Ihmiset joita mikään ei kiinnosta. Ei mikään ei mikään ei mikään.

Mistä sinä tiedät, ettei noita ihmisiä kiinnosta mikään? Ovatko he itse sanoneet noin, vai oletko tullut tuohon johtopäätökseen seuraamalla heitä pidemmän aikaa?

Minä olen ihminen, joka luultavasti sopii tuohon kuvaukseesi ja muutamat ovatkin ihmetelleet, miten joku voi olla näin epäsosiaalinen ja miten jaksan näin "tylsää" elämää. Todellisuudessa he eivät tiedä mitään elämästäni, eivätkä ymmärrä, että elämässä voi olla paljonkin sisältöä ja mielenkiinnonkohteita, vaikka ne eivät ulkopuolisille välittyisikään. Minä voin helposti käyttää tuota ilmaisua, kun yritän saada liian innokkaan tuttavan ymmärtämään, että välttelen tarkoituksella sosiaalisia tilanteita.

Minä esim. en päivitä someen koskaan mitään menemisiäni tai tekemisiäni. Se ei tarkoita, etteikö niitä olisi. Minä en pidä ihmisistä, viihdyin vain ja ainoastaan oman perheen kesken ja pari kertaa vuodessa parhaiden ystävien kanssa. En pidä kaupungilla käymisestä, enkä shoppailusta, konserteista, kahviloista tai mistään julkisista, ihmisryhmiä kokoavista toiminnoista. Samasta syystä en myöskään harrasta mitään, mitä ei voi tehdä yksin. Elokuvia rakastan, mutta menen aina vasta juuri ennen kuin elokuva poistuu tarjonnasta, jotta salissa olisi mahdollisimman vähän ihmisiä.

Elämässäni on silti paljon sisältöä ja mielenkiinnonkohteita: eläimet, luonto, retkeily, valokuvaus, melonta, puutarhanhoito, omavaraisuus, lukeminen, kirjoittaminen, ompelu, kasvilääkintä, käsityöt, ruoanlaitto, matkustelu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sellainen ettei kiinnosta muiden ihmisten kanssa minkään asian tekeminen. Työt hoidan mutta muuten olen yksin ja sanon ettei nyt kiinnosta eikä ehdi tai jaksa tai muuta. 

Mitä sinä sitten teet sen hereilläoloaikasi, mitä et käytä töissä?

Niin ja mä mietin tuosta samasta henkilöstä että kertooko se muille kuulumisiaan? Se ei tykkää tehdä asioita muiden kanssa mutta tykkääkö se puhua muiden kanssa asioista joita se itse tykkää tehdä? Kun siltä kysyy "mitä olet puuhaillut" niin vastaako se "en mitään" (niinkuin useimmat tylsimykset) vai kertooko se innoissaan kaikesta siitä mitä on puuhaillut? Pahoin pelkään että se vastaa "en mitään". Toisin sanoen, herran tähden sentään, joillain "en mä mitään oo tehnyt, ei mua mikään kiinnosta" tylsimyksillä on oma salainen mielenkiintoinen elämä ja omat kivat harrastukset? Ne ei istukaan kaikki vaan paikallaan tuijottamassa seiniä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sellainen ettei kiinnosta muiden ihmisten kanssa minkään asian tekeminen. Työt hoidan mutta muuten olen yksin ja sanon ettei nyt kiinnosta eikä ehdi tai jaksa tai muuta. 

Mitä sinä sitten teet sen hereilläoloaikasi, mitä et käytä töissä?

Niin ja mä mietin tuosta samasta henkilöstä että kertooko se muille kuulumisiaan? Se ei tykkää tehdä asioita muiden kanssa mutta tykkääkö se puhua muiden kanssa asioista joita se itse tykkää tehdä? Kun siltä kysyy "mitä olet puuhaillut" niin vastaako se "en mitään" (niinkuin useimmat tylsimykset) vai kertooko se innoissaan kaikesta siitä mitä on puuhaillut? Pahoin pelkään että se vastaa "en mitään". Toisin sanoen, herran tähden sentään, joillain "en mä mitään oo tehnyt, ei mua mikään kiinnosta" tylsimyksillä on oma salainen mielenkiintoinen elämä ja omat kivat harrastukset? Ne ei istukaan kaikki vaan paikallaan tuijottamassa seiniä?

Ehkä ne ei vain pidä susta joten ehkä niitä ei vain pätkääkään kiinnosta kertoa asioistaan sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet väittää ettei niitä kiinnosta mikään. Se on vain väittämistä, se ei tarkoita mitään.

