Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä tavalla sinun ja puolisosi siisteyskäsitykset eroavat toisistaan?
29.06.2018 |
Nykyään kun ei saa enää sanoa, että toinen olisi laiska ja välinpitämätön sikailija, joka ei osaa siivota. Ei saa myöskään vaatia tekemään enemmän, jotta kodissa olisi siistimpää. Suhteen kannalta parasta on lopettaa nalkuttaminen ja siisteydestä nipottaminen sekä hyväksyä se, että suhteessa joskus käsitykset siisteydestä eroavat toisistaan.
No, millä tavalla nämä erilaiset käsityksen siisteyden tasosta näkyvät oman kumppanisi kanssa?
Meillä mm. näin:
- Miehen siisteyskäsityksen mukaan ruokailun jälkeiseen siivoamiseen riittää, että astiat ja ruoanlaittovälineet nostetaan tiskialtaaseen. Ilmeisesti miehen käsitys on, että hella ja ruokapöytä puhdistuvat rasvasta ja murusista aivan itsekseen.
- Samaten padat, pannut ym. käsin tiskattavat asiat puhdistuvat miehen käsityksen mukaan niin, että ne nostetaan tiskialtaaseen likoamaan. Siellä ne sitten likoavat niin pitkään, että joku (minä) hermostuu niihin. Tämän jälkeen ne maagisesti puhdistuvat ja siirtyvät kuivauskaappiin tai jopa kuivana omille paikoilleen.
- Miehen käsitys pyykkihuollosta on se, että hän vie omat pyykkinsä pyykkikaappiin ja sieltä ne sitten ilmestyvät pestyinä ja silitettyinä takaisin vaatekaappiin. Kätevää, eikö?
- Miehen siisteyskäsitykseen ei mahdu ollenkaan käsitettä "wc:n pesu". Eihän siellä käydä kuin tarpeilla. Vessaharjan käyttämisen hän on sentään kymmenen vuoden keskustelun jälkeen omaksunut osaksi omaa käsitteistöään arkisista siisteystoimista.
Kommentit (15)
Minun siisteyskäsitykseni: Tykkään puhtaiden astioiden ja vaatteiden käyttämisestä sekä siitä, että joka paikka ei ole tavaran ja lian peitossa. Arvostan myös mm. lattiaa, johon sukat eivät tartu kiinni (totta puhuen minua iljettää, jos sukan pohjaan jää roskia tmv. lattialta). Wc:n pesua pidän tärkeänä käytännön syistä: pesemättömänä vessa alkaa haista ja muuttuu muutenkin bakteeripesäksi. Sama koskee keittiötä: jos sitä ei pidä siistinä, pinnat alkavat haiskahtaa ja vaarantavat ruoanlaittohygienian. Haluan myös, että jokaiselle tavaralle olisi oma paikka, jotta ne löytäisi tarvittaessa helposti.
Miehen siisteyskäsitys: Ei tarvitse siivota koskaan. Tiskataan ja pyykätäään sitten, kun puhtaita astioita tai vaatteita ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään, ollaan yhtä siistejä. Kumpikin tekee kaikkea.
Eipä oikeastaan mitenkään. Mies on jo lapsuudenkodissaan tuskastunut tavarapaljouteen ja lievään sotkuisuuteen, senkin takia meillä on siistiä ja avaraa aina. Avaralla tarkoitan myös sitä, että emme ole mitään tavaranhaalijoita, vaan pidämme molemmat niukahkosti kalustetuista huoneista.
Onhan niissä eroa. Muija on sellainen himosiisti että pari leivänmurua on hirveä sotku. Mä olen rennompi mutten kuitenkaan mikään sika lätissä.
Pakollinen "miksi valitsit tuollaisen miehen"-kommentti tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kotoa, jossa sahapurut olleet viivasuorassa autotallin lattialla. Mies taas kodista, jossa siivotaan silloin, kun jaksetaan. Eli ihan katastrofi on.
Meilläkään mies ei tajua, että suihku/sauna/lavuaari pitäisi pestä. Miehen omassa vessassa olen joskus tehnyt testiä, että kauanko pitää olla pesemättä vessa, jotta mies ymmärtää itse tarttua wc-harjaan. Toistaiseksi ei ole raja tullut vastaan, koska mua alkoi jo pelottaa, mikä siellä törkypöntössä asuu. Varpusparvet kyllä ymmärtää huuhdella pois, mutta että sen pöntön pesisi.... Ja silloin harvoin kun pesee (mun käskystä), niin pesee vain sisäpuolelta, ulkopuolelta ei ikinä.
Mies ei tajua, että pölyt voisi pyyhkiä, ja lattiatkin pitäisi pestä. Siinä vaiheessa kun muruset lentelee kävellessä, niin silloin voi tarttua imuriin. Mutta silloinkaan ei viitsi esim. sohvaa siirtää, kun on niin kova homma.
