Hoitoalan huono ilmapiiri, mitä pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko naisvaltaisilla aloilla yleistäkin tämä huono ilmapiiri? Omalla kahdeksan työpaikan kokemuksella vähän näyttäisi siltä. Vai onko tämä kielletty aihe?

Kyllä taitaa hyvin yleistä olla naisten keskuudessa minunkin kokemuksen mukaan. Onneksi olen nykyisin sekatyöpaikassa jossa sekä miehiä että naisia eikä mitään ilmapiiriongelmia vaan työt hoituvat oikein sulassa sovussa :)

Ei riipu sukupuolesta, vaan älyllisestä kapasiteetista. Esimerkiksi hoitoalalla nämä ongelmat keskittyvät usein nimenomaan sinne vanhuspuolelle, johon valuu se hoitajien ei niin kyvykäs joukko. Erikoissairaanhoidossa ongelmia on vähemmän. 

Aha, kiitos vaan taas tästä, tervetuloa minun työpaikalleni vähemmän älykkäiden alaihmisten joukkoon, jossa henki on hyvä.

Ole hyvä! Itse perustan väitteeni voimakkaaseen kokemukseen, jonka olen hankkinut 20 vuoden aikana, samoin kuin kollegoideni havaintoihin. Aina on poikkeuksia, mutta sääntö näyttää olevan että vanhuspuolen paikat, mukaanlukien kotihoito, on se paikka mihin menevät töihin ne, jotka eivät muualla oikein pärjää. Ja se on myös syy huonoon ilmapiiriin, koska ongelmanratkaisukyky ei ole välttämättä paras mahdollinen ja työ on eläimellistä puurtamista. Erikoissairaanhoidossa taas on nimenomaan erikoistuneita hoitajia, joilla on paljon vastuuta ja tietotaitoa. He eivät yleensä käytä energiaansa keskenään riitelyyn. Näin omien kokemusteni mukaan ja kaikissa noissa olen työskennellyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko naisvaltaisilla aloilla yleistäkin tämä huono ilmapiiri? Omalla kahdeksan työpaikan kokemuksella vähän näyttäisi siltä. Vai onko tämä kielletty aihe?

Kyllä taitaa hyvin yleistä olla naisten keskuudessa minunkin kokemuksen mukaan. Onneksi olen nykyisin sekatyöpaikassa jossa sekä miehiä että naisia eikä mitään ilmapiiriongelmia vaan työt hoituvat oikein sulassa sovussa :)

Ei riipu sukupuolesta, vaan älyllisestä kapasiteetista. Esimerkiksi hoitoalalla nämä ongelmat keskittyvät usein nimenomaan sinne vanhuspuolelle, johon valuu se hoitajien ei niin kyvykäs joukko. Erikoissairaanhoidossa ongelmia on vähemmän. 

Aha, kiitos vaan taas tästä, tervetuloa minun työpaikalleni vähemmän älykkäiden alaihmisten joukkoon, jossa henki on hyvä.

Ole hyvä! Itse perustan väitteeni voimakkaaseen kokemukseen, jonka olen hankkinut 20 vuoden aikana, samoin kuin kollegoideni havaintoihin. Aina on poikkeuksia, mutta sääntö näyttää olevan että vanhuspuolen paikat, mukaanlukien kotihoito, on se paikka mihin menevät töihin ne, jotka eivät muualla oikein pärjää. Ja se on myös syy huonoon ilmapiiriin, koska ongelmanratkaisukyky ei ole välttämättä paras mahdollinen ja työ on eläimellistä puurtamista. Erikoissairaanhoidossa taas on nimenomaan erikoistuneita hoitajia, joilla on paljon vastuuta ja tietotaitoa. He eivät yleensä käytä energiaansa keskenään riitelyyn. Näin omien kokemusteni mukaan ja kaikissa noissa olen työskennellyt.

