Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset joita mikään ei kiinnosta. Ei mikään ei mikään ei mikään.
29.06.2018 |
MISTÄ NIITÄ OIKEIN SIKIÄÄ?
Mahtaa olla tylsä elämä?
Pitääkö ne mistään?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Missä sä sellaisiin olet törmännyt? Tylsältä kuulostaa joo, jos sellaisia on olemassa.
Onhan niitä vaikka kuinka paljon. Kaikkialla. Vaikee edes jutella niiden kanssa yhtään mistään. Levittää silkkaa tylsyyttä ympäristöönsäkin.
Mutta siis: miten on mahdollista että jotkut ihmiset on tuollaisia? Pitäisi jonkin kiinnostaa! Edes jonkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon mäkin noita pari tuntenut. Oli aina itsekseen. Ei ollut kavereita. Ei tehnyt mitään. Tai siis teki vain sen mitä oli pakko tehdä. Muun ajan vaan oli. Vuosikausia samaa passiivisuutta. En sit tiedä mikä niillä on. Masentuneita?
Yleensä masennus taustalla. Itsellä ainakin väheni kiinnostuksen kohteet minimiin kun masennuin, nykyään vaikea masennus ja en oikein keksi mikä kiinnostaisi tai tekisi iloiseksi.
Kyllä tervettä ihmistä yleensä sentään joku kiinnostaa
Monet väittää ettei niitä kiinnosta mikään. Se on vain väittämistä, se ei tarkoita mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sellainen ettei kiinnosta muiden ihmisten kanssa minkään asian tekeminen. Työt hoidan mutta muuten olen yksin ja sanon ettei nyt kiinnosta eikä ehdi tai jaksa tai muuta.
15 vuoden masennustausta, nyt koen etten ole enää masentunut mutta mikään ei kiinnosta. Ei tekemiset, ei ihmiset, ei menot, ei ostokset, ei leffat eikä tv-sarjat.
En sitten tiedä olenko piilomasentunut, onko tämä todellinen persoonani, vammautuiko nuppini jotenkin masennusjakson aikana, onko maailma vaan kaamea paikka nykyään.
Ainakaan minulla ei ole perhettä/läheisiä jotka joutuisivat tästä kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat todellisia nihilistejä.
Ai? =o
Onpas kurja kohtalo!
Enpä usko masennukseksi.
Kun on nähnyt kaiken näkemisen arvoisen, kokenut kaiken kokemisen arvoisen, ei jaksa enää innostua mistään.
Ihmiset ovat periaatteessa samanlaisia, hyvin ennalta arvattavia käyttäytymiseltään, joten kun on oppinut tuntemaan ihmisluonteen, viihtyy hyvin pelkästään yksin tai korkeintaan parisuhteessa.
Matkailtuaan tarpeeksi, ei niistä matkoista enää saa oikein mitään irti. Jonkin paikan uutuudenviehätys kestää korkeintaan viikon ja sitten jo alkaa pikkuhiljaa ottamaan kaaliin se saman toisto, kielessä, katukylteissä, kaupoissa, maisemissa ym. ym.
Mitä enemmän on nähnyt, sitä nopeammin se kyllästymispisteen tuntuu saavuttavan.
Kotimaassa on vieläkin tylsempää tehdä jotakin. Ylihintaisia hotelleja, rumia lähiöitä, hyttysiä, loskaa ja paskaa.
Tajunnan muuttajat viinasta sieniin on tullut kokeiltua, huuhaaksi havaittu, joten streittinä eläminen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.
Jonkinlaista rikolliselämääkin tullut kokeiltua nuorempana ja elämä siellä köykäiseksi todettu ja lopetettu ennen vankilan kokemista (voisi olla kyllä kiinnostava kokemus :-)
Elokuvat nähty, sarjat täyttä amerikkalaista sontaa jota ei jaksa katsella, joten viihteestä ei enää saa mitään irti. Täyttä shittiähän se nykyään on.
Ulkoiltu ja urheiltu riittävästi, kyllästymiseen saakka, joten ainoa josta vielä jotain saa irti, on tietokone joskin senkin anti alkaa vuosien mittaan hiipumaan, mutta onpahan tämäkim nyt sitten tullut koettua raskaimman jälkeen.
Ei vaan huvita enää pelailla sosiaalisia pelejä ihmisten kanssa, eikä siinä valhemaailmassa ole hyvä elää.
