Lapselle sopiva koira?
Tyttäreni (12v) on nyt yli vuoden puhunut haluavansa koiraa. En ole suostunut, koska kumminkin koira jäisi minulle hoidettavaksi.
Olen nyt tässä vuoden aikana asiaa sulatellut ja se alkaa kuulostaa ihan kivalta idealta. Koira olisi siis pääasiassa lapsen houdettavana, mutta tottakai minä olen vastuussa koirasta ja hoidan sitä myös. Lapsi siis lenkittäisi ja ruokkisi koiran ja minä hoidan muut. Toki jos lapsi ei vaikka jaksa lenkittää, niin voin minäkin viedä, mutta olen monta kertaa puhut hänen kanssaan asiasta ja hän on vakuutellut jaksavansa hoitaa koiran.
Olen itse ennen omistanut koiran, mutta koiran poismenon jälkeen olen halunnut keskittyä lapseen ja työhön. Nyt olisi hyvä aika koiralle.
Eli haussa on ystävällinen, mielellään helposti koulutettava ja pieni/keskikokoinen koira (sellainen, että 12v pystyy pitää sen hallinnassa lenkillä)
Kommentit (54)
Ajokoira on kiva, sen kanssa on hauskaa käydä jänismetsällä
12-vuotias pärjää hyvin pikkukoiran kanssa. Pystyy ruokkiin, lenkittään, hoitaan turkkia kynsiä ym. Mutta riittääkö kärsivällisyys huolehtiin päivittäin? Meillä nelihenkisessä perheessä tarvitaan kyllä jokaisen sitoutuminen ja aika, että koira pääsee säännöllisesti ulos ja saa ruokaa.
Meillä 13-vuotias tytär sai tahtonsa läpi kinuttuaan koiraa vuosia. Pyhästi lupasi ja vannoi hoitaa vähintään kaksi ulkoilua päivässä. Hänellä oli sitä ennen ollut marsuja huollettavinaan.
Niin meille sitten hankittiin koira, mutta virallinen omistaja olen luonnollisesti minä. Koska tein tuolloin freelancerina töitä kotoa käsin, vietin pennun kanssa kaikki päivät ja huolehdin sen siisteyskasvatuksesta. Aluksi vein sitä ulos 6-7 kertaa päivässä, sitten viisi, sitten neljä, kunnes koira oppi sisäsiistiksi ja voitiin aloittaa normaali kolmen ulkoilun rutiini. No, tässä vaiheessa koira ja minä olimme jo täysin leimautuneet toisiimme. Tytär motkotti, kun koira viihtyi mieluiten minun seurassani, mutta onko tuo nyt mikään ihme... Sinänsä hyvä, koska ulkoilutukset eivät sopineetkaan koiraa kinuneelle neidille; aamulla herääminen oli liian vaikeaa, koulun jälkeen oli läksyt ja harrastuksia ja illalla oli muuten vaan pelottavaa (lue: tylsää) mennä ulos.
Nyt koira on jo vanhus ja tytär asuu ulkomailla. Voin sanoa, että hän ei koskaan huolehtinut koiran ulkoilutuksista. Hän itsekin totesi, ettei sittenkään ole koiraihminen. Sen sijaan viisi vuotta nuorempi pikkuveli suhtautuu erittäin vastuuntuntoisesti koiran hoitoon. Nyt, kun olen kodin ulkopuolella töissä, poika vie koiran joka päivä kahdesti lenkille; minä huolehdin vain aamulenkistä. Joskus viemme koiraa ulos porukalla. Poika ei raaskisi koskaan jättää koiraa yksin kotiin sekunttiakaan pidemmäksi ajaksi kuin on töiden ja koulujen kannalta pakko, joten hän kiiruhtaa aina kotiin niin nopeasti kuin mahdollista ja tarkistaa minun aikataulujani, jottei koiran tarvitse olla yksin. Onneksi voin ottaa vanhusta tarvittaessa myös mukaan töihin.
Toistelet kovasti, että tytär on tunnollinen ja varmasti pitää hyvää huolta koirasta. Hienoa! Minulla, täysin tuikituntemattomalla henkilöllä, ei ole mitään syytä epäillä sanomaasi.
Mutta entä jos käykin niin, että yhteiselo ei sujukaan yhtä railakkaasti kuin suunniteltiin. Entä jos käy niin ikävästi, että valittu koira onkin hieman haasteellisempi tapaus? Siihen ei välttämättä tarvita kuin yksi huono kokemus ja käsissä on kaikkea pelkäävä, vastaantulijoille räyhäävä koira.
Sinulta kokemusta löytyy, mutta tyttäreltä ilmeisesti ei vielä suuremmin. 12-vuotias on vielä kovin nuori itse vastaamaan ongelmaisesti koirasta. Oletko valmis siihen, että sinun tai muun aikuisen täytyy kulkea mukana jokaisella lenkillä useita kuukausia, kunnes ongelma saadaan kitkettyä pois?
Kannattaa varautua pahimpaan. Ei pelkästään tiedän vuoksi, vaan sen koiran, jolla ei anneta sanaa siitä, mihin perheeseen se lähetetään.