Havaintosi ei poista sitä tosiasiaa että kaikilla on yhtäläinen oikeus työrauhaan ilman kiusantekijöitä

Kun jotakuta oikein mollataan ilman oikeaa syytä, kerron siihen yleensä, että minä en ole ainakaan sattunut todistamaan, että näin ja näin tapahtuisi. Joillekin todellisille pahanilmanlinnuille olen sitten pitänyt ihan puheenvuoron siitä, että ei työkavereista (tai opiskelijoiden mollaamisen ollessa kyseessä tulevista sellaisista) voi puhua tuolla tavalla.

Olen nähnyt monenlaisia hoitoalan työpaikkoja. Ilmapiiriltään aivan kauheita, ja sitten myös todella ihania ja hyviä. Kaikissa parhaimmissakin tietysti on vähintään se yksi mätämuna, joka silloin tällöin saa myös jonkun kumppanin raakkumaan kanssaan, mutta jonka metkut kaikki tietävät.

Mä olen töissä it-firmassa myynnin puolella. Kaikki miehiä ja mä ainoana naisena. Kaikki he ovat mukavia mulle ja ulospäin suuntautuneita. Tosin puhumaton myyjä ei mitään myisikään, joten pakkohan heidän on olla.

Kaikilla työntekijöillä on esimies, tee valitus edimiehelle kiusaajasta.

Naiset eivät vain ole älykkäitä, he kiinnittävät huomiota täysin epäolennaisiin pikkuseikkoihin ja ruotivat sitten näitä, siinä se syy saastuneelle ilmapiirille. Yksi hyvä esimerkki aivottomasta laumasieluisuudesta on se, että kaikkien pitäisi höröttää samoille ”kapakkatason” vitseille. Jos et naura eli et väenvängällä mielistele kaikkia, niin kyllähän paskan puhuminen alkaa selän takana.

Joo. Myös varhaiskasvatuksessa on paljon kiusaajia. Monessa päiväkodissa ollut ja akat tiuskii ja puhuu pahaa toisistaan. Todella inhottavaa.

Eikös hoitoalalla ole aika paljon näitä, jotka ovat vain 'ajautuneet' sinne varman työpaikan myötä? Sitten katkeroidutaan, kun herätään liian myöhään siihen mitä oikeasti haluaa tehdä, ja alan muutos ei olekaan niin helppo, voi olla lapset, asuntolaina yms, eli rahaa pitää vaan tienata. Siinä sitten puretaan pahaa mieltä muihin ihmisiin, työkavereihin ja potilaisiin.

Toki alalta löytyy näitä, jotka tekevät työtä kutsumuksesta, mutta he erottuvatkin sieltä edukseen!

Mä en jaksanut huonoa työilmapiiriä ja lähdin opiskelemaan uutta alaa. Olin kyllä jo sairaanhoitajaksi opiskelemaan hakiessani tietoinen huonosta työilmapiiristä, mutta olin sen verran nuori etten tuntenut itseäni vielä riittävästi. Kuvittelin muutaman vuoden opiskelevani lisää, päätyväni oh:ksi ja voivani konkreettisesti vaikuttaa asioihin edes yhdellä osastolla. Jouduin toteamaan olevani liian herkkänahkainen ja ujo tuollaiseen hommaan ja päätin vaihtaa alaa. En saanut edes hoitsukoulua loppuun kun olin tehnyt päätöksen siitä, etten aio eläkeikään saakka mennä viitenä päivänä viikossa töihin saadakseni itselleni pahan mielen ja kurjan olon. Harmi sinänsä, koska työ itsessään oli kivaa, myrkylliset työyhteisöt vain pilasivat sen.

Nostan kyllä hattua jokaiselle joka hoitoalalla kestää muita kiusaamatta ja omaa mielenterveyttään menettämättä!

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut useammassa paikassa hoitajana ja kaikissa on aina se yksi vaikea ihminen. Kaikissa olen henkilökunnan puolesta viihtynyt.

