Kun kaikki lääkikseen pyrkivät aina kertovat motivaatiokseen että "haluavat auttaa ihmisiä", niin...

Lääketieteen koulutuksen perusasioita on opettaa, että voidakseen auttaa, on lakattava haluamasta ”auttaa”. Että ”välittäminen” vaikeuttaa työn tekemistä, sikäli kuin työnä on länsimaisen tiedekäistyksen mukaan selvittää, mikä ihmistä vaivaa ja mitä sille voidaan thdä. Tämä viimemainittu kun ei läheskään aina eikä edes kovinkaan usein ole lähelläkään sitä, mitä ihmiset haluavat, toivovat, tai kokevat auttamisena. Hyödyllistä heille se voi olla, tai sitten olla olematta, muttei auttamista.

Tästä syystä lääkärit ei saisi hoitaa perheenjäseniään. Ei pelkästään hyväksikäyttövaaran takia, vaan myös siksi, ettei pysty objektiivisesti hoitamaan rakastamaansa ihmistä, vaan alkaa ”auttaa” ja toivoa turhia.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri harjoittaa lääketiedettä, on lääketieteen asiantuntija. Tottakai lääkärin on hyvä omata empatiaa ja käyttäytymistavat kuten kaikkien muidenkin, mutta ei, hoitoalalla he eivät edelleenkään ole. 

Semantiikkaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede ei ole hoitoalaa, yrittäkää ymmärtää. Lääkäri ei ole "hoitoalalla".

Suurin osa lääkäreistä hoitaa potilaita, eli on hoitoalalla. Aika nurinkurista, että mitä enemmän apua potilas tarvitsee, sitä luonnevikaisemman henkilön kanssa on asioitava. Eihän ne edes ymmärrä mitä puhutaan, kirjaukset on aina vähän mitä sattuu, joskus pahastikin pielessä.

Lääkäreistä yksikään ei ole hoitoalalla. 

Mitä ne sitten tekee?

Ilmeisesti lääkeTIEDETTÄ päivät pitkät. Ne luovat tutkimuksia ja uusia parannuskeinoja päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri harjoittaa lääketiedettä, on lääketieteen asiantuntija. Tottakai lääkärin on hyvä omata empatiaa ja käyttäytymistavat kuten kaikkien muidenkin, mutta ei, hoitoalalla he eivät edelleenkään ole. 

 

Semantiikkaa!

Aavan mielestä lääkärikin hoitaa. Tuo edellinen kommentoija tietänee paremmin...

"Jos teille on varattu aika magneettikuvaukseen ja ette ennen kuvausta ole varma, onko kapseli poistunut elimistöstä, ottakaa yhteys teitä hoitavaan lääkäriin tai Aava Kamppiin mahdollista tutkimusta ja vatsan alueen röntgenkuvausta varten."

https://www.aava.fi/palvelu/ohutsuolen-kapselikameratutkimus

Mä en oo kuullut kenenkään lääkisläisen sanovan noin. Ja tunnen monta.

Sen sijaan toistuvia syitä on mm. työn mielenkiintoisuus (sairaalassa) ja yhteiskunnallinen tärkeys, status ja arvostus, kohtuullinen palkka, varma työ ja vanhempien toive.

Harva lääkäri valitsisi alaa enää uudelleen muutaman vuoden työnteon jälkeen.

Olen huomannut, että sairaanhoitajat ja sosionomit ovat usein lämpimämpiä ja empaattisempia asiakkaitaan kohtaan kuin lääkärit (toki on päinvastaisiakin tapauksia). Johtuukohan se siitä, että edellä mainittujen tehtäviin kuuluu kirjaimellisesti hoitaa tai tukea asiakasta, kun taas lääkäri ennemminkin tutkii, mikä on vikana, tekee diagnoosit ja määrää lääkereseptit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede ei ole hoitoalaa, yrittäkää ymmärtää. Lääkäri ei ole "hoitoalalla".

Suurin osa lääkäreistä hoitaa potilaita, eli on hoitoalalla. Aika nurinkurista, että mitä enemmän apua potilas tarvitsee, sitä luonnevikaisemman henkilön kanssa on asioitava. Eihän ne edes ymmärrä mitä puhutaan, kirjaukset on aina vähän mitä sattuu, joskus pahastikin pielessä.