Jos vastaus on "kyllä, olen halukas ottamaan täyden vastuun kaikesta koiraan liittyvästä", niin suosittelen perehtymään enemmän ysiryhmäläisiin. Esimerkiksi villakoirat ovat kohtuullisen huolettomia seuralaisia ja pirun välkkyjä. Turkinkin voi pitää näppärästi lyhyenä ellei näyttelyharrastus erityisesti kiinnosta.
Onnea matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Koira pitää vain yhtä isäntänään...kumpi se teistä sitten olisi?
Neuvoni on : unohda!
Tämä kyllä on rotu- ja yksilöriippuvaista. Koiralla voi olla useampikin isäntä.
Bichon Frisé on todella helposti koulutettava ja pieni. Turkin kanssa on vain työtä aika paljon, mutta kyllä esim. harjaus sopii 12-vuotiaalle :) Kun olin 9 v., minä ja äitini hankittiin Bichoni, ja mie sille itse asiassa opetin kaikki perusistumiset, luokse tulemiset jne. Käytiin ensin äitin kanssa pentukoulutuksessa ja eräänlaisilla luennoilla siitä, miten kouluttaa koira. Koira oppi parhaiten tottelemaan minua esim. juuri istumaan, makuulle, seuraa ym. koska minä sille ne opetin. Koira oli kuitenkin ihan meidän kummankin ja jonkun ajan päästä en jaksanut enää lenkittää koiraa niin paljon kuin alussa (osaksi terveyden huonontumisen vuoksi). Eli se uutuuden viehätys kyllä lähtee ja tulee se koira-arki. SIlloin pitää vanhempien olla valmis tekemään enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Koulun alkaessakin pitää tehdä tehdä lenkitykset.
Aamulla, koulun jälkeen, illalla vielä.
Eikä mitään puolen tunnin lenkkejä.
Koulutus vie samoin paljon aikaa.
No tässä taas ohje, jota monikaan aikuinen koiran omistaja tuskin noudattaa. Tosin rodullakin merkitystä, kuten myös asumismuodolla.
Vierailija kirjoitti:
Pliis älä ota tai ainakaan anna lapsen viedä koiraa yksin lenkille. Täällä on jo ihan tarpeeksi näitä lapsia joiden koirat vetää volttia fleksin toisessa päässä, tai lapset roikkuu ison koiran perässä kun ei voimat riitä. Vielä ärsyttävämpiä on nämä mukulat jotka tulee sen koiran kanssa iholle kiinni lupaa kysymättä.
Ja kaikki lapsethan ovat samanlaisia... itselleni ongelmallisemmat koiran kanssa vastaan tulleet taluttajat ovat olleet aikuisia. Sillä logiikalla ei kellekään aikuisellekaan voi antaa koiraa.
Rotuja voisi olla
- sheltti (kunhan vanhemmat ovat rohkeita ja täysjärkisiä)
- bichon tai Havannan koira
- villakoira
- tanskalaisruotsalainen pihakoira (kunhan ei liian aktiivinen)
- pikkuspanieli (jos olisi terve)
- amerikankääpiökettuterrieri
Vierailija kirjoitti:
Pliis älä ota tai ainakaan anna lapsen viedä koiraa yksin lenkille. Täällä on jo ihan tarpeeksi näitä lapsia joiden koirat vetää volttia fleksin toisessa päässä, tai lapset roikkuu ison koiran perässä kun ei voimat riitä. Vielä ärsyttävämpiä on nämä mukulat jotka tulee sen koiran kanssa iholle kiinni lupaa kysymättä.
Ei olla ottamassa isoa koiraa enkä todellakaan osta fleksiä! Kyllä mielestäni 12-vuotiaalla riittää voimat pienen koiran pitämiseen. Lapselle on myös ihan selvää, että toisten koirien luokse ei mennä ilman lupaa (koiran kanssa tai ilman
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pliis älä ota tai ainakaan anna lapsen viedä koiraa yksin lenkille. Täällä on jo ihan tarpeeksi näitä lapsia joiden koirat vetää volttia fleksin toisessa päässä, tai lapset roikkuu ison koiran perässä kun ei voimat riitä. Vielä ärsyttävämpiä on nämä mukulat jotka tulee sen koiran kanssa iholle kiinni lupaa kysymättä.
Ja kaikki lapsethan ovat samanlaisia... itselleni ongelmallisemmat koiran kanssa vastaan tulleet taluttajat ovat olleet aikuisia. Sillä logiikalla ei kellekään aikuisellekaan voi antaa koiraa.
Kun koirani oli pentu, moni antoi koiransa haistella minun koiraani. Oli todella raivostuttavaa, koska koirani oli todella kiinnostunut toisista ja oli kova työ saada sen huomio muualle. Sitten joku ”mukava koiranomistaja” antoi koiransa tulla koirani luokse, vaikka ihan selkeästi yritin saada koirani keskittymään ihan muualle. Muutaman kerran tuli jopa suututtua ja sanottua ”et sä voi tolleen tehä kun mä koulutan koiraani! Pidä piskis kaukana mun pennusta” ja kyllä siinä aikusilla ihmisillä tuli luu kurkkuun :D luulevatko ihmiset, että saa tehä mitä lystää
Pehmokoira sopii kaikille. Paitsi alle 3 vuotiaille.
Kas, kun ei pitbull.