Miksei luonnostaan laihat jotka eivät liho millään poseeraa body positivity -kuvissa?

Fit2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fit2018 kirjoitti:

Yleensä kyse on kuitenkin siitä mitä syö, milloin, ja miten. Nämä luonnostaan hoikat yleensä eivät tunne niin paljon nälkää kuin helposti lihovat ja hoikilla on monesti hormonitoiminta parempaa.

Siihen näläntunteeseenkin voi tottua niin, ettei heti ole pakko ahtaa pötsiä täyteen kun vähän alkaa mahanpohjalla tuntua nälätystä.

Juuri näin. Nykyään syödään siten että kunnon nälkää ei edes tule. Nälän tunne on luonnollinen, ei haitallinen tunne. Toki se voi olla kohtalokasta joillekin jos päästää nälän tunteen liian suureksi. Se mitä syö, vaikuttaa siihen miten ja kuinka kauan ruoka pitää nälän tunteen kurissa.

Nälän tunne ei kyllä koidu kohtaloksi ennen kuin on ollut monta viikkoa syömättä (riippuen kehon rasvavaroista).

Vierailija kirjoitti:

Fit2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fit2018 kirjoitti:

Yleensä kyse on kuitenkin siitä mitä syö, milloin, ja miten. Nämä luonnostaan hoikat yleensä eivät tunne niin paljon nälkää kuin helposti lihovat ja hoikilla on monesti hormonitoiminta parempaa.

Siihen näläntunteeseenkin voi tottua niin, ettei heti ole pakko ahtaa pötsiä täyteen kun vähän alkaa mahanpohjalla tuntua nälätystä.

Juuri näin. Nykyään syödään siten että kunnon nälkää ei edes tule. Nälän tunne on luonnollinen, ei haitallinen tunne. Toki se voi olla kohtalokasta joillekin jos päästää nälän tunteen liian suureksi. Se mitä syö, vaikuttaa siihen miten ja kuinka kauan ruoka pitää nälän tunteen kurissa.

Nälän tunne ei kyllä koidu kohtaloksi ennen kuin on ollut monta viikkoa syömättä (riippuen kehon rasvavaroista).

Itselläni käsien vapina on viimeistään se merkki, että pitää syödä. Jotenkin tottunut ohittamaan sen mahan murinan yms. kun usein vaan olisi niin paljon parempaakin tekemistä sillä hetkellä kuin syöminen.

Vierailija kirjoitti:

Fit2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fit2018 kirjoitti:

Yleensä kyse on kuitenkin siitä mitä syö, milloin, ja miten. Nämä luonnostaan hoikat yleensä eivät tunne niin paljon nälkää kuin helposti lihovat ja hoikilla on monesti hormonitoiminta parempaa.

Siihen näläntunteeseenkin voi tottua niin, ettei heti ole pakko ahtaa pötsiä täyteen kun vähän alkaa mahanpohjalla tuntua nälätystä.

Juuri näin. Nykyään syödään siten että kunnon nälkää ei edes tule. Nälän tunne on luonnollinen, ei haitallinen tunne. Toki se voi olla kohtalokasta joillekin jos päästää nälän tunteen liian suureksi. Se mitä syö, vaikuttaa siihen miten ja kuinka kauan ruoka pitää nälän tunteen kurissa.

Nälän tunne ei kyllä koidu kohtaloksi ennen kuin on ollut monta viikkoa syömättä (riippuen kehon rasvavaroista).

Tarkoitin lähinnä sitä, että moni syö oman ja naapurin jääkaapin tyhjäksi jos nälkä pääsee liian suureksi. Ei ole kaikkien ongelma...

Vierailija kirjoitti:

Miksi itsensä hyväksyminen tuntuu olevan vain lihavien yksinoikeus?

Itsensä hyväksyminen ei ole ylipainoisten yksinoikeus, eikä kukaan (ainakaan ylipainoinen) näin väitä.

Mutta vastauksena otsikossa esittämääsi kysymykseen; en tiedä. Niin miksi eivät? Hyvinkin voisivat, jos siltä tuntuu.

