Mitä sinä teit väärin, että avioliittosi epäonnistui?

Lopetin miehen ymmärtämisen: en jaksanut miehen jokapäiväistä kännäilyä ja veetuilua. 

Vierailija kirjoitti:

Olin liian vanha ja vanhenin. Lihoin jonkin verran. Olin liian passiivinen elämässä. Olin pitkään työtön. Tykkäsin liikaa seksistä (miehen mielestä ahdistelin). Kävin vaan tylsäksi, 20 vuotta samat jutut. En ollut kuten ne naiset miehen suosikkipornofilmeissä. En käyttänyt korkkareita, seksikkäitä vaatteita tai meikannut, ts. en ollut tarpeeksi naisellinen. En ollut edustuskelpoinen. Miehen sukulaiset eivät tykänneet minusta, tosin olenkin aika epäsosiaalinen. En halunnut lapsia. En tykännyt käydä ravintolassa. En osallistunut kaikkiin miehen harrastuksiin. Nysväsin liikaa omien harrastusteni parissa.

Siinä jokunen. Olen siis täydellinen luuseri. No, siksi aionkin tehdä miehestä lesken ennen kuin eron harkinta-aika päättyy.

Älä nyt. Meillä jokaisella on oikeus olla sellaisia kuin olemme. Miksi mies olisi muka oikeassa enemmän kuin sinä?

En saanut ihanaa miestä joten otin mitä sain.

Lapsi saatiin ja mies oli etova.

Hänellä oli paljon muita naisia.

Erottiin, vaikka hän ei olisi halunnut.

Lapsi on täydellinen, nyt aikuinen, pian lääkäri.

Itse kasvatan kissoja ja olen tyyyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin liian vanha ja vanhenin. Lihoin jonkin verran. Olin liian passiivinen elämässä. Olin pitkään työtön. Tykkäsin liikaa seksistä (miehen mielestä ahdistelin). Kävin vaan tylsäksi, 20 vuotta samat jutut. En ollut kuten ne naiset miehen suosikkipornofilmeissä. En käyttänyt korkkareita, seksikkäitä vaatteita tai meikannut, ts. en ollut tarpeeksi naisellinen. En ollut edustuskelpoinen. Miehen sukulaiset eivät tykänneet minusta, tosin olenkin aika epäsosiaalinen. En halunnut lapsia. En tykännyt käydä ravintolassa. En osallistunut kaikkiin miehen harrastuksiin. Nysväsin liikaa omien harrastusteni parissa.

Siinä jokunen. Olen siis täydellinen luuseri. No, siksi aionkin tehdä miehestä lesken ennen kuin eron harkinta-aika päättyy.

Älä nyt. Meillä jokaisella on oikeus olla sellaisia kuin olemme. Miksi mies olisi muka oikeassa enemmän kuin sinä?

Koska tuo kaikki on totta, mies oli täsmälleen oikeassa.

Jos jotain tein oikein, niin rakastin häntä aidosti koko suhteen ja avioliiton ajan. Kuolema siis erottakoon.

Vierailija kirjoitti:

En tehnyt mitään väärin. Toinen teki.

Mitä alapeukutatte? Olin hyvä vaimo, uskollinen, kävin kokopäivätyössä, maksoin omat kouluni, tein ruokaa ja kotityöt kokonaan, annoin miehelle vapautta ja aikaa kavereiden kanssa, seksiä en koskaan pihdannut. Silti petti ja se oli sitten siinä. Samalla vaimometodilla on jatkanut nykyisen aviomieheni kanssa jo kolmattakymmenettä vuotta hyvällä menestyksellä ilman ongelmia.

Masennuin ja olin sen seurauksena kertakaikkiaan paska vaimo. En syytä miestä, en itsekään jaksaisi elää itseni kanssa, puoliso pelasti itsensä ja on nyt onnellinen. Ajatus helpottaa vähän omaa oloakin.

Ihmettelen vastaajia, jotka eivät näe itsessään mitään vikaa. Eiköhän jokaisessa suhteessa ole kyse kahdesta ihmisestä.

