Mikä tää syndrooman nimi? Apua

Esim tääki liikuttaa mun mieltä oudosti tää ajatus:

syöpäpotilas joka on just kuolemassa syö donitsin :(

Hupsu olet😊

Ihana "syndrooma". Vai haittaako tuo sun elämää, tuleeko sulle liian tukala olo noista ajatuksista?

Ei ole yhtään tuttua mulle, mutta kuulostaa jännältä. Mikähän tuota aiheuttaa? Joku tapahtuma menneisyydessä? Synnynnäinen "häiriö"? :D Onko sulla aina ollut noin?

Minun tulee mieleen ennemminkin se, että taidat olla herkkä ja syvät tunteet omaava tyttö. Sinulla on vilkas ja rikas mielikuvitus. Ehkä vielä se, että olet murrosiässä jolloin tapahtuu valtavia mullistuksia niin tunne-elämässä kuin kropassakin, vahvistaa noita tuntemuksia?

En kyllä näkisi että sinulla on mitään "syndroomaa" tai jotain olisi vialla. Haavoittuvainen taidat kyllä olla, ja sinun täytyy opetella suojaamaan sisintäsi hieman. Hienoa ettet ole kova ja tunteeton! Se on harvinainen ja upea ominaisuus nykyajan maailmassa.Se kannattaa säilyttää. Sinulla on syvä empatian taito.

Halaus sinulle!

https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

saisitkos tuolta apua?

Kuulostat ihanalta nuorelta! Mitään vikaa sinussa ei ole, sinulla vaan taitaa olla todella voimakas kyky empatiaan. Voi olla, että tuon juuri tietynlaisen mielleyhtymän on joskus laukaissut joku tapaus, jota et välttämättä edes itse enää muista. Älä huoli vaan jatka elämää omana itsenäsi :)

Minulla kävi kerran aikuisena niin että näin kesäpäivänä jonkun raksamiehen pitävän taukoa ja syövän jätskiä ja minut valtasi suuri liikutus. Jotenkin se ajatus siitä, että se karski mies kuitenkin tykkää makeasta ja piti pienen tauon siinä ja nautti elämästä. Vieläkin välillä se tulee mieleen ja muistan sen tunteen. (ei ap)

Voisit yrittää keksiä myös iloisia ja hauskoja tapahtumia, joihin nuo asiat liittyy. Esim. donitseja voi synttäreillä tai huvipuistossa. Tai mandariini voi olla eväänä kivalla metsäretkellä. Tai karkkeja syödään kaverin kanssa yökyläillessä tai hauskaa elokuvaa katsellessa.

Onko sulla lähipiirissä joku menetys tai pelko jonkun läheisen (vaikka mummin tai vaarin) menetyksestä? Taidat olla herkässä iässä ja ihmisten sairastaminen ja kuolema jotenkin realisoituu. Se "viaton lapsuus" loppuu ja alkaa ymmärtää elämän surullisia ja ikäviä tosiasioita. Se vaihe tulee kaikille jossain vaiheessa elämää ja se on ihan normaalia. Eri ihmiset käsittelee asiaa eri tavoin. Älä kuitenkaan anna itsesi juuttua niihin surullisiin tai haikeisiin tunteisiin kokonaan vaan keksi vastapainoksi kivoja, innostavia, ihania juttuja.

Minusta kuulostaa siltä, että tuohon herkullisen syötävän ja mahdollisen kuoleman yhteyden ajatukseen liittyy jotenkin sun teini-iässä herännyt tietoisuus elämän valtavasta ristiriitaisuudesta ja ennakoimattomuudesta.