Huomenna on syntymäpäiväni ja äitini
Täytän pyöreitä. Jee!
Äitini on aina ollut todella kylmä minua kohtaan. Lapsesta asti työntänyt pois. Ei halua viettää aikaa kanssani. Naimisiin meni, kun olin 20, eikä edes kutsunut juhlistamaan. Kesäisin lähetti sukulaisille, ja joulut yleensä vietin tädeillä.
Emme ole olleet oikein nyt aikuisiällä tekemisissä. Välillä tulee jotain syyllistävää viestiä ”et sinä minusta tykkää, siksi en tule käymään” jne. Itse haluaisin vain äidin joka välittää pyyteettömästi.
Nyt lähetti viestin, jossa ”yritti” muistella vanhoja ja ”kuinka aika vierii eteenpäin”. Toivotti onnet ja muistutti ettei ole tuossa kahville.
Voi huoh miten paljon yksi ihminen voi vaikuttaa kaikkeen. Haluan äidin joka HALUAA juhlia syntymäpäivääni, toisi lahjan ja halauksen.. Isää eikä sisaruksia minulla ole
:(
Muita jolla ei ole perhettä? Milloin se tuntuu kaikista pahimmalta?
Kommentit (11)
Onko sinulla ikinä käynyt mielessä kasvaa aikuiseksi?
Vierailija kirjoitti:
No jos se on näitä jotka eivät halua kyläillä kenenkän luona mutta sitten kuitenkin syyllistävät jos ei kukaan tule hänen luo.
Ei, hän viettää yleensä joka viikonloppu ystävien/sukulaisten luona ja matkustelee paljon. On aina ollut sosiaalinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ikinä käynyt mielessä kasvaa aikuiseksi?
Eli kun kaipaan näin syntymäpäivänä perhettä, olen lapsellinen? Anteeksi. Ap
Hyvää syntymäpäivää tuntematon AP! Olen oikeasti pahoillani että äitisi on tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää syntymäpäivää tuntematon AP! Olen oikeasti pahoillani että äitisi on tuollainen.
Kiitti paljon! :)
Yleensä en ajattele asiaa, mutta jotenkin aina näin juhlien kohdalla nousee suru + miehellä synttärit todella lähellä omiani ja hänen perheensä häärää, hyysää ja suunnittelee joka vuosi kaikkea kivaa ja itse vain toivoisin samanlaista perhettä itselleni :)
Ap
Kirjoita hänelle kirje jossa kerrot miltä sinusta on tuntunut hänen käytöksensä vuosien varrella. Se mitä hän siihen vastaa, on täysin hänen harteillaan. Pääasia että saat kerrottua omat tuntemuksesi. Sen jälkeen unohda ja mene eteenpäin jos molemmat olette aikuisia. Tällaisia äitejä valitettavasti löytyy. Pääasia ettet syyllistä itseäsi toisen käytöksestä.
Paljon onnea. Mun vanhemmat on kuollut, eli vähän haljulta tuntuu munkin synttärit ja joulut.
Anna jo anteeksi se lapsuus ja ala elämään omaa elämääsi. Äitini on ihan suoraan sanonut, että olen vahinko. Joten miksi roikkuisin ihmisessä, jolle en merkitse mitään ja aiheuttaa minulle vain pahaa mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ikinä käynyt mielessä kasvaa aikuiseksi?
Oletpa ilkeä.
Pahasti näyttää siltä, että emme voi saada kaikkea. Kestyty postiivisiin asioihin ja niihin jotka voit saada.
No jos se on näitä jotka eivät halua kyläillä kenenkän luona mutta sitten kuitenkin syyllistävät jos ei kukaan tule hänen luo.