Lue keskustelun säännöt.
Mitä odotat elämältä sinä 45-50-vuotias? Unelmia?
Kommentit (59)
Koskaan ei kannata unelmoida mistään! Jos ei halua masentua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei erityisempää. Että elämä jatkuisi samoilla urilla kuin nyt. Mulla on hyvä mies, kiva koti ja ihanat fiksut lapset. En osaa toivoa muuta kuin että itse ja läheiseni saisimme jatkossakin pysyä terveinä. Ystävät ovat myös tärkeitä. Tietysti toivon ettei Suomeen tulisi sotaa. Pari lastenlasta olisi kiva juttu jossain vaiheessa.
Minullakin oli tuo kaikki vielä vuosi sitten!
Nyt on enää fiksut lapset - ja onneksi terveys.
Elämä voi nopeastikin muuttua erilaiseksi, kuin mitä oli ajatellut...Tottakai voi muuttua. Tuon kommentin kirjoittajahan juuri sitä toivoikin että asiat säilyisivät ennallaan. Toiveista ja haaveistahan juuri kysyttiin.
Ja mun pointti oli, että nopeastikin voi tapahtua kaikenlaista. Haaveilua ei tietenkään kannata koskaan lopettaa.
Kun kirjoitat unelmasi vauva-palstalle, ne saattavat vaikka toteutua: eilen tein positiivisen raskaustestin! :)
Viher-vasurit ovat sairaita ja pahoja ihmisiä.
Haluan hankkia merenrantamökin, sellaisen jossa on hieno näköala ikkunasta. Haluan viettää siellä miehen kanssa pari viikonloppua kuussa ympäri vuoden, ja lisäksi lomia. Nykyiset sukujen kimppamökit ei tyydytä.
Mökillä toiveena on lenkkeillä, saunoa, kokkailla, tarkkailla luontoa ja lueskella. Puutarhanhoito ei kiinnosta, siksi mieluiten metsätontti.
Kun teinit tuosta varttuu ja lähtee omilleen ehdin panostaa nykyistä enemmän kuntoiluun.
Kyllä, säästän rahaa ja työstän haavetta ja kuntoilen jo nyt, viimeksi tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että saisin rahavoiton ja pääsisin muuttamaan kesämökille pysyvästi luonnon läheisyyteen.
Muuta sinne mökille ja pistä asuntosi vuokralle.
Kesämökillä ei voi asua vakituisesti.
Voi jos on kirjoilla jossain muualla esim vanhemmilla tai postilokerossa. Mökillä saa olla vaikka vuoden joka päivä, mutta kirjojaan sinne ei voi muuttaa, jos se on kaavoitettu loma-asunnoksi.
Irtolaisuutta ei enää ole, joten kirjoilla voi olla postilokerossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, ettei eläkkeelle johtanut sairauteni pahenisi tästä kovin nopeassa tahdissa. Lasteni lapsia tulen tuskin ikinä näkemään jne.
En enää mitään. Kyllä tämä on jo nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työni on ihan paskaa, mutta rahan ansaitsemiseksi välttämätöntä, enkä sitä haluaisi tehdä yhtään ylimääräistä. Siis eläkettä odottelen, joka sekin on aivan tolkuttoman pieni alle 2000€ nto kuukausituloillani.
Seuraan lasteni, kohta nuorimmatkin aikuistumassa, elämän kehitymistä ja tuen heitä aina tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Unelmia tulevaisuudelle? Unelmia? Elämäni on ohi. Täyssyrjäytynyt 49-vuotias nainen, vailla työtä. Valmistuin maisteriksi 1997 - ja vuodesta -99 olen ollut kotiäiti. Nyt ei tulevaisuutta, ei työtä, ei mitään. Rahaa ei ole, eikä tule olemaan. Olen aina elänyt niukasti ja köyhästi.
Mitä voi muka 50-vuotias pitkäaikaistyötön nainen odottaa tulevaisuudelta? En edes ymmärrä, mistä voisi unelmoida.
Elämä on ohi. Vaihdevuosivaikeudet ovat pahoja.