Vaatteiden huoltoon ei osallistu mitenkään, ellei pyykin tuottamista lasketa osaksi prosessia. Pyyhkeitä vaihtaisi ehkä parin kuukauden välein.
Tiskaamisen suhteen mies toteuttaa "joka sotki, niin hän tiskaa" -periaatetta. Eli koska mä teen 90% ruuasta, mä joudun myös 90% tiskaamaan. Tai enemmänkin, kun miehen ruoka on yleensä grillausta tai jämien lämmittelyä. Ei myöskään ymmärrä kattaa pöytää, ellei pyydä. Oman lautasensa vie tiskikoneeseen, mutta esim. lasten lautaset jää pöydälle, ellen mä niitä vie pois. Samoin pöydän pyyhkiminen on mun juttu.
Mies mukisematta tekee, kun käskee. Mutta ei vaan jaksaisi jatkuvasti sanoa, kun toinen on sikolätissä kasvatettu, niin ei ilmeisesti mitään huomaa.
Miehellä on oma huone/työhuone, jonne kasautuu rojua ja vaatteita lattialle... Likaiset astiat sentään tuo keittiöön. Roskat jäävät joskus tiskipöydälle, koska tuntuu olevan liian vaivalloista avata roskiskaapin ovi. Toisaalta mies on yhteisissä tiloissa aika siisti ja kiittelee usein sitä, että jaksan pitää kotia kunnossa. Eli arvostaa siisteyttä kyllä, mutta ei itse oikein osaa sitä pitää yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on oma huone/työhuone, jonne kasautuu rojua ja vaatteita lattialle... Likaiset astiat sentään tuo keittiöön. Roskat jäävät joskus tiskipöydälle, koska tuntuu olevan liian vaivalloista avata roskiskaapin ovi. Toisaalta mies on yhteisissä tiloissa aika siisti ja kiittelee usein sitä, että jaksan pitää kotia kunnossa. Eli arvostaa siisteyttä kyllä, mutta ei itse oikein osaa sitä pitää yllä.
Täytyy vielä tähän lisätä, että en kovin motkota miehen (lievästä) epäsiisteydestä, koska hän kuitenkin hoitaa esim. ruokahuollon ja ruuanlaiton lähes kokonaan. Meillä nyt on vaan omat osaamisalueet :)
Kokemusta kolmesta eri naisesta vähintään 4 vuoden suhteista. Kaikkia kolmea yhdistää, että pyykki- ja lakanarumba on pyörinyt tehokkaasti, mutta kaikki muu on ollut jotenkin paljon sotkuisempaa kuin oma mukavuusalueeni. Eli mä pyöritän tiski- ja imurointihommaa, kun naisia ei muruset jalkapohjissa tai kerääntyvät tiskivuoret ole niin haitanneet. Toisiaan täydentäen osittain näin on ollut hyvä järjestely, mutta kyllä välillä ärsyttää nykyisen vaimon tapa jättää korjaamatta omia jälkiään, joka helpottaisi arjen jakamista huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kodissa vallitsee laki nimeltä: Sekaista saa olla mutta ei likaista.
Minä siivoan. Mies valittaa. Anoppi arvostelee. Eli ei jaksa enää vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on miehen kanssa aika yhteneväinen siisteyskäsitys: kumpaakin ärsyttää toisen tekemät/ jättämät sotkut :)
Meillä on toisin päin:D Minä olen sottapytty ja mies siistimpi. Olen myös aika tohelo ja huonomuistinen joten välillä unohtuu että ainiin nuokin piti siivota. Pari kertaa on unohtuneet pyykit homehtumaan koneeseen jne. Meillä ei ole pesukonetta, tiskataan ehkä kerran pari viikossa. Eli siinä kohtaa kun lähes kaikki astiat on vuorena tiskipöydällä niin tiskataan koko kasa kerralla, ei päivän mittaan ruokailujen jälkeen kuten pitäisi. Mies on suhteen myötä ikään kuin taantunut samanlaiseksi, vaikka onkin edelleen se joka ensimmäisenä kyllästyy sotkuun ja kaivaa imurin esiin. Siinä kohtaa minä en ole välttämättä edes tajunnut ettei ole imuroitu kolmeen viikkoon ja alkaakin olla aika sotkuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaisi että on siistimpää, itseäni ei haittaa joku kissankarva tai se että sukat ovat ihan karvaiset ja tarttuvat lattiaan tms
Alue: Aihe vapaa
Puolisoni ei koskaan ole kuullutkaan mm. käsitteistä "ikkunoiden pesu" tai "saunan pesu". Eihän hän tietenkään osaa niitä sitten tehdä, eikä näin monimutkaisten käsitteiden ymmärtämistä voi vanhalta ihmiseltä vaatiakaan.