Siksi vietän aikani omassa tuvassa, omalla luvalla, oman rakkaan ihmiseni kanssa ja annan ihmisten ihmetellä kuinka noin epäsosiaalisena voi elää.
Kiitos kysymästä, oikein hyvin :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
15 vuoden masennustausta, nyt koen etten ole enää masentunut mutta mikään ei kiinnosta. Ei tekemiset, ei ihmiset, ei menot, ei ostokset, ei leffat eikä tv-sarjat.
En sitten tiedä olenko piilomasentunut, onko tämä todellinen persoonani, vammautuiko nuppini jotenkin masennusjakson aikana, onko maailma vaan kaamea paikka nykyään.
Ainakaan minulla ei ole perhettä/läheisiä jotka joutuisivat tästä kärsimään.
Onko sinulla mitään addiktiota, joka laittaa dopamiinit (halusta ja motivaatiosta vastuussa oleva aivokemia) perseelleen? Esimerkiksi keskustelupalstat tai internet yleensä? Mitään huumausaineita? Liika kahvin käyttö?
Masennusta syytetään nykyään ihan kaikissa tilanteissa. Ei kyllä voi tämäkin asia johtua yksinomaan masennuksesta. Kyllä muuta(kin) täytyy olla taustalla. Ehkä tuo on vain ihmisluontoa? Joitain kiinnostaa, joitain ei kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa hyvin harvat asiat ja syy siihen on ADD. Mitäs siihen sanot ap?
Vierailija kirjoitti:
Monet väittää ettei niitä kiinnosta mikään. Se on vain väittämistä, se ei tarkoita mitään.
Aivan totta. He saattavat myös itse luulla, että heitä ei kiinnosta mikään. Näiden henkilöiden kannattaisi kirjoittaa päiväkirjaa, johon he kirjaavat ylös, että mitä tekivät ja miksi. Kyllä useimpia "ei kiinnosta mikään" -ihmisiä ainakin oma elossapysyminen kiinnostaa ja siihen viittaa esim. visiitit ruokakauppaan. Jos kerran elossapysyminen kiinnostaa, niin sitten voi kysyä, että miksi se kiinnostaa? Yhtäkkiä voi alkaa löytää kaikenlaista merkityksellisyyttä elämässä, kun tutustuu itseensä sen sijaan, että lojuu perustarpeet täytettynä tietokonetuolilla ja paskapostaa av:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko masennukseksi.
Kun on nähnyt kaiken näkemisen arvoisen, kokenut kaiken kokemisen arvoisen, ei jaksa enää innostua mistään.
Ihmiset ovat periaatteessa samanlaisia, hyvin ennalta arvattavia käyttäytymiseltään, joten kun on oppinut tuntemaan ihmisluonteen, viihtyy hyvin pelkästään yksin tai korkeintaan parisuhteessa.
Matkailtuaan tarpeeksi, ei niistä matkoista enää saa oikein mitään irti. Jonkin paikan uutuudenviehätys kestää korkeintaan viikon ja sitten jo alkaa pikkuhiljaa ottamaan kaaliin se saman toisto, kielessä, katukylteissä, kaupoissa, maisemissa ym. ym.
Mitä enemmän on nähnyt, sitä nopeammin se kyllästymispisteen tuntuu saavuttavan.
Kotimaassa on vieläkin tylsempää tehdä jotakin. Ylihintaisia hotelleja, rumia lähiöitä, hyttysiä, loskaa ja paskaa.
Tajunnan muuttajat viinasta sieniin on tullut kokeiltua, huuhaaksi havaittu, joten streittinä eläminen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.
Jonkinlaista rikolliselämääkin tullut kokeiltua nuorempana ja elämä siellä köykäiseksi todettu ja lopetettu ennen vankilan kokemista (voisi olla kyllä kiinnostava kokemus :-)
Elokuvat nähty, sarjat täyttä amerikkalaista sontaa jota ei jaksa katsella, joten viihteestä ei enää saa mitään irti. Täyttä shittiähän se nykyään on.
Ulkoiltu ja urheiltu riittävästi, kyllästymiseen saakka, joten ainoa josta vielä jotain saa irti, on tietokone joskin senkin anti alkaa vuosien mittaan hiipumaan, mutta onpahan tämäkim nyt sitten tullut koettua raskaimman jälkeen.
