Miksi miehet eivät kiinnitä minuun mitään huomiota edes yökerhossa?

Mulla on sama, yleensä kukaan ei tule juttelemaan tai tanssittamaan. Mä en kyllä osaa tanssia, mutta ei moni muukaan ja silti seuralaisia riittää. Mä oon ajatellut että oon ehkä liian kireällä nutturalla varustettu ja toisaalta oon sosiaalisesti tosi lahjaton, tää vielä korostuu humalassa. Luulen, että se jotenkin huokuu olemuksesta. Välillä harmittaa kun olen tahattomasti tyly ihmisille, olen vähän erakkoluonne ja välttelen sosiaalisia tilanteita, vuosien varrella viimeisetkin sosiaalisten taitojen rippeet on kadonneet. Eipä tämä mua haittaa, olen myös parisuhteessa enkä kaipaa huomiota saatikka kiinnostu juurikaan muista ihmisistä. Olen myös (tahtomattani) tosi ärsyttävä humalassa, joten jos joku sattuisikin lähestymään, hän todennäköisesti lähtisi karkuun kun avasin ensimmäisen kerran suuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä miehen näkökulmaa. Kun menen baariin, niin tiedän jo valmiiksi, että itse joudun tekemään aloitteita, jos haluan jotain tapahtuvan. Olen hyvänkin näköiseksi välillä kehuttu ja pyrin pitämään itseni kunnossa.

Jonkin verran pitää ottaa rohkaisua, jotta jotain voisi tapahtua. Lähestymisyritykset eivät ole itselle mikään helppo tehtävä, ja siksi jos nainen auttaa siinä esim katsomalla silmiin ja tulemalla avoimesti tanssimaan lähelleni, niin ollaan jo heti paljon helpommassa tilanteessa.

Siksi suosittelen ap:ta tekemään sopiville miehille lähestymisen mahdollisimman helpoksi omalla käytöksellään. Se on ainakin minun kohdalla se suurin tekijä, että jotain voisi tapahtua.

Olen nainen ja samaa mieltä. Käytös, eleet ja ilmeet. Meitä on noin 6 naisen kaveriporukka, josta voi jo sanoa miten ilta menee jos yökerhoon lähdemme. 3 on varattuja ja joka kerta on enemmän ja vähemmän kontaktia ottavia miehiä ympärillä, ulkonäkö ei ole mitenkään paha muttei mitään missejäkään, vaan enemmän merkitsee hymy ja iloisuus, rentous ja läsnäolo, pienet kohteliaat kommentit jotka tulevat luonnostaan ympärillä oleville ihmisille (ovatpa naisia tai miehiä, tuttuja tai tuntemattomia), sellainen välitön käyttäytyminen että löytää paikkansa yökerhossa ja siinä porukassa, hyvä meininki (jota voi vähän avittaa kohtuullisella määrällä alkoholia), tanssiminen ja iloisuus. Sitten on 3 sinkkua, yksi heistä kerää myös magneettina juuri näistä samoista käytöksellisistä syistä, mutta kaksi ovat varautuneempia. Toinen heistä on iloinen mutta itsevarmuus puuttuu, ja kolmas suorastaan luotaantyöntävä. En tiedä mistä se kumpuaa, mutta ensin on ihan mukava mutta todella hillitty, ei ota katsekontaktia, ei varsinkaan puhu muille, ei edes meille tytöille miehistä joita baarissa on, tanssii hyvin hillitysti liikehtien, vähän nyrpeä jopa. No jos siihen pöytään tai tanssilattialle tulee mies tai miehiä niin ei puhu enää sen jälkeen kenenkään kanssa mitään vaan alkaa eräänlainen mököttäminen. Ulkopuolisesta tuo tietenkin näyttää siltä ettei koko naista uskalla edes lähestyä. Ja ettei hänellä ole mitään käytöstapoja. Moni ajattelisi että kannattaisi varmaan juoda vähän niin ei olisi niin kireänä. Ei ole ruma. Lopulta saattaa jopa tiuskia jostakin meille muille tytöille tai vähintään valitus siitä että musiikki on liian kovalla tms, haluaa lähteä pois tai nukkumaan. Eli kyllä käytöksellä ja lähestyttävyydellä on se suurin vaikutus.

Kiinnostaako häntä etsiä seuraa baarista? Minä olen ollut tuollainen, että en jaksanut innostua turhanpäiväisestä läpänheitosta ja humalaisista miehistä. Tavallaan tiesin, etten baarista sopivaa miestä löydä.

