiaaksi ja olla kotona pikkukoululaisten käytettävissä. Eli kumpikin meistä puolisoista tekee puolikasta työaikaa.

Talon vuoksi en kyllä tähän ryhtyisi, mutta oman ajan ja lasten tärkeiden vuosien vuoksi kylläkin.

No voihan kokeilun lopettaa jos se ei suju. Ostaa halvemman kämpän ja ponnistaa siitä sitten taloon.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa :) ei minusta mahdottomalta kuulosta. Pienet lapset eivät suuria vaadi. Teinien kanssa olisi vaikeampi neuvotella miksi ei oo "mihinkääan" varaa.

Näin olemme itsekin ajatelleet, ja juuri siksi ajoitus on tällainen "nyt tai ei koskaan". Jo viiden vuoden päästä lasten menot ovat aika toisenlaiset kuin nyt, toistaiseksi ei ole kalliille harrastuksille tarvetta ja kirpparivaatteet ja -tavarat kelpaavat + ovat kunnoltaan vielä hyviä, eivät loppuun asti kulutettuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei? Kun tietää että kyseessä on ohimenevä vaihe ja suurinpiirtein kuinka kauan tuo tavoitteeseen pääseminen vie niin en näe miksette voisi tuolla summalla selvitä.

Niin, minunkin laskelmien mukaan kyllä hengissä pitäisi pysyä ja voisimme syödä terveellistä ruokaa jatkossakin. Vuoden päästä helpottaa, kun vanhempi lapsi menee esikouluun ja on vain puolikas päivähoitomaksu maksettavana. Mietin vaan, että onko se paperilla helppo sitten enää arjessa helppo, kun on luvattu sadetta ja pitäisi lähteä töihin polkemaan pyörällä, tai rankan työpäivän jälkeen haluaisi hakea ruuat Prisman palvelutiskiltä... Mutta ehkä mä tapetoin nykykodin unelmakodin kuvilla, niin se muistuttaa sitten koko ajan mitä kohti ollaan menossa. :)

Ladten koko elämä menee köyhäillessä

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa :) ei minusta mahdottomalta kuulosta. Pienet lapset eivät suuria vaadi. Teinien kanssa olisi vaikeampi neuvotella miksi ei oo "mihinkääan" varaa.

Samaa mieltä siitä, että kun lapset on pieniä saattaa vielä onnistuakin. Nyt voi vielä ostaa vaatteet kirpputorilta. Myöhemmin se ei onnistu.

Kerran se vaan kirpasee ja muutama vuosi on lyhyt hetki elämässä. Mutta hätätilanteen varalle kannattaa hommata apuja, eli kysellä esim. vanhemmilta onnistuuko avustus silloin jos ei rahaa vain ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa :) ei minusta mahdottomalta kuulosta. Pienet lapset eivät suuria vaadi. Teinien kanssa olisi vaikeampi neuvotella miksi ei oo "mihinkääan" varaa.

Samaa mieltä siitä, että kun lapset on pieniä saattaa vielä onnistuakin. Nyt voi vielä ostaa vaatteet kirpputorilta. Myöhemmin se ei onnistu.

Kerran se vaan kirpasee ja muutama vuosi on lyhyt hetki elämässä. Mutta hätätilanteen varalle kannattaa hommata apuja, eli kysellä esim. vanhemmilta onnistuuko avustus silloin jos ei rahaa vain ole.

Kyllä tiedetään että onnistuu ja meillä siis on ne miehenkin palkkarahat edelleen ihan käytettävissä ja nostettavissa hätätilanteen varalta, toivomme vaan ettei sellaista hätää tulisi. Mutta siis joo, vanhemmat auttavat kyllä ja voidaan luottaa siihen, että lapsia he lahjovat monesti vähän enemmänkin kuin on tarpeen... :D

Siitä vaan! Musta just järkevää tehdä noin ja tuossa järjestyksessä. Parempi kituuttaa nyt kuin sitten kun lapset on isoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei? Kun tietää että kyseessä on ohimenevä vaihe ja suurinpiirtein kuinka kauan tuo tavoitteeseen pääseminen vie niin en näe miksette voisi tuolla summalla selvitä.

Niin, minunkin laskelmien mukaan kyllä hengissä pitäisi pysyä ja voisimme syödä terveellistä ruokaa jatkossakin. Vuoden päästä helpottaa, kun vanhempi lapsi menee esikouluun ja on vain puolikas päivähoitomaksu maksettavana. Mietin vaan, että onko se paperilla helppo sitten enää arjessa helppo, kun on luvattu sadetta ja pitäisi lähteä töihin polkemaan pyörällä, tai rankan työpäivän jälkeen haluaisi hakea ruuat Prisman palvelutiskiltä... Mutta ehkä mä tapetoin nykykodin unelmakodin kuvilla, niin se muistuttaa sitten koko ajan mitä kohti ollaan menossa. :)

Ladten koko elämä menee köyhäillessä

Koko elämä? Juuh, peräti 3-5 vuotta KOKO ELÄMÄSTÄ näillä näkymin... 