Aivan totta. He saattavat myös itse luulla, että heitä ei kiinnosta mikään. Näiden henkilöiden kannattaisi kirjoittaa päiväkirjaa, johon he kirjaavat ylös, että mitä tekivät ja miksi. Kyllä useimpia "ei kiinnosta mikään" -ihmisiä ainakin oma elossapysyminen kiinnostaa ja siihen viittaa esim. visiitit ruokakauppaan. Jos kerran elossapysyminen kiinnostaa, niin sitten voi kysyä, että miksi se kiinnostaa? Yhtäkkiä voi alkaa löytää kaikenlaista merkityksellisyyttä elämässä, kun tutustuu itseensä sen sijaan, että lojuu perustarpeet täytettynä tietokonetuolilla ja paskapostaa av:lle.

Voihan tuossa olla asiaakin, mutta en kyllä usko että itsensä hengissä pitäminen on mikään "kiinnostus". Silkat biologiset/fyysiset vietit taikka kivut ajaa ihmisen tekemään aika paljon asioita. Kun sulla on kakkahätä niin menet vessaan kakkaamaan etkä kakkaa housuun. Miksi menet vessaan? Siksi että vessassakäynti kiinnostaa sua? Tuskin.

Sekoitat harrastuksen ja kiinnostuksen. Ihmisiä kiinnostaa aina se, mikä häiritsee harmoniaa. Nälkä, jano, epätavallisen kaunis ihminen, Ferrari, talouden romahdus jne. Kun alkaa tutkia tätä vaistonvaraista puolta itsestään, niin oppii tuntemaan ihmisiä ja heidän motivaatioitaan enemmän ja voi löytää sitten jonkin mielenkiintoisen harrastuksenkin, johon haluaa paneutua enemmän.

Kaupunki-ihminen, varsinkin kerrostalossa asuva, on kuin tiikeri häkissä, joka ei pysty toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät, ettei noita ihmisiä kiinnosta mikään? Ovatko he itse sanoneet noin, vai oletko tullut tuohon johtopäätökseen seuraamalla heitä pidemmän aikaa?

Minä olen ihminen, joka luultavasti sopii tuohon kuvaukseesi ja muutamat ovatkin ihmetelleet, miten joku voi olla näin epäsosiaalinen ja miten jaksan näin "tylsää" elämää. Todellisuudessa he eivät tiedä mitään elämästäni, eivätkä ymmärrä, että elämässä voi olla paljonkin sisältöä ja mielenkiinnonkohteita, vaikka ne eivät ulkopuolisille välittyisikään. Minä voin helposti käyttää tuota ilmaisua, kun yritän saada liian innokkaan tuttavan ymmärtämään, että välttelen tarkoituksella sosiaalisia tilanteita.

Minä esim. en päivitä someen koskaan mitään menemisiäni tai tekemisiäni. Se ei tarkoita, etteikö niitä olisi. Minä en pidä ihmisistä, viihdyin vain ja ainoastaan oman perheen kesken ja pari kertaa vuodessa parhaiden ystävien kanssa. En pidä kaupungilla käymisestä, enkä shoppailusta, konserteista, kahviloista tai mistään julkisista, ihmisryhmiä kokoavista toiminnoista. Samasta syystä en myöskään harrasta mitään, mitä ei voi tehdä yksin. Elokuvia rakastan, mutta menen aina vasta juuri ennen kuin elokuva poistuu tarjonnasta, jotta salissa olisi mahdollisimman vähän ihmisiä.

Elämässäni on silti paljon sisältöä ja mielenkiinnonkohteita: eläimet, luonto, retkeily, valokuvaus, melonta, puutarhanhoito, omavaraisuus, lukeminen, kirjoittaminen, ompelu, kasvilääkintä, käsityöt, ruoanlaitto, matkustelu...

Jees, olen täysin samaa mieltä kanssasi! (se kiinnosti minua hiukan....) En itse kestä ihmisiä jotka ovat suuna päänä mesoamassa ja hommaamassa, matkustamassa ja riehumassa kaikissa harrastuksissa ja ties missä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sellainen ettei kiinnosta muiden ihmisten kanssa minkään asian tekeminen. Työt hoidan mutta muuten olen yksin ja sanon ettei nyt kiinnosta eikä ehdi tai jaksa tai muuta. 

Mitä sinä sitten teet sen hereilläoloaikasi, mitä et käytä töissä?