Itse keskityin liikaa lapsiin, mies jäi tavallaan perheen ulkokehälle. Meillä ei ollut tukiverkkoja eivätkä lapset koskaan hoidossa kodin ulkopuolella. Olin kotiäiti enkä edes yrittänyt hakeutua töihin. Rahat olivat tiukilla, asunto pieni, ei päästy koskaan matkoille, oli ainainen arki.

Nuorena ja epävarmana otin ensimmäisen miehen joka mut huoli.

Tottakai vuosien mittaan kun ei saa arvostusta eikä rakkautta kommunikointi muuttuu vähitellen sarkastiseksi ja nalkuttavaksi, sitä varmaan tein.

Sitä en tiedä miksi mies lopulta hankki sivusuhteen, olin meistä se aktiivisempi sängyssä.

Kadun vähän, että menin ollenkaan naimisiin. Tykkäsin miehestä, mutta en ollut sydänjuuria myöten rakastunut. Ajattelin, että on niin hyvä mies, mutta ei se lopulta riittänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen vastaajia, jotka eivät näe itsessään mitään vikaa. Eiköhän jokaisessa suhteessa ole kyse kahdesta ihmisestä.

Itse keskityin liikaa lapsiin, mies jäi tavallaan perheen ulkokehälle. Meillä ei ollut tukiverkkoja eivätkä lapset koskaan hoidossa kodin ulkopuolella. Olin kotiäiti enkä edes yrittänyt hakeutua töihin. Rahat olivat tiukilla, asunto pieni, ei päästy koskaan matkoille, oli ainainen arki.

Onhan se vaikeaa nähdä jos ei ole mitään selkeää kuten pettäminen tai väkivalta tms

Itse pidin avioliittoamme 15v pystyssä. Olin ihan ok vaimo, hoidin lapset ja kodin mukisematta miehen rinnalla, järjestin aina raha-asiat niin että vaikka oli kuinka tiukkaa pääsimme kerran vuodessa reissuun (tästä tosin tuli kommenttia), arvostin ja ihailin miestäni ja hänen tekemisiään, oli seksiä niin usein kuin hän halusi ja kaikin tavoin, pidin pystyssä välejä hänen vanhempiinsa (ongelmalliset), en valittanut kun oli lomautuksia tai työttömyysjaksoja. Varmaan surin ääneen sitä että emme päässeet millään tuosta ajasta voittajina, 90 -luvun lama oli pahimmillaan, ehkä toivoin hänen olevan hieman kunnianhimoisempi ja pyrkivän elämässä eteenpäin mutta mielestäni vain normaalina keskusteluna, ei jatkuvana valittamisena.

Samat ongelmat kuin alkuvaiheessa ovat olleet niitä samoja ongelmia koko ajan , mun ja miehen suhteessa. Ei olla erottu , mutta monta kertaa meinattu , en enää menisi hänen kanssaan naimisiin. Ajattelin vaa että sitten kun mennään naimisiin niin kaikki korjaantuu...

Jätin kaikki varoitusmerkit nuoruudessani ja naiiviudessani huomiotta, ja avioiduin huonoitsetuntoisen ja mustasukkaisen miehen kanssa.

Meillä oli kommunikaatiovaikeuksia. Mä nalkutin väärin hoidetuista kotitöistä, pidin mykkäkoulua, kun mies mokasi juomisten kanssa. Riidat jotenkin sovittiin parilla anteeksipyynnöllä ja halilla, mutta ei keskusteltu halki.

Yritin korjata virheitäni, mutta mies ei tullut vastaan vaan jatkoi puhumattomuutta ja kännäilyä. Lopulta mä olin se, joka sitten sanoi, että erotaan, vaikka mies varmaan halusi sitä enemmän.

