Ihminen etsii onnea toisesta ihmisistä. Jotkut saa sen, toiset ei.

Monen olen kuullut tai lukenut sanoneen että kumppani tekee heidät onnelliseksi. Harvoin olen kuullut jonkun tehneen itsensä onnelliseksi. Sitä taas kuulee silloin tällöin, että olen ihan onnellinen näin yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Onni löytyy ensin itsestä

Näin on. Ihmisen tulla olla onnellinen ja tasapainoinen itsensä kanssa eikä odottaa että joku toinen ratkaisee kaikki asiat omasta puolesta. Hyvässä tapauksessa parisuhde voi lisätä onnellisuutta mutta se ei ole mikään onnellisuuden tae.

Minulla oli onnellinen lapsuus. Nuorena olin usein onnellinen ja iloinen, ilman mitään erityistä syytä. Nyt keski-ikäisenä olen usein onneton. Suurin suruni on kun ei ole perhettä enkä kyennyt onnelliseen parisuhteeseen. Asenteen muutosko auttaisi? Päättäisin vaan olla onnellinen ja keskittyisin olemaan kiitollinen niistä asioista jotka ovat elämässäni hyvin. Vähentäisikö se kaipuutani elämänkumppaniin ja rakkauteen?