Ei taida kiinnostaa, mutta ei oikein osaa/kykene etsimään seuraa muualtakaan. Ei haluta järjestettyjä, ei itsekään osaa etsiä itselleen kontakteja tai juttele kenellekään missään muuallakaan. Kuormasta pari kertaa syönyt mutta siihen on jäänyt. Ottaen huomioon että kaikki muut tutut ja kaverit on kyllä löytäneet puolisoehdokkaita tuttujen piirien ulkopuolelta ettei esim kenenkään serkkuun tai poikaystävän kaveriin tartte ihastua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä miehen näkökulmaa. Kun menen baariin, niin tiedän jo valmiiksi, että itse joudun tekemään aloitteita, jos haluan jotain tapahtuvan. Olen hyvänkin näköiseksi välillä kehuttu ja pyrin pitämään itseni kunnossa.

Jonkin verran pitää ottaa rohkaisua, jotta jotain voisi tapahtua. Lähestymisyritykset eivät ole itselle mikään helppo tehtävä, ja siksi jos nainen auttaa siinä esim katsomalla silmiin ja tulemalla avoimesti tanssimaan lähelleni, niin ollaan jo heti paljon helpommassa tilanteessa.

Siksi suosittelen ap:ta tekemään sopiville miehille lähestymisen mahdollisimman helpoksi omalla käytöksellään. Se on ainakin minun kohdalla se suurin tekijä, että jotain voisi tapahtua.

Olen nainen ja samaa mieltä. Käytös, eleet ja ilmeet. Meitä on noin 6 naisen kaveriporukka, josta voi jo sanoa miten ilta menee jos yökerhoon lähdemme. 3 on varattuja ja joka kerta on enemmän ja vähemmän kontaktia ottavia miehiä ympärillä, ulkonäkö ei ole mitenkään paha muttei mitään missejäkään, vaan enemmän merkitsee hymy ja iloisuus, rentous ja läsnäolo, pienet kohteliaat kommentit jotka tulevat luonnostaan ympärillä oleville ihmisille (ovatpa naisia tai miehiä, tuttuja tai tuntemattomia), sellainen välitön käyttäytyminen että löytää paikkansa yökerhossa ja siinä porukassa, hyvä meininki (jota voi vähän avittaa kohtuullisella määrällä alkoholia), tanssiminen ja iloisuus. Sitten on 3 sinkkua, yksi heistä kerää myös magneettina juuri näistä samoista käytöksellisistä syistä, mutta kaksi ovat varautuneempia. Toinen heistä on iloinen mutta itsevarmuus puuttuu, ja kolmas suorastaan luotaantyöntävä. En tiedä mistä se kumpuaa, mutta ensin on ihan mukava mutta todella hillitty, ei ota katsekontaktia, ei varsinkaan puhu muille, ei edes meille tytöille miehistä joita baarissa on, tanssii hyvin hillitysti liikehtien, vähän nyrpeä jopa. No jos siihen pöytään tai tanssilattialle tulee mies tai miehiä niin ei puhu enää sen jälkeen kenenkään kanssa mitään vaan alkaa eräänlainen mököttäminen. Ulkopuolisesta tuo tietenkin näyttää siltä ettei koko naista uskalla edes lähestyä. Ja ettei hänellä ole mitään käytöstapoja. Moni ajattelisi että kannattaisi varmaan juoda vähän niin ei olisi niin kireänä. Ei ole ruma. Lopulta saattaa jopa tiuskia jostakin meille muille tytöille tai vähintään valitus siitä että musiikki on liian kovalla tms, haluaa lähteä pois tai nukkumaan. Eli kyllä käytöksellä ja lähestyttävyydellä on se suurin vaikutus.

Kiinnostaako häntä etsiä seuraa baarista? Minä olen ollut tuollainen, että en jaksanut innostua turhanpäiväisestä läpänheitosta ja humalaisista miehistä. Tavallaan tiesin, etten baarista sopivaa miestä löydä.

Itse löysin baarista mieheni. Ja kokemusten mukaan, olen tavannut monta pätevää, ihan riittävän selvinpäin olevaa, asialliseen ja mielenkiintoiseen keskusteluun kykenevää miestä. Baarissa. Ihmettelen juuri tuota asennetta että miksi vaivautua, ei siellä mulle mitään ole, turha puhua mitään tyhjänpäiväistäkään siinä sivussa? Ei sun tartte jäädä jumittaa minkään juntin kanssa kolmea lausetta pidempään, osaathan myös hienotunteisesti hymyillä ja toibottaa hyvää illan jatkoa ja jatkaa matkaa?