Niin ja mä mietin tuosta samasta henkilöstä että kertooko se muille kuulumisiaan? Se ei tykkää tehdä asioita muiden kanssa mutta tykkääkö se puhua muiden kanssa asioista joita se itse tykkää tehdä? Kun siltä kysyy "mitä olet puuhaillut" niin vastaako se "en mitään" (niinkuin useimmat tylsimykset) vai kertooko se innoissaan kaikesta siitä mitä on puuhaillut? Pahoin pelkään että se vastaa "en mitään". Toisin sanoen, herran tähden sentään, joillain "en mä mitään oo tehnyt, ei mua mikään kiinnosta" tylsimyksillä on oma salainen mielenkiintoinen elämä ja omat kivat harrastukset? Ne ei istukaan kaikki vaan paikallaan tuijottamassa seiniä?

Minä ainakin kuittaan kaikki kyselyt juuri tuollaisilla "ei mitään erikoista" -ilmaisuilla, tai kerron jotain ympäripyöreää lapsista. (Pirkko on tykännyt käydä tanssitunneilla ja Pentillä oli flunssa.)

T. 21

Mulla on kaveri jota ei kiinnosta juuri mikään.

On innoton ja tylsä. jos joskus innostuu, niin ihan jees silloin. Mutta 99% kaikki on tylsää eikä KEKSI mitään kivaa. En tajua.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät, ettei noita ihmisiä kiinnosta mikään? Ovatko he itse sanoneet noin, vai oletko tullut tuohon johtopäätökseen seuraamalla heitä pidemmän aikaa?

Minä olen ihminen, joka luultavasti sopii tuohon kuvaukseesi ja muutamat ovatkin ihmetelleet, miten joku voi olla näin epäsosiaalinen ja miten jaksan näin "tylsää" elämää. Todellisuudessa he eivät tiedä mitään elämästäni, eivätkä ymmärrä, että elämässä voi olla paljonkin sisältöä ja mielenkiinnonkohteita, vaikka ne eivät ulkopuolisille välittyisikään. Minä voin helposti käyttää tuota ilmaisua, kun yritän saada liian innokkaan tuttavan ymmärtämään, että välttelen tarkoituksella sosiaalisia tilanteita.

Minä esim. en päivitä someen koskaan mitään menemisiäni tai tekemisiäni. Se ei tarkoita, etteikö niitä olisi. Minä en pidä ihmisistä, viihdyin vain ja ainoastaan oman perheen kesken ja pari kertaa vuodessa parhaiden ystävien kanssa. En pidä kaupungilla käymisestä, enkä shoppailusta, konserteista, kahviloista tai mistään julkisista, ihmisryhmiä kokoavista toiminnoista. Samasta syystä en myöskään harrasta mitään, mitä ei voi tehdä yksin. Elokuvia rakastan, mutta menen aina vasta juuri ennen kuin elokuva poistuu tarjonnasta, jotta salissa olisi mahdollisimman vähän ihmisiä.

Elämässäni on silti paljon sisältöä ja mielenkiinnonkohteita: eläimet, luonto, retkeily, valokuvaus, melonta, puutarhanhoito, omavaraisuus, lukeminen, kirjoittaminen, ompelu, kasvilääkintä, käsityöt, ruoanlaitto, matkustelu...

Ja tarkennetaan tähän vielä, että matkustelu ei minulle ei tarkoita lentämistä aurinkorannalle miljoonan muun ihmisen sekaan, vaan esim. roadtrippiä Norjan vuoristoon tai pyöräreissua Baltiassa.

21

Ne on niitä ankeuttajia. Jos niiden seurassa on pitkään, muuttuu itsekin samanlaiseksi - ne imee kaiken energian.

Minä tykkään aina jos pääsen kirjoittamaan keskusteluun viestin numero 31 :=)

Niinkuin ehkä nyt pääsin, paitsi jos joku ehti just ensin kun nyt vähän viivyttelin. Ei mua kyllä kovin moni asia kiinnosta, mutta tämän 31-viestin kirjoittaminen on mukava juttu, melkein mun harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet väittää ettei niitä kiinnosta mikään. Se on vain väittämistä, se ei tarkoita mitään.

Aivan totta. He saattavat myös itse luulla, että heitä ei kiinnosta mikään. Näiden henkilöiden kannattaisi kirjoittaa päiväkirjaa, johon he kirjaavat ylös, että mitä tekivät ja miksi. Kyllä useimpia "ei kiinnosta mikään" -ihmisiä ainakin oma elossapysyminen kiinnostaa ja siihen viittaa esim. visiitit ruokakauppaan. Jos kerran elossapysyminen kiinnostaa, niin sitten voi kysyä, että miksi se kiinnostaa? Yhtäkkiä voi alkaa löytää kaikenlaista merkityksellisyyttä elämässä, kun tutustuu itseensä sen sijaan, että lojuu perustarpeet täytettynä tietokonetuolilla ja paskapostaa av:lle.