(ohis)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei? Kun tietää että kyseessä on ohimenevä vaihe ja suurinpiirtein kuinka kauan tuo tavoitteeseen pääseminen vie niin en näe miksette voisi tuolla summalla selvitä.

Niin, minunkin laskelmien mukaan kyllä hengissä pitäisi pysyä ja voisimme syödä terveellistä ruokaa jatkossakin. Vuoden päästä helpottaa, kun vanhempi lapsi menee esikouluun ja on vain puolikas päivähoitomaksu maksettavana. Mietin vaan, että onko se paperilla helppo sitten enää arjessa helppo, kun on luvattu sadetta ja pitäisi lähteä töihin polkemaan pyörällä, tai rankan työpäivän jälkeen haluaisi hakea ruuat Prisman palvelutiskiltä... Mutta ehkä mä tapetoin nykykodin unelmakodin kuvilla, niin se muistuttaa sitten koko ajan mitä kohti ollaan menossa. :)

Ladten koko elämä menee köyhäillessä

Mä tajusin vasta joskus yliopistoikäisenä, että mun lapsuushan oli millä tahansa mittarilla oikeasti köyhä, äiti oli kotiäitinä ja appelsiinimehua jatkettiin vedellä ja auto oli välillä pitkiä aikoja (kuukausia?) rikki ja jouduttiin pyöräilemään. Lapselle se oli ihan tavallista elämää, ei mitään köyhyyttä. Mulla oli todella ihana ja onnellinen lapsuus ja ihanat vanhemmat enkä kärsinyt tuosta köyhyydestä yhtään. Sittemmin kun menin kouluun ja äiti meni töihin ja nuoremmat sisarukset päiväkotiin niin tulotasokin kasvoi ja päästiin joskus mun ala-asteaikana ekan kerran ulkomaillekin. Eikö tässä ap:n tapauksessa ole käymässä vähän samalla tavalla, että lastenkin havaitsema elintaso sitten kasvaa kohta radikaalisti, jos nyt pihistellään tavoilla joita lapsi ei todellakaan välttämättä edes noteeraa. 

-ohis-

Mistä joutuisitte tinkimään verraten nykyiseen?

No kaikkea voi kokeilla...

Olin lasten kanssa 5 vuotta kotona, niistä reilu 3 kotihoidontuella. Nettotulot niinä vuosina oli 2000-2400 euron luokkaa. Lapsia 2. Aikansa se kaikesta pihistäminen menee, mutta pitkittyessään se todellakin voi käydä mielen päälle. Siinä tulee sit helposti riitaa ja uupumusta. On totta että lapset ei pieniä ollessaan kuluta taloudellisesti paljon. Mutta henkisesti ja fyysisesti välillä paljonkin. Ja kun olet rikkirättiväsynyt ja poikki, niin viimisenä haluat alkaa venyttämällä venyttämään penniä. Pikkulapsi aika+ työt on elämässä se ruuhkaisin aika, jolloin niitä palveluja usein kaipaa (auto alle, kauppakassipalvelu tappoviikoilla, joskus ruuanlaitossa helpommalla pääseminen jne).

Toki kannattaa yrittää säästää enemmän, mutta ihan ekana teidän kannattaisi laskea itsellenne budjetti kun et ilmeisesti tiedä sitä. Meillä 2 aik + 2 lasta taloudessa pakolliset menot tekee 2257e/kk ja tämä ei sisällä autonhuoltoja tms yllättäviä kuluja mihin varaudutaan säästöillä; eli semmosen 300-400e saa kevyesti ympätä tuohon vielä päälle. Ja me eletään kuitenkin melko tiukalla budjetilla, kaikki on kilpailutettu ja laskettu tarkkaan...

Siis jos vähääkään tuntuu vaikealta niin ei kannata avioliittoa lähteä rikkomaan talon takia. Koska sitä ei huomaakkaan miten alkaa pinnaa ja hermoja kiristää ja sit viiden vuoden päästä kun se talo on pystyssä, niin huomaatte että on tapeltu niin paljon ettei siedä enää toisen kosketusta.