En näe tulevaisuutta - paitsi tätä samaa kituuttamista ja masennusta kunnes kuolen.
Kaksi lastani jatkaa samaa epäonnistumisen ja luuseriuden kierrettä, joka on jatkunut äitini suvussa jo monta sukupolvea. Lastenikin tulevaisuus on musta.
Hakeudu esim. lähihoitakouluun tai johonkin vielä lyhyempään hoiva-avustajan koulutukseen. Tai oppisopimuksellakin. Koulutus on sitten uusi ja tuore - ja töitä alalla riittää.
Tai jos oma alasi vielä voisi työllistää, niin yritä päästä työkkörin kautta johonkin harjoitteluun tms. kiinni.
Hakeudu vapaaehtoitöihinkin tai johonkin uuteen harrastukseen tai järjestöihin.
Liikunta - piristää mieltä ja auttaa vaihtarioireisiin.
Et ole luuseri -ja TEE KAIKKESI, että lapsesi onnistuisivat - ota se uudeksi tavoitteeksi ja unelmaksi, koska maisterina sinulla on kuitenkin aivot, joten käytä niitä lastesi hyväksi ja tsemppaa heidät elämään kiinni.
Saatat saada myös lapsenlapsia, jotka tuovat uudenlaista iloa ja vipinää elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää mitään. Kyllä tämä on jo nähty.
Sama fiilis, mutta vakava sairaus laittoi - ainakin vähäksi aikaa - iloitsemaan esim. luonnostakin aivan valtavasti kaikin aistein ja haluamaan elääkin ja tekemään tai ainakin suunnittelemaan joitakin suurempia muutoksia.
Jeesus ja iäisyys Taivaassa - siinä kuitenkin ainoa todellinen toivo, maallisesti ei tule välttämättä mitään hyvää enään omaan elämään noin maallisin standardein katsottuna. Kunhan säilyttäisi uskon, vaikka maallisesti toivotonta välillä onkin. Usko on kuitenkin suurin lahja, minkä ihminen voi saada ja Kristus kulkee rinnalla, vaikka hiukan kärsisikin.
Haluan kirjailijaksi tai julkaista ainakin yhden kirjan. Oma taidenäyttely. Ihana, vanha talo ja puutarha. Muutama paikka joihin tahdon vielä matkustaa, esim. Uusi Seelanti. Ja sitten niitä perustoiveita; että avioliitto pysyy yhtä hyvänä kuin nyt on ja kestää jomman kumman kuolemaan asti ja että siihen on vielä vuosikymmeniä. Että lapset elävät onnellisen elämän. Lastenlapset olisivat ihania tietysti myös. Ja että terveyttä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monen unelmat vaativat rahaa.
Toisaalta monet parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia - ja silti moni ei niitä koskaan saa, esim. löydä parisuhdetta tai saa lapsia, omaa perhettä tai löydä välttämättä hyviä ystäviäkään.
Toivoisi vielä näkevän edes terveitä päiviä.
Olen 42. Terveyttä odotan: syön terveellisesti. Äänestän perustuomalaisia koska ajattelen tulevia suomalaisia lapsia.
Tein just 5-vuotissuunnitelman. Teen töitä, ihan paskaa mutta kyllä viisi vuotta vielä jaksaa. Takana nyt 35 työvuotta. Säästän joka euron jonka voin. Sen jälkeen jätän tän maan ja muutan johonkin lämpimään. Suosittelen muillekin. Mies ei halua muuttaa ja lapset jo sitten aikuisia, mukaan saavat tulla jos haluaa.
Toivon ja unelmoin siitä, että näkisin nyt teini-ikäiset lapseni aikuisina ja paikkansa yhteiskunnassa löytäneinä. Ammatit yms ja terveinä. Olisin joskus mummo ja saisin hoitaa lasteni lapsia. Pysyisin terveenä ja he myös.
Bonusta ja extraa mistä unelmoin on rakkaus ja intohimo, en vain usko että sellaista minulle enää suodaan.
N42 (alan olla siinä iässä jossa äitini sairastui kunnes lopulta 3,5v myöhemmin kuoli).