Ihmiset joita mikään ei kiinnosta. Ei mikään ei mikään ei mikään.

Minusta on vähn vaikea kuvitella ihmisiä, joita ei kiinnostaisi mikään. Ehkä heitä ei vain kiinnosta samat asiat kuin aloittajaa. Olen itsekin törmännyt ihmisiin, jotka hahmottavat maailmaa oman napansa kautta eli pitävät sellaisia kummallisina, jotka eivät kiinnostu samoista asioista kuin he itse. 

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko masennukseksi.

Kun on nähnyt kaiken näkemisen arvoisen, kokenut kaiken kokemisen arvoisen, ei jaksa enää innostua mistään.

Ihmiset ovat periaatteessa samanlaisia, hyvin ennalta arvattavia käyttäytymiseltään, joten kun on oppinut tuntemaan ihmisluonteen, viihtyy hyvin pelkästään yksin tai korkeintaan parisuhteessa.

Matkailtuaan tarpeeksi, ei niistä matkoista enää saa oikein mitään irti. Jonkin paikan uutuudenviehätys kestää korkeintaan viikon ja sitten jo alkaa pikkuhiljaa ottamaan kaaliin se saman toisto, kielessä, katukylteissä, kaupoissa, maisemissa ym. ym. 

Mitä enemmän on nähnyt, sitä nopeammin se kyllästymispisteen tuntuu saavuttavan.

Kotimaassa on vieläkin tylsempää tehdä jotakin. Ylihintaisia hotelleja, rumia lähiöitä, hyttysiä, loskaa ja paskaa.

Tajunnan muuttajat viinasta sieniin on tullut kokeiltua, huuhaaksi havaittu, joten streittinä eläminen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.

Jonkinlaista rikolliselämääkin tullut kokeiltua nuorempana ja elämä siellä köykäiseksi todettu ja lopetettu ennen vankilan kokemista (voisi olla kyllä kiinnostava kokemus :-)

Elokuvat nähty, sarjat täyttä amerikkalaista sontaa jota ei jaksa katsella, joten viihteestä ei enää saa mitään irti. Täyttä shittiähän se nykyään on.

Ulkoiltu ja urheiltu riittävästi, kyllästymiseen saakka, joten ainoa josta vielä jotain saa irti, on tietokone joskin senkin anti alkaa vuosien mittaan hiipumaan, mutta onpahan tämäkim nyt sitten tullut koettua raskaimman jälkeen.

Ei vaan huvita enää pelailla sosiaalisia pelejä ihmisten kanssa, eikä siinä valhemaailmassa ole hyvä elää.

Siksi vietän aikani omassa tuvassa, omalla luvalla, oman rakkaan ihmiseni kanssa ja annan ihmisten ihmetellä kuinka noin epäsosiaalisena voi elää.

Kiitos kysymästä, oikein hyvin :-)

Kuin omasta kynästä!

Tai no mua kyllä kiinnostaa paljon asiat, mutta ei muihin ihmisiin liittyvät. Tarkoitan että ei kiinnosta vaikka ryhmäharrastukset

Minuakaan ei kiinnosta hittojakaan yhtään mikään. Kuolemaa vain odottelen enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sellainen ettei kiinnosta muiden ihmisten kanssa minkään asian tekeminen. Työt hoidan mutta muuten olen yksin ja sanon ettei nyt kiinnosta eikä ehdi tai jaksa tai muuta. 

Mitä sinä sitten teet sen hereilläoloaikasi, mitä et käytä töissä?

Niin ja mä mietin tuosta samasta henkilöstä että kertooko se muille kuulumisiaan? Se ei tykkää tehdä asioita muiden kanssa mutta tykkääkö se puhua muiden kanssa asioista joita se itse tykkää tehdä? Kun siltä kysyy "mitä olet puuhaillut" niin vastaako se "en mitään" (niinkuin useimmat tylsimykset) vai kertooko se innoissaan kaikesta siitä mitä on puuhaillut? Pahoin pelkään että se vastaa "en mitään". Toisin sanoen, herran tähden sentään, joillain "en mä mitään oo tehnyt, ei mua mikään kiinnosta" tylsimyksillä on oma salainen mielenkiintoinen elämä ja omat kivat harrastukset? Ne ei istukaan kaikki vaan paikallaan tuijottamassa seiniä?

Itseasiassa litaniat siitä mitä on tehnyt ovat varsin tylsiä puheenaiheita. Tai en koe kovin kiinnostavaksi kertoilla päivän tekemisiä tyyliin: Kävin kaupassa ja kävelyllä ja tiskasin. Silloin hyvinkin vastaan ennemmin etten ole tehnyt tänään mitään. 