Lääkäreistä yksikään ei ole hoitoalalla. 

Mitä ne sitten tekee?

Ilmeisesti lääkeTIEDETTÄ päivät pitkät. Ne luovat tutkimuksia ja uusia parannuskeinoja päivittäin.

Entinen omalääkärini ainakin oli melkoinen tieteentekijä. Hän mm. hoiti kilpirauhasen vajaatoimintaa ensin närästyksenä ja sitten diabeteksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede ei ole hoitoalaa, yrittäkää ymmärtää. Lääkäri ei ole "hoitoalalla".

Suurin osa lääkäreistä hoitaa potilaita, eli on hoitoalalla. Aika nurinkurista, että mitä enemmän apua potilas tarvitsee, sitä luonnevikaisemman henkilön kanssa on asioitava. Eihän ne edes ymmärrä mitä puhutaan, kirjaukset on aina vähän mitä sattuu, joskus pahastikin pielessä.

Lääkäreistä yksikään ei ole hoitoalalla. 

Mitä ne sitten tekee?

Ne tekee lääketiedettä

qwerty-sjir kirjoitti:

Psykiatriahan taas ei ole tiedettä ollenkaan. On ei-objektiivista. Ei tosiasioihin pohjautuvaa. Psykiatri on kuin hän, joka painaa kadellä vaakaa punnitessaan, ja siten uskottelee tuloksen itselleen ja muille.

Vaikuttaahan se tuon ajatuksiin , kun psykiatri hantä diagnosoi ja lyo Shut downin koneeseen. Sitten kun menet uudelleen kuulolle, kyselee psykiatri asioista, jotka on itse aiheuttanut. Ajatuksiisi. Niitä han diagnosoi. 

Ihan alun perinkin, sillä  mennäänhän psykiatrin puheille hanen oppinsa vuoksi. Aivan kuin papinkin luo. Oppi on tuohon vaikuttanut, ja nyt näkojaan psykiatri häntä arvioi.

Psykiatri: Kuningas; johtaja; pappi. Tutkii ja kertoo asioista jotka ovat lopulta hänen aikaansaannostaan.

ITSE OLET USKOVAINEN 

Millaiset papin ominaisuudet ovat psykiatrilla toivottavia?

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreissä on varmasti mukavia ihmisiä, mutta en luota ihmisiin, jotka sanovat päämotivaatiokseen tuollaista ylevää ja jaloa, jos samalla nostavat suurta palkkaa.

Tätä olen aina ihmetellyt. Miksi auttamishaluiselle ihmiselle pitäisi maksaa vähemmän palkkaa kuin sille joka ei halua auttaa? Joku on valinnut hyväpalkkaisen alan jossa pelastetaan ihmishenkiä, ja joku toinen hyväpalkkaisen alan jossa tehdään vaan lisää rahaa ennestään rikkaille, mutta vain näitä ensiksi mainittuja jaksetaan parjata? Kyllä minusta täydellisessä maailmassa ihmisten auttamisesta nimenomaan haluttaisiin palkita erityisen hyvin, mutta nykymaailmassa on näköjään vallalla tämä kieroutunut ajatusmalli, että ainoastaan ahneudesta ja itsekkyydestä saisi pyytää ja maksaa kunnon palkkaa. Hyvisten pitäisi työskennellä siivoojan palkalla vuosien opintovelat niskassa.

Minusta taas työn ja koulutuksen vaativuuteen nähden kohtuullisen korvauksen toivominen on vaan normaalia ja tervettä, eikä millään tavoin poissulje halua auttaa ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että sairaanhoitajat ja sosionomit ovat usein lämpimämpiä ja empaattisempia asiakkaitaan kohtaan kuin lääkärit (toki on päinvastaisiakin tapauksia). Johtuukohan se siitä, että edellä mainittujen tehtäviin kuuluu kirjaimellisesti hoitaa tai tukea asiakasta, kun taas lääkäri ennemminkin tutkii, mikä on vikana, tekee diagnoosit ja määrää lääkereseptit?