1. Erehdyin menemään naimisiin sitoutumiskyvyttömän naisen kanssa kun en muutakaan saanut.

2. Viihdyin liian hyvin kotona perhe-elämässä, enkä kuljettanut vaimoani ravintoloissa ja juhlapaikoilla.

3. Olin liian sinisilmäinen enkä uskonut että kukaan voisi olla niin häikäilemätön läheistään kohtaan.

4. En tajunnut että sellaista naista joka tyytyisi yhteiselämään kanssani ei yksinkertaisesti ole. Kurkottelin liian korkealle uskoen että vastuuntuntoisuus, kunnioitus, välittäminen ja kiltteys riittää naisille sekä pitämään perheen yhdessä.

En tiedä eikä enää kiinnostakaan. Mieheltä kun yritin kysyä mikä mättää niin vastaus oli tyyliin "mieti sitä". Sitten ihastuin toiseen mieheen ja otin eron. Ei avioliitossa voi yksin olla ja miehen käytöksen jälkeen ei ihme, että ihastuin toiseen. Nyt on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Kadun vähän, että menin ollenkaan naimisiin. Tykkäsin miehestä, mutta en ollut sydänjuuria myöten rakastunut. Ajattelin, että on niin hyvä mies, mutta ei se lopulta riittänyt. 

Vähän sama täällä. Oletin, että ei ensirakkauden kaltaista rakkautta voi toista kertaa sattua kohdalle, joten riittää, että viihtyy ja on ihan kivaa yhdessä. Ei se riittänyt, varsinkaan, kun "ihan kivaa" ei sitten pidemmän päälle ollutkaan eikä miehen kanssa saanut minkäänlaista parannusliikettä aikaiseksi. Lisäksi mies itsekin oli jo ennen naimisiinmenoa sitä mieltä, että mikään suhde ei kestä ikuisesti, ja käytti erokorttia muutaman kerran liiton aikana. Näitä hän ei kuitenkaan sitten muistanut, kun varsinainen ero tuli ajankohtaiseksi, vaan marttyyrimäisesti kaatoi kaiken mun niskaan. 

Oma virhe oli mennä naimisiin vääristä syistä. Tosin miten sitä siinä vaiheessa olisi sitä tajunnut. Ei mitenkään. Kun luuli tekevänsä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Olin liian vanha ja vanhenin. Lihoin jonkin verran. Olin liian passiivinen elämässä. Olin pitkään työtön. Tykkäsin liikaa seksistä (miehen mielestä ahdistelin). Kävin vaan tylsäksi, 20 vuotta samat jutut. En ollut kuten ne naiset miehen suosikkipornofilmeissä. En käyttänyt korkkareita, seksikkäitä vaatteita tai meikannut, ts. en ollut tarpeeksi naisellinen. En ollut edustuskelpoinen. Miehen sukulaiset eivät tykänneet minusta, tosin olenkin aika epäsosiaalinen. En halunnut lapsia. En tykännyt käydä ravintolassa. En osallistunut kaikkiin miehen harrastuksiin. Nysväsin liikaa omien harrastusteni parissa.

Siinä jokunen. Olen siis täydellinen luuseri. No, siksi aionkin tehdä miehestä lesken ennen kuin eron harkinta-aika päättyy.

Älä nyt ainakaan miehestä leskeä tee

Ensimmäisessä liitossa en osannut tehdä mitään miehen mielestä oikein ja en lopulta enää jaksanut olla nyrkkeilysäkkinä, joten hain eron.

Toisessa pitkässä suhteessa erehdyin sanomaan mielipiteeni ja se johti eroon.. 

Kolmatta en todennäköisesti enää uskalla edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä eikä enää kiinnostakaan. Mieheltä kun yritin kysyä mikä mättää niin vastaus oli tyyliin "mieti sitä". Sitten ihastuin toiseen mieheen ja otin eron. Ei avioliitossa voi yksin olla ja miehen käytöksen jälkeen ei ihme, että ihastuin toiseen. Nyt on hyvä.

Eroaako tuo jotenkin oleellisesti naisten yleisestä "ei mikään" vastauksesta? Kyllä sun nyt vaan olis pitänyt tietää. Sua ei vaan kiinnostanut miehen murheet.