Minua kiinnostaa: musiikki, matkustaminen, konsertit, teatteri, elokuvat, työ, seksi ja läheisyys, Melkein minkä tahansa harrastuksen tai aktiviteetin ainakin kerran kokeileminen, ruokakulttuuri, keskusteleminen. Leppoisat illanistujaiset, projektit, roadtripit, ratsastaminen, sisustaminen, muoti, valokuvaaminen, editoiminen, yhdessä ideoiminen, kieltenopiskelu, retket, historia, arkkitehtuuri, maailman poliittinen tilanne, purjehtiminen,  sometrendit, estetiikka, trendit noin yleisesti, mitä maailmassa tapahtuu, uusimmat sarjat ja viihteen uutuudet, psykologia, sijoittaminen, markkinoinnin psykologia, asuntomarkkinat, meri, kulttuuri- ja sosiaalinen historia, ooppera, rock, metallimusiikki, bänditoiminta ja yhteismusisointi, kuntosaliharrastus, tanssi, ravitsemustietous sekä ravinnon vaikutus elimistöön ja mielialaan, tarinat, vastavuoroisuus ja kommunikaatio.

Todellisuus: Kotona 24/7 tylsistymässä ja miettimässä mistä merkitystä elämään.

Mistä lähtien AP ei-tekeminen on ollut näin huonossa huudossa, kuin mitä annat ymmärtää?

Oleminen pelkästään on ehkä tärkeimpiä asioita, mitä ihminen voi tehdä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet väittää ettei niitä kiinnosta mikään. Se on vain väittämistä, se ei tarkoita mitään.

Aivan totta. He saattavat myös itse luulla, että heitä ei kiinnosta mikään. Näiden henkilöiden kannattaisi kirjoittaa päiväkirjaa, johon he kirjaavat ylös, että mitä tekivät ja miksi. Kyllä useimpia "ei kiinnosta mikään" -ihmisiä ainakin oma elossapysyminen kiinnostaa ja siihen viittaa esim. visiitit ruokakauppaan. Jos kerran elossapysyminen kiinnostaa, niin sitten voi kysyä, että miksi se kiinnostaa? Yhtäkkiä voi alkaa löytää kaikenlaista merkityksellisyyttä elämässä, kun tutustuu itseensä sen sijaan, että lojuu perustarpeet täytettynä tietokonetuolilla ja paskapostaa av:lle.

Ei visiitti ruokakakaupassa ole kiinnostuksen aihe. Eivät ruokaostokseni kuvasta sitä mistä olen kiinnostunut tai ainakaan en ole erityisesti kiinnostunut kaupassa käymisestä vaan ruokaostokset ovat sitä mitä ovat eli perustarpeiden täyttämistä. Toki mielellään maukkaasti ja vaihtelevasti. Samoin, kuin suihkussakäyminen ja peseytyminen, siivoaminen ja pyykinpesu. Eivät erityisen kiinnostavia, mutta kuitenkin päivittäisiä. Eli osa elämää mutteivat tee elämästä kiinnostavaa.

Minua kiinnostaa kaljan kittaus! Varsinkin sinistä Pirkka kolmos oluesta tykkään👍

Jee otetaan taas ! Nyt kiinnostaa kaikki...962

Minua taas ei kiinnosta sellaiset ihmiset, jotka ovat tietävinään kaikesta kaiken, ovat tietävinään kaiken parhaiten. Ihmiset, jotka leikkivät kaikki tietävää ja näkijää. Ovat muka olleet näkemässä tapauksen A paikassa C ja ovat siksi asiantuntijoina asiassa, josta puhutaan. Kun eivät olleet lähimaillakaan, kun se jokin tapahtui, mutta kun omat päästä keksityt oletukset käyvät faktoista. Sitten kun heidän puheita ja levittämiä huhuja ym. ollaan oikomassa, niin he kieltävät kaiken, mikä on totuus asiasta, koska he tietävät parhaiten. Kieltävät jopa toisen kokemuksen, kuten kaiken muunkin, paitsi valheet. 

Ehkä minäkin vaikutan nykyään ihmiseltä, joka ei ole kiinnostunut juuri mistään. Iän myötä kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet melkoisen radikaalisti.

Nuorempana reissasin paljon, ja kävin eri bändien keikoilla kotimaassa ja ulkomailla. Viikonloppu ilman mitään rientoja tuntui lähes kauhistuttavalta. Vähintään piti käydä jossain bileissä tai ravintoloissa istumassa iltaa.