Tai sitten todellakin, miksi lähdet baariin ja keskusteluun ettei kukaan huomaa sinua(?) baarissa? Totesithan ettei sinua kiinnosta. Miksi jonkun miehen sitten pitäisi kiinnostua sinusta?

Tämä ei ole henkkoht sinulle, vaan kaikille teille jotka kommentoitte samaa.

Musta on oikein mukavaa, kun saa olla rauhassa. Ensimmäinen baarireissu oli kauhea. En ollu osannu odottaa sellasta pörräystä. Enkä vielä ollut oppinut sitä, että ilmasta drinkkiä ei oteta vastaan vaikka kuinka ''hyvää hyvyyttäänhän tässä vaan tarjotaan''. Muutamat kauheat baarireissut päälle, ja lopetin baarittelun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä miehen näkökulmaa. Kun menen baariin, niin tiedän jo valmiiksi, että itse joudun tekemään aloitteita, jos haluan jotain tapahtuvan. Olen hyvänkin näköiseksi välillä kehuttu ja pyrin pitämään itseni kunnossa.

Jonkin verran pitää ottaa rohkaisua, jotta jotain voisi tapahtua. Lähestymisyritykset eivät ole itselle mikään helppo tehtävä, ja siksi jos nainen auttaa siinä esim katsomalla silmiin ja tulemalla avoimesti tanssimaan lähelleni, niin ollaan jo heti paljon helpommassa tilanteessa.

Siksi suosittelen ap:ta tekemään sopiville miehille lähestymisen mahdollisimman helpoksi omalla käytöksellään. Se on ainakin minun kohdalla se suurin tekijä, että jotain voisi tapahtua.

Olen nainen ja samaa mieltä. Käytös, eleet ja ilmeet. Meitä on noin 6 naisen kaveriporukka, josta voi jo sanoa miten ilta menee jos yökerhoon lähdemme. 3 on varattuja ja joka kerta on enemmän ja vähemmän kontaktia ottavia miehiä ympärillä, ulkonäkö ei ole mitenkään paha muttei mitään missejäkään, vaan enemmän merkitsee hymy ja iloisuus, rentous ja läsnäolo, pienet kohteliaat kommentit jotka tulevat luonnostaan ympärillä oleville ihmisille (ovatpa naisia tai miehiä, tuttuja tai tuntemattomia), sellainen välitön käyttäytyminen että löytää paikkansa yökerhossa ja siinä porukassa, hyvä meininki (jota voi vähän avittaa kohtuullisella määrällä alkoholia), tanssiminen ja iloisuus. Sitten on 3 sinkkua, yksi heistä kerää myös magneettina juuri näistä samoista käytöksellisistä syistä, mutta kaksi ovat varautuneempia. Toinen heistä on iloinen mutta itsevarmuus puuttuu, ja kolmas suorastaan luotaantyöntävä. En tiedä mistä se kumpuaa, mutta ensin on ihan mukava mutta todella hillitty, ei ota katsekontaktia, ei varsinkaan puhu muille, ei edes meille tytöille miehistä joita baarissa on, tanssii hyvin hillitysti liikehtien, vähän nyrpeä jopa. No jos siihen pöytään tai tanssilattialle tulee mies tai miehiä niin ei puhu enää sen jälkeen kenenkään kanssa mitään vaan alkaa eräänlainen mököttäminen. Ulkopuolisesta tuo tietenkin näyttää siltä ettei koko naista uskalla edes lähestyä. Ja ettei hänellä ole mitään käytöstapoja. Moni ajattelisi että kannattaisi varmaan juoda vähän niin ei olisi niin kireänä. Ei ole ruma. Lopulta saattaa jopa tiuskia jostakin meille muille tytöille tai vähintään valitus siitä että musiikki on liian kovalla tms, haluaa lähteä pois tai nukkumaan. Eli kyllä käytöksellä ja lähestyttävyydellä on se suurin vaikutus.

Kiinnostaako häntä etsiä seuraa baarista? Minä olen ollut tuollainen, että en jaksanut innostua turhanpäiväisestä läpänheitosta ja humalaisista miehistä. Tavallaan tiesin, etten baarista sopivaa miestä löydä.

Itse löysin baarista mieheni. Ja kokemusten mukaan, olen tavannut monta pätevää, ihan riittävän selvinpäin olevaa, asialliseen ja mielenkiintoiseen keskusteluun kykenevää miestä. Baarissa. Ihmettelen juuri tuota asennetta että miksi vaivautua, ei siellä mulle mitään ole, turha puhua mitään tyhjänpäiväistäkään siinä sivussa? Ei sun tartte jäädä jumittaa minkään juntin kanssa kolmea lausetta pidempään, osaathan myös hienotunteisesti hymyillä ja toibottaa hyvää illan jatkoa ja jatkaa matkaa?