Tosin, heidät taidetaan hyväksyä yleisesti muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Fit2018 kirjoitti:

Yleensä kyse on kuitenkin siitä mitä syö, milloin, ja miten. Nämä luonnostaan hoikat yleensä eivät tunne niin paljon nälkää kuin helposti lihovat ja hoikilla on monesti hormonitoiminta parempaa.

Siihen näläntunteeseenkin voi tottua niin, ettei heti ole pakko ahtaa pötsiä täyteen kun vähän alkaa mahanpohjalla tuntua nälätystä.

Tottuuko samalla tavalla heikotuksen ja pahoinvoinnin tunteeseen, kun edellisestä ruokailusta on liian pitkä aika? Tai migreeniin, joka saattaa tulla samasta syystä?

Vierailija kirjoitti:

Fit2018 kirjoitti:

Yleensä kyse on kuitenkin siitä mitä syö, milloin, ja miten. Nämä luonnostaan hoikat yleensä eivät tunne niin paljon nälkää kuin helposti lihovat ja hoikilla on monesti hormonitoiminta parempaa.

Siihen näläntunteeseenkin voi tottua niin, ettei heti ole pakko ahtaa pötsiä täyteen kun vähän alkaa mahanpohjalla tuntua nälätystä.

Mulle ei edes tule kova näläntunne vatsaan, ellen ole päivää syömättä. Mutta kädet tärisee, keskittymiskyky heikkenee ja niskan ja leuan alueen lihakset jännittyy, mikäli en syö. En kyllä halua tottua tuohon. Sellanen jatkuva adhd-fiilis ei kyllä ole mielestäni mukava olotila.

Vierailija kirjoitti:

Fit2018 kirjoitti:

Yleensä kyse on kuitenkin siitä mitä syö, milloin, ja miten. Nämä luonnostaan hoikat yleensä eivät tunne niin paljon nälkää kuin helposti lihovat ja hoikilla on monesti hormonitoiminta parempaa.

Siihen näläntunteeseenkin voi tottua niin, ettei heti ole pakko ahtaa pötsiä täyteen kun vähän alkaa mahanpohjalla tuntua nälätystä.

Kauanko kestää ennen kuin nälkään tottuu?

Jos ajatellaan ihmiskehoa, se on pysynyt samanlaisena aikojen alusta asti. Ainoastaan ruokavalio on muuttunut.

Ihminen on tarkoitettu liikkumaan ja hankkimaan itse ravintonsa.

Aivan kuten muutkin eläimet.

Ihminen on tarkoitettu hoikaksi ja jänteväksi, nykyinen ruokavalio on pilannut kehon ja perimän useilta. Oletteko koskaan nähnyt lihavaa ihmistä joka olisi elänyt huomattavan vanhaksi?

Sinänsä lihavuudessa ei ole mitään juhlistamista. Mutta uskon että ihmisen on helpompia laihtua ja pitää huolta itsestään, jos mieli on tasapainossa. Siksi lihavuuden hyväksyntä saattaa auttaa laihtumaan paremmin kuin itseinho.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen, koska ei tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Luonnostaan laihoja (syö mitä rasvakimpaleita vaan koko ajan eikä tartu kilot) on tosi harvassa. Suurin osa hoikista pitää itsensä hoikkina, ts. katsoo mitä syö ja liikkuu. Itse kuulun näihin. Tosin syön joka päivä jotain herkkua esim jäätelön, mutta ilmeisesti säännöllisen normaali syöminen ja 5 krt viikossa liikkuminen pitävät painoindeksini 21ssä.

Kehopositivismissä tuntuu olevan pointtina se, että lihavat vartalot ovat yhtä hyviä kuin hoikat. Mutta eihän se niin mene niin kauan kuin suurin osa ihmisistä pitää hoikkuutta tavoiteltavana. 

