Oletko varautunut aikaan, kun kuopus muuttaa pois?

En ole varautunut. Oikeastaan olen juuri aloittanut tuon "pelkäämisen". Kaksi lasta on juuri kotoa muuttanut. Hiljaista tulee ainakin meillä kun nuorinkin lähtee.

Enpä ollut varautunut. Ja koville se otti! Ihan kamala tyhjyys, ihan kuin olisin menettänyt hänet iäksi!

Meillä on lasten välillä ikäeroa 12 vuotta, nuorempi oli yllätysvauva, ja vanhempi lähti heti armeijan käytyään omaan kämppään. Jotenkin siihen paremmin tottui kun oli se armeija-aika ja pienempi jäi vielä kotiin. Sitten hänkin 18-vuotiaana halusi omaan kämppään. Se hänelle hommattiin ja vaikka usein nähtiin niin häntä kuin vanhempaakin, jäi kuitenkin valtava tyhjä paikka mitä ei tiennyt millä täyttää. Tunsin olevani tarpeeton!

Meni varmaan pari vuotta opetella uusi elämäntyyli. Yhtäkkiä olikin niin vapaa! Nyt nautin elämästä ja teen mitä tahdon! Olen eronnut.

Olen jo suunnitellut uutta huonejärjestystä kun lapset lähtevät pois. Kuopuksen huoneesta tulee vierashuone, esikoisen huoneesta kuntoilu-/työhuone ja vieras-/työhuoneesta varasto.

Toivottavasti jo ennen lasten muuttoa pystyn harrastamaan entistä enemmän. Nyt lasten harrastukset menevät edelle. Vähitellen olen kyllä pystynyt lisäämään omia menojakin eikä tarvitse olla kuskina joka päivä.

Miehen kanssa aiotaan tehdä just mitä halutaan, missä halutaan. Nyt on aina ylimääräisiä silmäpareja.

Kuopuksen lähtöön ehkä n. 7 v. Esikoinen toivottavasti lähtee jo jokusen vuoden päästä.

Joo, mä oon miettinyt jo, että miten huonejärjestys muuttuu ja kaadetaan väliseiniä, että saa avarampaa tilaa jne.

Valitettavasti tuo tapahtuu aikaisintaan 9v päästä, mutta onneksi vuodet vierivät niin kovaa vauhtia, että kohta se on edessä.

Sitä ennen onneksi isommat lapset muuttavat jo pois.

Varmaan tuntuu ristiriitaiselta. Vapaalta ja rauhalliselta, mutta hyvin haikealta. Varmaan siihenkin tottuu, että ei ole lasta talossa ja oppii nauttimaan itsekseen olosta. Varmaan on vähän huolissaankin aluksi, että miten se pärjää, kun ei nytkään oikein oma-aloitteisesti tuo juro poika omia asioitaan kertoile. Toivottavsti ei mihinkään hirveän kauas joudu muuttamaan kuitenkaan.

En mutta esikoisen lähtö on mielessä. Aloittaa nyt lukion. Oikeastaan suurin tunne on ilo, kun näen miten pärjäävä ja fiksu se onkaan.

Enpä kummemmin, esikoinen lähtee elokuussa, kuopus luultavasti 3 vuoden päästä.

En ole, siihen toivottavasti on vielä ainakin 18 vuotta.

Toisaalta varautumiseksihan voisi ajatella parisuhteen hyvän ylläpidon ja ainakin tällähetkellä on läheisyyttä ja hyvä keskusteluyhteys miehen kanssa ja sitä vaalitaan molemmat.

Esikoisen lähtö saattaa olla aika lähellä, kirjoitti juuri ylioppilaaksi. Pari nuorempaa lasta on vielä. Fiilis vaihtelee päivittäin, toisaalta nautin kun ovat täällä meidän kanssa, toisaalta odotan omaa rauhaa ja uutta elämänvaihetta.

Eniten muutos vaikuttaa varmaan rahatilanteeseen. Teini-ikäisen vaatteet, koulukulut, harrastukset, kännykkä ja tietokone, ajokortti, auto ja taskurahat tekee kuukausitasolla melko ison potin.

