Oletko varautunut aikaan, kun kuopus muuttaa pois?

Varmaan vuoden päästä lähtee viimeinenkin. Sillä lailla on varauduttu, että talo myydään, lopetaan työt ja muutetaan mökille.

Yksi on jo aikuinen (24v), toinenkin ihan kohta ja kolmas täyttää 16v. Mutta ihanaa, kuopus on vasta 8v syksyllä, joten siihen on aikaaaa =).

Kuopus on viime ajat viihtynyt enimmäkseen tyttiksen luona, ja nyt on edessä muutto yhteiseen asuntoon. En jaksa uskoa, että jäisin tätä hirveästi suremaan. Jos ikävä tulee, niin välimatkaa on vain 15 kilometriä.

Lähti jo pari vuotta sitten. Yllättävän hyvin meni, olin ihan hämmästynyt. Äkkiä sitä tottui siihen, että ollaan miehen kanssa kaksistaan. Mies tosin nurisee, että kunnon ruokaa saa vain silloin, kun lapset tulee käymään, mutta en välitä. Nautin siitä, kun töistä ei ole kiire kotiin ruuanlaittoon vaan voin elää ilman jatkuvaa kelloon vilkuilua. Jonkun puuron tai munakkaan tekemiseen ei aikaa mene ja jos ei ole nälkä tai huvita, en tee mitään. On kiva tietää, että lapset pärjäävät ja viihtyvät omillaan.

Kun kaksi vanhempaa lasta lähtivät muutama vuosi sitten, vaihdoimme pienempään asuntoon. Emme halunneet jäädä tulevaisuudessa äkkiä isoon tyhjyyttään kumisevaan taloon. Pienessä asunnossamme olemme nautiskelleet siitä, että yksi pesueesta on vielä ollut lähellä ja tuonut elämään nuorten juttuja päivittäin. Nyt kuopuskin on kuitenkin lähdössä syksyllä (opiskelupaikka varmistui eilen). 

Lapsen puolesta olen iloinen, että hän pääsee aloittelemaan omaa elämäänsä kun armeijahommatkin on  nyt hoidettu alta pois, mutta hiljenevä koti ei houkuttele. Tunnen itseni vähän vanhaksi ja virkaheitoksi. Ei sen puoleen, kunhan olen kunnolla rypenyt ikävässäni, tulee olemaan varmaan hauskaa opetella olemaan miehen kanssa taas ihan kaksin.

En

Ei minua kovasti ahdista. Lapset 14 ja 10 ja onhan se ihanaa että ovat elossa, kasvavat ja kehittyvät! Koko ajan muuttuvat viisaammiksi ja itsenäisemmiksi. 

Mietin myös että jos talous sallii, otan eron miehestä. Ei ahdista.

Olen minä sitä miettinyt. Menee varmaan vielä 14-18 vuotta. On asioita joille tiedän olevan aikaa sitten myöhemmin (esim. muutama oma harrastus), ja elleivät lapset tehtaile mulle lapsenlapsia ajanvietteeksi (mitä siis en heiltä odota) niin uskoisin että päädyn hankkimaan lapsia elämääni muuten tyyliin toimimalla perhekummina, tukiperheenä tms. Mutta keksin kyllä käyttöä lapsettomallekin ajalle :D

Mulla on jo puolen vuoden kokeilu takana, ja olihan se ihanan helppoa olla vain aikuisten kesken, vaikka lapsia on vain yksi. Tytär lähtee ensi kesänä, joten säästöjä on kerrytetty ja hankittu tavaroita omaan kotiin. Meillä koti vaihtuu pienempään (ja kauemmas kaupungista) ja reissataan pidempään ja useammin, kun jäädään kaksin.