Voihan tuossa olla asiaakin, mutta en kyllä usko että itsensä hengissä pitäminen on mikään "kiinnostus". Silkat biologiset/fyysiset vietit taikka kivut ajaa ihmisen tekemään aika paljon asioita. Kun sulla on kakkahätä niin menet vessaan kakkaamaan etkä kakkaa housuun. Miksi menet vessaan? Siksi että vessassakäynti kiinnostaa sua? Tuskin.

Sekoitat harrastuksen ja kiinnostuksen. Ihmisiä kiinnostaa aina se, mikä häiritsee harmoniaa. Nälkä, jano, epätavallisen kaunis ihminen, Ferrari, talouden romahdus jne. Kun alkaa tutkia tätä vaistonvaraista puolta itsestään, niin oppii tuntemaan ihmisiä ja heidän motivaatioitaan enemmän ja voi löytää sitten jonkin mielenkiintoisen harrastuksenkin, johon haluaa paneutua enemmän.

Tällä tyylillä löytää varmasti myös avaimet taloudelliseen menestykseen. Se kuka jaksaa miellyttää isoa laumaa, löytää rahasammon.

Ei voi sanoa, etteikö mikään kiinnostaisi, mutta ei vaan viitsi tehdä niitä kiinnostavia asioita, koska on lapsia.

Lapset ainakin mun tapauksessani estää tehokkaasti aika suuren osan niiden asioiden puuhastelusta, jotka kokisin mielekkäiksi ja joita huvittais tehdä.

Kirjoittaminen ei huvita, koska jatkuvassa metelissä sitä voi tehdä vain väsyneenä yöllä, kun lapset nukkuu.

Maalaaminen ei huvita, kun ei ole mitään erillistä lukittavaa tilaa, jossa sitä voisi harrastaa - muuten joutuisin aina vetämään ne maalaustarvikkeet ja maalit jostain kaapista esiin (yöllä) ja sitten vielä keräämään ne ennen aamua takaisin, ettei lapset ole siinä huutamassa ja sotkemassa itseään ja paikkoja.

Palapeliä jos rupeat tekemään, nin jo rupeaa hermostuttamaan viiden minuutin sisällä, kun joko pidetään järkyttävää meteliä tai sitten halutaan tulla "auttamaan". Just joo. Parempi pitää sekin kaapissa piilossa.

Lukeminen onnistuu hyvin, yöllä saa lukea rauhassa ja kirja on helppoa pistää sivuun kun alkaa nukuttamaan.

Eli voi olla että periaatteessa huvittaakin joku, mutta käytännössä on parempi vaan antaa olla, kun ei sitten kuitenkaan jaksa sitä kaikkea, mitä asiaan liittyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat todellisia nihilistejä.

Ai? =o

Onpas kurja kohtalo!

Yksinkertaisesti venäjänkielestä tullut sana. Nihil = ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ne on niitä ankeuttajia. Jos niiden seurassa on pitkään, muuttuu itsekin samanlaiseksi - ne imee kaiken energian.

Hassua, kun minun mielestäni taas te suuna päänä menijät ja touhottajat olette juuri niitä energiavampyyrejä. Te tarvitsette koko ajan seuraa ja jotain touhua, imette muista virtaa :)

Minäkin kuulun varmaan tähän joukkoon. Töissä käyn jotta saan itseni elätettyä, mutta olen vain ajatunut vahingossa tiettyyn duuniin kun ei ole koskaan ollut mitään intohimoa johonkin ammattiin, enkä nelikymppisenäkään tiedä, mikä haluaisin olla isona. Korkeakouluissa on pyöritty, mutta eihän niitäkään loppuun saanut kun ei nähnyt mitään palkintoa siellä lopussa.

Poikani tuo elämääni sisältöä, hänestä olen eniten kiinnostunut elämässä. Seurustelusuhteista olen saanut iloa, yhdestä erityisen paljon mutta suhteet eivät tahdo kestää, kun minua ei kiinnosta kaikki se tavallinen touhuaminen, mitä ihmiset yleensä tekevät. En usko masentunutkaan olevani, koska olen aina ollut tällainen ja kuitenkin kiinnostaa jotkut TV-sarjat, elokuvat ja videopelit. Mielikuvitus minulla on aina ollut hyvin voimakas. Eli ilmeisesti eskapismin kautta sitten sietää tätä todellisuutta ja välillä alkoholin :) 

Matkustelu ei kiinnosta, minusta kaikkialla on loppujen lopuksi ihan samanlaista koska ihmiset ovat ihmisiä. Erilainen ilmasto tai kieli muu ei riitä syyksi lähteä jonnekin. Ehkä minulla vain on kovin korkea se kynnys, millä minuun saa tehtyä vaikutuksen. Tuntuu että elämässä olisi varmaan enemmän kaikkea huippuhauskaa, jos olisi ihan perusjannu. Täällä kun on oikeasti sitä väkeä, joka lähtee jonottamaan ilmaisia ämpäreitä ostoskeskuksen avaamistilaisuuteen..