Tai sitten todellakin, miksi lähdet baariin ja keskusteluun ettei kukaan huomaa sinua(?) baarissa? Totesithan ettei sinua kiinnosta. Miksi jonkun miehen sitten pitäisi kiinnostua sinusta?

Tämä ei ole henkkoht sinulle, vaan kaikille teille jotka kommentoitte samaa.

Itse olen tässä parin vuoden aikana eronneena sinkkuna käynyt baareissa ja todennut, että erittäin vaikea siellä on päästä juttuun naisten kanssa. Hyvin harva siellä etsii miestä, ainakaan itseni kaltaista. Tinderit sun muut on siirtäneet kysynnän ilmeisesti nettiin. En tiedä mistä niitä naisia sitten nykyään löytää kun ei toimi minulle nettideitit ja tinderikään. Ei varmaan mistään kai.

yökerho ei ole paikkasi, mikset mene esim- kirkkoon? etsi Jumalaa ja samalla löyät nuoren miehen joka eiole iiootti huumeikäyttäjä, alkoholisti-ateisti kuten nykyään kaikki ovat

Tee aloite itse, miehet ovat oikeasti aika ujoja.

Ei oo todellista....

Noi arvontestaukset päätyy aina onnistuessaan avioeroon..

Monesti sellaiseen jota testaaja katuu

lopeta ajoissa....

gilmour kirjoitti:

yökerho ei ole paikkasi, mikset mene esim- kirkkoon? etsi Jumalaa ja samalla löyät nuoren miehen joka eiole iiootti huumeikäyttäjä, alkoholisti-ateisti kuten nykyään kaikki ovat

Tällä on iiootti mies kotona odottamassa

terv. J..umala

LoL, lähde Turkkiin niin et varmasti jää huomaamatta tosin mitään aitoa et sieltä sitten löydä. Suositan kuitenkin, mikäli haluat saada huomiota ja itsevarmuutta ;)

Kortsut mukaan!

Omalla kohdalla on muutama kokemus, että mies on tutustuttuamme myöntänyt, ettei tehnyt aloitetta koska oli varma että saa pakit (ulkonäköni perusteella).  Onneksi menin sitten itse juttelemaan ensin! Eli jos kiinnostava ihminen on näköpiirissä, rohkeasti vaan juttelemaan! Kerran se vain kirpasee, jos baarissa tuntematon ihminen sanoo ei, tuskin siitä elämänmittaista traumaa jää.

Oon omasta mielestäni ihan nätti (varsinkin laitettuna) perusilme on positivinen ja olen helpostilähestyttävä (esim kaupungilla tuntemattomat kysyvät multa helposti neuvoa asiaan x jne) mutta baarissa, eikä missään muuallakaan, miehet eivät tuu juttusille.

Ainot "säädöt", joita mulla on ollut, ovat lähteneet omasta aloitteesta.

Tää on alkanut jo vähän vaivaamaan mua, että mikä mussa on vialla, kun kaverit viedään ympäriltä tanssimaan.

Baarissa oon siisteissä vaatteissa, kevyt ehostus, ja vain muutama siideri juotuna. Iloinen perusilme ja otan katsekontaktia muihin. Silti jään yksin, ellen tee aloitetta itse. Välillä ois kiva olla se iskettävä osapuoli.

Aina on miehiä riittänyt kiusaksi asti baareissa, mutta joskus on ollut vaikeaa saada naisista bileseuraa. Tiedän, että se johtuu varjoon jäämisen pelosta yöelämässä. Ei ole omakehu, vaan fakta. Olen itsekin kohdannut niin kauniita naisia, ettei ole tehnyt mieli heidän seurassa lähteä yhtään mihinkään julkiselle paikalle, varsinkaan miehiä metsästämään. Ihan luonnollista, sanoisin -oma etu edellähän pariutumisessa mennään.    

Mä vedän aina lavalla tämmöset tanssimoovit enkä saa jostain syystä seuraa

Kommentoimpa minäkin vähän.

Olen jo tämän palstan mukaan vanhus,täytän ens suvena 60,ja nykyään käyn aika vähän tanssimassa tai ravintoloissa.En siksi etten jaksaisi,vaan muista syistä.Pääsyy on että kotikaupungistani on eräs kuulu "yökerhokunkku" ostanut kaikki vanhemman väen tanssiraflat ja muuttanut ne alle nelikymppisten baareiksi.Itse niissä sitten yli kuuskymppisenä keikkuu.