Tuollainen yhden ihmisen asettaminen vastuuseen työpaikan kaikista mahdollisista epäkohdista, omasta pahasta olosta ja muista mahdollisesti käsittelemättömistä asioista on eräänlaista työpaikkakiusaamista sekin. Jos työpaikalla on 1 ikävä syntipukki ja 19 kivaa, ei mitään ongelmia syntyisi. Kukaan ei puhu yksinään peetä työkavereista, kyllä siihen vaaditaan kuuntelijat ja hyväksyjät. Joku voi toki olla vaikeampi kuin toinen, ja on ikävä jos esimiesasemassa on vallan väärinkäyttäjiä.

Jokaisella on omat veemäiset piirteensä, ja mikään työpaikka ei ole sellainen jossa ei puhuta koskaan pahaa kenestäkään. Esimiehillä on iso vaikutus työilmapiiriin, rento, reilu ja kiusaamisen vastainen ilmapiiri toimii, samoin asioista suoraan puhuminen. Meillä pomo ilmoitti, että siinä vaiheessa kun hänelle tullaan kielimään pikkuasioista ja kertomaan että se teki näin ja sanoi noin (en puhu varsinaisesta kiusaamisesta tms.) hän katsoo siinä vaiheessa että hänellä on tällöin valtuudet keskustella asiasta myös toisen osapuolen kanssa. Johan väheni.

Vierailija kirjoitti:

Eikös hoitoalalla ole aika paljon näitä, jotka ovat vain 'ajautuneet' sinne varman työpaikan myötä? Sitten katkeroidutaan, kun herätään liian myöhään siihen mitä oikeasti haluaa tehdä, ja alan muutos ei olekaan niin helppo, voi olla lapset, asuntolaina yms, eli rahaa pitää vaan tienata. Siinä sitten puretaan pahaa mieltä muihin ihmisiin, työkavereihin ja potilaisiin.

Toki alalta löytyy näitä, jotka tekevät työtä kutsumuksesta, mutta he erottuvatkin sieltä edukseen!

Tota noin.... työpaikan tarkoitus on rahan tienaaminen itselleen ja perheelleen mahdollisimman mieluisalla tavalla. Oletatko että insinöörit, siivoojat ja rakennusmiehet ovat siinä ainoassa oikeassa kutsumusammatissaan?

Se, että oletetaan hoitoalalla työskentelevän tekevän siitä jostain htin kutsumuksesta on juuri syy moniin ongelmiin ja alan palkkakuoppaan. Niellään kaikki supistukset, tehdään työtä alimiehityksellä ja kiireessä ja tämähän purkautuu sitten stressinä ja pahana mielenä ja mahdollisesti riitaisuutena.

terv. sh

Noh ehkei se että puhuu selän takana ole suoranaista kiusaamista, mutta tosi ärsyttävää vaan. Ainakin itse oon sitä mieltä että jos on huomautettavaa niin ei se auta että muille siitä jauhaa, ja asioista voi sanoa ystävällisestikkin ja hienotunteisesti. Opiskelijoita myös hoitoalalla kohdellaan mielestäni aika surkeasti, harjoittelun ohjaajalla on aika iso valta antaa surkea arvosana harjoittelulle vaikka oikeasti olisikin mennyt hyvin...

Vierailija kirjoitti:

Onko naisvaltaisilla aloilla yleistäkin tämä huono ilmapiiri? Omalla kahdeksan työpaikan kokemuksella vähän näyttäisi siltä. Vai onko tämä kielletty aihe?

Ihan on tyypillistä akkavaltasilla aloilla.

Jos ihminen on henkisesti tasapainossa ja sinut itsensä kanssa, hänellä ei ole mitään tarvetta haukkua, aliarvioida tai kadehtia muita.

Mutta k.o alalla työskentelee paljon henkilöitä, joilla henkinen puoli ei ole balanssissa.

Osastonhoitajat ovat yleensä kaikki työhönsä kyllästyneitä saikkareita, jotka odottavat eläkkeelle pääsyä.

Koska hoito-alalle saada normaali johtoporras, jotka ymmärtää busineksen päälle ja osaa henkilöstöasiat kunnolla. Ehkä seuraava sukupolvi tuo muutoksia.