Tässä kirjoitellessa tuli mieleen sellainen teoria, että onko nykyaikana kaikki asiat niin helposti saatavilla, että jo suhteellisen nuorena tulee vähän sellainen olo, että kaikki on jo nähty? On internet ja liikennevälineet ja pelit ja vehkeet, joten kaiken mahdollisen voi nähdä halutessaan. Ennen asuttiin siinä omassa pienessä kylässä koko ikä ja jo se, että joskus välillä pääsi käymään isommalla kirkonkylällä oli jonkinlainen kokemus. Maailmalta sai tipoittain ehkä tietoa uusista asioista, joten koko ajan tuntui olevan jotain uutta. Mutta toisaalta nykyäänkin on näitä tyyppejä, joiden mielestä kaikki kahvilassa istumisesta Turkin reissuun on supermahtavaa, joten en tiedä :)

Minuakin kiinnostaa mistä tietää että jotakuta ei kiinnosta mikään. Minä nimittäin vaikutan varmaankin ihmiseltä joka ei tee mitää eikä ole kiinnostunut mistään. Nyhvään vain kotona. En halua yleiseen tietoon että olen erityisen kiinnostunut säästämisestä (nuukailusta), sijoittamisesta ja seksistä. Käytän paljon aikaani niihin liittyviin asioihin kotona (mm. netissä). Ja AV-palstalla roikkuminen on myös hauskaa, mutta en sitäkään mainosta muille.

Olen perheellinen tavallisen näköinen keski-ikäinen sossun täti. Rikas ja himokas.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa mistä tietää että jotakuta ei kiinnosta mikään. Minä nimittäin vaikutan varmaankin ihmiseltä joka ei tee mitää eikä ole kiinnostunut mistään. Nyhvään vain kotona. En halua yleiseen tietoon että olen erityisen kiinnostunut säästämisestä (nuukailusta), sijoittamisesta ja seksistä. Käytän paljon aikaani niihin liittyviin asioihin kotona (mm. netissä). Ja AV-palstalla roikkuminen on myös hauskaa, mutta en sitäkään mainosta muille.

Olen perheellinen tavallisen näköinen keski-ikäinen sossun täti. Rikas ja himokas.

Jummi, täällä on joku toinenkin minun kaltainen. En ole sossussa töissä mutta muuten natsaa kyl ihan täysin. Rakastan sijoitusblogeja ja vuosikertomuksia sekä pörssikursseja. Lifestyleblogit ja tosi-tv eivät kiinnosta.

kato pornoA ja runkkaa

Minusta tuntuu että olen aina ollut vähän sellainen, että minuun on vaikea tehdä vaikutusta. On siis korkea kynnys sille, että innostuisi jostain. Tavalliset ihmiset ovat ihan innoissaan vaikka siitä, että syövät mansikoita kesällä tai istuvat kahvilassa, minä en ole sellainen. Tai että kun siirtyy lentokoneella jonnekin toiseen paikkaan, niin siellä on pinnallisesti erilaista kuin kotimaassa. Minä näen suoraan sen pinnan taakse, elämä on tällä planeetalla loppujen lopuksi samanlaista kaikkialla. Toisilla on vain enemmän ja toisilla vähemmän materiaa.

Tällä hetkellä minua kiinnostaa oma lapseni ja erilaiset sähköiset viihdemuodot, joihin kyllä osaan uppoutua melkoisen hyvin. Onko tässä sitten jotain eskapismia, kuvitteelliset maailmat ovat kiinnostavampia kuin tylsä todellisuus? Olen innostunut myös oman talouteni kehittämisestä sen sjaan, että makuuttaisin vain rahaa tilillä. Sijoittaminen on kiehtovaa, kun siihen maailmaan tutustuu. Naisetkin vielä jaksavat kiinnostaa, vaikka viimeisimmän eroni jälkeen on ehkä vähän sellaista ajatusta että onko sekin nähty jo näin nelikymppisenä. Ei tahdo suhteet pidemmän päälle kestää, ehkä siksi että olen tällainen "tylsä" ihminen. Pitäisi kai löytää samanlainen.