Nykyään en jaksa oikein enää reissata ulkomailla, istua huvikseni ravintoloissa ja keikoillakin tulee käytyä enää vain todella harvoin. Sen sijaan tykkään olla kotona, tehdä ruokaa, lukea kirjoja ja käydä pitkillä kävelylenkeillä. Elokuvissa käyn ajoittain, mutta usein on kivempaa vuokrata elokuva suoratoistopalvelusta ja katsoa se kotona sohvalla kahdestaan miehen kanssa. Varmastikin ne tuttavani, jotka edelleen ovat kovasti innostuneita matkustelusta ja suunnittelevat jokaisen viikonlopun täyteen erilaista aktiviteetteja, pitävät minua hyvin tylsänä ihmisenä, jota ei kiinnosta enää oikein mikään. Mutta been there, done that. Nyt nautin rauhallisemmasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

15 vuoden masennustausta, nyt koen etten ole enää masentunut mutta mikään ei kiinnosta. Ei tekemiset, ei ihmiset, ei menot, ei ostokset, ei leffat eikä tv-sarjat.

En sitten tiedä olenko piilomasentunut, onko tämä todellinen persoonani, vammautuiko nuppini jotenkin masennusjakson aikana, onko maailma vaan kaamea paikka nykyään.

Ainakaan minulla ei ole perhettä/läheisiä jotka joutuisivat tästä kärsimään.

Haista paska. Ensinnäkin et varmaan ole masentunut jos omasta mielestäsi et ole, eikä mitään selviä merkkejä siitä ole. Sitäpaitsi sun kertomus ihmetyttää jo siksi että jos ns. masennusaikana toimit normaalisti kuten katsoit tv tä ja shoppailit ihme että nyt et sitten tee, koska ei kiinnosta mikään? 

Tiedän erään tyypin kodalla valehdellun, että olisi ollut masentunut. Oikeasti oli ollut törkeiden rikosten kohde ja osa ongelmista mitä elämässä oli, oli aiheutettu rikoksin ja olivat valheita. 

Mutta taustalla mustamaalausta ja yksi törkeä valhe oli juuri tuollainen muka huoli lapsista äidin masennuksen takia. Siis masennuksen, jota ei edes ollut ja todisteina tomppelimmat näkivät asioita joihin ei kiinnitettäisi huolta muiden kohdalla, eivätkä olisi merkkejå mistään masennuksesta.

Joitain voi häiritä esim. pelkästään se, että joku ei ole aktiivinen, eikä käy töissä. Ja jos saman aktiivitason ihminen käy töissä, niin ei epäillä masennusta. Koska muiden syiden takia ei voitu lähettää ketään perään, se tehtiin tuollaisilla syillä. 

Oikeasti tuo oli vaan kostoa ilman syytä muista asioista ja rikosten peittelyä. Se klassikko. Tehdään uhrista syytetty. 

Kuulostit kyllä sellaiselta joka ei tee mitään, mutta moni muukaan ei tee paljon muuta kun pakolliset kotityöt ja kaupassa käynnit. Ei syynä ole masennus vaan esim. raha. Jos sitä ei ole tarpeeksi ei shoppailla vaikka kiinnostaisi kovasti, eikä muutenkaan matkustella, tai tehdä niin paljon asioita. 

Leffojen katselu loppui kaverini kohdalta vakavaan silmävammaan. 

Ei kaikki tykkää urheilla enkä ole kuullut urheilemattomuuden olevan masennuksen merkki. Hah ovelasti voidaan muka väittää tuollaisyen asioiden olevan merkki masennuksesta. 

Harvassa on ihmiset joita ei kiinnosta sitten yhtään mikään. Joskus tuo voi jolldekin tarkoittaa vain sitä, että ei ole kiinnostunut muka oikeista asioista. Kuten siitä urheilusta. 

Ja sano sinä paskakasa siellä miten ihmeessä esim. se ettå joku ei urheile tai katso leffoja on läheisten häiritsemiståå juma.. auta. Jos vaikka lapset jo vanhempia ei vanhempien omat tekemättömyydet vaikuta paskaakaan. Toki jotkut yrittää esittää niin, jos jotain sitä vanhempaa vastaan. Tuon ikäisten lasten elämään vaikuttaa ihan muut asiat kun se kuinka aktiivinen se vanhempi on. Niin kato jos ei käy töissä on masentunut, koska kun lapset koulussa ei saa olla kotona. Aktiivisuuden puute häiritsee.