Minun painoindeksini on normaalipainon alarajalla (178/60), en ole silti luuta ja nahkaa, en liiku satunnaista pyöräilyä lukuunottamatta ja voin syödä normaalin ruuan lisäksi herkkuja ja paljon. En kuitenkaan ajattele vartalostani kovin positiivisesti. Selluliittien kanssa en kehtaa mennä rannalle ja kaikki vähäinenkin kertyy ainoastaan yläreisiin. Ei kovin sopusuhtaista.

Siksi, että hoikkuus on hyväksytty ja tavoiteltu normi. Ei hoikilla ole tarvetta yrittää taistella oikeudestaan olla olemassa naisena ja ihmisenä, koska on kulttuurisesti itsesään selvää, että naisen kuuluu olla hoikka tai jopa laiha tullakseen hyväksytyksi. Median kuvasto on jo täynnä sterotyyppisiä hoikkia naisia ja body positivity - kuvasto yrittää tarjota vaihtoehtoja tälle ylsipuoliselle kuvastolle, mutta on valitettavasti jumittunut lihavuuteen. esim. lyhyitä tai pienikokisia naisia tai vanhoja naisia ei paljon mediassa aiheen tiimoilta näy.

Olisko lisää tyhmiä kysymyksiä joihin haluat vastauksen?

Mies35v kirjoitti:

Kehopositiivisuus on positiivinen ja hyvä asia, mutta itseään ei pidä ei tarvitse hyväksyä reilusti ylipainoisena ja sairaana. Ulkonäkö sikseen, terveys on tärkeintä ja normaalipainoon kannattaa pyrkiä terveyssyistä.

Ymmärrätkö sinä sitä että kehopositiivisuus tarkoittaa sitä että ei vihaa omaa kehoaan? Yleensä länsimainen yhteiskunta kannustaa vihaamaan kehoaan jos se ei ole täydellinen, ja siitä seuraa se että muiden silmissä täydellisen kehon omistamatkin näkevät itsessään paljonkin vikaa, eihän siinä ole mitään järkeä.

Kroppa on sun kroppa vaikka siinä olisi jotain vikaa, ei sitä ole syytä vihata. Mitä luulet että jos sulla on raaja amputoitu tai syöpä, niin paljonko se kehonegatiivisuus auttaa asiaa? Olisko kuitenkin ihan ok juttu hyväksyä se että mun kroppa on nyt tälläinen, vajavainen tai sairas ja tämän kanssa on elettävä?

Vain hoikkien tulisi poseerata ko kuvissa, sillä lihavuudessa ei ole mitään positiivista. Luonnostaan hoikkaa ei kuitenkaan ole olemassa. On ihmisiä,jotka syövät alle kulutuksensa ja laihtuvat. Ihmisiä, jotka syövät kulutukseensa nähden sopivasti ja ylläpitävät hoikkuuttaan/lihavuuttaan. Sekä heitä, jotka syövät yli kutuksensa ja lihoavat. Hyvin yksinkertaista, mikään ei tapahtu itsekseen.

Fit2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fit2018 kirjoitti:

Yleensä kyse on kuitenkin siitä mitä syö, milloin, ja miten. Nämä luonnostaan hoikat yleensä eivät tunne niin paljon nälkää kuin helposti lihovat ja hoikilla on monesti hormonitoiminta parempaa.

Siihen näläntunteeseenkin voi tottua niin, ettei heti ole pakko ahtaa pötsiä täyteen kun vähän alkaa mahanpohjalla tuntua nälätystä.

Juuri näin. Nykyään syödään siten että kunnon nälkää ei edes tule. Nälän tunne on luonnollinen, ei haitallinen tunne. Toki se voi olla kohtalokasta joillekin jos päästää nälän tunteen liian suureksi. Se mitä syö, vaikuttaa siihen miten ja kuinka kauan ruoka pitää nälän tunteen kurissa.

Miten näläntunne voi olla kohtalokas (hengenvaarallinen)? 

Nälän tunne on se kun vatsa kurisee ja jopa kouristelee, se on ikävä tunne, mutta sen saa pois kun juo muutaman kulauksen jotain tai sitten vaan on vartin verran välittämättä siitä kouristelusta vaikka se epämiellyttävältä tuntuukin, ja taas mennään tunnin pari ilman kouristeluja.