Ehkei kyse ole välttämättä niinkään empatiasta, vaan siitä, että noihin ammatteihin hakeutuu luonteiltaan hieman erilaisia ihmisiä? Sairaanhoitajat ja sosionomit ovat ehkä keskimäärin vilkkaampia ja sosiaalisempia, lääkärit puolestaan hiljaisempia ja vetäytyvämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin pari vuotta sitten lääkäriksi. Olen aina avoimesti kertonut, että hakeuduin alalle varsin itsekkäistä syistä. Tai yhdestä syystä, tiedonjano! En vielä hakiessa ajatellut niinkään työelämää, vaan sitä kaikkea mitä pääsisin oppimaan. Pienestä saakka olen ollut todella kiinnostunut luonnosta ja biologiasta, "Olipa kerran elämä" oli lemppari lastenohjelma :D Se joka sanoo, ettei arvostettu ammatti ja hyvä toimeentulo vaikuttaisi valintaan, valehtelee. Mulle ne on kuitenkin toissijaisia. Työelämässä vasta on tajunnut sen auttamispuolen, on oikeasti todella palkitsevaa kun saa jonkun elämää helpotettua. "Kiitos" on mukava kuulla, mutta en sitä potilailta odota.

"työelämässä vasta on tajunnut sen auttamispuolen". Eli sulle se auttamispuoli on listassa viimeisenä. Luoja, onko sulle tullut mieleen, että se potilas tulee sun luo kun tarvitsee apua. Listassa ekana ja ainoana asiana. Toivottavasti ei koskaan ikinä kohdata.

Kyllä nuorilla on muistakin ammateista väärä ja turhan ruusuinen kuva, joka karisee sitten, kun totuus paljastuu ja arjen raadollisuus tulee silmille. Juristin työ ei olekaan ylevää oikeuden puolustamista vaan pikkurikollisten valehtelun ja haistattelun kuuntelemista ja pykälien vääntelyä oman edun mukaisesti tai sitten kuivaa yritysjuridiikkaa, sopimusten vääntämistä ja pilkun nysväämistä, pitkiä työpäiviä, vapaa-ajan ja perheen uhraamista. Arkkitehti ei rakennakaan oopperataloja ja mielikuvituksellisia kierretorneja vaan suunnittelee elementtitaloon jotain pientä kivaa, joka ei kustannussyistä mene koskaan läpi tai pääsee tekemään jotain huikean kuivakkaa virastoa. Poliisi ei selvitä rikoksia vaan kuskaa juoppoja. Opettaja ei ehdi opettaa vaan estelee käytöshäiriöisiä hakkaamasta muita lapsia saksilla. Ei lääkärin ammatti ole mikään poikkeus.

Olen lääkäri enkä ole koskaan sanonut haluavani auttaa ihmisiä. Kiinnostus luonnontieteisiin, salapoliisintyö ja ongelmanratkaisu, älylliset haasteet, hyvä työtilanne ja kohtuullinen palkka on itselle olleet ne tärkeimmät pointit työhön hakeutumisessa. Toki se auttaminen tulee työn sisällä, kun tekee oman työnsä niin hyvin kuin voi. Itse olen toki valinnutkin erikoisalan sen mukaan, että voin toteuttaa noita edellämainittuja asioita eikä ole liian läheisiä potilaskontakteja ja liikaa sitä auttamista ja hoitamista. Lääketieteessä kun on sisällä hyvin erilaisia työnkuvia ja on aika yksiulotteista puhua vain lääkäreistä. Radiologi, patologi, kliininen neurofysiologi tarvitsee erilaisia ominaisuuksia kuin vaikkapa ortopedi tai neurokirurgi tai vatsakirurgi ja tk-lääkäri tai psykiatri tai lastenlääkäri taas tarvitsee erilaisia ominaisuuksia kuin edellämainitut. On myös huomioitava, että suurin osa tk-lääkäreistä on tekemässä sitä pakollista 9kk tk-työjaksoa, eivät ole siis välttämättä yhtään omalla vahvuusalueellaan vaan tekevät säädetyn pakkotyön pois. Ne, jotka oikeasti jäävät omasta halustaan tk-työhön ja siihen erikoistuvat, ovat jo valikoitunutta porukkaa ja heistä varmasti löytyykin enemmän näitä potilassuuntautuneita auttajia ja ymmärtäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuorilla on muistakin ammateista väärä ja turhan ruusuinen kuva, joka karisee sitten, kun totuus paljastuu ja arjen raadollisuus tulee silmille. Juristin työ ei olekaan ylevää oikeuden puolustamista vaan pikkurikollisten valehtelun ja haistattelun kuuntelemista ja pykälien vääntelyä oman edun mukaisesti tai sitten kuivaa yritysjuridiikkaa, sopimusten vääntämistä ja pilkun nysväämistä, pitkiä työpäiviä, vapaa-ajan ja perheen uhraamista. Arkkitehti ei rakennakaan oopperataloja ja mielikuvituksellisia kierretorneja vaan suunnittelee elementtitaloon jotain pientä kivaa, joka ei kustannussyistä mene koskaan läpi tai pääsee tekemään jotain huikean kuivakkaa virastoa. Poliisi ei selvitä rikoksia vaan kuskaa juoppoja. Opettaja ei ehdi opettaa vaan estelee käytöshäiriöisiä hakkaamasta muita lapsia saksilla. Ei lääkärin ammatti ole mikään poikkeus.