Esikoisen lähtö saattaa olla aika lähellä, kirjoitti juuri ylioppilaaksi. Pari nuorempaa lasta on vielä. Fiilis vaihtelee päivittäin, toisaalta nautin kun ovat täällä meidän kanssa, toisaalta odotan omaa rauhaa ja uutta elämänvaihetta.

Eniten muutos vaikuttaa varmaan rahatilanteeseen. Teini-ikäisen vaatteet, koulukulut, harrastukset, kännykkä ja tietokone, ajokortti, auto ja taskurahat tekee kuukausitasolla melko ison potin.

Kuopuskin on lähtenyt jo.  Itse asiassa me saatiin aikoinaan etukäteisharjoitusta, kun keskimmäinen lähti opiskelemaan ja kuopus meni vaihto-oppilaaksi vuodeksi.  Se pääsi vähän yllättämään tuolloin. Ja kyllä se on vähän kaihoisaa kun talo on tyhjä. Onneksi lapset asuu ja opiskelee pk-seudulla ja ollaan koko ajan yhteyksissä ja nähdään. Toisaalta on kyllä kiva kun on oma vapaus olla ja mennä. 

Olen myös miettinyt uutta huonejärjestystä yms. Odotan myös sitä omaa aikaa (toki sitä nytkin on jo aiempaa enemmän, kun lapset ovat jo teinejä) ja sitä, ettei koko ajan tarvitse miettiä seuraavaa ruokaa.

On juuri lähtenyt. Haikeaa ja surullistakin ja samalla kivaa, kun lapset pärjää ja jää aikaa ja rahaakin.itselle. Jaksaa paremmin käydä töissäkin, kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään ja puolisosta.

3-4 vuoden kuluttua lähtee viimeinen:)

Olemme laittaneet jo ison talomme myyntiin ja rakennamme pienemmän johon sitten jäämme kaksistaan. Mitä sitä muuten ihmettelemään, luonnon kiertokulkua. Haaveilen jo ajasta kun pääsemme matkustamaan kaksin koska tahansa ilman että pitää miettiä koulujen lomia. Ei nuo muutkaan ole kauas päässeet, kaikki 30km säteellä ja käyvät usein tässä syömässä, tänäänkin tulossa koko sakki lapsineen <3 Kun välit on kunnossa ei tule mitään "eroa".

Pari vuotta ja silloin lähtee samalla esikoinen sekä kuopus = yksi lapsi. Ollaan reissailtu jo muutama vuosi kahdestaan miehen kanssa ja meillä on edelleen yhteinen vanha harrastus, joten en usko että elämä suuremmin muuttuu. Lapsen huone jää tyhjäksi, ajattelin säilyttää sen lapsen huoneena, ostaa sinne muutaman uuden huonekalun vierailuja varten. Työ- ja vierashuoneet meiltä löytyy ennestään.

Muutti jo kaksi vuotta sitten, en ollut varautunut siihen. Kaikki meni hienosti, ikävävaiheen jälkeen nautimme miehen kanssa suunnattomasti asumisesta kaksin isossa kodissamme ja rauhasta :)

Lapsia on toki ihana nähdä, meillä on läheiset välit, mutta parin päivän intensiivisen yhdessäolon jälkeen on ihan kiva, että lähtevät taas omiin koteihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä oon miettinyt jo, että miten huonejärjestys muuttuu ja kaadetaan väliseiniä, että saa avarampaa tilaa jne.

Valitettavasti tuo tapahtuu aikaisintaan 9v päästä, mutta onneksi vuodet vierivät niin kovaa vauhtia, että kohta se on edessä.

Sitä ennen onneksi isommat lapset muuttavat jo pois.

Sä olet siis tehnyt vähintään 3 lasta ja haluut ne jo pois nurkista vaikka nuorin ei ole kun korkeintaan 10 vuotias? Täytyy sanoa että uskomattomia päätöksiä olet elämäsi varrella tehnyt.

Up

Muita?

Kuopukseni, joka oli myös esikoiseni, muutti pois 12 vuotta sitten, 18-vuotiaana