Musta tässä on kaksi pointtia:

- millaisia ihmisiä olette? Oletteko enemmän hetkessä eläjiä vai juuri tulevaa varten säästäjiä ja nipistäjiä? Mietin tätä omalla kohdallani ja vaikka säilönkin aina säästötilille kunnon puskurit pahan päivän varalle eivätkä tilillä olevat rahat ns. polta näpeissä (=pakko tuhlata heti kaikki ylimääräinen), niin silti olen niin hetkessä eläjä, että enemmänkin nautin tästä päivästä ja katson mihin elämä vie, vaikka unelmia ja tavoitteita onkin. Tämä ei kuitenkaan ole missään nimessä ainoa tapa ja te itse tunnetta itsenne, toisenne ja perheenne parhaiten. 

- oletteko koskaan pitäneet budjettiä? Itse olen pitänyt nyt vuoden verran, aina noin 4-6kk etukäteen arvioin tuloni ja menoni (ja tietysti päivittäny tilanteen mukaan) sekä teen mahdollisia varauksia auton huollolle ymv. Olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että vaikka yritän itse arvioida menot kaiken mahdollisen huomioiden ja yläkanttiin riskivarauksilla, niin joka kuukausi olen tähän asti joutunut toteamaan, että niin se budjetti aina vaan venyy, vaikka mitään varsinaista tuhlailua en teekään. Toki tilanteeni on sellainen, että rahatilanteeni sallii budjetin venymisen ja huolettomankin ostelun, enkä ole orjallisesti tehnyt budjettiani pysyäksnei siinä vaan arvioidakseni rahankäyttöäni. Sanoit, että uskoisit sinun tulojesi riittävän, mutta itse ehkä seurailisin muutaman kuukauden _kaikkea_ rahavirtaa ja katsoisin miltä vaikuttaa. 

Toivottavasti sait kiinni pointeistani, tuli ehkä selitettyä vähän ummet ja lammet...

Kireeltä vaikuttaa, mutta kyllä mä uskon että onnistuisitte. Teidän kokoinen perhe saisi toimeentulotuella ollessaan n. 1400 e/kk, nyt teillä vastaava summa on 1500e. Tosin, toimeentuloasiakkaalta ei yleensä mene hoitomaksuja eikä työmatkakuluja...

Eläkää niin minillä kun pystytte, oli se sitten 2v tai 3v tai 3,5v. Tai vaikka vaan puoli vuotta jos ei tunnukaan hyvältä idealta. Pienten lasten kanssa ei juuri tarvitse rahaa verrattuna teineihin (fillari kirppikseltä vs. uus jopo, leikkipuhelin kirpparilta vs. uusi älypuhelin, verkkarit kirpparilta vs. raitaverkkarit, makkaranpaistoa läheiselleä ulkoilualuella vs. "mun on pakko päästä thaikkuihin kun kaikki muutkin pääsee!!")

Se on sitten taas eri asia, riittääkö tämä pihistelyllä saavutettu säästö, vanhan myynnistä saatava raha ja lisälaina unelmaan. Minkä verran on varauduttu muutoksiin ja ongelmiin?

Minua kyllä kiinnostaisi kovasti, minkälainen se unelmakoti on? Mikä maksaa kai aika paljon?

Ei varmasti ole sen arvoista! Elämä on nyt ja siitä pitäisi pystyä nauttimaan, eikä elää pelkkää sitkun-elämää. Jos pankki ei myönnä lainaa (ja nehän myöntää VALTAVIA lainoja), niin kyllä teidän unelmatalo on vaan teille liian kallis. 

Mieti millaiset asiat tekevät unelmatalosta ihanan. Miksi haluat juuri sellaisen? Mitkä ovat tärkeimpiä asioita ja mistä voisit joustaa. 

Minun unelmakodissani tärkeintä on yhdessä vietetty aika perheen kanssa. Sille ei jäisi työnteolta aikaa, jos otettaisiin niin paljon lainaa kuin pankki suostuu antamaan...

Vierailija kirjoitti:

Mistä joutuisitte tinkimään verraten nykyiseen?

Tietynlaisesta elämisen huolettomuudesta. Nyt ollaan esimerkiksi ostettu ruokakaupasta melkolailla sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli (järki kuitenkin hommassa mukana), käyty verrattain usein ulkona syömässä (ei missään luksuspaikoissa kuitenkaan), ostettu lapsille ajoittain merkkivaatteita. Itse olen valmis luopumaan omalla kohdallani kampaamokäynneistä (n. 120 e/kk kahden kuukauden välein) ja kaikesta, siis KAIKESTA ei-välttämättömästä vaate- ja kosmetiikkaostostelusta. Lapsille vaatteet kirpputorilta, minä pyörällä töihin (no tämän kohdalla säästö on 51 e/kk, eli voidaan talvella harkita uudestaan, ei niin valtava summa...). Kaikki lomareissut luonnollisesti pois, ei vanhemmille mitään maksullista harrastusta.