Mutta insinöörit kehittävät oikeasti hienoja laitteita, jotka mahdollistavat vaikka tämmösen tyhjänpäiväisen anonyymin juupas-eipäs-keskustelun, että onko lääkäri hoitoalalla vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että sairaanhoitajat ja sosionomit ovat usein lämpimämpiä ja empaattisempia asiakkaitaan kohtaan kuin lääkärit (toki on päinvastaisiakin tapauksia). Johtuukohan se siitä, että edellä mainittujen tehtäviin kuuluu kirjaimellisesti hoitaa tai tukea asiakasta, kun taas lääkäri ennemminkin tutkii, mikä on vikana, tekee diagnoosit ja määrää lääkereseptit?

Ei tässä keskustelussa ole kyse pelkästään empatiasta. Jotkut lääkärit (terveyskeskuslääkäreistä ehkä jopa aika monet) kun ovat sellaisia, ettei heitä tunnu kiinnostavan edes potilaan kunnollinen tutkiminen, vaivojen syiden selvittäminen ja oikeisiin diagnooseihin pääseminen - lähinnä heillä tuntuu olevan tavoitteena päästä vain potilaasta mahdollisimman nopeasti eroon.

Nämä "auttamishaluttomat" lääkärit ovat juuri niitä, jotka lähettävät potilaan terkkarista kotiin pelkän buranareseptin kanssa, tai pahimmassa tapauksessa leimaavat potilaan luulosairaaksi ja sen perusteella eväävät tarkemmat tutkimukset.

Jos lääkärit eivät ole hoitoalalla, mitäköhän "hoitava lääkäri"-sanapari sitten sairaskertomuksissa yms. tarkoittaa?

Mietippä ite haluaisitko hiplailla kaiken maailman persiitä. En minäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin pari vuotta sitten lääkäriksi. Olen aina avoimesti kertonut, että hakeuduin alalle varsin itsekkäistä syistä. Tai yhdestä syystä, tiedonjano! En vielä hakiessa ajatellut niinkään työelämää, vaan sitä kaikkea mitä pääsisin oppimaan. Pienestä saakka olen ollut todella kiinnostunut luonnosta ja biologiasta, "Olipa kerran elämä" oli lemppari lastenohjelma :D Se joka sanoo, ettei arvostettu ammatti ja hyvä toimeentulo vaikuttaisi valintaan, valehtelee. Mulle ne on kuitenkin toissijaisia. Työelämässä vasta on tajunnut sen auttamispuolen, on oikeasti todella palkitsevaa kun saa jonkun elämää helpotettua. "Kiitos" on mukava kuulla, mutta en sitä potilailta odota.

"työelämässä vasta on tajunnut sen auttamispuolen". Eli sulle se auttamispuoli on listassa viimeisenä. Luoja, onko sulle tullut mieleen, että se potilas tulee sun luo kun tarvitsee apua. Listassa ekana ja ainoana asiana. Toivottavasti ei koskaan ikinä kohdata.

Sulla on outo käsitys tästä auttamisesta. Lääketiede ei ole eksaktia vaan lääkäri hakee vaihtoehtoja. Niitä on vaikka kuinka ja silloin edellisen ominaisuudet on juuri toivottuja.

Ei lääkärin tehtävä ole tehdä mitä sinä haluat

Ehkä ne lääkärit haluavat auttaa ihmisiä sillä lääketieteellisellä osaamisella? Ystävällisyys on ihan mukava asia, mutta eihän sillä oikein pysty auttamaan sairauksissa.