Ei vaan huvita enää pelailla sosiaalisia pelejä ihmisten kanssa, eikä siinä valhemaailmassa ole hyvä elää.
Siksi vietän aikani omassa tuvassa, omalla luvalla, oman rakkaan ihmiseni kanssa ja annan ihmisten ihmetellä kuinka noin epäsosiaalisena voi elää.
Kiitos kysymästä, oikein hyvin :-)
Tämä! Kiitos! Juuri näin se menee!
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa hyvin harvat asiat ja syy siihen on ADD. Mitäs siihen sanot ap?
Hyvä kun kerroit. En minä osaa tuohon mitään sanoa, aion kyllä hieman googlailla tuota ADD:ta. Mutta kysymyksiä on lisää.
Pidätkö jostain? Saat jostain nautintoa? Ja jokin kiinnostaa sentään? Elätkö ihan passiivisesti tekemättä mitään niinkuin aivokuollut tylsimys vai teetkö aktiivisesti asioita... ja miksi teet asioita jos ne eivät kiinnosta? Miten valitset ammatin/harrastuksen/ym jos ne ei kiinnosta? Tuntuuko päivät sietämättömältä pakkopullalta - tylsyyskidutukselta - kun päivän tapahtumat ei kiinnosta?
Anteeksi jos käytin tuossa hieman rumia sanoja. En vain jaksa keksiä varovaisempia tapoja ilmaista asioita. Ja ehkä ajattelen tästä asiasta vähän turhan äärimmäisesti. Ehkä on myös kohtuullisempia "ei mua mikään kiinnosta" ihmisiä kuin ne jotka mä tunnen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet väittää ettei niitä kiinnosta mikään. Se on vain väittämistä, se ei tarkoita mitään.
Aivan totta. He saattavat myös itse luulla, että heitä ei kiinnosta mikään. Näiden henkilöiden kannattaisi kirjoittaa päiväkirjaa, johon he kirjaavat ylös, että mitä tekivät ja miksi. Kyllä useimpia "ei kiinnosta mikään" -ihmisiä ainakin oma elossapysyminen kiinnostaa ja siihen viittaa esim. visiitit ruokakauppaan. Jos kerran elossapysyminen kiinnostaa, niin sitten voi kysyä, että miksi se kiinnostaa? Yhtäkkiä voi alkaa löytää kaikenlaista merkityksellisyyttä elämässä, kun tutustuu itseensä sen sijaan, että lojuu perustarpeet täytettynä tietokonetuolilla ja paskapostaa av:lle.
Voihan tuossa olla asiaakin, mutta en kyllä usko että itsensä hengissä pitäminen on mikään "kiinnostus". Silkat biologiset/fyysiset vietit taikka kivut ajaa ihmisen tekemään aika paljon asioita. Kun sulla on kakkahätä niin menet vessaan kakkaamaan etkä kakkaa housuun. Miksi menet vessaan? Siksi että vessassakäynti kiinnostaa sua? Tuskin.
Minuakaan ei moni yleensä kiinnostavaksi mielletty asia innosta: teatteri, konsertit, risteilyt, ulkomaan matkat, klubikeikat, kasvohoidot, hieronta, kylpylät, jumpat, ennustajat, meikkiesittelyt...kaikki hyi s*tana.
En ole masentunut ja minua naurattaa paljon moni asia. Läheisimmät ihmissuhteet ovat kunnossa ja pärjään työympäristössäkin kohtalaisesti. Se vaan on niin.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa hyvin harvat asiat ja syy siihen on ADD. Mitäs siihen sanot ap?
Kunpa mullakin olisi ADD niin mulla olisi jokin syy sille miksi mikään ei kiinnosta.
Nuo kirjaimet "ADD" näyttää tosi kivalta hymiöltä, vähän niinkuin tältä =DD
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sellainen ettei kiinnosta muiden ihmisten kanssa minkään asian tekeminen. Työt hoidan mutta muuten olen yksin ja sanon ettei nyt kiinnosta eikä ehdi tai jaksa tai muuta.
Mitä sinä sitten teet sen hereilläoloaikasi, mitä et käytä töissä?
Missä sä sellaisiin olet törmännyt? Tylsältä kuulostaa joo, jos sellaisia on olemassa.