Ei mulla ainkaan ole mikään pakkomielle syödä vaikka olisi kova näläntunne, minä syön silloin kun ehdin rentoutua ja nauttia siitä mitä syön. Enkä syö koskaan mahaa liian täyteen, se on paljon ikävämpi tunne kuin nälkä että on ähky olo.

Ja minä olen 130 kiloinen läski, enkä vihaa kroppaani vaikka se ei ole häävi, se nyt vaan on mitä on, ja toivon että en ihan lähiaikoina kuole vaikka olen kehoani kohdellut kaltoin.

Colette kirjoitti:

Vain hoikkien tulisi poseerata ko kuvissa, sillä lihavuudessa ei ole mitään positiivista. Luonnostaan hoikkaa ei kuitenkaan ole olemassa. On ihmisiä,jotka syövät alle kulutuksensa ja laihtuvat. Ihmisiä, jotka syövät kulutukseensa nähden sopivasti ja ylläpitävät hoikkuuttaan/lihavuuttaan. Sekä heitä, jotka syövät yli kutuksensa ja lihoavat. Hyvin yksinkertaista, mikään ei tapahtu itsekseen.

Ei kukaan ole väittänyt että läski olisi positiivista. Kehopositiivisuus tarkoittaa sitä, että ei vihaa kroppaansa. Vaikka ei tykkäisi olla läski, ei tarvi vihata itseään. Ylimääräinen läski kehossa ei ole sen kehon vika kuten juuri tuossa todistat, vaan yleensä ihmisen syömä ruoka ja liikunta vaikuttaa siihen, toki suuri merkitys on myös kehon toiminnalla, mutta siihenkin voi vaikuttaa esim. syömällä vitamiineja ja hivenaineita ja olemalla syömättä mm. e-pillereitä ja muita myrkkyjä. Joihinkin asioihin ei pysty itse juurikaan vaikuttamaan jos on vaikka stressaava elämänvaihe. Ihminen ei ole yhtä kuin kroppansa, vaan yhtä kuin mielensä. Mieli vaikuttaa eniten kroppaan. Negatiivinen ajattelu on aina pahaksi sekä mielelle että kropalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fit2018 kirjoitti:

Yleensä kyse on kuitenkin siitä mitä syö, milloin, ja miten. Nämä luonnostaan hoikat yleensä eivät tunne niin paljon nälkää kuin helposti lihovat ja hoikilla on monesti hormonitoiminta parempaa.

Siihen näläntunteeseenkin voi tottua niin, ettei heti ole pakko ahtaa pötsiä täyteen kun vähän alkaa mahanpohjalla tuntua nälätystä.

Mulle ei edes tule kova näläntunne vatsaan, ellen ole päivää syömättä. Mutta kädet tärisee, keskittymiskyky heikkenee ja niskan ja leuan alueen lihakset jännittyy, mikäli en syö. En kyllä halua tottua tuohon. Sellanen jatkuva adhd-fiilis ei kyllä ole mielestäni mukava olotila.

Todella omituista. Ei mulla tule koskaan tuollaista. Miten niskan jännittyminen voi liittyä nälkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fit2018 kirjoitti:

Yleensä kyse on kuitenkin siitä mitä syö, milloin, ja miten. Nämä luonnostaan hoikat yleensä eivät tunne niin paljon nälkää kuin helposti lihovat ja hoikilla on monesti hormonitoiminta parempaa.

Siihen näläntunteeseenkin voi tottua niin, ettei heti ole pakko ahtaa pötsiä täyteen kun vähän alkaa mahanpohjalla tuntua nälätystä.

Kauanko kestää ennen kuin nälkään tottuu?

Ei se nälän tunne pysy koko ajan päällä, juo vaikka vähän niin se siirtää nälän tunnetta eteenpäin tai ihan vaan se että vaikka sen vartin verran sitä vatsaa kouristaa ikävästi, se tunne menee ohi ja tulee takaisin vasta tunnin tai parin päästä. Toki joillakin alkaa sitten verensokerin lasku tehdä omia temppujaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan ihmiskehoa, se on pysynyt samanlaisena aikojen alusta asti. Ainoastaan ruokavalio on muuttunut.