Mutta tuolloin kun vielä enemmän tanssirafloissa kävin,niin ei minuakaan paljoa haettu.Riippui tosin illasta,toisinaan saattoi olla hyvinkin seuraa ja tanssikaveria,mutta paljon oli että "viuhka kävi kun vierestä vietiin".Saattoi olla että meitä naisia oli pöydässä vaikka neljä,niin minä olin se "onneton"seinäruusu.

Ja tätä tapahtui siis silloinkin kun olin ihan nuori.Kerrankin istuin illan Seurahuoneella ja koko illan istuin ja istuin.Pöydässäni oli tummahiuksinen vähän eksoottisen näköinen nainen,oli minua n. kymmenen vuotta ehkä vanhempi.En tiedä,oliko ulkomaalainen,mutta koko ajan haettiin.Puhui kyllä ihan aitoa suomea.

Toki löysin aviomiehenikin tanssiravintolasta,mutta hain häntä itse ensin,ja olimme työkavereita samasta tehtaasta.En vaan tuntenut häntä silloin.

Hänkin sanoi,että seurasi,kun minua ei kukaan hakenut(tällainen ilta oli siis silloinkin).Hän oli ihmetellyt kun istuin pöydässäni kuin tatti,mutta ei itsekään rohjennut hakea ennenkuin minä hain.

Iällä ei tuossa ollut mitään merkitystä.Olin silloin usein tanssiravintolan nuorimpaa porukkaa,niin että minun edestä vietiin lattialla 10,20,30 ja yli 40 vuotta vanhempiakin naisia.Ikähaitari kun normaalissa tanssiravintolassa oli täysi-ikäisyydestä "taivas on rajana"-lukemiin.

Olen ihan tavallisen näköinen,en nuorenakaan ollut hoikka mutta en lihavakaan.Tasapaksu,pienet rinnat.

En kuitenkaan susiruma,meikkasin normaalisti,vaatteet klassiset.

SUURIMMAKSI SYYKSI EPÄILEN JUTTUA,MITÄ EI TÄÄLLÄ OLE VIELÄ MAINITTU.

Niin heteronainen kuin olla jo voi minä olen,mutta en ole koskaan osannut esittää mitään viettely-yrityksiä.En huiski hiuksiani enkä hypistele niitä.Pikemminkin ketuttaa,jos lakka ei pidä hiuksia kuosissaan.En suipistele suutani,en kikata,en leiki tyhmempää kuin olen.Joskus saatoin vaikuttaa poissaolevalta kun jäin kuuntelemaan musiikkia.Saatoin naputtaa kädelläni tai korkokengälläni tahtia jos tuli hyvä kipale.

En kävele "pissahätäisen"kissa-askeleita enkä kiemustele.Kerran oikein tajusin tuon kun kantaravintolassa menin hakemaan juomaa baaritiskiltä.Siinä odotellessani nostin toisen jalan tiskin alaosan tuelle ja nojasin tiskiin.

Vaisto sanoi,että minua tuijotettiin.Käännyin katsomaan,yksi mies tuijotti minua pitkään epäuskoisen näköisenä.Siinä tajusin,että ai niin.Vain miehet saavat seistä näin.No en todellakaan muuttanut asentoa.

Jos joskus huvikseni yritän "olla" jotenkin "naisellisesti",tulee ihan vaivaantunut olo.

Hulluinta tässä on,että olen pukeutumisessa naisellinen.Kun vähänkään paremmin laittaudun,rakastan vieläkin maltillisia korkokenkiä,leninkejä ja hameuta ym.ym.

En vaan kestä teennäistä käytöstä.

TUNNETKO ITSESI KUVAUKSESTANI?

Vieläkin kun milloin menen viihteelle,tulos on sama.Useimmiten tuntuu, että on ilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä voi olla ulkonäön lisäksi esim. tyly perusilme, ylimielinen perusolemus, hissukkamainen olemus, huono tanssityyli (lue: nolo)...

Tylyys ja ylimielisyys voi hyvinkin olla. Hissukoita yrittää monikin mies (itsekin), koska ne ovat usein helpompia. Tanssityylin en näe voivan vaikuttaa tässä asiassa.

Mitä ihmettä?? Hissukat eivät todellakaan ole helppoja. Hissukat harvemmin edes notkuvat jossain yökerhoissa, puhumattakaan siitä että lähtisivät ensimmäisen ukon matkaan, joka eteen tulee. Et taida tietää, mikä on hissukka.