Ihminen on tarkoitettu liikkumaan ja hankkimaan itse ravintonsa.

Aivan kuten muutkin eläimet.

Ihminen on tarkoitettu hoikaksi ja jänteväksi, nykyinen ruokavalio on pilannut kehon ja perimän useilta. Oletteko koskaan nähnyt lihavaa ihmistä joka olisi elänyt huomattavan vanhaksi?

Sinänsä lihavuudessa ei ole mitään juhlistamista. Mutta uskon että ihmisen on helpompia laihtua ja pitää huolta itsestään, jos mieli on tasapainossa. Siksi lihavuuden hyväksyntä saattaa auttaa laihtumaan paremmin kuin itseinho.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen, koska ei tarvitse.

Sinäkään et ymmärrä sitä, että lihavuutta ei olla hyväksymässä, vaan se kroppa. Omaa kroppaansa ei tarvitse vihata vaikka siinä on ylimääräistä rasvaa tai jotain muuta vikaa. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että omasta kropasta voi ajatella positiivisesti vaikka inhoaisi läskiä? Se kroppa on muutakin kuin se rasvan määrä. Ja ihminen ei ole yhtä kuin kroppa. 

Ihan sama kuin vaikka lapsessa voi inhota tiettyä ärsyttävää käytöstä, mutta ei silti vihaa sitä omaa lastaan (tai kenenkään muunkaan) se käytös on epäsuotavaa ei koko lapsi.

Fit2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnostaan laihoja (syö mitä rasvakimpaleita vaan koko ajan eikä tartu kilot) on tosi harvassa. Suurin osa hoikista pitää itsensä hoikkina, ts. katsoo mitä syö ja liikkuu. Itse kuulun näihin. Tosin syön joka päivä jotain herkkua esim jäätelön, mutta ilmeisesti säännöllisen normaali syöminen ja 5 krt viikossa liikkuminen pitävät painoindeksini 21ssä.

Kehopositivismissä tuntuu olevan pointtina se, että lihavat vartalot ovat yhtä hyviä kuin hoikat. Mutta eihän se niin mene niin kauan kuin suurin osa ihmisistä pitää hoikkuutta tavoiteltavana. 

Aineenvaihdunnassa on eroja, mutta yleensä se on nuorten etuoikeus joka menetetään iän myötä. Hormonitoiminta voi mennä myös sekaisin jos syö "vääränlaisen" kaavan mukaan.

Nämä hoikat ihmiset ovat usein sellaisia että syövät vain yhden isomman aterian päivässä ja saattaa näyttää siltä. Muiden silmiin että tuo hoikka saa syödä mitään vaan lihomatta vaikka todellisuudessa kalorit voi olla miinusmerkkiset vuorokauden osalta.

Mä syön päivässä 6 kertaa, yhteensä noin 2500kcal eli aika isoja annoksia saa siinä syödä ja herkkujakin voi lähes päivittäin syödä. Bmi on 18 ja rasvaprosentti 12. En tunne ketään kuka söisi vaan kerran päivässä ja lähes kaikki tuttuni ovat hoikkia

Koska valtaosa ihmisistä ei ymmärrä, miksi normin mukainen nainen tarvitsisi jotain erityistä positiivisuutta tai kampanjaa hyväksyäkseen kehonsa. Vähän sama kuin syrjinnän vastaisen kampanjan samaistuttavaksi keulakuvaksi valjastettaisiin keski-ikäinen, varakas, valkoinen heteromies. Vaikka toki hänkin voi tuntea itsensä syrjityksi, me muut vaan emme ihan heti hoksaa miksi.

Hyväksyntä ei ole lihavien (eikä muidenkaan kehopositiivisuusliikkeen "puolustamien" kuten esim. vammaisten) yksinoikeus, mutta normin mukaisille sen oletetaan olevan itsestäänselvyys.